Lähestyvästä synnytyksestä

Hei pitkästä aikaa!

Olen näköjään huininut muilla mailla taas melko pitkään. Joku jo oli käynyt kyselemässä, että mihin olen kadonnut. Täällä ollaan, minulla ei vain ole kai ollut tehoja kirjoitella mitään, tai sitten suuret ajatukset eivät ole virranneet, heh.

Nyt halusin tulla kertomaan lähestyvästä synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä.
Laskettu aikani on ylihuomenna. Kaikki kolme aiempaa lastani on syntyneet kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen, joten kaikella todennäköisyydellä tämänkin voisi odottaa tulevan maailmaan vasta parin viikon päästä. Enkä toki voikaan tässä kohtaa tietää, miten asian kanssa käy, mutta aika vahvasti odotan vauvan syntyvän kuitenkin jo melko pian, jo tällä viikolla. Olen saanut asiasta aika montakin ennustetta (useimmat niistä täysin pyytämättä ja kaikki eri lähteestä) ja myös oma intuitioni on sanonut kaiken aikaa, että tällä kertaa vauva syntyy aikaisemmin. Saadut ennusteet kertoivat vauvan syntyvän heti lasketun ajan jälkeen, siis tulevana viikonloppuna suurinpiirtein.

Synnytykseen on lähdössä mieheni lisäksi myös vauvan tuleva kummitäti ja rakas henkinen ystäväni Jonna. Aivan mahtavaa! Onneksi olin niin rohkea, että uskalsin tässäkin asiassa seurata omaa vahvaa sisäistä viestiäni asiasta. Tunsin vahvasti, että Jonnan on oltava mukana ja  olen joutunut tekemään hiukan töitä, että kaikki osapuolet on suostuneet olemaan samaa mieltä. Olen pitänyt sitä ohjenuoranani, että yritän kunnioittaa kaikkien tunteita ja mielipiteitä, mutta loppuviimeksi tämä synnytys on ennen kaikkea jotain, jonka minä käyn läpi ja niinpä minulla on oikeus luoda itselleni paras mahdollinen synnytystapahtuma.
Tahdon ehdottomasti, että mieheni on paikalla synnytyksessä, hänkin on kolmen synnytyksen myötä oppinut jo asiasta vaikka mitä ja osaa joka kerta antaa tukensa paremmin minulle. Haluan, että siellä on miehen vahvuus ja voima ja turva paikalla minua tukemassa, haluan että siellä on juuri hänen kätensä, jota saan puristaa tiukassa paikassa. Ja totta kai, kun on kyse meidän yhteisestä lapsesta, hänen pitää olla paikalla.
Mutta haluan myös jotain muuta. Jonna itse synnyttäneenä naisena ja empaattisena herkkänä henkilönä kykenee tarjoamaan sitten jotain muuta. Empatia ja toisen asemaan asettuminen kun yleensäkään ei ole se miesten vahvin laji, he eivät pysty täysin ymmärtämään niitä tunteita ja tuntemuksia, joita synnytyksessä käy läpi, ja olen jotenkin siinä kokenut sellaista henkistä yksinäisyyttä aiemmin.  Jonna ymmärtää myös täysin tämän koko tapahtuman ja syntyvän lapsen henkisen puolen, ja hän osaa tukea minua siinä. Minulla on tosi turvallinen olo, kun tiedän Jonnan olevan mukana. Mies omalla vahvalla miehisyydellään ja maskuliinisella energiallaan tuo minulle omanlaistaan turvaa ja sellaista ihanaa varmuutta, Jonna tuo taas toisenlaista turvallisuutta. Ja yhdessä nämä kaksi, ne ovat mulle kaikki mitä voin toivoa! Olen onnekas!

Olen tässä pikkuhiljaa matkan varrella syväluodannut ajatuksiani synnytyksen suhteen, en mitenkään tahdonalaisesti ja tarkoituksella, mutta osana prosessia (näin varmasti tekee kaikki odottavat naiset). Olen jotenkin jo pitkään ajatellut sitä, että tällä kertaa tahtoisin jotain muuta, ja olen ollut ihan sentin päässä siitä kirkkaasta ajatuksesta. Tiennyt vähän, mitä haen, mutta en kuitenkaan aivan saanut siitä kiinni. Ja koska synnytys on ollut näin lähellä jo, olen melkein jo luovuttanut ja ajatellut, että "no, tulee mitä tulee". Varmasti jossain vaiheessa olen asiasta keskustellut myös tuonne yläkertaan ja pyytänyt apuja. Ja niinpä taas niitä sain!

