Vie mut kotiin

Tule hakemaan

mä valmiina oon

muistot muovikasseissa

sydän matkalaukussa

valmis muuttumaan

vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen

laita mun pää ja sydän paikoilleen

koske mua niin

et en voi enää unohtaa

kuka on se joka minut omistaa

vie mut kotiin.

Tämä Jesse Kaikurannan The Voice of Finland- kisassa lanseeraama kappale on koskettanut mua tosi paljon. Se on vaan niin käsittämättömän kaunis kappale. Ylipäätään kaikki, mikä Jesse Kaikuranta tuossa kisassa esitti, kosketti. Hän todella on tunteiden tulkki ja laulaa itsensä ihmisten sydämeen, jos näin kliseisesti asian ilmaisee. Mietin tässä, että hän taitaa lopulta olla yksi tänä aikana meidän ihmisten lohduksi lähetetty ilmiö. Hän on koskettanut aika montaa muutakin kuin minua, ainakin jos seuraa tämän hänen ensimmäisen singlensä suosiota erilaisilla soitto- ja latauslistoilla.

Vie mut kotiin. Tämähän on balladi, rakkauslaulu. Itse aloin kuulla siinä jo muitakin merkityksiä, joita siihen ei välttämättä ole ollut tarkoitus edes laittaa. Mietin sanoja siltä kannalta, että meillä ihmisillä alkaa olla ikävä kotiin, onhan vuosi 2012. Yhä useamman sisällä alkaa syttyä muisto siitä, ketä me oikein olemme, mistä me oikein tulemme ja mihin oikein olemme menossa. Me ihmiset olemme vuosituhansien saatossa muuttuneet, meistä on tullut jotain muuta mitä olimme joskus. Me olemme ajautuneet kauas kotoa ja menettäneet sen myötä suurenmoiset taitomme luoda taivas maan päälle. Nyt muisto meissä alkaa herää uudelleen ja me sanomme vähitellen, tule hakemaan, mä valmiina oon. Emme ole eläneet sydämestä lähtöisin pitkään aikaan, sydän matkalaukussa olemme kulkeneet elämää pitkän aikaa. Nyt olemme valmiita muttumaaan, vie mut kotiin. Pyydämme saada jälleen pään ja sydämen oikeille paikoilleen. Me tarvitsemme mielen, mutta sydämestä meidän tulee elää. Pyydämme kaikkivaltiasta koskettamaan meitä niin, että emme voi enää toiste unohtaa, kuka meidät omistaa. Ettemme voi enää toiste unohtaa omaa suurenmoisuuttamme, sitä että me ja Jumala olemme yhtä. Että me kaikki olemme yhtä.

En tarkoita, että me kaikki haluaisimme vain palata taivaan kotiin. Kooska olemme rohkeina sieluina tehneet päätöksen tulla maanpäälliseen elämään jälleen kerran, me voimme tehdä kodin itsellemme tässä ja nyt, tuoda taivaan maan päälle ja niin meidän on tarkoitus tehdä, niin kauan kun olemme maanpäällisessä elämässä. Koti on sydämessä, koti on tässä ja nyt, läsnäolevassa hetkessä. Rakkaamme kotoa ovat täällä myös, vaikka emme heitä voikaan nähdä. Ihan samalla tavalla kun olet fyysisessä kodissasi ja tiedät perheesi olevan paikalla, vaikka et voikaan heitä nähdä kun he ovat eri huoneessa. Tiedä, että kaikki rakkaasi ovat täällä kanssasi, suuri määrä valo-olentoja. Tiedä, että voit kommunikoida heidän kanssaan. Meidän täytyy vain hiukan kehittää taas taitojamme kommunikointia varten. Se kaikki taito on meidän jokaisen sisällä, mutta kauan unohduksissa olleiden taitojen esiin kaivaminen ottaa vähän aikaan. Kun vain tiedät ja uskot, että se siellä on, löydät sen kyllä.

Kuka on seurannut SubTv:n Iholla -sarjaa? Oletteko kiinnittäneet huomiota siinä esiintyvään Piaan, joka elää uskoen enkelihin ja jo kuolleiden rakkaidensa läsnäoloon? Kun hänellä on migreeni, hän yrittää parantaa sitä energialla, painamalla hoitavaa kiveä otsaansa vasten. Hän käy meedion luona keskustelemassa jo kuolleen isänsä kanssa. Vaikean paikan tullen hän pyytää voimaa ja apua enkeleiltä ja Jumalalta.

En usko sattumaksi, että Pia on valittu tähän sarjaan. Luulen, että pienet asiaat vievät meitä ihmisiä eteenpäin tällä polulla, näinä aikoina.

Pienille, mutta merkityksellisille asioille!

Pialle, Jesselle, Tie Valoon-blogille, minulle ja sinulle!