Vie mut kotiin

Tule hakemaan

mä valmiina oon

muistot muovikasseissa

sydän matkalaukussa

valmis muuttumaan

vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen

laita mun pää ja sydän paikoilleen

koske mua niin

et en voi enää unohtaa

kuka on se joka minut omistaa

vie mut kotiin.

Tämä Jesse Kaikurannan The Voice of Finland- kisassa lanseeraama kappale on koskettanut mua tosi paljon. Se on vaan niin käsittämättömän kaunis kappale. Ylipäätään kaikki, mikä Jesse Kaikuranta tuossa kisassa esitti, kosketti. Hän todella on tunteiden tulkki ja laulaa itsensä ihmisten sydämeen, jos näin kliseisesti asian ilmaisee. Mietin tässä, että hän taitaa lopulta olla yksi tänä aikana meidän ihmisten lohduksi lähetetty ilmiö. Hän on koskettanut aika montaa muutakin kuin minua, ainakin jos seuraa tämän hänen ensimmäisen singlensä suosiota erilaisilla soitto- ja latauslistoilla.

Vie mut kotiin. Tämähän on balladi, rakkauslaulu. Itse aloin kuulla siinä jo muitakin merkityksiä, joita siihen ei välttämättä ole ollut tarkoitus edes laittaa. Mietin sanoja siltä kannalta, että meillä ihmisillä alkaa olla ikävä kotiin, onhan vuosi 2012. Yhä useamman sisällä alkaa syttyä muisto siitä, ketä me oikein olemme, mistä me oikein tulemme ja mihin oikein olemme menossa. Me ihmiset olemme vuosituhansien saatossa muuttuneet, meistä on tullut jotain muuta mitä olimme joskus. Me olemme ajautuneet kauas kotoa ja menettäneet sen myötä suurenmoiset taitomme luoda taivas maan päälle. Nyt muisto meissä alkaa herää uudelleen ja me sanomme vähitellen, tule hakemaan, mä valmiina oon. Emme ole eläneet sydämestä lähtöisin pitkään aikaan, sydän matkalaukussa olemme kulkeneet elämää pitkän aikaa. Nyt olemme valmiita muttumaaan, vie mut kotiin. Pyydämme saada jälleen pään ja sydämen oikeille paikoilleen. Me tarvitsemme mielen, mutta sydämestä meidän tulee elää. Pyydämme kaikkivaltiasta koskettamaan meitä niin, että emme voi enää toiste unohtaa, kuka meidät omistaa. Ettemme voi enää toiste unohtaa omaa suurenmoisuuttamme, sitä että me ja Jumala olemme yhtä. Että me kaikki olemme yhtä.

En tarkoita, että me kaikki haluaisimme vain palata taivaan kotiin. Kooska olemme rohkeina sieluina tehneet päätöksen tulla maanpäälliseen elämään jälleen kerran, me voimme tehdä kodin itsellemme tässä ja nyt, tuoda taivaan maan päälle ja niin meidän on tarkoitus tehdä, niin kauan kun olemme maanpäällisessä elämässä. Koti on sydämessä, koti on tässä ja nyt, läsnäolevassa hetkessä. Rakkaamme kotoa ovat täällä myös, vaikka emme heitä voikaan nähdä. Ihan samalla tavalla kun olet fyysisessä kodissasi ja tiedät perheesi olevan paikalla, vaikka et voikaan heitä nähdä kun he ovat eri huoneessa. Tiedä, että kaikki rakkaasi ovat täällä kanssasi, suuri määrä valo-olentoja. Tiedä, että voit kommunikoida heidän kanssaan. Meidän täytyy vain hiukan kehittää taas taitojamme kommunikointia varten. Se kaikki taito on meidän jokaisen sisällä, mutta kauan unohduksissa olleiden taitojen esiin kaivaminen ottaa vähän aikaan. Kun vain tiedät ja uskot, että se siellä on, löydät sen kyllä.

Kuka on seurannut SubTv:n Iholla -sarjaa? Oletteko kiinnittäneet huomiota siinä esiintyvään Piaan, joka elää uskoen enkelihin ja jo kuolleiden rakkaidensa läsnäoloon? Kun hänellä on migreeni, hän yrittää parantaa sitä energialla, painamalla hoitavaa kiveä otsaansa vasten. Hän käy meedion luona keskustelemassa jo kuolleen isänsä kanssa. Vaikean paikan tullen hän pyytää voimaa ja apua enkeleiltä ja Jumalalta.

