Maan ulkopuolisten esiintuleminen

Adamua kanavoinut Zingdad (zingdad.com) 24.1.2012 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Tervehdys teille ystäväni! Olen Adamu, Plejadien sivilisaation monadiolennosta. Meille jotka määrittelette maan ulkopuoliseksi älykkyydeksi, esitetään useimmiten kysymys - joka ilmaistaan suurimmalla tunnekiihkeydellä: "Milloin aiotte ilmestyä taivaallemme? Milloin aiotte laskeutua? Milloin esiintuleminen tapahtuu?" Tämä kysymys on esitetty niin monta kertaa meille, että olette luultavasti alkaneet kyllästyä epäselviin vastauksiimme. Joko näin tai sitten olette pettyneet yhteen tai useampaan lupaukseen saapumistamme. Nyt siis haluan tarttua tähän aiheeseen selkeästi. On aika puhua suoraan ja rehellisesti. Kainostelulle ei ole enää sijaa. Mutta tästä puhumiseksi vaadin teitä kiinnittämään huomiota ja seuraamaan päättelyäni, kun puran tätä kysymystä teille. Se ei ole valitettavasi mitenkään niin yksinkertainen aihe, kuin ehkä luulisitte sen olevan. Ensinnäkään ei ole pelkästään yhtä ryhmää maan ulkopuolisia "tuolla jossain". Ei ole kritiikkiä, jos sanon näkökykynne olevan jokseenkin likinäköinen. Tämä on ainoastaan sen faktan toteamista, että olette tietoisuushiukkanen inkarnoituneena syvälle tiheyteen. On siis luonnollista, että monet ihmiset eivät usko maan ulkopuoliseen elämään. Ja ne jotka uskovat, ajattelevat useimmiten maan ulkopuolisia homogeenisena avaruusolentoryhmänä. Laajemmin ajattelijat keskuudessanne käsittävät ehkä, että on monia muita asuttuja planeettoja, jotka voivat lähettää toisinaan aluksen salaa tarkkailemaan teitä. No, totuus asiasta on paljon monimutkaisempi ja uskallan sanoa, että jännittävämpi ja mielenkiintoisempi. Maa on yksi niistä äärettömistä paikoista, joilla on elämää. Tuosta äärettömästä alkuperämäärästä on todella suuri määrä sivilisaatioita tässä universumissa kehittynyt pisteeseen, missä ajan ja avaruuden rajat ovat lakanneet estämästä niitä. On monia menetelmiä liikkua valoa nopeammin. Kyse on todellisuudessa vain mielikuvitusrajasta. Aiemmin planeetallanne oli niitä, jotka sanoivat äänennopeuden olevan rikkomaton raja. Nyt nopeimmat ilma-aluksenne mittaavat nopeutensa siinä, miten monet kertaa ääntä nopeammin ne pystyvät lentämään. Ja samalla tavalla valonnopeuseste voidaan aivan hyvin ylittää. Teidän on vain ajateltava vähän eri tavalla universumin fysiikasta. Jotkut menetelmät sallivat aluksen kulkea erittäin nopeasti ja matkustaa galaksien välisiä etäisyyksiä ajassa, mikä näyttäisi viikoilta tai kuukausilta. Muissa, kehittyneemmissä tekniikoissa on enemmän kyse tietoisuudesta kuin fysiikasta. Alus on todellisuudessa olento, mikä pystyy kohottamaan tietoisuuttaan korkeammille ulottuvuustasoille, missä tämä universumi on vain yksi monista todellisuuden rinnakkaisrakenteista, ja sitten palaamaan taas matalampiin ulottuvuuksiin - tähän aikaan halutun määränpään aika-avaruudessa. Tällainen prosessi sallii kulkijan mennä hetkessä mistä tahansa aika-avaruuspisteestä missä tahansa mahdollisessa vaihtoehtoisessa universumissa, toiseen pisteeseen ajassa, avaruudessa ja todennäköisyydessä. Muuttuminen voi tuntua kulkijasta tapahtuneen objektiivisesti hetkissä. Mutta nuo hetket ovat … vähintäänkin mieltä laajentavia. Siirrytään ykseyteen universumin kanssa ja sitten palataan taas erillisyyteen ja yksilöllisyyteen. Se on kummallinen ja ihmeellinen asia koettavaksi, erityisesti muutamalla ensimmäisellä kerralla. Mutta eksyn nyt aiheesta. Halua välittää tässä sen, että "tuolla jossain" on ylenpalttisen runsaasti elämää. Mikään mitä voin sanoa, ei venytä mielikuvitustanne riittävästi ymmärtääksenne alkuunkaan, miten paljon elämää todellisuudessa on ja miten monimuotoista ja vaihtelevaa se kaikki on. Ja miten monia erilaisia tietoisuuksia kuhisee planeettasfäärinne ympärillä, pinnalla ja sisällä tällä hetkellä. Jos voisitte nyt nostaa tietoisuuttanne ja tarkkailla planeettaanne kaikissa ei tietoisuustiheyksissä, ällistyisitte, miten monia ja monentyyppisiä aluksia on jatkuvasti tekemisissä maan kanssa - nuorempien rotujen pienistä tinakärryistä, keskivaiheen rotujen valtavien kaupunkien kokoisiin emäaluksiin ja kehittyneempien olentojen puhtaan valon kristalliyksiköihin. Niin monia on täällä, että voisitte hädin tuskin katsoa minnekään näkemättä tällaista aktiivisuutta jollain tiheystasolla. Ja niin monia kuin täällä onkin, on monia muita rotuja, jotka voisivat olla täällä, mutta niitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Niillä on muuta tehtävää muualla ja ne ilmeisesti tuntevat, että se mitä täällä tapahtuu, ei suoranaisesti kiinnosta niitä. Miksi siis ette voi nähdä meitä? Miksi emme laskeudu ja kulje joukossanne? Nämä ovat päteviä kysymyksiä. Sanotaan, että toisaalta olemme hyvin paljon jo täällä ja olemme laskeutuneet ja kuljemme joukossanne! Planeetalla on aluksia ja olentoja koko ajan. Mutta tämä ei ole kysymyksenne ydin, eihän? Haluatte NÄHDÄ meidät itse ja olla vuorovaikutuksessa kanssamme. Eikö vain? No, tätäkin tapahtuu, vaikka hyvin rajallisesti. Monet näkevät kaikenlaisia asioita taivaalla ja TIETÄVÄT näkevänsä maan ulkopuolisen aluksen. Monilla on ollut suora kontakti joidenkin kanssa, monista maan ulkopuolisista olennoista. Mutta tämäkään ei vastaa kysymykseenne. Haluatte itse asiassa meidän esittävän dramaattisen show'n, mikä on kiistämätön kaikille. Pyydätte meitä laskeutumaan ja olemaan vuorovaikutuksessa kanssanne laajasti. Jostain vaikeatajuisesta syystä useat teistä haluaisivat meidän laskeutuvan Valkoisentalon nurmikolle. Ajatus mikä on vähintäänkin hieman outo. Mitä osaa "sodanjulistuksesta" ne eivät ymmärrä, jotka haluavat meidän tekevän niin? Sillä näin tuollainen toiminta tietysti hahmotettaisiin! Mutta takaisin kysymykseenne meidän ilmestymisestämme. Haluatte meidän näyttäytyvän tavalla, millä KAIKKIEN planeetalla on pakko myöntää meidän olemassaolomme ja mikä repii rikki sen valhekudoksen, mitä meistä on kerrottu. Miksi emme siis teet tätä? Olkaa vakuuttuneita, ettei tämä johdu siitä, ettemme pysty tekemään sitä! Se johtuu siitä, ettemme tee sitä. Kerron teille nyt miksi. Mutta sen tekemiseksi joudutte kestämään lyhyen oppitunnin galaktisen sivilisaation evoluutiosta. Kaikki sivilisaatiot käyvät läpi monia askelia kasvussaan ja evoluutiossaan. Ensin sivilisaatio kylvetään alkuperäpisteeseensä. Useimmiten nämä ovat planeettoja, mutta joskus sivilisaatiot alkavat tähtien sisällä, minkä kuuleminen saattaa yllättää teidät. Tai muissa paikoissa, mitkä näyttäisivät teistä vielä epätodennäköisemmiltä. Miten olisi mustan aukon reuna mielenkiintoisena alkuna? Mutta olkoon mitä on. Aina kun uusi sivilisaatio kylvetään, on normaalia, että sitä hoivaa ja vartioi jokin vanhempi ja kehittyneempi sivilisaatio. Myyttienne ja legendojenne jumalat ovat itse asiassa juuri tätä: avaruudessa matkustavia sivilisaatioita, jotka olivat vuorovaikutuksessa maan ihmisten kanssa, silloin kun rotunne oli juuri muodostettu ja se tarvitsi opetusta tietyissä perusasioissa, kuten maantalous, kieli, kirjoittaminen ja monet muut asiat, kuten matematiikka tai astronomia. Kuitenkin jossain kohtaa sivilisaation kehittymisessä tulee kohta, jolloin on erottava. Vanhemman rodun joka vartioi nuorempaa rotua, on lähdettävä. Heidän näyttää tarvitsevan jättää suojattinsa oman onnensa nojaan. Tämä on välttämätöntä, koska vain silloin nuorempi sivilisaatio voi siirtyä kunnolla kolmanteen tietoisuustiheyteen. Niin kauan kuin vanhemmat oleskelevat maisemissa vartioiden teitä, niin teette, mitä käsketään. Ette oikeasti valitse ja löydä sitä, kuka oikeasti olette. Niinpä heidän roolinsa on saada teidät liikkeelle, jotta voitte jatkaa ilman heitä, ja sitten poistua näyttämöltä. Tai ainakin heidän täytyy näyttää tekevän niin. He voivat tietysti katsella teitä varjosta, missä ette tiedosta heitä. On mahdollista, että heilläkin voi olla omia kiinnittymisongelmiaan ja he saattavat jatkaa yritystä peukaloida kehitystänne kulissien takaa. Sitä toki tapahtuu! Mutta olkoon mitä on, tämän lähdön myötä nuorempi planeettasivilisaatio ottaa ensimmäiset haparoivat ja horjuvat askeleensa kolmanteen ulottuvuustiheyteen, kun se haukkaa tavallaan hyvän- ja pahatiedonpuun hedelmiä. Ja tässä planeettatietoisuutenne on ollut monia tuhansia vuosia. Ja koska myyttienne jumalat ovat näyttäneet jättäneen teidät yksin, olette uppoutuneet syvälle omiin valintoihinne siitä, keitä oikeasti olette, yksilönä ja kollektiivisesti. Tämä on kolmannen tietoisuustiheyden tuntomerkki. Kyse on vain valinnasta. Valinta on tämä: mihin laitatte energianne? Tai toisin ilmaistuna: mihin keskitätte rakkautenne? Teillä on ollut valinta-aikakausia selvittääksenne tämän itsellenne ennen seuraavan aikakauden alkua. Ja tällä hetkellä olette kutakuinkin keskellä siirtymää valinta-aikakaudesta seuraavaan aikaan. Tilaisuutenne tehdä päätös ja valita lähestyy, kuten on tapahtunut lukemattomille muille planeettasivilisaatioille, jotka ovat kulkeneet tämän saman polun jotain