Suuria muutoksia

Olen pitänyt piiitkän tauon. Ihan hyvästä syystä kyllä, vaikka siltikin on meinannut tulla monta kertaa huono omatunto unohduksen alhoon jääneestä blogista. Palaan nyt uusien tuulien kera!

Viimeksi kirjoittelin helmikuun puolen välin alla. Ihan samaan aikaan silloin minua alkoi vaivata sellainen ajatus, että "olisipa kiva perustaa luomuruokapuoti tänne kotipaikkakunnalle!" Ihmettelin itsekin tuota varsin kovaäänistä ja hallitsevaa ajatusta, mistä sellainen nyt yhtäkkiä tuli ja miksi se vaivaa minua nyt niin kovasti? Vaikka arvostankin yhä enemmän luomua ja ekologista elämäntapaa, niin miksikään varsinaisesti ekoilijaksi tai luomuihmiseksi minua ei todellakaan ole voinut kutsua. Olen pikemminkin ollut vasta heräämässä niille asioille. Kaiken lisäksi olen aina suureen ääneen vannonut, että yrittäjäksi en koskaan ala, koska mielestäni siihen kuuluu monta momenttia, jotka eivät tippaakaan istu omaan persoonaani. Siksikin tämä jopa piinaava ajatus luomuruokapuodista ihmetytti minua.
Sitten helmikuun puolessa välissä sanoin sen ääneen Facebook-statuksessani. Heitin sen vain ihan villinä haaveena ilmoille, "olisipa hauska perustaa luomuruokapuoti." En hetkeäkään uskonut, että niin tulisi tapahtumaan, mitä edellytyksiä minulla muka sellaiseen olisi? Mutta sain taas huomata, että universumi oli asettunut taakseni kuiskimaan suuntaviivoja ja antamaan parhaan taustatukensa projektille, joka selvästi oli minulle tarkoitettu. Vuorokausi tämän Facebook-päivityksen jälkeen sain viestin eräältä Facebook-kaverilta, joka sattuu olemaan myös paikallinen yrittäjä ja oli parhaillaan laajentamassa omaa tomintaansa keskustaan. Hän kertoi nähneensä päivitykseni ja hän tarjosi minulle liiketilaa luomupuotiani varten oman tilansa yhteydestä. Mietin asiaa ehkä puoli tuntia ja sitten taisin sanoa, että "Kyllä! Minä lähden mukaan!" On vaikea kuvata sitä tunnetta, mikä siinä kohtaa oli. Tietysti olin totaalisen yllättynyt, mutta jo heti silloin tajusin hyvin vahvasti, että takana piilee jotain suurempaa kuin vain se tyypillinen "sattuma". Tämä minulle liiketilaa tarjonut henkilö oli tuttava, jota en oikeastaan tuntenut kovin hyvin, varsin uusi tuttavuuskin. Kuitenkin, ensi hetkestä alkaen olin tuntenut häneen omituista vetoa (omituista, ottaen huomioon, että kyseessä oli minulle ennestään ihan vieras henkilö). Ihan kuin olisin alusta saakka vaistonnut, että hän tulee merkitsemään elämäni kulussa jotain enemmän, hänellä tulee olemaan jokin tärkeä rooli elämässäni. Sinä hetkenä, kun luin tämän ihmisen viestiä, melkein kuulin palasten loksahtelevan paikoilleen. Tajusin hetken aikaa suuren kuvan, ja minut valtasi suuri varmuuden tunne. Moni on sanonut minulle, että olin tosi rohkea lähtiessäni tällaiseen, mutta itse taas näen että oli helppo olla rohkea. Tunsin ja vaistosin, miten minua tuetaan, miten minulle avattiin ovia ja miten minua lempeästi tuupattiin kohti tätä elämän muutosta.

Tästä viestistä, jonka sain tältä tuttavaltani, on nyt tasan 2 kuukautta aikaa. Tasan 2 kuukautta sitten sain ensimmäisen kerran itse tietää, että perustan luomukaupan. Ja nyt, tuntuu aika huikelta todeta tämä itsekin, luomukauppani on totta ja ollut toiminnassa tasan viikon. Tältä pohjalta voitte kuvitella, millaiset 2 kuukautta minulla on takana ja miksi siinä on jäänyt blogikin unholaan hetkeksi. Ylipäätään henkimaailman asiat ovat jääneet selkästi taka-alalle, käytännön asiat ovat pitäneet minut hyvin maadoittuneena ja arkisten asioiden parissa niin tiiviisti. Olen perustanut yrityksen, hankkinut lapsille päivähoidon, ja laittanut kaupan kasaan ihan käytännössäkin. Näin jälkeenpäin tuntuu melkein mahdottomalta uskoa, että todella tein sen kaiken 2 kuukaudessa ja samalla hoidin kolmea lastani kaiken aikaa. Nyt voin kai rehellisesti ja kainostelematta onnitella itseäni ja sanoa, että "hyvin tehty!"