En usko sattumaksi, että Pia on valittu tähän sarjaan. Luulen, että pienet asiaat vievät meitä ihmisiä eteenpäin tällä polulla, näinä aikoina.

Pienille, mutta merkityksellisille asioille!

Pialle, Jesselle, Tie Valoon-blogille, minulle ja sinulle!

Hyvä mieli

Lueskelin eilen Diana Cooperin "Enkelit vastaavat" kirjaa. Luin erityisesti, mitä enkelit sanoivat keskenmenoista. Siellä luki, että joskus keskenmeno tapahtuu, koska sielu kokee tulevan elämän haasteet liian vaikeiksi tai pelottaviksi ja päättääkin ikäänkuin perääntyä. Siellä luki jossain toisessa kohtaa myös se, että todellakin sama sielu voi syntyä myöhemmin samaan perheeseen, johon se on kerran ollut tulossa.

Minusta oli jotenkin lohdullista saada tämä sama tieto myös tuosta kirjasta, minkä sain tältä intuitiiviselta parantajalta (tai parantajan kautta, tieto ja sanathan hänelle tulevat henkimaailmasta).

Loppujen lopuksi koin eilisen päivän jotenkin positiivisena ja hoitavana. Sain niin paljon ihania ja lohduttavia ajatuksia ystäviltäni, että se energia tuntui todella lempeältä ja rakastavalta. Energiahoidossahan sanottiin, että suuri muutos tulee ja olen kyllä vahvassa varjeluksessa ja rakkaudella ympäröity, ehkä se ilmenee ihan näin maallisellakin tasolla. Jotkut henkiset ystäväni lähettivät luokseni paljn apujoukkoja ja minulla oli suuren osan eilistä päivää todella hyvä olo. Tänään on ihana keväinen päivä ja hyvä mieli jatkuu. Mieli on siis ok, kunpa keho nyt hoitaisi oman osansa yhtä hienosti. Joudun tässä odottelemaan muutaman päivän ennen kuin teen tyhjennyksen, ja se on tavallaan vähän mälsää. Sitä haluaisi tietysti asian pois päiväjärjestyksestä, jatkaa eteenpäin.

Sain eilen ystävältä myös ihanan enkelipatsaan, joka nyt istuu tuossa kauppani tiskillä. Patsaan enkeli on lapsienkeli, joka istuu ja pitää sylissään kultaista sydäntä. Ihana patsas, se muistuttaa minua sinusta lapseni, jonka kanssa tapaamme myöhemmin. Patsas on minulle todella hyvän mielen, odotuksen ja ilon patsas!

Suru-uutisia

Sainpa aika piankin tulla tänne suurta muutosta ihmettelemään.

Tänään kävimme aamulla siellä ultrassa, mistä viime postissa mainitsin. Olen ollut tosi luottavaisin mielin tämän raskauden suhteen (niin, harvemmin sitä on tapana julistaa raskauttaa maailmalle päivää ennen sitä ensimmäistä ultraa..) ja siksi olinkin täysin yllätetty, kun ultrassa nähtiin eloton alkio, jonka koko vastasi paljon vähempiä viikkoja kuin mitä nyt eletään. Tuli tosi epäuskoinen olo hetkeksi, ei voi olla totta, näinkö tässä nyt kävikin? Olisin voinut aavistaa jotakin, jos raskausoireet olisivat alkaneet hiipumana aikaisemmin, mutta kun ne kestivät näköjään aikapitkään senkin jälkeen kun alkio on jo kuollut. Vasta viime viikon aikana oloni on alkanut selkeästi normalisoitumaan ja se taas on näillä viikoilla alkanut tekemäänsitä aina aikaisemmissakin raskauksissa. Kaikki meni siis niinkuin mielestäni odottaa saattoikin, eikä minulla ollut syytä epäillä, että raskaus olisikin päättynyt jo kauan sitten.
No, näin kävi ja kerron sen nyt näin toteamalla, en jaksa sitä enää vatvoa sen enempää.

