Kuinka moni blogin lukijoista on seurannut Facebookissa tai muussa mediassa nyt paljon puhutun 875 grammaisena syntyneen keskostytön ja hyvää tekevän isänsä taivalta? Uskon, että aika moni. (Kyseinen Facebook-sivusto löytyy täältä: http://www.facebook.com/home.php#!/875grammaa)
Itsekin olen sitä seurannut sydän pakahtuen. Itseäni asia kosketti ihan ensin varmasti jo senkin takia, että tämä keskosena syntynyt tyttö oli aivan vastaavan ikäinen kuin meidän mahavauva, suurin piirtein samoissa raskausviikoissa menin tuon keskostytön synnyttäneen äidin kanssa. Siinä oli siis sen takia jotain henkilökohtaisesti puhuttelevaa. Mutta vielä puhuttelevampaa on kaikki se, mitä tämä sivusto, isä, tyttö ja ilmiö on saanut aikaan. Sen valtavan rakkauden, valon ja vilpittömän välittämisen ja auttamisen halun aallon! Ja mitä siinä itse näen, on tällaisen energian lisääntyminen kollektiivisesti, juuri niinkuin tänä aikana pitäisikin tapahtua. Ihmiset heräävät yhä enemmän sydäntietoisuuteen, feminiininen energia lisääntyy, juuri niinkuin pitäisikin tapahtua. Ja vaikka tämä ilmiö vain omalla tavallaan todistaa siitä, että nämä asiat juuri nyt kasvavat keskuudessamme, se on myös varmasti omiaan herättämään sitä yhä enemmän. Ilmiö kokonaisuudessaan koskettaa ihmisiä niin syvältä ja se avaa meissä yhä lisää tuota ihanaa rakkausenergiaa. Hyvä me! (Sillä niinhän se on, että mistään ulkopuolelta ei tule ketään ihmistä, tahoa tai suurempaa voimaa, joka pelastaisi ihmiskunnan ja planeetan tältä kaikelta, mitä olemme saaneet ajan mittaan aikaan. Meillä on kyllä ennennäkemätön näkymätön tukijoukko meitä auttamassa, opastamassa ja kannustamassa, mutta silti lopullinen työ meidän ihmisten on tehtävä itse. Ja yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa vain sitä, että meidän on herättävä siitä harhasta, missä olemme eläneet. Muutos lähtee vain meistä itsestämme, yksi ihminen kerrallaan. On ehkä turha odottaa mitään kollektiivista massaheräämistä tapahtuvaksi yhtäkkiä yllättäin, mutta koska valo voittaa aina pimeyden, on joka ikisellä heränneellä sielulla valtavan tärkeä merkitys. Valon ja Rakkauden energia on aivan sanoinkuvaamattoman valtava, sen voima on suurempi kuin pimeyden energioiden koskaan.)
Raha ja valta on asioita, jotka on vieneet meitä kuin pässiä narussa jo pitkän aikaa. Yksi osa heräämistä on se, että nämä mahtivoimat alkavat menettää merkitystään. Raha on loppujen lopuksi vain energiaa, jolle me olemme antaneet sen vallan mikä sillä on. Me juoksemme sen perässä, jotkut käyttävät kaiken energiansa ja koko elämänsä sen perässä juoksemiseen ja siinä juostessa jäävät sivuun ne asiat, jotka todella ovat merkityksellisiä. Arvotamme lähestulkoon kaikki asiat rahan perusteella. Raha ohjaa ratkaisujamme ja antaa asioille merkityksen.