muunnelmaa pitkin. Katsotaanpa siis valintatilanteeseen, mikä on edessänne. Tämä voidaan periaatteessa kiteyttää neljään päämahdollisuuteen. Ensimmäisenä on vaihtoehto, että jatkaa sitkeästi valitsemattomuutta. Teillä on oikeus kieltäytyä eikä teitä pakoteta. Tämä lähestymistapa on sielulle, joka ei ole vielä nähnyt riittävästi esimerkkejä vaihtoehdoista, ja tämä johtaa sellaiseen olentoon, joka palaa taas 3D-sykliin uudelle kierrokselle. Tämä ei ole askel eteenpäin. Se on valinta käydä sama luokka uudestaan. Se mihin tällainen olento päätyy, riippuu sen korkeammasta itsestä. Mutta on täysin mahdollista palata takaisin maaplaneetalle tämän saman syklin alkuun, jos niin halutaan. Toinen valinta on se, mitä yleisesti kutsutaan "toisten palvelemiseksi" (TP). Tämä on valinta sille, joka suuntautuu valoon ja rakkauteen. Jos tunnet hyväksi ja oikeaksi itsellesi laittaa toiset edellesi ja antaa, palvella, rakastaa ja tehdä maailmasta parempi paikka, niin TP on sinulle. Jos olet tiukasti tehnyt tämän valinnan, niin elät jo näitä ihanteita. Kun siirtymä tapahtuu, huomaat siirtyväsi todellisuuteen, missä ympärilläsi on enemmän ja enemmän oman polariteettisi olentoja ja jossain kohtaa alat myös olla vuorovaikutuksessa tähtiperheen kanssa, joka on tätä samaa polariteettia. Kenties menet myös heidän kanssaan planeetalle, mikä on paremmin "kotisi" kuin maapallo. Planeettasivilisaatiot jotka ovat tällä tavalla polarisoituneita, ovat pääasiassa hyvin rauhallisia, ystävällisiä ja lempeitä paikkoja olla. On harmonista rinnakkaineloa, mikä on hyvin miellyttävää monille, vaikka mahdollisesti vähän tylsää. Sanon "tylsää", koska asiat voivat usein olla ennustettavia, kun kaikenlaiset konfliktit ovat harvinaisia eikä kukaan pyri asettumaan toisten eteen. Mutta ON eräs tilaisuus jännitykseen TP-suuntautuneelle yksilölle. Näiden yhteiskuntien reunamilla raivoaa nimittäin ikuisesti konflikti vastakkaisten polariteettien jäsenten kesken. Kerrotaanpa teille kaikki heistä. Kolmas vaihtoehto on "itsensä palveleminen" (IP). Tämä on toisten palvelemisen vastakkainen ja tasapainottava polariteetti. IP on niiden valinta, jotka etsivät omaa nautintoa, valtaa ja kehittymistä ennen kaikkea. Jos tunnet olevasi tärkein henkilö todellisuudessasi ja sinulle on oikein laittaa aina itsesi ensimmäiseksi, niin tämä on sinun polariteettisi ja huomaat eläväsi jo tätä ihannetta. Olet luultavimmin valta-asemassa jollain laillisella tavalla, kuten yritysjohtaja tai hallituksen valtapeluri, tai löydät tiesi valtaan laittomasti, kuten rikollisuuden tai uhri/hyväksikäyttäjä-psykodraamojen kautta. Hakeudut myös niiden luo, jotka hahmotat voimakkaiksi, ja palvelet heitä, mutta vain oman edistymisesi välineenä. Kun siirtymä tapahtuu, huomaat asuvasi todellisuudessa, missä ympärilläsi on aina vain enemmän olentoja, jotka sinun tapaasi pyrkivät palvelemaan itseään. Ja aikanaan sinäkin tapaat toisten avaruussivilisaatioiden jäseniä, jotka palvelevat pääasiassa itseä. En kainostele tässä. IP on kova polku ja tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan, jotka kulkevat tätä tietä. Polku millä ego voittaa sydämen, on yksinäinen polku. Eikä koskaan ole mitään pehmeää paikkaa, mihin kaatua. Kehenkään ei voi luottaa ja kaikki manipuloivat omaksi edukseen. Sellaisessa todellisuudessa kyse on hyvin paljon syömisestä tai syödyksi tulemisesta. Mutta monet kukoistavat sellaisissa olosuhteissa. He ovat taitavia valtapelureita ja he pääsevät joka keho huipulle, missä he ovat. He rakastavat sitä valtaa ja loistoa, missä käskyläiset tottelevat kaikin tavoin. Ja he ovat erittäin auliita esittämään julman ja sydämettömän isännän roolia pitääkseen jokaisen ruodussa. Elämä tuollaisessa kovassa todellisuudessa hyvitetään monin tavoin. Tietysti egolle annetaan ehkä täysi hallinta oman mielihyvänsä etsinnässä. Yksi todellisen IP-sivilisaation tunnusmerkki on planeettaresurssien kyltymätön käyttö ja hyväksikäyttö. Toinen on hillitön laajentumispolitiikka. Kun nämä kaksi yhdistetään, on ilmeistä, että tällaiset sivilisaatiot pyrkivät jatkuvasti tekemään muista planeetoista siirtomaita. Ja löytäessään muita sivilisaatioita noilta planeetoilta, he pyrkivät hallitsemaan niitä ja ottamaan niiltä, mitä tarvitsevat. Resursseja, orjia - mitä tahansa halutaankin. Ja näin vedetään nopeasti rajoja. TP-sivilisaatiot lyöttäytyvät yhteen ja puolustavat omaansa IP-sivilisaatioiden jatkuvilta retkiltä. Ja näin tulee olemaan, että näiden kahden polariteetin olentojen välillä on jatkuva ja loputon sota taivaissa. Sodasta tulee usein eräänlainen pattitilanne ja rajoista näyttää tulevan pysyviä. Tämä johtuu siitä, että TP-sivilisaatiot ovat luonnostaan harmonisia ja erittäin halukkaita tekemään yhteistyötä toistensa kanssa. Ne hyppäävät puolustamaan toisiaan itsestäänselvyytenä. Niinpä ne muodostavat nopeasti pangalaktisia liittoja, jotka pääsevät niin paljoon käsiksi yhteisresursseillaan, että niistä tulee hyvin mahtava, puolustautuva vihollinen. IP-sivilisaatiot sitä vastoin eivät muodosta helposti liittoja. Jos ne tekevät niitä, nämä sopimukset ovat heikkoja, koska ne palvelevat vain allekirjoittajien ohimenevää ja kapeaa intressiä. Epäröimättä osapuolet puukottavat toista selkään ja liitto romahtaa. IP-sivilisaatiot kasvavat valloittamalla. Imperiumit kasvavat käsittämään monia planeettoja ja sitten hajoavat, kun sisäiset valtakonfliktit vetävät niitä erilleen. Mutta nämä sivilisaatiot pyrkivät aina hyötymään kaikista muista ja sota on niiden luonnollinen ilmaisutapa. Ja tämä hahmottelee IP- ja TP-kaksinaisuuden, minkä välillä nyt ehkä valitsette. Mutta on neljäskin vaihtoehto. Se on valinta yksinkertaisesti hypätä kokonaan pois kaksinaisuusulottuvuudesta ja nostaa tietoisuutenne pikkumaisen nahistelun yläpuolelle. Tämä on ykseystietoisuuden valinta. Kaikki TP- ja IP-sivilisaatiot tulevat ikkunajaksoon, missä olette nyt. Ja niillä on tilaisuus joko vaihtaa polariteettia, mikä on harvinaista, tai hypätä ja alkaa oivaltaa, että polariteetti on harhaa. Todellisuudessa on vain ykseys. "Itse" on syvimmässä totuudessaan yhtä kaiken kanssa. "Toinen" ja "itse" ovat väliaikaisia harharakenteita, jotka tuodaan tietämättömyyden verhon kautta. Erillisyys on vaihtoehtoinen kokemus ja se havaitaan. On täysin mahdollista pitää kiinni yksilöllisyydestä päästäessään irti erillisyydestä. Jos tämä valinta tehdään, niin täysin uusi olemistapa puhkeaa kukkaan tuolla sivilisaatiolla. Todellisuus mikä perustuu jokaiseen hiukkaseen - sielun jokaiseen yksilöosuuteen - ilmaisee itseään niin, kuin se täytyy, ja siinä jokainen olento antaa suurimman lahjansa ja saa vaihdossa ympärillään olevilta kaiken, mitä se tarvitsee. Tälle tasolle tuleminen on uskomattoman vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Se merkitsee, ettei ole koskaan enää tarvetta konfliktiin. Eikä tietysti ole myöskään mitään tylsyyttä moninaisen vuorovaikutuksen puutteen vuoksi! Nämä ykseystietoisuudessa olevat alkavat tuntea olevansa yhtä kaikkeuden äärettömän lähteen kanssa. Tämän merkitystä voi tuskin selittää. Se merkitsee, että olette suoraan yhteydessä äärettömään energiaan, äärettömään luovuuteen ja äärettömään potentiaaliin. Pystytte keskittämään huomionne minne tahansa haluatte. Pystytte "välähtämään" täältä minne tahansa, minkä voitte kuvitella. Pystytte luomaan tahdonalaisesti. Kokonaisia todellisuuksia ja universumeja ilmaistaan tällaisten olentojen monilla leikkisillä ajatuksilla. Itse asiassa universumi missä olette nyt, ei ole oikeasti mitään enemmän tai vähemmän kuin tällaisten olentojen kiehtovaa keskustelua. Ja sinä itse, riippumatta siitä kuka olet, olet perimmiltään yhden tällaisen olennon yksi monista samanaikaisista ilmaisumuodoista. Ja tässä on hyvä uutinen. Jos haluat, jos se on sydämesi halu, niin pystyt tekemään valinnan ykseystietoisuudesta ja näin ylittämään kaksinaisuuspolariteetit. Tämä on itse asiassa se suuri ihme, mikä planeetallanne tapahtuu juuri nyt. Olette ensimmäinen planeettasivilisaatio, missä tätä kokeillaan: mennään suoraan syvimmän kaksinaisuuden valintavaiheesta ykseystietoisuuteen. Sitä ei ole koskaan ennen tehty ja planeettanne ja tämä aika-avaruuspiste on testitapaus. Se on malli, minkä mukaan käydään läpi täysin uusi henkinen kehitys. Tämä on siis mahdollista teille. Voitte alkaa herätä todelliselle ykseystietoisuudelle nyt. Ymmärtäkää nyt. Niitä jotka valitsevat polariteetin tai jotka päättävät olla valitsematta, ei tuomita. Kyse on vain siitä, ettei ole oleellista viettää seuraavaa olemassaoloaikakauttanne jommassakummassa polariteetissa. Ja on jotain muuta, mitä teidän pitäisi oivaltaa. Jos ja kun heräätte todelliseen ykseystietoisuuteen, niin oivallatte, että kaikki itse asiassa tekivät tuon valinnan. Lopulta nimittäin kaikki tekevät. Ja sitten kun teette sen, astutte ulos pelistä ja löydätte kaikki muutkin sieltä. Se on ykseyden ydin. Se käsittää kaiken. Kukaan tai mikään ei ole oikeasti olematta osa ykseyttä. Mutta … tarkkaavaisemmat keskuudessanne