Se mitä taas ajattelin vähän vatvoa, on tuo viikonloppuinen energiahoito, jossa hyvinkin paljon puhuttiin tästä tulevan lapsen sielusta ja muusta. Olin vähän hämmentynyt. No joo, suuri muutos on tulossa ja taisi tullakin heti nurkan takaa. Mutta muuten? "Tämä lapsi tuottaa teille suurta iloa" ja niin edelleen. Kieltämättä tuli tämänpäiväisen uutisen jälkeen hiukan hämmennys siitä, että mitä tämä kaikki nyt tarkoitti.
Sain heti tänään puhelinajan tälle hoitajalle, halusin hiukan selventää tätä hämmennystä. Kuulin vähän samaa hämmennystä hänen äänestään. Hän jopa taisi sanoa, että tämä oli hänestäkin hyvin erikoista. Hän oli ottanut yhteyttä henkimaailmaan jo ennen meidän puhelua ja kysynyt, että mikäs juttu se tämä on ja monta kertaa varmistanut kaikki asiat, ettei hän vain anna väärää tietoa minulle. Hänelle oli sanottu, että tämä sama sielu tulee meille myöhemmin. Hän oli kysynyt uudestaan, koska hän ei ollut uskoa että voiko näin todella tapahtua. Kyllä, sama sielu tulee meidän lapseksemme myöhemmin. Raskauden päättyminen johtui peloista, joita oli olemassa. Kysyin, että oliko kyse minun peloistani, mutta kyse ei ollut kuulemma minusta. Tämä lapsen sielu alkoi saamaan pelkoja liittyen siihen suureen elämäntehtävään, mikä häntä tulevassa elämässä odotti, ja niinpä hän ikäänkuin otti aikalisän, tai pelkäsi niin ettei uskaltanutkaan tarttua "toimeen". Nyt häntä kuulemma hoidetaan tuolla yläkerrassa, pelkoja poistetaan ja hän tulee myöhemmin lapseksemme, "sitten kun asumme uudessa kodissamme". Myös minua tarvitaan nyt moneen muuhun asiaan, sanottiin. Ja se on kyllä taivahan tosi. Meillä on yritys, meillä on kolme pientä lasta, meillä on talon rakennus... Kyllä suoraan sanottuna hirvitti laittaa tuohon yhtälöön vielä uusi vauvakin, mutta koskas sitä lapsiinsa hurahtanut äiti vauvoista voisi kieltäytyäkään?! Ehkä olen jopa aavistuksen tyytyväinen tämän sielun puolesta, että hän otti aikalisän. Tule sitten rohkeana, kun uskallat tarttua suureen tehtävääsi, minäkin haluan olla valmiina sinulle kaikin tavoin. Kun saamme nyt hiukan levähtää ja järjestää maallisia asioita kuntoon, meillä on mahdollisuus iloita sinusta vielä enemmän.

Minulla on edessä hiukan käytännön asioita liittyen tähän keskenmenoon. tai keskeytyneeseen keskenmenoon, kuten tässä kohtaa sanotaan, kun "raskauskudos" ei ole tullut spontaanisti ulos. Minun pitää hoitaa tyhjennys lääkkeellisestikotona ja lukemani perusteella luvassa voi olla melkoista rytinää. Töiden kannalta näitä järjestelyjä joudun miettimään, milloin yrittäjä voi pitää sairaslomaa? Harmittaa koko operaatio, mutta ei sitä nytoikein voi pakoonkaan mennä. Pelottaakin, ja tekisi mieli kyllä pötkiä pakoon. En pidä kivusta enkä epämukavuudesta. No, kukapa pitäisi! 

Elämä jatkuu. Hiukan kyyneleitä pyyhitään, mutta elämä jatkuu. Tämäkin asia on vain yksi haaste kasvupolullamme ja hyväksyn sen. Minua auttaa kun olen lukenut niin paljon tuosta sielun matkasta, sen valikoitumisesta maanpäälliseen elämään, sen siirtymisestä raskauden aikana fyysiseen kehoon ja niin edelleen. Ymmärrän, että nämä kerrotut asiat ja valinnat tämän lapsen sielun kohdalla ovat mahdollisia ja ymmärrettäviä.

Iloa, valoa ja rohkeutta maan päälle kuin taivaisiinkin!