Helmikuussa olin pari kertaa yhteydessä henkiseen näkijään, jolta halusin saada vielä vahvistusta sille, että olin tulkinnut asioita ihan oikein, että nämä asiat oltiin järjestetty minulle. Sain upeat viestit asian tiimoilta, olin huomannut aivan oikein miten universumi tuki minua tässä asiassa ja järjesti tielleni sopivia "sattumia". Suurimmaksi haasteeksi itselleni tuntui jäävän se, että uskallan sallia itselleni sen menestyksen, joka minulle asian tiimoilta oli luvassa. Oman menestyksen kun voi helposti torpata silläkin, että ei itse usko siihen eikä uskalla ottaa sitä vastaan. Yritin tehdä työtä käskettyä ja kuvittelin mielessäni usein etukäteen, kuinka häärin onnellisena ihanassa kaupassani ja kuinka se pyörii hienosti. On ollut nyt ihana kuulla täällä käyneiden ihmisten suusta, että he todella ovat odottaneet tällaista kauppaa tänne ja että he ovat tästä yhtä innoissaan kuin minäkin.

Nyt meillä on kotona palkattuna hyvä lastenhoitaja lapsille. Itse työskentelen yrityksessäni, joka on osa aivan fantastista hyvinvointikeskusta. Meitä tässä samassa tilassa on muitakin, omaa hyvinvointialan työtänsä tässä tekee siis kaksi muutakin yrittäjää. Tämä koko ympäristö ja ilmapiiri tekee minulle niin hyvää, niin yrittäjänä kuin ihmisenäkin. En ole yksin putiikkini kanssa, vaan liikkeessäni kulkee päivittäin monta ihmistä jotka tulevat tänne näiden muiden palveluiden pariin ja hyvin moni siinä samassa huomaa kohta ostavansa jotain kaupastani. Ympärilläni on ihania ja innostavia ihmisiä ja ymmärrän saavani aivan erityiskohtelua. Ei kaikki alkavat luomukauppayrittäjät pääse aloittamaan tällaiselta pohjalta ja näin tuettuina joka tavalla. Ja kun olen puhunut sen ihmisen kanssa, jolta nämä liiketilat alunperin tulivat, niin olen ymmärtänyt että yhtä lailla heille oli täydellinen "sattuma" se, että minä juuri sinä tiettynä päivänä laitoin Facebookiin sen tietyn päivityksen. Olen ymmärtänyt, että olen mukana tietynlaisessa tuetussa palapelissä, jossa jokaisella palalla on merkityksensä ja tarkoituksensa ja miten henkimaailmassa tätä valmista palapeliä on katsottu jo kauan, ja miten he ovat auttaneet meitä maan tasolla rakentamaan palapelin valmiiksi pala palalta. Ei tästä kaikesta avusta, tuesta ja siunauksesta voi olla kuin kiitollinen! On myös ihana kuulla täällä tilassa käyvien ihmisten suusta se, että he aistivat täällä olevan ihanan tunnelman ja energian. Tämä paikka on todella sananmukaisesti hyvän olon keskus!

Nyt kaupan avauduttua olen tietysti joutunut vastakkain myös maallisten asioiden kanssa, jotka yrittämiseen liittyvät. Yrittäjän murheet ovat tulleet tutummaksi. Olen kuitenkin yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että muistan kiittää aina kun huomaan jotain hyvää tulevan tielleni. Pyydän usein siunausta kaupalleni sekä kaikille täällä asioiville ihmisille. Pyydän, että enkelit auttaisivat asiakkaitani tekemään heille korkeimmaksi parhaaksi olevia valintoja, kun se asioivat kaupassani.

Kyllä tässä ihmetystä riittää itsellekin vielä pitkäksi aikaa. Miten yllättäen elämä voikin muuttua, miten 6 vuoden kotiäitiys voi tulla päätökseensä hyvin yhtäkkiä ja miten seuusi työ voi löytyä ihan yhden viattoman näköisen kiven takaa (vaikka juuri sitä ennen olin ajatellut, että mitään uutta ei tunnu tulevan kohdalleni ammatillisesti). Kaikella todella on tarkoituksensa!

Mitäs tästä kaikesta tuumitte?