ihmettelevät nyt: mitä kaikella tällä on tekemistä esiintulemisen kanssa? (Hymy) No, nyt kun teillä on vähän taustaa galaktisesta antropologiasta, voin lopultakin kertoa teille: planeettaanne on pidetty eräänlaisessa puolikaranteenissa niiden vanhempien rotujen lähdöstä saakka, joista puhuimme hetki sitten. Monet aluksista joita on planeettanne läheisyydessä, ovat siellä ensisijaisesti vahvistamassa tätä karanteenia. Tämä varmistaa, ettei teihin sekaannuta oikeudetta. Pääasiallisesti sivilisaationne on annettava kehittyä estämättä, jotta voitte tehdä kukin edellä mainitun valinnan. Taatusti on IP-rotuja, jotka ovat innokkaita syöksymään niiden uskomattomien resurssien kimppuun, joita te ja planeettanne edustatte. Ja vastaavasti on TP-rotuja, jotka tekevät uutterasti töitä pitääkseen ne loitolla ja suorittavat samaan aikaan lukuisia palveluksia planeetallenne. Mutta perimmiltään kummankin polariteetin tekijöiden on esittäydyttävä Planeettaneuvostolle, ennen kuin niiden annetaan ryhtyä mihinkään toimeen. Tai muuten niiltä yksinkertaisesti estetään pääsy. Planeettaanne ympäröi eräänlainen henkikalvo - niin voin sitä ainoastaan kuvata. Paljon korkeamman ulottuvuuden energiavyöhyke. Itse asiassa eräs henkiolento antaa tämän palvelun. Ja tämä muodostaa rajan, mitä ei voi ylittää kukaan puhdasta ykseystietoisuutta vähäisempi. Kuitenkin on kaiken parhaimman edun mukaista, että jotain työtä sallitaan tehtäväksi planeetallanne. Kenties olette kuulleet TP-sivilisaatioiden lähettävän aluksia auttamaan tämän saasteen puhdistamisessa tai tuon Gaian energiakeho-ongelman tasapainottamisessa. Kenties tiedätte niiden strategisesti tekevän tehottomaksi ydinaseita toisinaan. Tällaisia asioita täytyy antaa tapahtua, jos koko sivilisaationne katastrofaalinen tuhoutuminen on tarkoitus estää. Niinpä TP-rodut hakevat lupaa Planeettaneuvoston suojelijoilta ja niille annetaan se tuollaisten toimien toteuttamiseksi. Mutta Planeettaneuvosto on tasapainoista ykseystietoisuutta. Niinpä jokainen tuollainen toimi TP-ryhmältä vetää vastapyynnön IP-rodulta. Ne haluavat päästä planeetallenne tästä tai tuosta tarkoituksesta. Nämä pyynnöt punnitaan suurempaa hyvää vasten ja joskus niihin suostutaan. Esimerkkinä, planeetan ihmisolennolla voi olla sielusopimus, mikä sallii IP-ryhmän sekaantumisen häneen. Tuollaisessa tapauksessa voidaan sallia ns. sieppauskokemus. Historiassanne oli aika, jolloin keksitte voimakkaasti tuhoavat ydinaseet. Tuollaisen itsetuhokapasiteetin tuleminen on vuorovaikutuksen käynnistyshetki. Ydinasehyökkääjävaltion johtajia lähestyttiin kummastakin polariteetista, TP ja IP. Tehtiin kaksi kilpailevaa tarjousta. Maan johtajat päättivät tuolloin torjua TP-ryhmän tarjouksen. He valitsivat hyvin salaisen IP-tarjouksen ja kulissien takaisen juonittelun oman kansansa ja laajemmin maapallon ihmisten kustannuksella. He tekivät tämän vaihtokauppana pääsystä aseistusteknologiaan. Näin avattiin sopimus IP-rotujen kanssa. Mutta myös niitä toimia joita tapahtui tuon sopimuksen suojeluksessa, valvottiin ja rajoitettiin raskaasti. Mutta se merkitsi kuitenkin, että TP-tarjous evättiin. Ja tähän olisi sisältynyt koko planeetan rauhanomainen aseistariisunta, vaihtokaupassa puhtaisiin ja energiaa vaatimattomiin teknologoihin sekä sairauden ja nälän poistamistekniikkoihin. Ja planeettanne on edennyt niin, että tästä hyvin merkittävästä vuorovaikutuksesta on vaiettu ja se on salattu. Ja vallassa olevat joilla on ollut ja on edelleen vuorovaikutusta maan ulkopuolisten tietoisuuksien kanssa, ovat tehneet hyvin uutterasti työtä luodakseen tilanteen, missä keskustelu ufoista ja maan ulkopuolisista ja niihin uskominen on katsottu kuuluvan eriskummallisten ja hullujen maailmaan. Ironista kyllä, he itse tietävät niiden olevan totta. Nyt teille ehkä valkenee kysyä, miksi vain IP- ja TP-ryhmien sallitaan olevan vuorovaikutuksessa kanssanne. Kysytte ehkä, mikseivät todelliset ykseystietoisuusolennot esitä omaa rooliaan. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Ykseystietoisuuden edustajat eivät kykene olemaan tekemisissä kanssanne tietoisesti. Nimittäin asuakseen teidän todellisuudessanne tietoisuuden on kuljettava ns. tietämättömyysverhon läpi. Ei voi tuntea ykseyttä verhon tuolla puolen. Ja näin ykseystietoisuuden olento ei voi olla vuorovaikutuksessa kanssanne. Tällaiset olennot ovat ikään kuin pysyvästi ja täysin verhottu havaintokyvyltänne. Ainoa tapa tulla tietoiseksi tällaisista olennoista on nostaa tietoisuuttanne ja nostaa oma psyykenne korkeampaan tietoisuustiheyteen. Mutta tätä tapahtuu erittäin harvoin ja näin ette oikeastaan kuule ihmisistä, jotka yhtäkkiä tulevat tietoiseksi puhtaan ja säteilevän kristallivalon olennosta. Harvoissa tapauksissa kun sitä tosiaan tapahtuu, se on voimakkaasti transformoiva kokemus ja tuo henkilö asettuu sen jälkeen uuteen kurssiin etsimään totuutta ja rakkautta. Mutta asian ydin on, että ykseystietoiset olennot eivät pääasiassa pysty vuorovaikutukseen verhottujen olentojen kanssa - ei normaalissa mielessä, niin että joku istuu vastapäätänne keskustelemassa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettemme työskentele kanssanne tietoisuudessa. Olemme läsnä teidän kanssanne koko ajan ja tarjoamme jatkuvasti opastusta ja apua - jos olette vain halukas vastaanottamaan sitä ja toimimaan sen mukaan. Ja sitten lopultakin, milloin esiintuleminen tapahtuu? Sanotaanpa, että on häviävän todennäköistä, että maailmanne hallitukset tekevät paljastuksen. Ne jotka käyttävät varsinaista valtaa, ovat täysin IP. Ja totuuden puhuminen omasta tiedostaan maan ulkopuolisesta älykkyydestä ja sitoutumisestaan siihen, on käytännössä sama asia kuin myötää pitkäaikainen valhe- ja petospeli sekä ne kaikenlaiset hirmuteot, joita on tehty ihmiskuntaa vastaan. Ja sitten kun käsittäisitte, mitä oikeasti on tapahtunut, he menettäisivät välittömästi kaiken sen valtansa, mitä he niin kovasti himoitsevat. Jos he paljastavat kaiken, hylkäätte heidän kaikki pelinsä - raha, politiikka ja järjestäytyneet uskonnot. Luovutte toistenne vihaamisesta. Olette piittaamatta kansallisista, rodullisista, sosiaalisista ja uskonnollisista rajoista. Näette toisenne sellaisena, kuin oikeasti olette: yhtenä olentoperheenä, mikä on oleellinen osa paljon suurempaa universaalia perhettä. He menettävät kaiken, minkä eteen he ovat tehneet kovasti työtä eivätkä he saa mitään vastineeksi. Niinpä he eivät yksinkertaisesti tee tätä. Se valhe kerrotaan joskus, että he salaavat teiltä tietoa estääkseen teitä joutumasta paniikkiin ja vahingoittamasta itseänne. No, TP-ryhmät ovat järjestäneet monia tehokkaita esityksiä todistamaan, että tämä on vain yksi sepite. On näytetty, että ihmiskunta on riittävän kestävä käsittelemään tiedon ja vuorovaikutuksen maan ulkopuolisten olentojen kanssa. Siis hallitus ei kerro totuutta. Joitain paljastuksia on tapahtunut maailman eri hallitusten keskuudessa, joilla ei ole mitään menetettävää sen tekemisestä. Mutta todellinen hallitus - kulissien taakse kätkeytyneet - näyttää hyvin epätodennäköisesti korttejaan. Monet tuntemanne tapahtumat joissa teille luvattiin esiintulemista tai suurta alusten näyttäytymistä, olivat oikeasti peliä, mitä pelattiin IP- ja TP-ryhmien välillä joko pakottamaan paljastamaan niiden aikeet tai tuomaan tietoisuutenne kohti omaa heräämistänne. Näette TÄMÄN, heräämisenne, ainoaksi tavaksi esiintulemisen tapahtumiselle. Kukaan varteenotettava ja viisas hallituksen edustaja ei ilmesty televisioruudullenne kertomaan totuutta. He ovat haaskanneet kaikki sellaiset tilaisuudet. Kun aikakausi muuttuu, pystytte paljastamaan itse, minkä tiedätte totuudeksi. Siirtymä tapahtuu ja te valitsette. Ja sitten aikajanat eroavat. Ja sitten näette sen, minkä tiedätte olevan totta. Huomaatte asuvanne todellisuudessa, missä ei ole tuota kysymystä, vaan siellä on rotuja muista universumin paikoista ja he pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa kanssanne. Noiden tapaamisten luonne riippuu tesitä ja siitä, mitä valitsette. Se mihin heräätte, riippuu siitä, mitä kerrotte itsellenne itsestänne nyt ollessanne unessa. Tilaisuusikkunanne keskikohta on - hyvin monimutkaisista syistä - tämän vuoden 2012 loppu. Ja kun siirrytte eteenpäin, tulee aina vain voimakkaammin ilmeiseksi, että te luotte JOKAISEN kokemuksenne valinnoillanne, uskomuksillanne ja ajatuksillanne. Kun teette tämän tietoisemmin, siitä tulee aina vain ilmeisempää teille. Pystytte jättämään taakse ne, jotka ovat hyvin epäharmonisia oman energianne kanssa. Ja sitten muutos on tehty ja löydätte itsenne todellisuudesta, mikä resonoi täysin oman värähtelynne kanssa. Ja sitten näette sen, minkä tiedätte olevan totta. Eikä yhdenkään puhuvan pään puvussa tarvitse ilmestyä vanhanaikaiseen pikku kuvalaatikkoon kertomaan teille mitään todellisuudestanne. Sillä yötaivaalla on valoaluksia! Ja tämän ajatuksen myötä lähdemme luotanne. Rakastan teitä ykseyden sydämellä. Olen Adamu, Plejadien sivilisaation monadiolennosta.