Uutta energiaa hoidosta

Sain etuoikeiden käydä viikonloppuna jälleen ihanassa energiahoidossa, vanhalla tutulla hoitajalla. Viime viikolla vain nousi jostain sellainen tunne, että nyt pitää mennä ja niin varasin ajan heti. Ja kyllähän sitä kutsua kannatti kuunnella, sain hoidosta taas itselleni hirveästi eväitä reppuun ja uutta energiaa.

Etukäteen ajattelin, että haluan puhua hoidossa ainakin tästä uudesta yrityksestäni, ruokavaliostani sekä raskaudesta (kyllä, meille tulee neljäs lapsi! Ajattelin paljastaa tämän asian nyt virallisesti, kun olen huomenna menossa ensimmäiseen ultraan ja viikkoja alkaa olla kasassa jo se paljon puhuttu 12).

Oma suojelusenkelini tuli taas nopeasti "paikalle" heti hoidon alussa ja hän helli minua heti alkuun ihanilla sanoilla. Sain kuulla olevani hyvin rakas ja ihana, suuri valo-olento, ja suojelusenkelini kiitti minua siitä, että olen rohkeasti uskaltanut lähteä tälle yrittäjän polulle. Puhuimme jälleen siitä, että minua on todella autettu paljon tämän kaupan perustamisen kanssa monella tavalla ja olenkin itse huomannut tuon avun. Suojelusenkelini sanoi, että hän on auttanut minua paljon ja haluaisi auttaa enemmänkin, kunhan vain muistan pyytää. Itse olin hiukan huolissani hiljaisista päivistä, joita kaupalla välillä on ja minulle sanottiin, että niillä päivillä on minulle ihan oma tarkoituksensa. Suuri menestys kyllä odottaa kauppaani, mutta nyt minun on tärkeää valmistautua, oppia tuntemaan itse tuotteitani vielä enemmän ja saada kaikki ajatuksen tasolla itselleni selväksi. Ja siksi minulle suodaan hiljaisempia päiviä myös. Kaupastani sanottiin, että siellä on todella hyvä energia (ja sen olen huomannut itsekin, täällä on hyvä olla). Olen kyllä yhä kiitollisempi kaikesta avusta ja tuesta, jota tämän yritykseni kanssa olen saanut!
Kerroin, että olen huomannut miten luokseni selvästi lähetetään ihmisiä auttamaan minua eteenpäin tiettyjen asioiden ja ongelmakohtien kanssa. Se tuntuu melkein ilmentämiseltä, kun ensin olen pohtinut jotain asiaa, niin puolen tunnin kuluttua liikkeeseen astuu ihminen, joka tarjoaa minulle jos ei koko ratkaisua, niin ainakin jonkin tärkeän tiedon asiassa eteenpäin menon kanssa. Se on ollut aika ihmeellistä. Tähänkin sain vahvistuksen, olen tämänkin asian huomannut ihan oikein, ja jossain vaiheessa minulle sanottiin vielä uudestaankin että olen selvästi alkanut tuntea henkimaailman viestejä paljon paremmin.

Yritykseni suhteen tuli hyvin varma olo, suuri luottamus siihen että asiat kyllä hoituvat. Kerroin, että minulla on ollut huolta siitä, että löydänkö tulevan äitiyslomani ajaksi tähän sopivan henkilön töihin ja ennen kaikkea onko minulla varaa maksaa palkkaa työntekijälle. Tämäkin kuitattiin heti ihan selvänä asiana, löydän kyllä tähän ihmisen joka pitää kauppaani kuin omaansa ja tulen kyllä kauppani kautta saamaan elannon itselleni. Siihen minä sitten luotan ja koitan tehdä oman osani hyvin.

Ruokavaliosta halusin kysyä myös, koska etenkin viime aikoina olen kokenut, että syömäni ruoka ei jotenkaan sovi minulle. Olen tullut aterioista väsyneeksi, mahaani kipristelee ja olo vatsassa on kaikin puolin tukala ja epäterve. Sain kuulla, että minun pitäisi vähän rajoittaa maitotuotteita ja etenkin kaikkia makeutettuja ja lisäaineilla höystettyjä maitotuotteita (joita sattumalta olenkin viime aikoina syönyt todella paljon, kaiken maailman RisiFrutteja on tullut vedettyä välipalaksi). Toinen, mikä ei oikein sovi minulle, on valkoisista jauhoista tehty ruoka. Karppaus olisi kuulemma elimistölleni liian raskasta, tarvitsen kyllä hiilihydraatteja mutta hyviä sellaisia.

