Opastusta henkimaailmasta

Viimeksi kirjoittelin huonoista fiiliksistä, mutta nyt ei ole ollut aikaa tuntea sellaisia. Me olemme nimittäin muuttaneet ja siinäpä on hyvin maadoittavaa puuhaa! Muuttaessa ei paljon ehdi kulkea pää pilvissä, kun kaikki muut asiat täyttää pään. Uskon, että valoa näkyy taas tunnelin päässä.

Olin varannut itselleni "puhelinajan" eräälle intuitiiviselle parantajalle, jonka meditaatioissa olen käynyt. Hänellä tuntuu olevan vaikuttavat yhteydet henkimaailman suuntaan ja jotenkin luontaisesti luotan häneen näissä asioissa. Minulla oli pari asiaa mielessä, jotka vaivasivat minua ja joissa kaipasin tukea ja opastusta, siksi varasin tämän kaukohoidon puhelimitse. Toinen mieltä vaivannut asia liittyi meidän talon rakentamiseen, joka on ollut suunnitelmissa aloittaa nyt entisen talon myymisen jälkeen, tänä keväänä. Olen ollut mukana tässä ajatuksessa tähän asti, mutta runsas kuukausi sitten minulla alkoi olla sellainen hyvin voimakas tunne siitä, että meidän ei tulisi nyt rakentaa. Se oli selvästi intuition ääni ja se oli melko voimakas. Keskustelua tästä asiasta on käyty meillä kotona nyt sen kuukauden verran ja kuten suuret asiat aina, se ei ole edennyt ihan lineaarisesti kohti mitään päätöstä. Soutamista ja huopaamista on ollut. Meillä on ollut tavallaan aikamoinen ristiriitatilanne siinä, että mies voimakkaasti olisi rakentamisen puolesta ja minä vastaan. Emme ole siis riidelleet tästä asiasta, vaan mies on todella hyvin kuunnellut minun fiiliksiäni ja ollut jopa valmis luopumaan projektista vain minun huutavan intuitioni tähden. Luopuminen ei ole kuitenkaan hänelle ollut mitenkään helppoa ja siksi tämä tietynlainen köydenveto ja tietämättömyys siitä, mitä tulemme tekemään, on jatkunut kaiken aikaa. Tavallaan asiat etenee kuitenkin kaiken aikaa, varmuuden vuoksi. Arkkitehti suunnittelee parhaillaan uutta taloamme. Toisaalta arkkitehdin palkkaaminen on ainut asia, johon olemme vielä sitoutuneet tässä rakennusprojektissa. Tontti on meille varattuna vielä pari kuukautta ja se aika meillä on tehdä ratkaisuja. Se on iso päätös koko perheen kannalta, että rakennammeko vai emme ja siksi halusin opastusta asiaan henkimaailman puolelta. (Sanon tähän vielä lyhyesti, että minulla on ollut siis sellainen vahva tunne, ettei meidän pitäisi rakentaa nyt, ei tänä vuonna. En sano ettei koskaan, mutta ei nyt. Tunnen, että maailma muuttuu ja me ihmisinä muutumme ehkä enemmän kuin osaamme nyt edes kuvitella, ja meidän pitäisi nyt olla ja katsoa, mitä maailmassa ja meissä tapahtuu. Sen lisäksi tunnen, että meidän pitäisi juuri nyt keskittyä aivan muihin asioihin, kun rakentamiseen. Meidän pitäisi nyt keskittyä henkisen pääoman keräämiseen, eikä maallisen.)

Toinen asia, jonka kanssa olen painiskellut on se viesti, mitä olen nyt saanut useasti henkimaailmalta. Minulle on sanottu moneen kertaan, että kaikki suurenmoiset asiat ovat aivan käteni ulottuvilla, kunhan vain ymmärtäisin/uskaltaisin/osaisin tarttua niihin. Tunnen tämän jotenkin itsekin ja se turhauttaa minua. Mietin, mikä minua pidättelee tai pahimpina hetkinä turhaudun siihen, etten mukamas etene yhtään.

