Suru-uutisia

Sainpa aika piankin tulla tänne suurta muutosta ihmettelemään.

Tänään kävimme aamulla siellä ultrassa, mistä viime postissa mainitsin. Olen ollut tosi luottavaisin mielin tämän raskauden suhteen (niin, harvemmin sitä on tapana julistaa raskauttaa maailmalle päivää ennen sitä ensimmäistä ultraa..) ja siksi olinkin täysin yllätetty, kun ultrassa nähtiin eloton alkio, jonka koko vastasi paljon vähempiä viikkoja kuin mitä nyt eletään. Tuli tosi epäuskoinen olo hetkeksi, ei voi olla totta, näinkö tässä nyt kävikin? Olisin voinut aavistaa jotakin, jos raskausoireet olisivat alkaneet hiipumana aikaisemmin, mutta kun ne kestivät näköjään aikapitkään senkin jälkeen kun alkio on jo kuollut. Vasta viime viikon aikana oloni on alkanut selkeästi normalisoitumaan ja se taas on näillä viikoilla alkanut tekemäänsitä aina aikaisemmissakin raskauksissa. Kaikki meni siis niinkuin mielestäni odottaa saattoikin, eikä minulla ollut syytä epäillä, että raskaus olisikin päättynyt jo kauan sitten.
No, näin kävi ja kerron sen nyt näin toteamalla, en jaksa sitä enää vatvoa sen enempää.

Se mitä taas ajattelin vähän vatvoa, on tuo viikonloppuinen energiahoito, jossa hyvinkin paljon puhuttiin tästä tulevan lapsen sielusta ja muusta. Olin vähän hämmentynyt. No joo, suuri muutos on tulossa ja taisi tullakin heti nurkan takaa. Mutta muuten? "Tämä lapsi tuottaa teille suurta iloa" ja niin edelleen. Kieltämättä tuli tämänpäiväisen uutisen jälkeen hiukan hämmennys siitä, että mitä tämä kaikki nyt tarkoitti.
Sain heti tänään puhelinajan tälle hoitajalle, halusin hiukan selventää tätä hämmennystä. Kuulin vähän samaa hämmennystä hänen äänestään. Hän jopa taisi sanoa, että tämä oli hänestäkin hyvin erikoista. Hän oli ottanut yhteyttä henkimaailmaan jo ennen meidän puhelua ja kysynyt, että mikäs juttu se tämä on ja monta kertaa varmistanut kaikki asiat, ettei hän vain anna väärää tietoa minulle. Hänelle oli sanottu, että tämä sama sielu tulee meille myöhemmin. Hän oli kysynyt uudestaan, koska hän ei ollut uskoa että voiko näin todella tapahtua. Kyllä, sama sielu tulee meidän lapseksemme myöhemmin. Raskauden päättyminen johtui peloista, joita oli olemassa. Kysyin, että oliko kyse minun peloistani, mutta kyse ei ollut kuulemma minusta. Tämä lapsen sielu alkoi saamaan pelkoja liittyen siihen suureen elämäntehtävään, mikä häntä tulevassa elämässä odotti, ja niinpä hän ikäänkuin otti aikalisän, tai pelkäsi niin ettei uskaltanutkaan tarttua "toimeen". Nyt häntä kuulemma hoidetaan tuolla yläkerrassa, pelkoja poistetaan ja hän tulee myöhemmin lapseksemme, "sitten kun asumme uudessa kodissamme". Myös minua tarvitaan nyt moneen muuhun asiaan, sanottiin. Ja se on kyllä taivahan tosi. Meillä on yritys, meillä on kolme pientä lasta, meillä on talon rakennus... Kyllä suoraan sanottuna hirvitti laittaa tuohon yhtälöön vielä uusi vauvakin, mutta koskas sitä lapsiinsa hurahtanut äiti vauvoista voisi kieltäytyäkään?! Ehkä olen jopa aavistuksen tyytyväinen tämän sielun puolesta, että hän otti aikalisän. Tule sitten rohkeana, kun uskallat tarttua suureen tehtävääsi, minäkin haluan olla valmiina sinulle kaikin tavoin. Kun saamme nyt hiukan levähtää ja järjestää maallisia asioita kuntoon, meillä on mahdollisuus iloita sinusta vielä enemmän.

Minulla on edessä hiukan käytännön asioita liittyen tähän keskenmenoon. tai keskeytyneeseen keskenmenoon, kuten tässä kohtaa sanotaan, kun "raskauskudos" ei ole tullut spontaanisti ulos. Minun pitää hoitaa tyhjennys lääkkeellisestikotona ja lukemani perusteella luvassa voi olla melkoista rytinää. Töiden kannalta näitä järjestelyjä joudun miettimään, milloin yrittäjä voi pitää sairaslomaa? Harmittaa koko operaatio, mutta ei sitä nytoikein voi pakoonkaan mennä. Pelottaakin, ja tekisi mieli kyllä pötkiä pakoon. En pidä kivusta enkä epämukavuudesta. No, kukapa pitäisi! 

Elämä jatkuu. Hiukan kyyneleitä pyyhitään, mutta elämä jatkuu. Tämäkin asia on vain yksi haaste kasvupolullamme ja hyväksyn sen. Minua auttaa kun olen lukenut niin paljon tuosta sielun matkasta, sen valikoitumisesta maanpäälliseen elämään, sen siirtymisestä raskauden aikana fyysiseen kehoon ja niin edelleen. Ymmärrän, että nämä kerrotut asiat ja valinnat tämän lapsen sielun kohdalla ovat mahdollisia ja ymmärrettäviä.

Iloa, valoa ja rohkeutta maan päälle kuin taivaisiinkin!