Opastusta henkimaailmasta

Viimeksi kirjoittelin huonoista fiiliksistä, mutta nyt ei ole ollut aikaa tuntea sellaisia. Me olemme nimittäin muuttaneet ja siinäpä on hyvin maadoittavaa puuhaa! Muuttaessa ei paljon ehdi kulkea pää pilvissä, kun kaikki muut asiat täyttää pään. Uskon, että valoa näkyy taas tunnelin päässä.

Olin varannut itselleni "puhelinajan" eräälle intuitiiviselle parantajalle, jonka meditaatioissa olen käynyt. Hänellä tuntuu olevan vaikuttavat yhteydet henkimaailman suuntaan ja jotenkin luontaisesti luotan häneen näissä asioissa. Minulla oli pari asiaa mielessä, jotka vaivasivat minua ja joissa kaipasin tukea ja opastusta, siksi varasin tämän kaukohoidon puhelimitse. Toinen mieltä vaivannut asia liittyi meidän talon rakentamiseen, joka on ollut suunnitelmissa aloittaa nyt entisen talon myymisen jälkeen, tänä keväänä. Olen ollut mukana tässä ajatuksessa tähän asti, mutta runsas kuukausi sitten minulla alkoi olla sellainen hyvin voimakas tunne siitä, että meidän ei tulisi nyt rakentaa. Se oli selvästi intuition ääni ja se oli melko voimakas. Keskustelua tästä asiasta on käyty meillä kotona nyt sen kuukauden verran ja kuten suuret asiat aina, se ei ole edennyt ihan lineaarisesti kohti mitään päätöstä. Soutamista ja huopaamista on ollut. Meillä on ollut tavallaan aikamoinen ristiriitatilanne siinä, että mies voimakkaasti olisi rakentamisen puolesta ja minä vastaan. Emme ole siis riidelleet tästä asiasta, vaan mies on todella hyvin kuunnellut minun fiiliksiäni ja ollut jopa valmis luopumaan projektista vain minun huutavan intuitioni tähden. Luopuminen ei ole kuitenkaan hänelle ollut mitenkään helppoa ja siksi tämä tietynlainen köydenveto ja tietämättömyys siitä, mitä tulemme tekemään, on jatkunut kaiken aikaa. Tavallaan asiat etenee kuitenkin kaiken aikaa, varmuuden vuoksi. Arkkitehti suunnittelee parhaillaan uutta taloamme. Toisaalta arkkitehdin palkkaaminen on ainut asia, johon olemme vielä sitoutuneet tässä rakennusprojektissa. Tontti on meille varattuna vielä pari kuukautta ja se aika meillä on tehdä ratkaisuja. Se on iso päätös koko perheen kannalta, että rakennammeko vai emme ja siksi halusin opastusta asiaan henkimaailman puolelta. (Sanon tähän vielä lyhyesti, että minulla on ollut siis sellainen vahva tunne, ettei meidän pitäisi rakentaa nyt, ei tänä vuonna. En sano ettei koskaan, mutta ei nyt. Tunnen, että maailma muuttuu ja me ihmisinä muutumme ehkä enemmän kuin osaamme nyt edes kuvitella, ja meidän pitäisi nyt olla ja katsoa, mitä maailmassa ja meissä tapahtuu. Sen lisäksi tunnen, että meidän pitäisi juuri nyt keskittyä aivan muihin asioihin, kun rakentamiseen. Meidän pitäisi nyt keskittyä henkisen pääoman keräämiseen, eikä maallisen.)

Toinen asia, jonka kanssa olen painiskellut on se viesti, mitä olen nyt saanut useasti henkimaailmalta. Minulle on sanottu moneen kertaan, että kaikki suurenmoiset asiat ovat aivan käteni ulottuvilla, kunhan vain ymmärtäisin/uskaltaisin/osaisin tarttua niihin. Tunnen tämän jotenkin itsekin ja se turhauttaa minua. Mietin, mikä minua pidättelee tai pahimpina hetkinä turhaudun siihen, etten mukamas etene yhtään.

Näillä kysymyksillä alkoi kaukohoitoni tänään ja oli ihana kuulla, että hyvin voimakas energia lähti heti tulemaan, kun aloitimme puhelun. Minulle kerrottiin, että olen mennyt liikaa pääni sisään ja järkeillyt asioita. Sen sijaan minun pitäisi vain luottaa intuitioni ääneen, joka minulla kuulemma onkin hyvin voimakas. Parantaja sanoi, että ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, on vain erilaisia valintoja, joilla on erilaisia seurauksia. Meille ei voi tavallaan kukaan ulkopuolelta ennustaa tai sanoa, mitä tulemme tekemään tai miten meidän tulisi valita. Ei ole oikeita tai vääriä valintoja. Meidän pitäisi kuunnella omaa sydäntämme eikä egoamme. Ja valitsimmepa miten tahansa, kaikki taivaalliset apujoukot ovat silti meidän apunamme kaiken aikaa. Parantaja sanoi, että hän näkee että jos lähdemme rakennusprojektiin, se sitoo meitä enemmän vanhaan 3D:hen ja ankkuroi meitä voimakkaasti (mutta siinä ei sinänsä ole mitään väärää), kun taas jos emme lähde nyt rakentamaan hän näkee hyvin ilmavan energian ja tilanteen, joka voi kasvaa mihin mittoihin ja suuntaan tahansa.

Minulle tuli puhelun aikana ex tempore mieleen kysyä myös esikoisestamme, joka kärsii voimakkaasta eroahdistuksesta juuri nyt. Tilanne hämmentää meitä vanhempia, koska tämä lapsi (5 ja puoli vuotias) on ollut aina hyvin reipas ja elämää kohtaan luottavainen. Hän on käynyt itsenäisesti kerhoissa jo yli kaksi vuotta ja syksyllä hän kävi viikon Kreikan matkallakin ilman meitä vanhempia. Hän on siis yksinkertaisesti aina ollut lapsi, jonka voi melko huoletta lähettää viikoksi vaikka sinne Kreikkaan. Nyt aivan yhtäkkiä hän kärsii valtavasta eroahdistuksesta eikä haluaisi olla yhtään ilman äitiä tai isää. Hän ei mene enää yhteenkään harrastukseen, ei kavereiden luo leikkimään, ei mihinkään ilman äitiä. Minkään sortin maanittelut tai puhumiset ei ole auttaneet, ei rohkaisu, ei hermostuminen, ei kärsivällisyys. Kysyin siis tästä asiasta parantajalta ja kävimme aika oivaltavia ja minulle rikkaita keskusteluja tästä pitkäänkin. Ensinnäkin minulle sanottiin, että lapsi aistii niin voimakkaasti kotonamme olevan ristiriidan ja sen aiheuttaman energian ja siksi hän takertuu meihin. Ristiriita on siis tämä rakennusasia, kun mielipiteemme menee siinä ristiin ja kyseessä on aika iso asia ja emme oikein tiedä, mitä tuleman pitää. Lapsi aistii aina tällaisen energian ja epävarmuuden siitäkin huolimatta, että hänen kuultensa ei asiasta edes koskaan puhuttaisi. Minulle kerrottiin, että kun saamme päätöksen tälle asialle, lapsenkin oireilu helpottaa. Parantaja kertoi muutenkin paljon lapsistani, hän sanoi että lapsistani välittyy aivan ihana energia ja he ovat selvästi tällaisia "uuden ajan lapsia", siis hyvin herkkiä (kristallilapsiksi usein kutsutaan näitä uuden ajan lapsia, tai indigoiksi, mutta itse tunnistan heissä nimenomaan kristallilasten ominaisuuksia). Kerrottiin, että kaksi nuorimmaista ovat sellaisessa ihanassa viattomuuden tilassa, mutta esikoisella tulee esiin raskaampaa energiaa ja sellaista vastuunkantamista. Osittain tuo raskaampi energia kuulemma liittyy myös ikään, kun alkaa tulla erilaisia pelkoja ja hänen herkkyytensä aistia myös ns. "pahoja henkiä" kasvaa. Minulle kyllä kerrottiin sekin, että ei ole hyviä ja pahoja henkiä, on vain erilaisia energioita ja eri asiat sitten edustaa tällaisia erilaisia energioita. Lisäksi puhuimme esikoiseni asemasta perheen vanhimpana lapsena, siitä että hänessä tuntuu sellainen vastuun kantamisen energia, mikä ei välttämättä ole vain positiivinen asia. Lapsi voi omia sellaisen tavan koko elämäkseen, että hän aikuisenakin tuntee tarvetta kantaa toisten murheita ja asioita itsellään, kokee täyttävänsä olemisensa tarkoituksen vain sillä vastuun kantamisellaan. Ikävä myöntää, mutta tämä on aivan totta meidän lapsikatraassa tämä asetelma. Esikoinen on vielä kaiken lisäksi luonteeltaan sellainen (reipas ja aina valmis auttamaan ja osallistumaan), että hänestä saa helposti muovattua itselleen äidin pikku apurin. Minulle sanottiin, että olisi tärkeää, että esikoinenkin saisi tuntea olevansa yksi pienistä ja hänen pitäisi saada olla avuton ja nauttia läheisyydestä. Olen todella iloinen tästä viestistä, koska se oli silmiä avaavaa ja tärkeää!
Minulle kerrottiin myös koko perheestä, miehestänikin. Nämä kaikki asiat vaikutti hyvin tutuilta ja en voinut kuin olla ihan samaa mieltä. Miehelleni on vaikea päästää irti omista päämääristään, joita hän on rationaalisella järjellä itselleen/elämälleen asettanut. Taustalla on tavallaan pelko päästää irti, kun rationaalisella järjellä hyväksi ajatellut asiat ovat tähän saakka olleet niitä elämän tukipilareita. Toisaalta hän kokee vastuuta perheen elättämisestä ja ehkä tiedostamattaankin kokee pelkoa siitä, että hän on "hulttioisä", jos ei rakenna perheelleen uutta kotia, joka usein mielletään ikäänkuin perheen turvasatamaksi.  Parantaja kertoi, että miesten kohdalla on hyvin tyypillistä, että heidän on vaikea päästää irti vanhasta tavasta ajatella ja alkaa luottamaan johonkin, mikä ei ole heille kouriintuntuvasti todistettavaa. Se on paljon helpompaa meille naisille. Kerrottiin, että meillä koko muu perhe on tavallaan hyvin "valmis" energioiltaan ja värähtelyiltään, mutta mieheni vielä haluaa pysytellä enemmän siellä niin sanotussa vanhassa energiassa. (Minun oma huomautukseni tähän on kuitenkin se, että huomattavasti on tapahtunut "pehmentymistä" ja hän on tätä nykyä hyvin vastaanottavainen näille henkisimmille asioille, joskaan hän ei perusta elämäänsä niille kuten minä. Mutta baby-steps, baby-steps :D ) Sanottiin myös, että meidän lapset ovat kuin keijukaisia isänsä ympärillä, he hyvin tehokkaasti omalla energiallaan ja värähtelyillään vaikuttavat myös mieheni värähtelyihin ja energioihin.

Kun puhuimme vielä tästä omasta tilanteestani, niin minulle kerrottiin, että olen hyvin selvästi "kynnyksellä". Tunnen tämän itsekin ja sitähän se on, mitä on sanottu: Kaikki on käteni ulottuvilla, kunhan vain.. Näin minulle nytkin sanottiin, että minulla on valtava potentiaali ihan tuossa käsillä. Sain ohjeiksi ensinnäkin kerätä energiani ja voimani omalle itselleni, koska energiani ovat kuulemma vähän levällään. Parantaja näki myös sieluni sirpaleita leijailemassa ympärilläni, ja minun tulisi esimerkiksi ennen nukkumaan menoa pyytää, että kaikki osaseni palautettaisiin itselleni. On vaikea kuulla oman korkeamman sielun ääntä, jos osaset ovat siellä sun täällä levällään, silloin kuulemme helpommin egomme äänen. Puhuimme siitä, että haluaisin nyt panostaa johonkin kurssiin tai vastaavaan, mutta en oikein tiedä mitä se sitten olisi. Nyt en muista, tuliko näistä minulle jotain erityistä viestiä.

