Sinua ei pysäytä kukaan, paitsi sinä. Elämäsi on omaa luomustasi.
Valitse olevasi joko uhri tai voittaja.
Pyydä, että kaikki mitä on tehty sinua vastaan, siunaa nyt sinua, kun aika on kypsä.
Sain äkillisen oivalluksen. Viime päivien aikana itsensä rakastaminen aiheena ja omakohtaisena kokemuksena tuntuu nousseen esiin sieltä ja täältä. Eräs valoystäväni (henkinen kanssakulkija) oli käynyt energiahoidossa ja keskustelin hänen kanssaan siitä. Hoidossa oli käyty läpi paljon läpi tätä aihetta ja bongasin hänen selostuksestaan sellaisenkin toteaman, että ennen kuin voimme todella toteuttaa kutsumustamme toimia valotyöntekijänä, meidän on ensin opittava rakastamaan itseämme ehdoitta. Voisi sanoa niinkin, että voit rakastaa muita vain yhtä paljon kuin rakastat itseäsi. Nämä asiat kolahtivat minuun siksi, että tiedän painineeni itseni rakastimisen ongelman kanssa koko ikäni. Olen aina kärsinyt huonosta itsetunnosta ja huonosta itsearvostuksesta. Se on haitannut -ja haittaa- montaa asiaa elämässäni.
Nyt tätä samaa asiaa on tuotu eteeni paljolti sen muodossa, että miten nämä asiat kumpuavat taustoistani. Eteeni on tuotu jotenkin uudella tavalla näitä asioita, olen saanut mahdollisuuden muistaa, nähdä tai oivaltaa uudella tavalla omia kokemuksiani lapsuudessa ja nuoruudessa. Ymmärrän taas kaikkea paremmin ja luulenkin, että nämä asiat nousevat pintaan nyt ihan siinä tarkoituksessa, että voisin työskennellä tämän asian kanssa. Jotta voisin oppia rakastamaan itseäni yhä enemmän. Jotta voisin parantua niistä traumoista, jotka ovat saaneet minut koko elämäni uskomaan, etten voisi rakastaa itseäni.
Tässä on kaksi kurjaa asiaa. Toinen on se, etten voi tätä aihetta avata tämän enempää täällä, kun kysessä on julkinen blogi ja en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Itse en kanna mitään kaunaa kellekään, en halua syyttää tai etsiä syyllistä. Olen valinnut itse tämän inkarnaationi olosuhteet saadakseni ne opit, joita tässä inkarnaatiossa oli tarkoitus oppia. Olosuhteet on olleet mitä on olleet, olen saanut eväät joista ammentaa, ja olen tyytyväinen siihen. Tästä jatketaan ja jos minulla on yksi vahvakin eväs repussani, niin se on nimenomaan asioiden tiedostaminen! Monet elävät traumojensa ja huonojen kokemustensa kanssa sulkeutuneina, kykenemättä näkemään syy- ja seuraussuhteita ollenkaan, kärsien niistä koko elämänsä sokeina ja kykenemättöminä kasvamaan niiden yli.
Toinen kurja asia on se, että tämä prosessi (parantuminen, kasvaminen) käy niin tuskastuttavan hitaasti. Tärkeintähän on, että se tapahtuu, mutta vauhti tuntuu olevan niin hidasta että sitä ei edes huomaa lyhyellä aikavälillä. Ehkä parin vuoden päästä kun asiaa tarkastelee, niin huomaa että jotain merkittävää on todella tapahtunut. On tietysti hankalaa toipua kädenkäänteessä niinkin syvälle painetuista asioista, mutta onneksi minulla on mitä parhaat opastajat. Olen pyytänyt valo-olennoilta back-upia tähänkin projektiin.
Tässä osuva sanonta, jonka sanojasta minulle ei tosin ole tietoa:
The Love we are looking for outside of ourselves, we always had within.