Eiliselle päivälle olin nimittäin sopinut itselleni energiahoidon, kurssikaverini halusi tehdä sen harjoitushoitona. Menin sinne ilman sen kummempia odotuksia ja heti kun kävin hoitopöydälle pitkälleen, tuli minulle omituinen vahva tunne siitä, että "nyt tulee ihana hoito mulle, jotain hyvää on luvassa". Viestiä tuli pitkin hoitoa koko ajan, ja hyvin paljon synnytyksestä ja siihen valmistatutumisesta. Sanottiin, että nyt on aika luovuttaa kaikesta touhottamisesta ja suorittamisesta, ja alkaa keskittyä lepäämiseen ja sisäänpäin kääntymiseen. Vauva syntyy aivan pian, sanottiin monta kertaa. Sanottiin myös, että nämä loput yöt minun annetaan nukkua ja levätä, ja se on ollut kyllä ihana huomata että kyllä vain (aiemmissa raskauksissa olen viimeiset viikot kärsinyt unettomuudesta ja ollut sen takia todella väsynyt ja sekaisin). Ympärilläni on paljon auttajia, jotka aivan innoissaan odottavat vauvan syntymää ja auttajia on paljon paikalla myös synnytyksessä, jos vain sallin sen. Yksi enkeli esiteltiin lähemmin, hän on ollut vierelläni nyt jo pari kuukautta ja on vielä jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, hänen tehtävänään on auttaa tämä uusi elämä alkuun.
Synnytyksestä neuvottiin, että olisi hyvä muistaa maadoittaa itsensä tukevilla juurilla Äiti Maan energiaan. Näitä jalkapohjista lähteviä juuria pitkin olisi hyvä nostaa itselleen punaista maan energiaa ja tuoda se aina alimpaan energiakeskukseen eli juurichakraan asti, se edesauttaa synnytystä ja supistuksia. Synnytysasentoon kehotettiin myös kiinnittämään huomiota, sanottiin että makuuasento ei ole se edullisin, tulee vain suuret tuskat siinä. Pysty- tai istuma-asentoa suositeltiin enemmän ja sanottiin, että voin luottaa intuitiooni, tiedän kyllä mikä on parasta. Vesielementtiä näytettiin myös, ja vesiamme onkin se, mihin toivon pääseväni. En tiedä, onko tuolla sairaalassa ihan mahdollista synnyttää altaaseen, mutta edes avautuisvaiheen ajaksi haluan altaaseen.

Jotenkin tämän hoidon ja viestien myötä minulla läksi se suurempi pyörä pyörimään ja yhtäkkiä ikäänkuin pilvet lähtivät taivaalta ja aurinko tuli esiin. Tämä oli vertaus siitä, miten yhtäkkiä mun ajatukseni selkiytyivät ja tiesin täysin, mitä tuleman pitää ja mitä tahdon. Tätä ajatusta olin hakenut, tätä tavoitellut, mutta se selkiytyi vasta tuon hoidon myötä (aivan mainio esimerkki energiahoidon tehosta, siellä parhaimmillaan ajatukset selkiytyvät ja harmonisoituvat ja tie näyttää selkeältä ja vapaalta, syntyy uudenlaista luottamusta ja vapautta). Kun vielä hoidon jälkeen hoitaja keksi kysyä, että haluaisinko ehkä lainata häneltä jotain musiikkia, niin se oli piste i:n päälle. Selasimme hänen levynsä ja siellä oli tuo levy, jonka yhden kappaleen linkitin tämän postin alkuun. Tiesin heti sen nähtyäni, että "kyllä, tämä on se juttu!" Sain levyn lainaan, kuuntelin sitä jo autossa kotimatkalla ja olin aivan huumassa: Jes jes jes! Kiitos auttajille avusta, näin nämä asiat minulle taas tuotiin!

Minulla on takana kolme ihan hyvää synnytystä, siitä ei ole kyse. Mutta ne kaikki ovat olleet tapahtumia, jotka jotenkin vain tapahtuvat minulle. Minä en ole ollut mukana siinä synnytyksen virrassa, synnytys on vain kivulias tapahtuma, joka tapahtuu minulle ja minä yritän hallita sitä erilaisin keinoin (puudutteilla, kaasuilla) ja lopulta vain yrittänyt roikkua mukana ja kestää. Viimeisimmän lapsen ulostulo oli sellainen äkillinen ja osittain traumaattinenkin syöksysyntymä, mikä todella vain tapahtui minulle. Minulle on jollain tavalla kuitenkin jäänyt sitten joku pelkokin asiasta, olen nyt odottanut synnytystä sekä pelolla että positiivisella jännityksellä. Ja jo pitemmän aikaa olen siis yrittänyt hakea sitä ajatusta, että haluaisin synnyttää niin, että olisin itse siinä täysin mukana, haluaisin jollain tavalla kokea sellaisen synnytysregression, alkukantaisuuden, tunteen siitä että olen yhtä sen synnytystapahtuman kanssa, minä en ehkä voi sitä kaikkinensa hallita, mutta tunnen olevani koko ajan kärryillä ja ikäänkuin mukana. En vain ole tienyt, miten tämä ajatus kasvaa todeksi. Ja nyt energiahoidon ja kaiken sen myötä asia avautui paremmin.