Yksi asia, mikä minua itseäni on suuresti mietityttänyt, on tämä raskauteni ajankohta. Taustatietona sanottakoon, että olimme eläneet jo monta kuukautta siinä mielessä, että neljäs lapsi saa tulla heti kun on tullakseen, mutta ei se viime helmikuuhun mennessä kuitenkaan ollut ollut tulossa. Ei sitä asiaa edes joka hetki ajatellut, se oli ollut sellainen taustaprojekti, jos edes mikään 'projekti'. Nyt olikin sitten käynyt niin, että lähestulkoon päivälleen samaan aikaan, kun sain itse ensimmäistä kertaa tiedon siitä, että perustan tämän kaupan, myös vauva on saanut alkunsa. Siinä kaikessa rytäkässä en ehtinyt edes ajatella koko asiaa, ja vasta kun huomasin kuukautisten olevan vähän myöhässä tuli ekaa kertaa mieleen, että "hetkinen, tosiaan.." ja yllätys olikin melkoinen, kun sain sitten tietää olevani raskaana. Ensin tuli pieni hämmennys, mitä nyt? Mutta hyvin pian, melkein heti tilalle astui syvä varmuus siitä, että tämäkin kaikessa hulluudessaan on ihan tarkoituksellista ja tarkoitettu mennä juuri näin. Kuitenkin tunsin olleeni niin johdatettu tämän kauppani kanssa ensi hetkestä lähtien, että en voinut uskoa etteikö tämä raskauskin kuuluisi yhtä lailla suureen suunnitelmaan. Pelkästään maallisesti ajateltunahan tämä raskaus voisi olla melkoinen ongelma. Onhan se aika erikoista perustaa yritys ja olla siellä sitten itse vain 5 kuukautta töissä, ja palkata heti uuteen yritykseen työntekijä (mikä ei ole taloudellisesti ajateltuna mikään itsestäänselvästi toimiva yhtälö). Tästä voisi repiä melkoista stressiä, mutta en revi. Toki halusin kysyä asiaa nyt hoidossa, mutta kyllä silti tiedän että asiat menee aivan hienosti ja kaikki jo tapahtunut on ihan tarkoituksella tapahtunut.

Kerroin myös, että minulla on sisäinen tunne siitä, että tämä odottamani lapsi on jotenkin hyvin erityinen, oikea uuden ajan lapsi. Tämänkin olin vaistonnut oikein, sain tietää että tuleva lapsemme on hyvin vanha sielu ja hänestä tulee olemaan paljon iloa koko perheellemme. Hän tulee tekemään suuria tekoja ja saan olla hänestä hyvin ylpeä. Jossain vaiheessa tämä lapsen sielu halusi tulla itse paikalle ja hän tuli kertomaan, että hän on valinnut meidät vanhemmikseen ihan syystä ja että minä olen aivan ihana äiti. Energiahoitaja sanoi, että hänestä tuli aivan ihana energia, sellainen pienen lapsen lempeä ja iloinen energia. Minusta oli tietenkin hieno kokemus tällä tavoin tavata tämä tulevan lapseni sielu, ihmeellinen kokemus. Olen aika etuoikeutettu!

Sitten tapahtui jotain hämmentävää. Hoitaja sanoi minulle, että "tulette kokemaan jonkun suuren muutoksen vielä ennen kuin tämä lapsi syntyy" ja kesken lauseen hänen äänensä murtui ja hän alkoi itkemään. Se tuntui suorastaan aika spookylta. Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja pahoitteli, sanoi että tuli niin valtavan voimakas energia että hän meinasi ihan pakahtua siihen. Energia oli kuulemma valtavaa puhdasta rakkautta tulvillaan, mikä tietysti kuulosti minusta jo paremmalta. Minulle tahdottiin sanoa, että olen suuressa rakkaudellisessa varjeluksessa ja että minua ympäröidään rakkaudella. Tämä kaikki kuulosti tietysti myös ihanalta, mutta en voi kieltää etteikö mielen sopukoihin olisi jäänyt vähän kiertämään sellainen ajatus tai pelkokin, että mikä suuri muutos meitä kohtaa. Itse tietysti miettii aina kaikkea pahinta (typerää?), että menetän jonkun perheenjäsenen tai vastaavaa. No, toisaalta näitä on turha etukäteen miettiä, ja tapahtuipa mitä hyvänsä, hyvää taikka "pahaa", tiedän että se on tarkoitettu meidän polulle.