Itse olen miettinyt tätä paljon nyt, kun olen lopettamassa yritykseni toimintaa. Kohtaan tämän asian silloin tällöin, miten minua ja toimiani arvotetaan sen rahan perusteella. Sitä tulee lähipiiristä (voi voi kun tuo yritys nyt epäonnistui ja menetitte rahaa, voi voi sentään) ja sitä tulee asiakkailtakin ("ai ei lyönyt sun kauppa leiville, kun olet lopettamassa vai?"). Päivä ja asiakas toisensa jälkeen saan selostaa kaikille, että miksi minä nyt olen lopettamassa ja harmittaako minua nyt vai ei. Tahtoisin sanoa joka ikiselle, että asialla ei ole mitään merkitystä, ei mitään merkitystä. Tämän yrityksen onnistumista ei kuulkaa kanssaihmiset mitata rahassa, koska se on täysin väärä mittari sitä mittaamaan. Mutta valitttavasti se on suurimmalle osalle ihmisiä se ainut ja pätevin mittari, ja sen mittarin perusteella minä epäonnistuin. Ei lyönyt leiville ei, jos rahalla mitataan. Mutta kunpa te kaikki tietäisitte ja ymmärtäisitte, miten monella muulla tasolla ja mittarilla mitattuna pieni piskuinen yritykseni oli merkittävä, miten monella tasolla se menestyi ja maksoi itsensä takaisin. Sen haluaisin kertoa jokaiselle asiaa voivottelevalle, eikä minua suoraan sanottuna hirveästi kiinnosta surkutella asian laitaa taloudellisessa mielessä. Paljon mieluummin puhuisin siitä, mikä merkitys yritykselläni oli henkisessä mielessä. Se oli paljon enemmän kuin pelkkä luomukauppa. Siellä kaupassa järjestettiin asioita, jotka olivat todella merkityksellisiä monelle ihmiselle (kuten myös minulle). Siellä kaupan tiskin takana työskenteli yksi omanlaisensa valotyöntekijä, joka jollain hassulla tavalla sai aika montakin ihmistä saateltua omalle henkiselle polulleen. En halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta en voi myöskään kieltää sitä merkitystä, mikä tällä kaikella on kuitenkin ollut. Joskus me tarvitsemme vain pientä töytäisyä tai sopivaa ihmistä tiellemme, jotta löytäisimme oman polkumme pään. Uskoakseni olen saanut omana itsenäni ja yritykseni kautta olla nyt tällainen ihminen tai töytäisijä, ja olen siitä asiasta vilpittömästi ja nöyrästi kiitollinen. Ja tahdon aina tähän myös sanoa, että ihan kaikkea en todellakaan tehnyt yksin, hyvin tärkeä merkitys oli sillä että tämän yritykseni myötä minut töytäistiin löytämään tärkeä ihminen elämääni (Jonna), jonka kanssa olemme näitä asioita enimmäkseen tehneet yhdessä. Näin oli tarkoitus tapahtua ja näin tapahtui. Se on minun lyhyen luomukauppani ja luomukauppiaan urani merkitys ja niitä asioita kun ajattelee, ei paljon tee mieli enää laskekella, että miten tässä rahallisessa mielessä kävi. Kaikkia asioita ei voi mitata rahassa, eikä tarvikaan. Valon ja Rakkauden voima on paljon suurempi kuin rahan voima, ja omalla tavallani olen onnistunut kasvattamaan Valon ja Rakkauden määrää lähelläni. Olen siis voittaja ja menestyjä!!!