Näillä kysymyksillä alkoi kaukohoitoni tänään ja oli ihana kuulla, että hyvin voimakas energia lähti heti tulemaan, kun aloitimme puhelun. Minulle kerrottiin, että olen mennyt liikaa pääni sisään ja järkeillyt asioita. Sen sijaan minun pitäisi vain luottaa intuitioni ääneen, joka minulla kuulemma onkin hyvin voimakas. Parantaja sanoi, että ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, on vain erilaisia valintoja, joilla on erilaisia seurauksia. Meille ei voi tavallaan kukaan ulkopuolelta ennustaa tai sanoa, mitä tulemme tekemään tai miten meidän tulisi valita. Ei ole oikeita tai vääriä valintoja. Meidän pitäisi kuunnella omaa sydäntämme eikä egoamme. Ja valitsimmepa miten tahansa, kaikki taivaalliset apujoukot ovat silti meidän apunamme kaiken aikaa. Parantaja sanoi, että hän näkee että jos lähdemme rakennusprojektiin, se sitoo meitä enemmän vanhaan 3D:hen ja ankkuroi meitä voimakkaasti (mutta siinä ei sinänsä ole mitään väärää), kun taas jos emme lähde nyt rakentamaan hän näkee hyvin ilmavan energian ja tilanteen, joka voi kasvaa mihin mittoihin ja suuntaan tahansa.

Minulle tuli puhelun aikana ex tempore mieleen kysyä myös esikoisestamme, joka kärsii voimakkaasta eroahdistuksesta juuri nyt. Tilanne hämmentää meitä vanhempia, koska tämä lapsi (5 ja puoli vuotias) on ollut aina hyvin reipas ja elämää kohtaan luottavainen. Hän on käynyt itsenäisesti kerhoissa jo yli kaksi vuotta ja syksyllä hän kävi viikon Kreikan matkallakin ilman meitä vanhempia. Hän on siis yksinkertaisesti aina ollut lapsi, jonka voi melko huoletta lähettää viikoksi vaikka sinne Kreikkaan. Nyt aivan yhtäkkiä hän kärsii valtavasta eroahdistuksesta eikä haluaisi olla yhtään ilman äitiä tai isää. Hän ei mene enää yhteenkään harrastukseen, ei kavereiden luo leikkimään, ei mihinkään ilman äitiä. Minkään sortin maanittelut tai puhumiset ei ole auttaneet, ei rohkaisu, ei hermostuminen, ei kärsivällisyys. Kysyin siis tästä asiasta parantajalta ja kävimme aika oivaltavia ja minulle rikkaita keskusteluja tästä pitkäänkin. Ensinnäkin minulle sanottiin, että lapsi aistii niin voimakkaasti kotonamme olevan ristiriidan ja sen aiheuttaman energian ja siksi hän takertuu meihin. Ristiriita on siis tämä rakennusasia, kun mielipiteemme menee siinä ristiin ja kyseessä on aika iso asia ja emme oikein tiedä, mitä tuleman pitää. Lapsi aistii aina tällaisen energian ja epävarmuuden siitäkin huolimatta, että hänen kuultensa ei asiasta edes koskaan puhuttaisi. Minulle kerrottiin, että kun saamme päätöksen tälle asialle, lapsenkin oireilu helpottaa. Parantaja kertoi muutenkin paljon lapsistani, hän sanoi että lapsistani välittyy aivan ihana energia ja he ovat selvästi tällaisia "uuden ajan lapsia", siis hyvin herkkiä (kristallilapsiksi usein kutsutaan näitä uuden ajan lapsia, tai indigoiksi, mutta itse tunnistan heissä nimenomaan kristallilasten ominaisuuksia). Kerrottiin, että kaksi nuorimmaista ovat sellaisessa ihanassa viattomuuden tilassa, mutta esikoisella tulee esiin raskaampaa energiaa ja sellaista vastuunkantamista. Osittain tuo raskaampi energia kuulemma liittyy myös ikään, kun alkaa tulla erilaisia pelkoja ja hänen herkkyytensä aistia myös ns. "pahoja henkiä" kasvaa. Minulle kyllä kerrottiin sekin, että ei ole hyviä ja pahoja henkiä, on vain erilaisia energioita ja eri asiat sitten edustaa tällaisia erilaisia energioita. Lisäksi puhuimme esikoiseni asemasta perheen vanhimpana lapsena, siitä että hänessä tuntuu sellainen vastuun kantamisen energia, mikä ei välttämättä ole vain positiivinen asia. Lapsi voi omia sellaisen tavan koko elämäkseen, että hän aikuisenakin tuntee tarvetta kantaa toisten murheita ja asioita itsellään, kokee täyttävänsä olemisensa tarkoituksen vain sillä vastuun kantamisellaan. Ikävä myöntää, mutta tämä on aivan totta meidän lapsikatraassa tämä asetelma. Esikoinen on vielä kaiken lisäksi luonteeltaan sellainen (reipas ja aina valmis auttamaan ja osallistumaan), että hänestä saa helposti muovattua itselleen äidin pikku apurin. Minulle sanottiin, että olisi tärkeää, että esikoinenkin saisi tuntea olevansa yksi pienistä ja hänen pitäisi saada olla avuton ja nauttia läheisyydestä. Olen todella iloinen tästä viestistä, koska se oli silmiä avaavaa ja tärkeää!
Minulle kerrottiin myös koko perheestä, miehestänikin. Nämä kaikki asiat vaikutti hyvin tutuilta ja en voinut kuin olla ihan samaa mieltä. Miehelleni on vaikea päästää irti omista päämääristään, joita hän on rationaalisella järjellä itselleen/elämälleen asettanut. Taustalla on tavallaan pelko päästää irti, kun rationaalisella järjellä hyväksi ajatellut asiat ovat tähän saakka olleet niitä elämän tukipilareita. Toisaalta hän kokee vastuuta perheen elättämisestä ja ehkä tiedostamattaankin kokee pelkoa siitä, että hän on "hulttioisä", jos ei rakenna perheelleen uutta kotia, joka usein mielletään ikäänkuin perheen turvasatamaksi.  Parantaja kertoi, että miesten kohdalla on hyvin tyypillistä, että heidän on vaikea päästää irti vanhasta tavasta ajatella ja alkaa luottamaan johonkin, mikä ei ole heille kouriintuntuvasti todistettavaa. Se on paljon helpompaa meille naisille. Kerrottiin, että meillä koko muu perhe on tavallaan hyvin "valmis" energioiltaan ja värähtelyiltään, mutta mieheni vielä haluaa pysytellä enemmän siellä niin sanotussa vanhassa energiassa. (Minun oma huomautukseni tähän on kuitenkin se, että huomattavasti on tapahtunut "pehmentymistä" ja hän on tätä nykyä hyvin vastaanottavainen näille henkisimmille asioille, joskaan hän ei perusta elämäänsä niille kuten minä. Mutta baby-steps, baby-steps :D ) Sanottiin myös, että meidän lapset ovat kuin keijukaisia isänsä ympärillä, he hyvin tehokkaasti omalla energiallaan ja värähtelyillään vaikuttavat myös mieheni värähtelyihin ja energioihin.