Sellainen ihana ja silmiä avaava keskustelu oli se. Vaikea sitä on raportoida ihan sellaisenaan eteenpäin, jotenkin kaikki alkaa niin helposti kuulostamaan hyvin lattealta, kun sen pukee kirjoitettuun muotoon. Itse kuitenkin sain paljon, sain ihanaa hoitoa puhelun aikana, olo keveni ihan hurjasti ja varmaan koko värähtelyni kohosi korkeammalle (kaiken tämän muuttorumban jälkeen..).
Ja tästä se elämä jatkuu... Yhtään en osaa sanoa, mitä tuleman pitää, mutta luotan siihen että ratkaisuja tulee ja tilanne selkeytyy meille. Täytyy sanoa, että nyt kun olemme ahtatuneet 70 neliötä pienempään asuntoon, kuin mitä vanha kotimme oli, niin tunnen aika suurta kaipausta rakentaa meille uusi talo ja äkkiä! En niinkään kaipaa mitään prameutta sinänsä, mutta kaipaan arjen toimivuutta ja sitä, että meille ja tavaroille on hyvät ja helpot tilat. Mutta katsotaan!

Huono fiilis

Iltapäivää!
Nyt onkin ihan ehta iltapäivähetki. Sellainen sininen hämärä laskeutunut juuri, alan napsautella valoja päälle sisälle ja ulos. Olo on vähän väsynyt ja kyllästynyt, olisi valmis siirtymään seuraavaan asiaan tai hetkeen kokonaan. Yleensä tässä kohtaa alan odotella miestä kotiin töistä, koska hänen kotiin tulonsa tarkoittaa minulle jotenkin sitä seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.


Täytin äsken yhden kyselyn, joka liittyy meditaatiotutkimukseen, johon haluaisin osallistua. Oikein pistin merkille, miten paljon kyselyssä vastasin kysymyksiin tavalla, jota en yleensä tee. Kyselyssä siis kyseltiin lähinnä sellaisia kysymyksiä, jotka kartoittaa minun fiiliksiäni viimeisen viikon ajalta. Hyvin paljon tuli vastauksia, joissa kerroin olleeni väsynyt, saamaton, apea, ärsyyntynyt, veltto... Ja tämä on niin totta. Minulla on todella ollut mennyt viikko sellainen. Ehkä jo muutamakin viikko, jos tarkemmin ajatellaan. Enkä todella tiedä, missä on vika. Hitailuni, josta periaatteessa nautin, on mennyt asteella yli ja nyt se lähinnä ahdistaa. En viitsisi mitään, pakolliset kotityötkin tuntuu ylivoimaisilta, sillä seurauksella että koti näyttää olevan pommin jäljiltä. Tunnen välillä ihan puhdasta epätoivoa tämän sekasotkun keskellä. Tuntuu, etten pysty selviytymään yksin näistä sotkuista, kaipaisin miehen apua siinä. Illat hänen työpäiviensä jälkeen ovat kuitenkin lyhyitä, niin kuin olen todennut, ja ne täyttyvät kauppareissuista, ruoanlaittamisesta, omasta joogasta ja muista. Lopun ajan mieskin mielellään rentoutuu vaikka teeveetä katsellen, enkä minä tohdi potkia häntä tekemään siivousta kanssani. Välillä löydän puhtia jostain ja siivoan lasten huoneet tai koko yläkerran (johon x-määrä leluja ja lasten tykötarpeita on levittäytynyt tasaisesti), mutta epätoivo iskee heti seuraavana iltapäivänä, kun lapset ovat sotkeneet taas kaiken. Tuntuu, että olen paasannut heille iät ja ajat samoista asioista ilman huomattavaa muutosta. Väsyttää, välillä jopa ahdistaa.


Nyt kun kerhot ja muskarit ovat taas alkaneet, sekin herättää ristiriitaisia ajatuksia. Tuntuu niin hullulta repiä koko porukkaa perässään aamuvarhaisesta alkaen, syödään reippaasti, puetaan reippaasti, mennään autoon reippaasti, nyt reippaasti lapset! Itse en jaksaisi herätä niin aikaisin, enkä varsinkaan jaksaisi aloittaa päivää sellaisella armeijameiningillä, missä asiat pitää todella tapahtua aikataulussa, että ehditään. Sitten menen edestakaisin kerhon ja muskarin väliä, vien ja haen ja joka välissä puen kuopusta ja vyötän autoon. Tuntuu koko touhu ihan järjettömälle. Sieltä tulee sitten se ajatus: "Onko meidän tehtävä tätä, tuottaako tämä iloa minulle, entäs lapsille?" Itse olen kuitenkin kokenut, että lapsille on tärkeää käydä jossain kodin ulkopuolella, etteivät he haudo vain kotona minun kanssani. Varsinkin nyt, kun emme muuten enää käy paljon missään, kuten kylässä. Kaikki ennen kotona olleet tuttavat on menneet töihin, eikä meillä oikein enää ole kyläilypaikkoja.
Vaikka lasten hoitaminen kotona onkin minulle arvovalinta ja tärkeä asia, niin välillä tulee hetkiä, jolloin ajattelen, että kunpa voisin toimittaa joka ikisen heistä johonkin päivähoitoon ja olla yksin, rauhassa! Jaksaisin siivota, voisin meditoida, voisin kuunnella hiljaisuutta. Oi kuinka mielellään tekisin niin. Kaikki asiat ovat ristiriitaisia, koska kuitenkaan päivähoitorumbaa en näe yhtään sen järkevämpänä kuin mitä kerroin äsken kerhoista ja muskareista. Haluaisin vain joskus olla yksin ja rauhassa. Hiljaa, ilman jatkuvaa älämölöä, sekoittamista ja häiritsemistä. Mieheni varmasti sanoisi tähän, että "käythän sinä kaksi kertaa viikossa joogassa". Käyn käyn, voi kiitos siitä että käyn. Mutta ei minulla sielläkään ole aikaa olla täysin yksin, sen hetken minkä yritän ennen tunnin alkua maata hiljaa, onnistuu joku rupatteleva rouvapari pilaamaan.


Olen tänään vähän negatiivisella tuulella, huomaan. Olen vain nyt niin väsynyt, ja kyllästynyt omaan saamattomuuteeni. Tuntuu, että vain nukun. Aamulla en jaksaisi nousta, päivisin lepään sängyssä lukien tai torkkuen, tiedostaen koko ajan valtavan syyllisyyden siitä, että vähintään lasten pitäisi päästä ulos. Ja minunkin, siitä huutaa harmaa naama peilissä ja valtavat mustat silmän aluset. Tämä tapahtuu aina talvella, oma naama alkaa näyttää yhä kamalammalta, mitä pidemmälle talvi menee. Kesä ja päivetys tuo taas esiin ihan uuden ihmisen.


Välillä olen niin apea, että melkein voisi luulla minun olevan masentunut. En kyllä ole. Se masentuneisuus ilmenee vain nyt- ja lähihetkessä, toivottumuutena. Tulevaisuuteen suhtaudun valoisasti, hyvinkin. Tuntuu vain, että tästä käsillä olevasta hetkestä puuttuu nyt jotain tärkeitä työkaluja. Tuntuu, että asioita pitäisi muuttaa radikaalisti, jotain pitäisi alkaa tekemään toisin.


Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Tuo kielletty sana.
Tarvitsisin vain vähän johdatusta, vähän tukea, vähän neuvoja.
Ja hiljaisuutta, hitto vie!!

Unelmia ja pilvilinnoja

ALUSTUS (lyhennelmä kanavoinnista "Pamela Gribbe kanavoi Maata 2010"):


Maa on siirtymävaiheessa ja mitä useampi ihminen muistaa, mikä heidän inspiraationsa on, mitä he ovat täällä antamassa ja vastaanottamassa, sitä pikemmin uudesta Maasta tulee todellisuutta. Juuri te synnytätte tämän todellisuuden... Mitä enemmän uskallatte nauttia ja huomaatte olevanne sen arvoisia, että voitte ottaa vastaan, sitä paremmin saatte yhteyden luonnolliseen inspiraatioon, siihen energiaan, jota teidän on tarkoitus antaa maailmalle. Ja kun tämä inspiraation virta vahvistuu ja löytää luovan muodon maailmassa, sitä enemmän te nautitte siitä rakkaudesta ja ilosta, jota polullenne lankeaa...
Jokaisella ihmisellä on luontainen kaipuu itsensä ilmaisemiseen, itsensä ilmentämiseen maailmassa. Sillä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen maineen tai menestyksen saavuttamisen kanssa. Pikemminkin siinä on kyse jonkin tavan löytämisestä itsenne ilmaisemiseen, jolla saatte todellista tyydytystä. Voi olla, että saatte täyden tyydytyksen perheen kasvattamisesta tai että yrityksen johtaminen inspiroi teitä. Ehkäpä eläinten hoitaminen on lähellä sydäntänne, tai kyse voi olla taiteellisesta ilmaisusta, joka tuntuu teistä luontaiselta. Jokainen sielu kaipaa saada ilmaista itseään jollakin tavalla. Tunnette täyttymystä sillä hetkellä, kun vastaatte tuohon kaipaukseen. Sillä hetkellä, kun sallitte luonnollisen sisäisen luovuuden tulla ulos, teille tulee tunne, että "kyllä, tätä minä olen, näin minun energiani haluaa virrata". Sillä hetkellä sielunne saa yhteyden Maan, tämänhetkisen todellisuuden ytimeen. On tärkeää löytää se, mitä aidosti kaipaatte elämässänne, ja tehdä tilaa sisällänne olevalle luovuuden virralle. Silloin jumalallinen ydinolemuksenne koskettaa Maata ja löytää aineellisen muodon. Seuraavaksi haluaisin painottaa teille sitä, että teidän todella tulisi pitää hieman enemmän puolianne tässä asiassa. Monet teistä tukahduttavat halunsa tehdä sitä, mitä sydän toivoo. Kovin usein te mietitte miten teidän tulisi käyttäytyä, mitä teiltä odotetaan, mitä velvollisuuksia teillä on. Sillä tavoin ette löydä keinoa luovan voimanne vapauttamiseen. Luova voimanne puhuu teille vatsastanne, sisuksistanne. Se ei välitä mistään rajoittavista säännöistä ja velvollisuuksista, joita olette sisäistäneet. Vapautukaa niistä! Tuntekaa palon ja intohimon suihkuavan vatsastanne, ja antakaa niiden virrata vapaasti. Valon kipinät löytävät tiensä vatsastanne sydämeenne, sisäpuolelta ulkopuolelle, ja tulette ilmaisemaan itseänne omalla alkuperäisellä tavallanne maan päällä. Näette, että luovuutenne koskettaa toisia ihmisiä ja että se inspiroi heitä ja saa heidät iloitsemaan. Intohimonne ja toiveidenne seuraamisella on paljon myönteisempi vaikutus maailmaan kuin sillä, että hyveellisesti teette mitä teille sanotaan ja pakotatte itsenne noudattamaan rajoittavia sääntöjä ja rakenteita. 
Nyt on muutoksen aika. On aika olla rohkea ja ottaa riskejä, kuunnella oman sydämen ääntä ja toimia sen mukaisesti kaikilla elämän alueilla. Kun aidosti antaudutte sydämenne ohjaukselle, kaivatte juurenne syvälle maahan ja alatte tuntea, että elämä täällä on todella elämisen arvoista.