Ihan viime aikoina olen myös huomannut, että millainen määrä minulla on elämässäni uusia ja ihania Valoystäviä! Olen sitä herännyt huomaamaan lähes tulkoon monttu auki, wau! Ja tajusin myös senkin, mitä joku minulle tuossa jokin aika taaksepäin sanoi: "Kun päästää irti vanhasta, uutta parempaa tulee aina tilalle. Se on yksi henkisistä laeista." Ja se on myös taivahan tosi. Ei ole kauaa siitä, kun päästin irti parista vanhasta ystävästä, joiden kanssa entinen yhteinen taajuus oli vain hävinnyt. Toki yhteinen pitkä historia tekee sen, että se ei ole vain yksinkertaista ja helppoa. Mutta tiesin sen olevan siinä kohtaa "oikein" ja tavallaan minun parhaakseni. Ja ei siis aikaakaan, kun tuo tyhjiö elämässäni täytettiin ja olen saanut vanhan tilalle paljon uutta! Ja millaista se uusi on, millainen energia, millainen ilo,valo, rakkaus ja riemu näiden uusien Valoystävien myötä elämääni on virrannut?! Huh huh. Nämä uudet ystävät on muuten paljonkin juuri "kotoisin" sieltä kaupan tiskin takaa, omalle henkiselle polulleen vahvasti lähteneitä ihmisiä. Aivan upeaa, kiitollisena seuraan tätä asiaa elämässäni. Minua on siunattu paljolla ja olen kiitollisuudesta mykistynyt välillä. Kiitos siis teille kaikille rakkaille, tiedätte kyllä jokainen sydämessänne kenestä puhun, älä turhaan epäile ettenkö tarkottaisi juuri sinua ;)
Palatakseni vielä tähän yritykseni toiminnan lopettamiseen, sen kulkua on kyllä mielenkiintosuta seurata. Olisikin ollut ihan hölmöä uskoa, että pääsisin asian kanssa niin helpolla kuin ihan vastikään luulin. Ajattelin, että kun lopulta taannoin sain päätöksen tehtyä, niin sitten helpottaisi. Ja juu, helpottihan se, hetkellisesti hyvinkin paljon. Mutta ei minua haluttu päästää ihan sillä. Minullehan on koko ajan sanottu, että yrityksesi kohtalo kyllä selviää, mutta se selviää aivan viime metreillä. Olisi tarvittu aikapaljon minulta uskoa ja luottamusta odottaa päätösten kanssa ihan todella sinne kalkkiviivoille. Eikä ehkä ollut tarkoitsukaan, ehkä se että tein mielestäni ne lopulliset päätökset johti vapauttamaan omalla tavallaan sellaisia asioita, jotka taas mahdollistavat niiden muiden tärkeiden asioiden tulon. Tiedän, että tässä sotkuisessa kuviossa ei ole kuitenkaan mitään sattumaa. On ollut tärkeää, että tämä kaikki on mennyt näin kun se on mennyt. On ollut tärkeää, että minä olen jahkaillut ja mennyt monen vaihtoehdon väliä niin, että se on alkanut koskettaa jo muitakin ulkopuolisia mutta jollain tavalla asiaan osallisia ihmisiä. Ja oman toimintani myötä he ovat taas päätyneet omanlaisiinsa ratkaisuihin ja muutoksiin ja yhtä kaikki: Uskon niiden kaikkien muutosten olleen tarpeellisia ja tärkeitä näiden ihmisten kohdalla ja ilman tätä koko kuviota niitä ei ehkä olisi tullut. Alkaa jo kuulostaa monimutkaiselta, tiedän, enkä edes viitsi avata näitä asioita sen enempää. Joka tapauksessa, se mitä olin sanomassa, on että nyt kalkkiviivojen häämöttäessä huomaan, että todellakin eteeni heitellään taas kaikenlaisia juttuja, jotka näyttävät vähän siltä, että asiat saattavat siltikin ratketa jotenkin muuten kuin miten minä jo kertaalleen päätin tai odotin. Enkä nyt aseta yhtään mitään odotuksia tälle asialle, sanonpa vaan. En halua olla mitään muuta kuin avoin sille, mitä Universumi varalleni on saattanut haluta järjestää, oli se mitä tahansa. Elän päivän kerrallaan, yritän olla stressaamatta huomisesta ja tiedän, että tämä yritystoiminta voi loppua tai jatkua tai mitä hyvänsä, mutta tapahtuipa niin tai näin, se menee juuri niinkuin pitääkin (vaikka totisesti ulkopuolisen silmin tarkasteltuna se varmasti näyttää joltain muulta, lähinnä sähläykseltä... mutta älkää menkö siihen harhaan. Niin, harhaan :D ) Tällä hetkellä mennään kuitenkin loppuunmyyntiä ja whatever will be, will be! Nyt minä vain heittäydyn ja luotan. Kaikki käy hyvin.
Meillä oli eilen kaupallani ihana enkeli-ilta. Ihan huikea, ei sitä voi oikein sanoin selittääkään, se pitää kokea. Oli rakkautta yli maallisen elämän rajojen, menneistä elämistä toisilleen tutut sielut löysivät toisensa ja siinä oli läsnä niin suurta tarkoitusta ja rakkautta, että sitä oli vain yksinkertaisesti kaunista katsella vierestä.