Rakastan tuota alkukantaista rumpumusiikkia, jonka kurssikaveriltani sain levynä lainaksi. Näen itseni synnytyshuoneessa, jossa on valot himmennetty, (kynttilät palaisi, jos se sairaalassa olisi mahdollista), alkukantainen rumpumusiikki soi ja minä lillun vesialtaassa ja olen kääntynyt vähän sisäänpäin, minä synnytän, annan supistusten tulla ja mennä ja tehdä työnsä. Toivon kätilöä, joka jotenkin ymmärtää tämän ajatukseni ja antaa synnytyksen hoitua mahdollisimman paljon luonnostaan, ilman turhia lääketieteen asiaan puuttumisia. Ja päällimmäinen ajatus itselläkin siksi on, että mahdollisimman luomusti synnytetään. Toisaalta, jos asiat menevät jotenkin toisin kuin olen ajatellut, niin olen ennenkin saanut puudutteista kuitenkin hyvän avun enkä kiellä niiden mahdollisuutta täysin nytkään. Luulen kuitenkin synnytyksen olevan melko nopean ja kun nyt tiedän mitä haluan, olen sen itselleni tilannut, niin uskon asioiden menevän myös siten.

Nyt viimeiset viikot olen käynyt Jonnalla vyöhyketerapiassa, ihan synnytykseen valmistautumista ajatellen. Ylihuomenna, laskettuna aikana, tehdään vielä yksi hoito ja jospa se olisi jo viimeinen? Tällaisten luonnonmukaisten hoitojen tehoa on tietysti aina vaikea todistaa, mutta tiedän ainakin sen, että kun kärsin jonkin aikaa todella inhottavista liitoskivuista ja Jonna niitä sitten hoiteli, niin kaikki kivut hävisi ja sen jälkeen ei ole mitään senkaltaista ollut ollenkaan. Muutenkin tämä loppuraskaus on ollut helpompi kuin aiemmat. Tottakai olo on hankala, maha on täynnä vauvaa ja se painaa ikävästi alaspäin, mutta silti koen että olen voinut paremmin kuin yleensä. Tässä kohtaa oma olo on jo täysin kypsä sille, että vauva saisi tulla ulos. Isosiskotkin odottaa kovasti ja kyselevät joka päivä, että joko se syntyy. Olen tilannut oman äitini tulevaksi viikonlopuksi meille "päivystämään" mahdollisen synnärille lähdön varalta. Jos oikeasti vauva syntyisi kuten "odotetaan", eli viikonloppuna, niin kaikki menisi kyllä aikalailla täydellisesti. Meidän tytöillä loppuu nimittäin päiväkoti tämän viikon perjantaina ja he ovat sitten täällä kotona ensi viikolla ihan kokonaan. Loma siis alkaa, ja mikäs sen ihanampaa. Kuitenkin, jos olisin vielä mahani kanssa ja joutuisin vielä tyttöjä hyysäämään, niin se tulisi olemaan  t o d e l l a  raskasta. Olen todella ollut onnekas, kun olen saanut olla nyt äitiyslomalla yksin, lasten ollessa päiväkodissa. Otan joka päivä päiväunet, välillä nukun monta tuntiakin, ja minulla on mahdollisuus levätä, se on ollut äärimmäisen tärkeää. Jos lapset olisi kotona, joutuisin pyörittämään arkea ruoanlaittoineen ja ulkoiluineen.

Tiedän kuitenkin senkin, että vauva syntyy tasan sinä hetkenä, kun se on tuolla toisella tasolla suunnitellut. Hänen täytyy syntyä hetkenä, jolloin tähtitaivas planeettoineen on juuri siinä oikeassa asemassa, nämä asiat on päätetty etukäteen ja mikään asia ei sitä muuta. Ei mikään mitä minä teen tai jätän tekemättä, vauva syntyy kun sen on on aika syntyä. Se, että uskonko ennusteisiin asiasta, niin se on vain jännittävä lisäaspekti asialle. On jännittävää nähdä, että tapahtuuko niin kuin muutamat ovat ennustaneet. Onko jollakin mahdollisuus nähdä tähän taianomaiseen maailmaan ja vaistota energia vauvan synytmähetkestä. Se on jännittävä nähdä ja tulen ihan pian kertomaan sen!