Kun puhuimme vielä tästä omasta tilanteestani, niin minulle kerrottiin, että olen hyvin selvästi "kynnyksellä". Tunnen tämän itsekin ja sitähän se on, mitä on sanottu: Kaikki on käteni ulottuvilla, kunhan vain.. Näin minulle nytkin sanottiin, että minulla on valtava potentiaali ihan tuossa käsillä. Sain ohjeiksi ensinnäkin kerätä energiani ja voimani omalle itselleni, koska energiani ovat kuulemma vähän levällään. Parantaja näki myös sieluni sirpaleita leijailemassa ympärilläni, ja minun tulisi esimerkiksi ennen nukkumaan menoa pyytää, että kaikki osaseni palautettaisiin itselleni. On vaikea kuulla oman korkeamman sielun ääntä, jos osaset ovat siellä sun täällä levällään, silloin kuulemme helpommin egomme äänen. Puhuimme siitä, että haluaisin nyt panostaa johonkin kurssiin tai vastaavaan, mutta en oikein tiedä mitä se sitten olisi. Nyt en muista, tuliko näistä minulle jotain erityistä viestiä.

Sellainen ihana ja silmiä avaava keskustelu oli se. Vaikea sitä on raportoida ihan sellaisenaan eteenpäin, jotenkin kaikki alkaa niin helposti kuulostamaan hyvin lattealta, kun sen pukee kirjoitettuun muotoon. Itse kuitenkin sain paljon, sain ihanaa hoitoa puhelun aikana, olo keveni ihan hurjasti ja varmaan koko värähtelyni kohosi korkeammalle (kaiken tämän muuttorumban jälkeen..).
Ja tästä se elämä jatkuu... Yhtään en osaa sanoa, mitä tuleman pitää, mutta luotan siihen että ratkaisuja tulee ja tilanne selkeytyy meille. Täytyy sanoa, että nyt kun olemme ahtatuneet 70 neliötä pienempään asuntoon, kuin mitä vanha kotimme oli, niin tunnen aika suurta kaipausta rakentaa meille uusi talo ja äkkiä! En niinkään kaipaa mitään prameutta sinänsä, mutta kaipaan arjen toimivuutta ja sitä, että meille ja tavaroille on hyvät ja helpot tilat. Mutta katsotaan!