Hoitaja kysyi minulta, että mikä tilanne on meidän uuden kotimme suhteen. Kerroin, että uuden kodin rakennus on lähdössä käyntiin. Hoitaja kertoi, että hän kysyi koska hän näki minut jossain muualla kuin nykyisessä kodissani. Hän kertoi, että rakennusprojekti on raskas, mutta palkitsee talon valmistuttua, hän näkee minut häärimässä uudessa kodissani onnellisena kanaemona. Kerroin, että en oikein viihdy nykyisessä kodissamme, että siellä on jotain sellaista mikä tökkii minua. Sain kuulla, että nykyisen kotimme maaperässä on huonoa energiaa ja se on se, mikä minua tökkii. Kotona perheen kesken meillä on kyllä hyvä energia, mutta silti tämä maaperän energia saa minut tuntemaan oloni kodissa jotenkin epämukavaksi.
Puhuin myös siitä, että minua on todella siunattu upealla elämänkumppanilla tässä elämässä ja minulle kerrottiin, että tämä on aivan totta. Aiemmissa elämissäni minulla on kuulemma ollut kovin haastaviakin olosuhteita parisuhteen osalta ja tällä kertaa minulle on haluttu antaa mahdollisuus "levähtää" tämän aiheen äärellä. Mitä enemmän mietin tuota asiaa, niin sen viisaammalta se tuntuu, antaa syvää perspektiiviä asioihin. Mikään huono parisuhde tai vaikea perhetausta tai mikään vastaava ei ole huonoa tuuria, vaan sen on vain sen kertaiseen elämään valittu "haaste" ja siten täysin sinulle tarkoitettu. Ja minun on todella annettu tällä kertaa levähtää. Jos ajattelee elämän murheita yleensä, niin kyllä tässä elämässä ainakin tähän saakka parisuhde on yksi vähäisimmistä itselläni. Sen suhteen elämäni on hyvin onnekasta ja helppoa, tasaista harmoniaa. Kiitos siitä!

Loppuhoidon sain nauttia vain hoitamisesta, emme puhuneet sen enempää. Ympärilläni oli suuri määrä valo-olentoja, ja näin ihania värejä kun minua hoidettiin. Olin tullut paikalle todella väsyneenä, olin nukkunut yöllä vain pari tuntia ja ollut töissäkin. Hoidon jälkeen hoitaja totesi energiakenttäni kirkastuneen ainakin huomattavasti, ja kyllä sen tunsi olossaankin. Kysyin muuten hoidon aikana huonoista yöunistani, kun viimeisiin viikkoihin on mahtunut öitä, jolloin en vain ole saanut nukuttua. Olen pyörinyt valveilla montakin tuntia välillä. Sanottiin, että energiat maan päällä ovat tällä hetkellä sellaiset, että ne tekevät välillä näitä unettomia öitä.

Oli kiva tallentaa tämä ihana hoito tänne "blogimuistiin" ja jakaa se myös teidän lukijoiden kanssa. Luulen, että menen pian taas uuteen hoitoon ;)

Suuria muutoksia

Olen pitänyt piiitkän tauon. Ihan hyvästä syystä kyllä, vaikka siltikin on meinannut tulla monta kertaa huono omatunto unohduksen alhoon jääneestä blogista. Palaan nyt uusien tuulien kera!