Tämä lukemani teksti sai minut miettimään, mikä inspiroi minua ja sitä, että pitäiskö minun enemmän kuunnella tuota inspiraationi ääntä. Sehän on totta, että minäkin liikaa ajattelen asioita sen kautta, mikä on "sopivaa" toimintaa, mitä muut minulta odottavat ja mitä minä ehkä olen jollekin velkaa enemmän kuin itselleni. Usein syytämme olosuhteita siitä, ettemme voi tehdä asioita joita todella haluaisimme tehdä.
Yritän luetella omia haaveitani ja inspiraation lähteitäni siinä järjestyksessä kun ne päähän pälkähtävät.

Musiikki
Rakastan musiikkia, monella tavalla. Musiikin kuunteleminen on yksi nautinnollisimmista asioista ja herättää hyvin usein valtavan suuria tunteita ja yksinkertaisesti hyvää oloa! Musiikin kuunteleminen melkein aina herättää minussa luovuuden ja itseni ilmaisemisen inspiraation, ja siksi kai pidän siitä niin paljon. Kuuntelen musiikkia aivan liian vähän. En halua kuunnella sitä jatkuva ylistimuloivana mölynä, kuten taustalla auki olevana radiona, vaan haluan kuunnella itse valitsemaani musiikkia ja pysähtyä nauttimaan siitä.Niin kauan kuin muistan, olen jotenkin anteeksi pyydellyt omaa musiikkimakuani, se ei ole koskaan mielestäni ollut "katu-uskottava". Minulle on myös piruiltu musiikkimaustani niin paljon, etä se on ehkä tehnyt myös tehtävänsä. Olen antanut itseni joskus ymmärtää, että fiksummat ihmiset ottavat musiikin tosissaan eivätkä kuuntele esimerkiksi sellaisia artisteja kuin Antti Tuisku tai vastaavaa. 
Eikä minulla edes oikein ole musiikkimakua! Kuuntelen mitä vain, mikä herättää minussa jotain hyvää. On toki musiikkilajeja, joista en yleisesti ottaen saa mitään (esimerkiksi hevimusiikki), mutta muuten en ole valikoiva.
Tällä hetkellä meillä ei kotona ole edes toimivaa musiikilaitetta, jolla voisi soittaa levyjä. Onneksi on kuitenkin tietokone ja iTunes/Spotify!

Joskus vetäydyn illalla tietokoneelle lasten mentyä nukkumaan ja mieheni katsellessa telkkaria, ja soitan hyvää musiikkia itselleni, ja nautin. Usein tunnen myös jotenkin huonoa omaatuntoa siitä, että olen erakoitunut koneen ääreen sen sijaan, että voisin viettää yhteistä aikaa miehen kanssa.
Niin tai näin, jatkossa lupaan huolehtia siitä, että kuuntelen säännöllisesti musiikkia, paljon enemmän kuin nyt! Lupaan myös huomata sen, mitä se merkitsee omalle hyvinvoinnilleni ja olla tuntematta niin syyllisyyttä siihen käyttämästäni ajasta.
(Syksymmällä tein välillä yksin kävelylenkkejä ulkoja, jolloin kuuntelin nappikuulokkeilla hyvää musiikkia ja se oli myös todella voimavara. Näin pimeänä talvean se on jäänyt, mutta odottaa minua taas keväämmällä!)

Piano
En ole koskaan kokenut olevani musiikillisesti lahjakas eikä minua lapsena ohjattu harrastamaan mitään musiikin parissa. Olen itse itseni kyllä tunkenut lapsena ja nuorena kuitenkin kaikkiin mahdollisiin kuoroihin ja tykännyt esiintyä laulamalla (siis en yksin). Laulaminenkin on asia, josta todella nautin! Pianon soittoon olen aina kokenut kummaa viehtymystä. Ala-asteen eka luokasta lähtien muistan armotta kiusanneeni luokan harmoonia tai pianoa, näillä soittelin sen mitä osasin. Sähköurut minulla lapsena toki oli ja niillä opettelin itsenäisesti soittamaan. Halusin niin kovasti joskus soittaa pianoa, että päätin tehdä ensin yksin sen, minkä kykenin. Opettelin nuotit niin, että osasin jo aika nuorena soittaa kappaleita yhdellä kädellä, siis ihan vain melodiaa. Ja tämä on palvellut minua kaikki nämä vuodet. Joskus kyllä lainasin kirjastosta kirjoja, joissa opetettiin soittamista kahdella kädellä, mutta omin päin en päässyt alkeista pidemmälle. Niinpä soittelen edelleen kappaleita yhdellä kädellä, erityisesti nautin virsien soittamisesta. Ja tämän lauseen moni tuttuni on kuullut suustani jo vuosia: "Kun tulen aikuiseksi, ostan oman pianon jahankin pianonsoitonopettajan itselleni. Aion opetella soittamaan pianoa vielä joskus! Tämä haave elää edelleen ja joskus  siitä puhunkin. Sekin on vain jäänyt "olosuhteiden" alle, koska eihän minulla koskaan ole rahaa hankkia itselleni pianoa ja niin edelleen.. Tänään päätin ottaa uuden asenteen ja todella hankkia pianon itselleni (ja vielä sen opettajankin). Puhuin siitä jo miehellekin, se kuunteli myönteisenä, mutta totesi sitten, ettei meillä ole uudessa kodissa tilaa pianolle. No, voihan sen niinkin nähdä, mutta ei siihen kannata jumittua ;o)

Työ -onko pakko, ja mitä se olisi?!
Työn teko ei todellakaan ole itselleni mikään intohimo! En tiedä, johtuuko se minusta vai siitä, etten vain ole löytänyt itselleni vielä sitä työtä, josta nauttisin. Kadehdin ihmisiä, joilla on työ joka antaa heille enemmän kuin ottaa. Oma työni (joka siis jäähyllä odottaa minun kotiäitiuran loppumista) ei ole itselleni sellainen, se todellakin tuntuu ottavan enemmän kuin antavan. Minua puistattaa, kun ajattelenkin paluuta työelämään, siihen hirveään oravanpyörään! Huomaan myös, että minulla on outo tapa ajatella, että ikäänkuin en juuri nyt tekisi työtä, kuin olisin vapaalla tai lomalla. Eihän se asia ole niin, voisin itse arvostaa omaa tekemistäni enemmän! Olen valinnut olla kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään ja se on nyt ollut minun työni. Olen koko ajan odottanut sitä, että saisin oivalluksen siitä, mitä haluaisin tehdä sitten kun on palattava työelämään. Miksi ajattelen, että "sitten kun on palattava"? Miksen ajattele, että olen nyt unelmatyössäni ja nautin siitä?! Tietysti on melkolailla fakta, että tämä työ loppuu joskus, tai ainakin palkan saaminen siitä.
Olen pyytänyt useita kertoja enkeleiltä apua siinä, että he johdattaisivat minua sen oman tarkoitukseni ja unelmatyöni äärelle. Olen ollut luottavaisin mielin, että näin vielä tapahtuu. Minulla ei edelleenkään ole hajua siitä, mitä se on, ja on se pelottavakin tunne. Nyt, mitä enemmän asiaa mietin tämän oman inspiroitumiseni näkökulmasta niin taidan ymmärtää, mitä se ei ole. En usko, että koskaan haluan palata työhön, joka aikatauluttaa minut jollain tavalla. Aamuvuoro, iltavuoro, yövuoro. Töihin on mentävä kello sitä, kotiin pääset kello tätä. Se vaan ei palvele minua, se vain ahdistaa. Näen itseni edelleen haahuilemassa kotona, hitailemassa, elämässä arkea omaan tahtiini. Se oma tahtini on se, mitä haluan vaalia. Minua siis inspiroisi työ, jossa olisin jota kuinkin oman itseni herra, saisin tehdä työtä kun se itselleni sopii parhaiten. Jos haluaisin lukea, tai meditoida, tai nukkua, voisin tehdä niin useimmiten. Elämässä ei olisi joka päiväistä kiireen tuntua (töihin-kauppaan-kotiin-nukkumaan-töihin..) Minun on enää vaikea löytää merkitystä sellaisesta elämästä. Uskon, että en suostu enää koskaan tekemään mitään, mikä ei inspiroi minua tai palvele minua hyvin. Ja se on asia, jonka pitäisi alkaa kasvaa jokaisen meidän mielissä pikku hiljaa. Toivon todella, että tulee päivä jolloin kukaan ei vaadi meitä enää tekemään mitään, mikä ei anna meille iloa. Ja uskonkin sen tulevan. Itse yritän katsoa kaikkea tekemistäni nykyään siltä kannalta, että antaako se minulle iloa vai ei. Jos ei anna, en ehkä tee sitä. Se ei ole aina helppoa, enkä aina edes "onnistu" siinä (taivun pelosta toisten odotusten alla), mutta olen todella sen suhteen eri ihminen kuin vuosi sitten!

Kirjoittaminen
Olen varmasti tuonut sen julki usein ennenkin, että rakastan kirjoittamista. Se todella inspiroi minua. Tietenkin haluan kirjoittaa itselleni merkityksellisistä asioista ja olen lähellä menettää välillä inspiraationi, koska vastaanotto voi olla kovin hiljaista. Inspiroivan kirjoitushetken jälkeen huomaan, että se asia josta kirjoitin, ei näytäkään koskettavan muita ihmisiä. Näiden henkisten asioiden kanssa käy usein niin, ikävä kyllä. Facebook esimerkiksi näyttää olevan täysin kuollut paikka sen suhteen. Olen siellä tuonut omalla tavallani julki näitä asioita ja ajatuksia ja hirveän usein vastassa on täysi radiohiljaisuus. Se tuntuu lannistavalta. Jään aina miettimään, että millaisten ihmisten kanssa oikein elän, eikö täällä kukaan muu näe näitä asioita? Ajattelevatko kaikki mun olevan täydellisen eksyksissä? Ajatteleeko kaikki, että voi ei, taas noita juttuja? Harmittaa, etten ehkä saa ketään ajattelemaan tärkeitä asioita, joita meidän pitäisi nyt todellakin ajatella. Eikä pelkästään ajatella, vaan toimia! Harmittaa, että ihmiset ovat niin mitäänsanomattomia, etteivät he todella sano mitään! Onko asiat, joita tuon esille, niin turhia? Edes jonkinlainen keskustelu olisi parempi kuin täysi hiljaisuus ja mitäänsanomattomuus.