Saimme myös lyhyet kullekin tarkoitetut viestit, joita välitettiin vetäjämme Eilan kautta. Eila sanoi minulle, että minä olen nyt löytänyt jonkinlaisen vapauden ja hyvän olon itseni kanssa, enkä ole vieläkään ihan varma, että voinko sitä nyt huoletta käyttää ja että pysyykö se ihan oikeasti. Osui kyllä hyvin naulan kantaan. Jotenkin enkeliretriitin jälkeen (en tiedä avasiko retriitti tuon asian minussa vai tuliko se sattumalta retriitin jälkeen) olen jotenkin löytänyt jonkinlaisen vapauden, jota ei ennen ollut. Siihen kuuluu paljon asioita, jota kaikkinensa on vaikea selittää. Voisin myös sanoa, että paljon on virrannut elämääni Valoa ja Rakkautta... sille asialle on monta nimeä. Yhtä kaikki, näin on todella tapahtunut. Maallisen elämän haasteet eivät ole hävinneet mihinkään, mutta se osa sisällä, joka valitsee suhtautumisen niihin, on muuttunut taas hiukan. Paljon siinä on kyse myös luottamuksesta kaikkeen. Luottamus siihen, että kaikki asiat tapahtuvat tarkoituksella, olivat ne mitä tahansa. Luottamus siihen, että vaikka asiat näyttäisivät menevän miten solmuun tai vaikka millaisia haasteita edessä olisi, niin ne kaikki ovat oikeasti tarkoitettuja lopulta minun hyväkseni. Tämä luottamus on tullut mukaan ihan pieniinkin asioihin. Esimerkiksi, olen jotenkin "stressannut" sitä, että mahavauva näyttää viihtyvän pelkästään perätilassa. "Nyt se sitten ei käänny varmaan ikinä ja synnytyksen kanssa tulee ongelmia ja mikään ei nyt mene oikein tässä raskaudessa..." Näin ajattelee luontaisesti se vanha minä, josta on selkeästi vahvat piirteet jäljellä. Toisaalta olen koko ajan puhunut kovaan ääneen ja stressannut sitä, että koskakohan ne helvetilliset liitoskivut ja lonkkakivut ja kaikki mahdolliset kivut alkaa, kun viime raskaudessa niitä jo tässä vaiheessa oli. Silloin vauva painoi niin pahasti alaspäin, että peräsuoli ja lonkat huusi Hoosiannaa ja koko elämä oli vähän vaikeaa. Eräänä päivänä tässä havahduin oikein näistä toistuvista ajatuksistani: Mitä minä oikein stressaan ja huolehdin?? Ehkäpä tässä on vain taas se minua viisaampi ja suurempi suunnitelma taustalla? Ehkäpä juuri se vauvan pää alaspäin oleminen on aiemmin aiheuttanut sen, että kun pieni pää porautuu syvälle lantioon, se tuo mukanaan nämä kivut ja hankaluudet? Ehkä tällä kertaa olen osannut pyytää, että voisin fyysisesti paremmin ja raskaus olisi vähän helpompi ja pysyisin toimintakykyisenä. Ehkäpä sen asian hoitamiseksi tarvitaan se, että vauva viihtyy nyt pää ylöspäin ja sillä tavalla tekee olostani helpomman. Ja aivan varmasti vauva ennen syntymäänsä hoidetaan siihen asentoon, mikä parhaaksi mahdolliseksi kaiken kannalta on, ei minun todellakaan tarvitse siitä huolehtia (eikä siitä huolehtimisesta ole edes minkään sortin hyötyäkään). Joten nyt pitää vain leikata näiltä ajatuksilta siivet ja heittäytyä luottamaan siihen, että kaikkihan on hitsi vieköön mitä parhain päin! Tämä oli ihan pieni käytännön esimerkki siitä, mitä luottamus tarkoittaa. Isoissa ja pienemmissä asioissa.
Nyt toivon teille kaikille mitä ihaninta keväistä auringon paisettta ja suunnattomasti siunauksia kevääseenne muutenkin!