Viimeksi kirjoittelin helmikuun puolen välin alla. Ihan samaan aikaan silloin minua alkoi vaivata sellainen ajatus, että "olisipa kiva perustaa luomuruokapuoti tänne kotipaikkakunnalle!" Ihmettelin itsekin tuota varsin kovaäänistä ja hallitsevaa ajatusta, mistä sellainen nyt yhtäkkiä tuli ja miksi se vaivaa minua nyt niin kovasti? Vaikka arvostankin yhä enemmän luomua ja ekologista elämäntapaa, niin miksikään varsinaisesti ekoilijaksi tai luomuihmiseksi minua ei todellakaan ole voinut kutsua. Olen pikemminkin ollut vasta heräämässä niille asioille. Kaiken lisäksi olen aina suureen ääneen vannonut, että yrittäjäksi en koskaan ala, koska mielestäni siihen kuuluu monta momenttia, jotka eivät tippaakaan istu omaan persoonaani. Siksikin tämä jopa piinaava ajatus luomuruokapuodista ihmetytti minua.
Sitten helmikuun puolessa välissä sanoin sen ääneen Facebook-statuksessani. Heitin sen vain ihan villinä haaveena ilmoille, "olisipa hauska perustaa luomuruokapuoti." En hetkeäkään uskonut, että niin tulisi tapahtumaan, mitä edellytyksiä minulla muka sellaiseen olisi? Mutta sain taas huomata, että universumi oli asettunut taakseni kuiskimaan suuntaviivoja ja antamaan parhaan taustatukensa projektille, joka selvästi oli minulle tarkoitettu. Vuorokausi tämän Facebook-päivityksen jälkeen sain viestin eräältä Facebook-kaverilta, joka sattuu olemaan myös paikallinen yrittäjä ja oli parhaillaan laajentamassa omaa tomintaansa keskustaan. Hän kertoi nähneensä päivitykseni ja hän tarjosi minulle liiketilaa luomupuotiani varten oman tilansa yhteydestä. Mietin asiaa ehkä puoli tuntia ja sitten taisin sanoa, että "Kyllä! Minä lähden mukaan!" On vaikea kuvata sitä tunnetta, mikä siinä kohtaa oli. Tietysti olin totaalisen yllättynyt, mutta jo heti silloin tajusin hyvin vahvasti, että takana piilee jotain suurempaa kuin vain se tyypillinen "sattuma". Tämä minulle liiketilaa tarjonut henkilö oli tuttava, jota en oikeastaan tuntenut kovin hyvin, varsin uusi tuttavuuskin. Kuitenkin, ensi hetkestä alkaen olin tuntenut häneen omituista vetoa (omituista, ottaen huomioon, että kyseessä oli minulle ennestään ihan vieras henkilö). Ihan kuin olisin alusta saakka vaistonnut, että hän tulee merkitsemään elämäni kulussa jotain enemmän, hänellä tulee olemaan jokin tärkeä rooli elämässäni. Sinä hetkenä, kun luin tämän ihmisen viestiä, melkein kuulin palasten loksahtelevan paikoilleen. Tajusin hetken aikaa suuren kuvan, ja minut valtasi suuri varmuuden tunne. Moni on sanonut minulle, että olin tosi rohkea lähtiessäni tällaiseen, mutta itse taas näen että oli helppo olla rohkea. Tunsin ja vaistosin, miten minua tuetaan, miten minulle avattiin ovia ja miten minua lempeästi tuupattiin kohti tätä elämän muutosta.

Tästä viestistä, jonka sain tältä tuttavaltani, on nyt tasan 2 kuukautta aikaa. Tasan 2 kuukautta sitten sain ensimmäisen kerran itse tietää, että perustan luomukaupan. Ja nyt, tuntuu aika huikelta todeta tämä itsekin, luomukauppani on totta ja ollut toiminnassa tasan viikon. Tältä pohjalta voitte kuvitella, millaiset 2 kuukautta minulla on takana ja miksi siinä on jäänyt blogikin unholaan hetkeksi. Ylipäätään henkimaailman asiat ovat jääneet selkästi taka-alalle, käytännön asiat ovat pitäneet minut hyvin maadoittuneena ja arkisten asioiden parissa niin tiiviisti. Olen perustanut yrityksen, hankkinut lapsille päivähoidon, ja laittanut kaupan kasaan ihan käytännössäkin. Näin jälkeenpäin tuntuu melkein mahdottomalta uskoa, että todella tein sen kaiken 2 kuukaudessa ja samalla hoidin kolmea lastani kaiken aikaa. Nyt voin kai rehellisesti ja kainostelematta onnitella itseäni ja sanoa, että "hyvin tehty!"