Liikunta -ihan tosissaanko?
Liikunta ei todellakaan ole koskaan ollut minulle intohimo, en ainakaan ole sellaista tunnistanut koskaan. Viime vuosina sohva ja herkuttelu ovat olleet paljon suurempi intohimo, ikävä kyllä. Nyt olen iloinen jooga-harrastuksesta ja toivoisin, että minulla olisi aikaa harrastaa myös jotain muuta. Mieluiten jotain, mihin liittyisi ulkoilma, koska siitä olen riippuvainen. Ja sieltä se taas tuli: "Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa.."  Tähän ansaan on helppo astua. Siltähän se elämä kieltämättä tuntuu, että enempää ei ole aikaa tai "sallittua" minulle käyttää aikaa itseni liikuttamiseen. Kun on perheessä kolme pientä lasta, niin se on sellainen haastava paketti  hoitaa. En voi kuin myöntää, että tunnen todella tarvitsevani miestäni iltaisin jakamaan lastenhoidon vastuun kanssani. En olisi kovin innoissani siitä, että mieheni päättäisi alkaa harrastaa jotain monena iltana viikossa. Joudun sanomaan sen suoraan, koska asia on niin. En toki tiedä, että paljonko siihen vaikuttaa se, että olen lasten kanssa keskenään kaiket päivät. En siis tiedä, kokeeko mies asian samalla tavalla jäädessään lasten kanssa keskenään. Olen saanut kyllä täyden tuen joogailulle kaksi kertaa viikossa, mutta jotenkin itse itsessäni tunnen etten voi olla kovin paljon enempää poissa perheen luota. No, kannattaa miettiä millaisia muureja haluaa elämäänsä rakentaa...
Liikunta suhteessa omaan inspiroitumiseeni on kuitenkin tätä nykyä sellainen asia, että en usko, että enää voisin elää sillä tavalla, etten millään tavalla huoltaisi kehoa, etten tekisi mitään. Sillä tavalla taidan kyllä nyt olla koukussa liikkumiseen ja tunnen, että sen suhteen on tulossa vain kasvua. Ylipäätään minussa asuu vahvasti niitä ajatuksia, jotka ovat hiukan huolissaan omasta hyvinvoinnistani. Mietin, mitä haluan suuhuni laittaa ja miten haluaisin lisätä liikuntaa. Vanhat tavat ovat vielä tiukassa, mutta toivon uusien tapojen saavan pian tuulta alleen. Olen tässäkin pyytänyt enkelikunnalta apua, että he opastaisivat minua valitsemaan itselleni ja perheelleni terveellisempää ruokaa kaikella tavalla. Yhä enemmän tuntuu, että en haluaisi käyttää pitkälle prosssoituja elintarvikkeita tai lisäaineita. Puhdasta ja tuoretta ruokaa mahdollisimman paljon. Silti tämän toteuttaminen käytännössä tuntuu vielä haastavalta. Ylipäätään kaupassa käynti on jotenkin "ikävää", aina sen pohtiminen että mitään tänään ruoaksi. Se on se pahin juuri, mitä tehdä perheelle ruoaksi niin, että se olisi mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa? Tänään meillä oli makkarakastiketta, ihan HK:n Sinisestä (siinä teille prosessoitua!).
Kun oman liikkumiseni haasteena tahtoo olla tuo perhetilanne, niin yksi ratkaisuni siihen on se, että liikutaan perheen kanssa yhdessä. Totta kai haluankin, ettei siinä käy niin, että lapset seuraavat sivusta kun aikuiset toteuttaa itseään. Viikonloppuisin tätä onkin helppo toteuttaa. Käymme joskus metsäretkillä kansallispuistossa tai vastaavissa. Olen ehdottanut, että ostaisimme myös perheen aikuisille polkupyörät, jotta voisimme tehdä pyöräretkiä. Näin talven pimeydessä kaikki tällainen aktiviteetti tuntuu vähän jäävän. Monesti tuntuu olevan myös rahasta kiinni asiat. Meillä ei esimerkiksi aikuisilla ole suksia tai luistimia, vaikka olisi kiva käydä lasten kanssa yhdessä hiihtämässä ja luistelemassa. Ja sitten on aina se arki, se arki. Illat tuntuvat olevan niin lyhyitä. Kun mieheni tulee töistä, on aina ne samat jutut: Ruokaa pitää tehdä ja kaupassakin käydä pahimmassa tapauksessa, sitten saatta ajollain lapsista olla jumppaa tai muuta harrastetta. Sitten onkin kello jo niin paljon, ettei enää kannata mitään. Aion todella kehittää sitä, että loisimme systeemin jossa kävisimme vain kerran (tai max kaksi kertaa) viikossa kaupassa, jolloin jäisi enemmän aikaa illoissa muulle. Nyt käymme joka toinen päivä ja silloinkin pitää kantaa 4-5 litraa maitoa, mehulitroja ja kaikkea. No, onneksi ei ole kyse millään tavalla ylitsepääsemättömistä asioista, vain järjestely- ja tottumiskysymyksistä.
Olen iloinen siitä, että muutamme nyt talon myymisen myötä asumaan lähemmäs keskustaa. Aion ottaa siitä kaiken irti sillä tavalla, että kävelemme kauppaan ja lapsiakin voi viedä harrastuksiin kävellen. On se ulkoilmaa keskustassakin, vaikka ei ehkä yhtä raikasta kuin metsässä  ;o)

Kaikki järjestyy, kunhan vain tiedämme mitä haluamme, ja uskomme itsemme ja omiin haaveisiimme. Pieniin ja suuriin.
Unelmoikaa ihmiset. Mielikuvitus on yhä enemmän puikoissa, kun vuosi 2012 etenee. Asiat, joille suomme aikaa ja voimaa ajatuksissamme, alkavat ilmentyä todeksi. Ottakaa tavaksenne unelmoida, päivittäin. Ostakaa ihana pieni kirja, johon kirjoitatte iltaisin ennen nukkumaan menoa hiukan unelmia. Eikä niiden tarvitse olla järkeviä, älkää rakentako muureja unelmienne ympärille. Unelmoikaa omaa elämäänne, unelmoikaa meidän yhteisen Maaplaneettamme puolesta, unelmoikaa ihmiskunnan puolesta! Unelmoikaa sellaistakin, mikä tuntuu nykyhetkessä ihan täysin mahdottomalta koskaan nähdä. Luottakaa siihen, että se mikä on meistä tuntunut mahdottomalta aina, voi hyvin pian ollakin mahdollista. Ajatuksillamme ja haaveillamme on uskomaton voima, usko siihen koko itsesi voimalla!

Ennustuksia 2012

Kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine


Olemme odottaneet vuoden 2012 tulemista niin monta vuotta, että on vaikeaa uskoa, että olemme viimeinkin siinä. Monet meistä ovat tunteneet, että olemme kulkeneet pitkän matkan päästäksemme tähän, ja niin olemmekin. Tämä ei ole ollut helppo vuosikymmen - eikä jo ennen sitä. 1990-luvun alkupuolelta saakka monet meistä ovat kamppailleet monien ongelmien kanssa, jotka ovat haastaneet meidät olemuksemme ytimeen saakka, siinä määrin että toisinaan mietimme, olisiko määränpää sen matkan arvoinen, mikä oli kuljettava sinne pääsemiseksi.

Mutta taistelu on ohi ja nyt voimme alkaa elää voimallisempaa, tietoisempaa ja tarkoituksellisempaa elämää. Nämä ovat aikoja, joita olemme odottaneet, ja olemme astumassa uudelle maapallolle, jonka luomisessa jokainen meistä on esittänyt jotain roolia.

2012 on mielenkiintoinen vuosi - en sano sitä haastavaksi, koska luulen meidän päässeen haasteiden yli. Olemme kokeneet niitä riittävästi tietääksemme, mitä ne ovat - tilaisuuksia syleillä omaa voimaamme ja harkita uudelleen sitä todellisuusharhaa, mitä luomme itsellemme.

Vaikka me ehkä elämmekin vaivatonta ja sujuvaa elämää vuodesta 2012 alkaen, toiset eivät ole yhtä onnekkaita. Ero ulottuvuuksien välillä on aina vain selvempi, kun tämä vuosi etenee, ja tiedämme heidän kokemansa perusteella, kuka on tehnyt parantumis- ja transformoitumistyötään ja kuka ei. Sen muistaminen, että jokainen on voimakas ja täysivaltainen omassa elämässään, voi auttaa meitä vastustamaan houkutusta korjata tai parantaa toisten elämää tai muuten sekaantua siihen. Se ei merkitse, ettemme voi auttaa ihmisiä. Se merkitsee, että teemme voimakkainta parannustamme ja auttamistamme olemalla voimakkain oma itsemme.

2011 määriteltiin vuodeksi, jolloin voisimme olla suuri ja kokea suuruutemme. Vuoden saatossa koimme suuruuttamme pienuutemme kautta, missä meidän oli nähtävä, mikä rajoitti energiavirtojamme ja miten meidän täytyi ottaa vastuu haluamamme elämän luomisesta. Vuoden 2011 erityisen tuskallinen puoli oli oivallus, ettei sielukumppanimme olleet usein kiinnostuneita siirtymään seuraavaan vaiheeseen suhteessa meihin. Monta kertaa ainoa vaihtoehtomme oli päästää heidät omalle oppimis- ja parantumispolulleen. Tästä puhutaan yksityiskohtaisesti kirjassani "Ascending into Miracles - the Path of Spiritual Mastery" ja tämä teema jatkuu vuonna 2012.

Vuonna 2012 on kolme keskeistä teemaa:

Totuus

Tämä on vuosi, jolloin totuus paljastuu, on kyse sitten totuudesta koskien ahneutta, korruptiota, likaista kaupantekoa, petosta ja manipulointia, mikä on rikastuttanut muutamia kaikkien muiden kustannuksella, totuudesta koskien suhteitamme ja kumppanuuksiamme, ja totuudesta koskien sitä, kuka olemme ja mitä oikeasti haluamme ja olemme valmis sallimaan itsellemme. "Mikä on totuutesi, minkä tiedät olevan totta itsestäsi jumalaisena henkiolentona ja miten valmis olet syleilemään sitä", on kysymys, mikä meidän kaikkien on kohdattava tänä vuonna. Totuus maailmasta minkä olemme luoneet yksilöinä ja kollektiivisesti, paljastuu meille, kera kutsun ja tilaisuuden muuttaa se.

Harmonia

Kun tiedämme totuuden, voimme nähdä polun, jonka valitsimme sen luomiseen. Tähän olemme harmonisoituneet ja tämä on yksi vuoden 2012 tärkeimmistä transformaatioaspekteista. Minkä kanssa olemme olleet harmoniassa luodaksemme todellisuuttamme joka hetki? Miten todellisuutemme on harmoniassa totuuden kanssa siitä, kuka olemme? Miten se, mitä ajattelemme, teemme, uskomme ja tiedämme, tukee totuuttamme? Jokainen alue missä emme ole harmoniassa sielumme eheyshalun kanssa, mihin sisältyy ilo, rakkaus ja yltäkylläisyys, paljastuu tavalla, mikä sallii transformaation tapahtua. Onko meillä rohkeutta transformoitua? 2012 on täynnä tilaisuuksia kohdata se, minkä kanssa olemme harmoniassa, ja valita sen muuttaminen.

Vilpittömyys

Vilpittömyystasomme tulee esiin energiavärähtelyssämme, koska se ennen kaikkea indikoi, missä kohtaa olemme polullamme. Se millaisia ihmisiä, tilanteita ja kokemuksia vedämme puoleemme ja millaisia oppitunteja kohtaamme, osoittaa meille tarkasti, missä kohtaa olemme. Se missä emme ole olleet vilpitön voimamme osalta, joko antamalla sen toisille tai olemalla ottamatta sitä vastaan tai näkemällä itsemme voimattomana, paljastuu meille, jotta voimme saattaa itsemme vilpittömästi siksi voimakkaaksi ihmiseksi, joka olemme. Saadaksemme elämän, mitä haluamme ja mitä aiomme itsellemme, meidän on oltava vilpitön kaikilla tasoilla - henkisesti, energeettisesti, fyysisesti, älyllisesti ja harmoniassa kehossamme, mielessämme, tunteissamme ja hengessämme.

