Rajavartija

Täällä harjoitellaan rajojen asettamista, niiden pitämistä ja omassa voimassa olemista. Tämän aiheen piirissä olen tehnyt töitä koko elämäni ja voin nähdä kehittyneeni siinä roimasti. Silti välillä edelleen on tilanteita, että annan ihmisten talloa ylitseni.

Kävin tätä painia itseni kanssa jonkin aikaa liittyen työhöni ja siellä jaksamiseen. Olen selkeästi alkanut väsymään siihen, että minulla on vain se yksi vapaapäivä viikossa, varsinkin kun normaalien työpäivien päälle teen vielä harjoitushoitoja. Rakkaat yrittäjä-kollegat olivat jo monta kertaa vihjailleet, että enkö voisi muuttaa kaupan aukioloaikoja niin, että mun ei tarvitsisi olla töissä niin paljon. Voisin ihan vaikka tekaista itselleni kokonaisen vapaapäivän. Ja tämän kanssa sitten painin. "Mutta enhän minä voi, mikä se sellainen kauppa on, joka on aina kiinni?! Asiakkaat ei tykkää." Sitten vain tuli se päivä, että ystäväni/yrittäjä-kollegani saarnasi mulle tässä ihan kunnolla, kirjoitti paperilapulle ehdotuksen mun uusista aukioloajoista ja kannusti mua tekemään hiukan muutoksia itseni ja jaksamiseni hyväksi. Ja niin minä tein. Se oli paras tekoni pitkään aikaan! Pelkästään päätöksen tekeminen ja sen julkistaminen vapautti mussa suuren määrän energiaa, tunsin heti jaksavani paremmin!
Nyt kauppani on kokonaan suljettu maanantaisin, se on mun vapaapäivä. Helpostihan siinä alkaa sitten tulla muunlaisia velvotteita mieleen: Voinko pitää oikeasti vapaapäivän yksin, vai pitäiskö mun ajatella lapsia ja antaa myös heille vapaapäivä päiväkodista? Mun pitäisi varmaan silloin hoitaa kotia, siivota ja järjestää, kun kerran olen kotona. Mutta pitääkö mun? Sitäkö varten itselleni vapaapäivän otin?
Kolmena päivänä viikossa kauppani aukeaa myös myöhemmin, aamu-kymmenen sijasta vasta kahdeltatoista. Tämäkin helpottaa mua suuresti, ja vapauttaa mua tekemään niitä harjoitushoitoja ilman, että ne aina tulee pitkien työpäivien päälle.

Nyt minulla kävi asiakas, joka jotenkin tuntui pyörittelevän silmiään sille, että olen näin vähentänyt aukiolotunteja kaupalta. Jotenkin tunsin siinä olevan sellaista ihmetystä ja ehkä tuomitsemistakin. Mulle tuli hirveä tarve alkaa selittää, miksi olen päätynyt tällaiseen ratkaisuun, miten pyöritän tätä aivan yksin ja mitä kaikkea muutakin tähän tilanteeseen nyt liittyy. Tämä on juuri hyvä esimerkki niistä omista rajoista ja omassa voimassa olemisesta: Miksi minun pitäisi selittää? Eikö riitä, että olen toiminut kuten oma sydän sanoo, omaa hyvinvointia ajatellen, en kai ole velkaa kenellekään sen enempää? Tee päätöksesi ja sitten seiso sen takana. Älä anna ihmisten kävellä ylitsesi.

Samoin mulla on aikamoisia rajanveto-ongelmia välillä hoitoasiakkaiden kanssa. Itse asiassa ongelmahan on siis itseni kanssa, asiakkaat ei sinänsä ole vastuussa siitä, jos itse en osaa vetää rajojani. Enkä todella puhu nyt kaikista asiakkaista, mutta junaan mahtuu monenlaista matkustajaa. Aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita tallomaan kalenterisi yli ja varastamaan itselleen sieltä parhaiten sopivat ajankohdat, huolimatta mitä päätöksiä sinä olisit tehnyt etukäteen. Kysehän on taas siitä että joku on sen rajaportin avannut ja antanut sellaisen ihmisen kävellä sen kalenterisi yli. Minä itse. Nyt esimerkiksi olen joutunut oman jaksamiseni takia rajoittaman hoitojen tekemistä. Tämän viikon suhteen olin esimerkiksi päättänyt, että kun minulla ei ole varauksia loppuviikolle, en sellaisia myöskään ota. Haluan pitää aamu ja illat vapaina juuri nyt. Sitten luokseni tulee ihminen, joka kysyy aikaa loppuviikolle. Vaivoin saan sanotuksi, että haluaisin pitää loppuviikon itselleni vapaana kokonaan, mutta sanon kuitenkin (tuntien jo tuttua huonoa omaatuntoa siitä, että yritän pitää omista rajoistani kiinni). Kerroin, että maanantaisin minulla on koko päivä aikaa ja vapaa hoitohuone, sopisiko maanantai? Asiakas oli kauhuissaan, menisi niin monen viikon päähän! Ja niinpä lupasin yrittää järjestää hänelle ajan nyt loppuviikosta, jos vain hoitohuone olisi vapaa. Miksi annoin hänen kävellä tämän tekemäni päätöksen yli? Miksi en vain voinut sanoa, että se on maanantai, ota tai jätä. En voi ottaa vastuulleni sitä, sopiiko asiakkaan kalenteriin ne päivät, joita minulla on tarjolla. En voi alkaa koko maailman hyväntekijäksi, omalla kustannuksellani. Mun on pakko ajatella myös sitä, että niin antoisia kuin nämä hoidot ovat mulle itsellenikin, teen niitä kuitenkin tällä hetkellä täysin ilmaiseksi, täysin omalla vapaa-ajallani. Minulla on oltava jotkut rajat, siitä huolimatta että aina löytyy ihmisiä jotka saavat minut tuntemaan itseni hiukan ikäväksi ihmiseksi sen takia että pidän kiinni rajoistani.

Olen oikeasti tosi kiitollinen tästä tilanteesta. Tähän liittyy paljon myös muita tekijöitä, joita en voi nyt tässä kohtaa ainakaan sanoa. Mutta sen vaan sanon, että tilanteeni on oikein otollinen ja herkullinen tämän asia esille tuloon. Olen koko elämäni taistellut tämän asian kanssa, päätynyt useimmiten häviäjäksi ja nyt se saa luvan riittää. Uuteen minuun ei mahdu enää tällaista piirrettä, siksi siitä on nyt päästettävä irti. Se tapahtuu juuri näin, että eteeni tuodaan tilanteita ja ihmisiä, jotka herättävät tätä asiaa minussa. Tiedostan sen, huomaan mitä tapahtui ja miltä se tuntui. Ensi kerralla osaan jo vähän enemmän.

Olen paljon enemmän itselleni ja muille, kun seison omassa voimassani, enkä ole antanut omaa voimaani muille ihmisille. Kun se on vain minulla ja minun hallinnoitavissa, jaksan paremmin ja kykenen todellisuudessa antamaan enemmän myös muille. Aiemmin minulle on ollut tärkeää olla aina se kiva tyyppi, mutta kiva tyyppi kantaa mukanaan uhrin ja marttyyrin viittaa. Kuinka kivaa se sitten on? Kivaa ehkä muille, mutta ei itselleni. Ja itsestä kannattaa kuitenkin aina aloittaa, se on tervettä itsekkyyttä jota noudattamalla sinusta riittää enemmän myös muille.