Helmikuussa olin pari kertaa yhteydessä henkiseen näkijään, jolta halusin saada vielä vahvistusta sille, että olin tulkinnut asioita ihan oikein, että nämä asiat oltiin järjestetty minulle. Sain upeat viestit asian tiimoilta, olin huomannut aivan oikein miten universumi tuki minua tässä asiassa ja järjesti tielleni sopivia "sattumia". Suurimmaksi haasteeksi itselleni tuntui jäävän se, että uskallan sallia itselleni sen menestyksen, joka minulle asian tiimoilta oli luvassa. Oman menestyksen kun voi helposti torpata silläkin, että ei itse usko siihen eikä uskalla ottaa sitä vastaan. Yritin tehdä työtä käskettyä ja kuvittelin mielessäni usein etukäteen, kuinka häärin onnellisena ihanassa kaupassani ja kuinka se pyörii hienosti. On ollut nyt ihana kuulla täällä käyneiden ihmisten suusta, että he todella ovat odottaneet tällaista kauppaa tänne ja että he ovat tästä yhtä innoissaan kuin minäkin.

Nyt meillä on kotona palkattuna hyvä lastenhoitaja lapsille. Itse työskentelen yrityksessäni, joka on osa aivan fantastista hyvinvointikeskusta. Meitä tässä samassa tilassa on muitakin, omaa hyvinvointialan työtänsä tässä tekee siis kaksi muutakin yrittäjää. Tämä koko ympäristö ja ilmapiiri tekee minulle niin hyvää, niin yrittäjänä kuin ihmisenäkin. En ole yksin putiikkini kanssa, vaan liikkeessäni kulkee päivittäin monta ihmistä jotka tulevat tänne näiden muiden palveluiden pariin ja hyvin moni siinä samassa huomaa kohta ostavansa jotain kaupastani. Ympärilläni on ihania ja innostavia ihmisiä ja ymmärrän saavani aivan erityiskohtelua. Ei kaikki alkavat luomukauppayrittäjät pääse aloittamaan tällaiselta pohjalta ja näin tuettuina joka tavalla. Ja kun olen puhunut sen ihmisen kanssa, jolta nämä liiketilat alunperin tulivat, niin olen ymmärtänyt että yhtä lailla heille oli täydellinen "sattuma" se, että minä juuri sinä tiettynä päivänä laitoin Facebookiin sen tietyn päivityksen. Olen ymmärtänyt, että olen mukana tietynlaisessa tuetussa palapelissä, jossa jokaisella palalla on merkityksensä ja tarkoituksensa ja miten henkimaailmassa tätä valmista palapeliä on katsottu jo kauan, ja miten he ovat auttaneet meitä maan tasolla rakentamaan palapelin valmiiksi pala palalta. Ei tästä kaikesta avusta, tuesta ja siunauksesta voi olla kuin kiitollinen! On myös ihana kuulla täällä tilassa käyvien ihmisten suusta se, että he aistivat täällä olevan ihanan tunnelman ja energian. Tämä paikka on todella sananmukaisesti hyvän olon keskus!

Nyt kaupan avauduttua olen tietysti joutunut vastakkain myös maallisten asioiden kanssa, jotka yrittämiseen liittyvät. Yrittäjän murheet ovat tulleet tutummaksi. Olen kuitenkin yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että muistan kiittää aina kun huomaan jotain hyvää tulevan tielleni. Pyydän usein siunausta kaupalleni sekä kaikille täällä asioiville ihmisille. Pyydän, että enkelit auttaisivat asiakkaitani tekemään heille korkeimmaksi parhaaksi olevia valintoja, kun se asioivat kaupassani.

Kyllä tässä ihmetystä riittää itsellekin vielä pitkäksi aikaa. Miten yllättäen elämä voikin muuttua, miten 6 vuoden kotiäitiys voi tulla päätökseensä hyvin yhtäkkiä ja miten seuusi työ voi löytyä ihan yhden viattoman näköisen kiven takaa (vaikka juuri sitä ennen olin ajatellut, että mitään uutta ei tunnu tulevan kohdalleni ammatillisesti). Kaikella todella on tarkoituksensa!

Mitäs tästä kaikesta tuumitte?