Tässä on joitain yleishavaintoja siitä, mitä vuosi 2012 pitää sisällään:

Maanmuutokset

Usein tarkastelemme maanmuutosten mahdollisuutta tietyllä kauhulla, koska tiedämme, ettemme ole olleet hyviä maan hoitajia, tiedämme käyttäneemme väärin sen resursseja ja hyväksikäyttäneemme sitä monin tavoin ja toivomme, ettei lopullinen maksu ole jotain liian kamalaa. Samalla kun monet meistä muuttavat tätä, monet muut eivät muuta.

Vuonna 2012 maanmuutokset keskittyvät tietylle alueella ja sisältävät (tässä järjestyksessä) tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, tulvimista ja muutoksia maankuoressa, kuten maavyöryjä ja vajoamia. Ne keskittyvät maailman alueille, jotka ovat poissa tasapainosta energeettisesti, kuten Lähi-itä (erityisesti Saudi-Arabia), Filippiinit ja Indonesian saarten ympäristö, Intian ja Pakistanin itäpuoli ja Afrikan itäosa. Häiritsevät maanmuutokset saavat meidät kiinnittämään huomiota maahan. Jos ryhdymme ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, maan ei tarvitse huutaa saadakseen huomiomme.

Pyörteet ja energiaportaalit

Pyörteet ovat energiakeskittymiä maan pinnalla ja portaalit aukkoja maan sähkömagneettiverkossa, mitkä päästävät energiaa virtaamaan maan päälle. Olemme luoneet monia uusia portaaleja 2011 ja nyt meidän on voimaannutettava ne. On edelleen muinaisia portaaleja, erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa, jotka päästävät vanhaa erillisyysenergiaa virtaamaan maan päälle, mutta ne ovat kutistumassa ja kutistuvat lisää 2012. Aurinko tukee tätä ja vuonna 2012 nähdään historiallisia auringonpurkauksia, koronan massapurkauksia ja muutoksia niissä säteilytyypeissä ja -tasoissa, joita aurinko lähettää maahan.

Monet valotyöntekijät siirretään uusille alueille vuonna 2012, paikkoihin joita he eivät olisi odottaneet, mutta nämä alueet tarvitsevat heidän energiaansa ja ovat myös yhteisöjä, missä heitä tuetaan ja juhlitaan. Talviunen aika on ohi. Meidän on oltava maailmassa paikoissa, jotka tukevat meitä ja energiamme ja joissa energiaamme tarvitaan voimaannuttamaan uuden maan pyörteitä ja olemaan maadoittava tekijä uusille energioille, joita tulee maapallolle.

Paluu suhteeseen

Monet asiakkaat ovat kysyneet minulta: "Milloin saan taas suhteen?", koska olemme olleet "suhde-erämaassa" vuosia. Nyt kun olemme ratkaisseet monia ongelmia liittyen itsen rakastamiseen, itsen arvostamiseen, ansaitsevuuteen ja kiitollisuuteen itsestä, voimme lähestyä suhdetta eheänä tarpeen sijasta ja löydämme suhteita, jotka ovat aitoa kumppanuutta kaikilla tasoilla. 2012 siunaa monia meitä rakastavalla, intiimillä suhteella kumppaniin, joka arvostaa ja kunnioittaa meitä. Aseta aikomuksesi suhteesta, jonka haluat, ja luot sellaisen vuonna 2012.

Uuden maan syntymä

Olemme synnyttäneet uuden maapallon, mikä on uusi tietoisuus, suurempi ymmärrys itsestämme ihmisperheenä, voimakkaampi tietoisuus Lähdeyhteydestämme ja voimakkaampi tieto itsestämme jumalaisena ihmisenä. Uusi maa on viidettä ulottuvuutta ja sen yli, mikä on rinnakkain kolmannen ulottuvuuden kanssa, ja voimme astua sisään ja lähteä koska tahansa. Tällä uudella maapallolla meillä on suurempaa iloa, rauhaa, rakkautta ja yltäkylläisyyttä ja osallistumme tukeviin ja rakastaviin samanmielisten sielujen yhteisöihin. Uusi maa on täällä nyt, se on ollut läsnä useita vuosia ja vuoden 2012 sen valitsevat useammat ja useammat ihmiset, jotka ovat valmiita tekemään tarvittavan transformaation osallistuakseen siihen.

Ilon, valon ja rauhan vuosi

Arkkienkeli Uriel sanoi, että vuosi 2012 olisi ilon ja valon vuosi ja löytäisimme iloa elämässämme, itsessämme - siinä mitä teemme, missä asumme, kenen kanssa elämämme ja itsessämme. Polttopisteemme pitää olla tänä vuonna ilon luomisessa, "itsekkyydessä" ja sen torjumisessa, mikä ei palvele meitä ja polkuamme. Olemme olleet sotureita ja marttyyreja maapallon, ihmiskunnan ja universumin puolesta hyvin pitkään ja meidän on aika laskea alas miekkamme ja antaa uusien sukupolvien, joiden tarvitsee löytää oma totuutensa, ottaa hallinta.

Tehtävämme uudella maapallolla on opettaa toisille, miten eletään tarkoituksella ja tarkoituksessa, ollaan iloinen, päästetään irti karmasta ja ymmärretään transformaatiota, jotta he voivat saavuttaa värähtelytason, mikä tarvitaan uudelle maapallolle pääsemisessä, jonka on tarkoitus olla taivas maan päällä. Tämä on roolimme opettajina ja parantajina uudella maapallolla ja opettaaksemme sitä meidän on tiedettävä ja koettava se. Kyllä, voimme edelleen taistella, mutta olemme jo tehneet sen. Uuden maan värähtelyssä ei ole mitään sijaa iloa, rauhaa ja yltäkylläisyyttä vähäisemmälle värähtelylle ja silloin kun olemme valmis päästämään nuo energiat elämäämme, koemme taivaan maan päällä, mikä on lopullinen kotiinpaluumme.

Voimajaksot

Jokaisen vuoden aikana on voimajaksoja, jolloin maan energiatasapaino muuttuu, uusia energiaharmonisoitumisia tapahtuu, uusia pyörteitä avautuu tai vanhoja sulkeutuu. Nämä törmäävät usein yhteen oman energiavärähtelymme kanssa ja ne voivat saada olomme tuntumaan hyvin epämukavalta ja myös fyysisesti sairaalta. Kutsumme näitä ylösnousemusoireiksi ja ne ovat osa ylösnousemusmatkaamme, sillä meidän on tuotava uutta energiaa maan päälle osana tehtäväämme luoda taivas maan päälle. Näiden voimajaksojen myötä voimme nähdä maanmuutoksia, voimakkaita myrskyjä, tulvia, maanjäristyksiä tai epätavallista säätä. Omassa elämässä voimme kokea äkillisiä loppumisia, häiriöitä, sydämen tai mielen muutoksia tai fyysistä sairautta.

Vuonna 2012 on kuusi voimajaksoa:

Tammikuu 1.-25. päivä: Tämä on tyyntä myrskyn edellä, jakso missä meille annetaan aikaa rentoutua, virkistyä, uudistaa energiaamme ja asettaa aikomuksia uudelle vuodelle. Sillä mitä teemme tällä jaksolla, on voimakas vaikutus loppuvuoden kehittymistapaan. Jos käytämme tämän ajan irtipäästämistyön viimeistelemiseen, selkeyden saamiseen elämästämme ja voimallisten aikomusten asettamiseen energiallemme, olemme valmis kokemaan tämän uuden vuoden siunaukset ja ilon voimallisilla ja siunatuilla tavoilla.

Maaliskuu; Kevätpäiväntasaus tuo uusia energioita, joiden vaikutukset vaihtelevat lievästä dramaattiseen riippuen vastaanottajan energiasta, fokuksesta ja parantumistasosta. Voi olla ankaria myrskyjä suuren sateen ja tuulen kera. Uutisissa mainittiin myös enemmän auringonpurkauksia.

Kesä-heinäkuu: Kesäkuu on vähemmän häiritsevä kuin heinäkuu ja on normaalia enemmän auringon toimintaa, suuria energialatauksia, jotka voivat saada olomme tuntumaan hyvin epämiellyttävältä. Näiden kahden kuukauden aikana monet ihmiset heräävät, saavat voimakkaan tarpeen muuttaa elämäänsä jollain tapaa ja toiset käsittävät, että heidän aikansa täällä on loppu ja päättävät lähteä. Vaikka voidaan kertoa monista kuolemista ja itsemurhamäärä voi myös lisääntyä, tämä paljastaa vain valinnat, joita ne ovat tehneet, jotka eivät enää halua osallistua maatasolla.

Syyskuu: Lisäinformaatiota hallitus- ja yrityskaupoista, jotka saavat monet ihmiset suuttumaan. Voi olla vallankumouksia ja mellakoita, kun ihmiset tuntevat itseään käytetyn hyväksi ja heikennetyn. Tänä aikana ei ehkä ole turvallista matkustaa, erityisesti maihin Lähi-idässä, Kiinassa, osassa Aasiaa, Euroopan itäisimmissä osissa ja Pakistanissa.

Lokakuun loppupuolelta marraskuun loppuun: Tähän voimalliseen jaksoon voidaan vuonna 2013 viitata aikana, jolloin maailma muuttui. Se on aikaa, jolloin kätketty informaatio paljastuu, ihmiset menettävät luottamuksen yhteiskuntaan kokonaisuutena ja jotkut ihmiset voivat masentua kovasti. Tapahtumissa on enemmän maailmanlaajuista vaikutusta, joten se vaikuttaa moniin ihmisiin. On suurempaa kiinnostusta voimaannuttaviin henkisiin opetuksiin ja uutta informaatiota tulee esiin. Saatamme saada myös todisteita maan ulkopuolisista olennoista ja energioista tänä aikana.

Joulukuun loppu: Vuosi loppuu vakavassa sävyssä, ei ole paljon juhlittavaa, mutta on enemmän maailmanlaajuisen vastuun tunnetta ja suvaitsemattomuutta kaikkea kohtaan, mikä ei ole totta. Tämä on myös aikaa, jolloin Maya-kalenterin ennustetaan loppuvan (niillä jotka uskovat sen olevan 21.12.2012), joten monet ovat huolissaan.


Voimallinen vuosi, jossa voimme saada takaisin voimamme, yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Kokemamme totuus voi olla toisinaan vaikeaa niellä, koska se paljastaa massamanipuloinnin, myös mielen teknologioita, kuten mielenhallinta, joita on käytetty ihmisiä vastaan vuosisatoja. Mutta on myös vapahduksen vuosi, jolloin voimme vaatia voimamme, kunnioittaa jumaluuttamme ja tulla voimakkaammaksi ilmentäjäksi. Jos jotain, niin vuosi 2012 muistuttaa meille, että jos emme luo sitä elämää, jota haluamme elää, elämme yksinkertaisesti sitä elämää, joka luodaan meille.

Toivotan teille yltäkylläisiä siunauksia, rauhaa, iloa ja rakkautta, mitä hyväntahtoinen, rakastava ja tukeva universumi odottaa luovansa kanssanne.

Monia siunauksia,
Jennifer Hoffman