Universumilla on sellainen jännä tapa, että se antaa meille merkkejä asioista ja opastaa tietämme, jos vain osaamme katsoa ja kuunnella. Merkit voivat olla hyvin arkipäiväisiä, ne pitää vain huomata. Ne voivat olla kapuloita rattaissa, jolloin Universumi haluaa viestittää meille että suunta on väärä. Tai merkit voivat olla erityistä myötätuulta niiden asioiden suhteen, jotka edustavat oikeaa suuntaa elämässämme.
Luulen, että sain tuta tästä asiasta menneenä viikonloppuna.
Olimme muutaman ystävän kanssa puhuneet yhteisen yritystoiminnan aloittamisesta. Lähinnä ensin haaveilleet ja sitten innostuneet asiasta enemmän ja enemmän. Saimme myös idean tiloista, jotka sopisivat toimintaan hyvin. Tilojen omistaja oli henkilö, jonka kanssa olin kerran ennenkin asioinut, joten siinä innostuksen vallassa ajattelin, että minäpä otan selvää, mikä niiden tilojen tilanne tällä hetkellä on. Yritin soittaa tälle mieshenkilölle, ei vastausta. Myöhemmin samana päivänä yritin uudestaan, ei vastausta.
Saman päivän iltana osallistuin jälleen enkeli-iltaan, jossa vetäjämme Eila sattumalta puhui meille näistä Universumin merkeistä ja käytti esimerkkinä juuri sitä, että jos yritämme tavoittaa jotain henkilöä vaikka puhelimella ja emme saa henkilö kiinni, niin silloin pitää vain luovuttaa ja uskoa, että sen puhelun aika ei ole nyt. Enkelit ja oppaat järjestävät tiellemme kaikennäköisiä asioita, kun he tarvittaessa yrittävät estää meitä etenemästä tiettyyn suuntaan. Mitä pidempään kieltäydymme näkemästä näitä merkkejä, sen isompia kapuloita rattaisiin ilmestyy. Ensin tulee pieniä kiviä tielle, sitten vähän isompia ja lopuksi on tiellemme laitettava vaikka siirtolohkare, jos ei muuten meitä saa pysäytettyä.
Kysyinkin sitten Eilalta, että pitäisikö minun nyt siis ymmärtää jättää tämä tilojen kysely sikseen, koska minulla oli juuri käynyt näin että en tavoittanut henkilöä puhelimella yritettyäni kaksi kertaa. "Kyllä", Eila vastasi ykskantaan. Lisäsin vielä itse, että kyllähän minä oikeastaan tiesinkin, ettei tämän yritystoiminnan aika ole nyt vielä, mutta taisin vähän innostua.
Kun enkeli-ilta päättyi, vilkaisin puhelintani, johon oli tullut yksi puhelu illan aikana. Se kyseinen mieshenkilö oli yrittänyt soittaa minulle takaisin! Naureskelin Eilalle, että nyt Universumi alkoi hämmentämään pakkaa, että mites tämä nyt pitää tulkita kun se mies onkin soittanut minulle takaisin. Eila tuumasi, että taitavat testata minua nyt siinä, että luotanko siihen omaan tuntemukseeni asiasta, eli siihen että nyt ei ole oikea ajoitus tälle asialle.
Ja mitä minä tein? Toimin täysin vastoin merkkejä! Yritin soittaa miehelle heti tämän jälkeen, ei vastausta. Sitten näpyttelin tekstarin, jossa kerroin että olen tavoitellut ja kysyin tilojen tilannetta. Lähetin sen klo 21 illalla, vastausta en sille illalle enää kuitenkaan saanut.
Seuraavana päivänä puolilta päivin yritin ottaa puhelimen käteeni ja jotenkin omituisesti se lähti luisumaan kädestäni pois tipahtaen lattialle. Olin silloin juuri kaupassa. En huomannut siinä mitään, mutta myöhemmin kotona huomasin puhelimen herjaavan, ettei siinä ole sim-korttia ollenkaan. Ja eipäs vain ollutkaan. Sim-kortin päälle tuleva pieni kansi oli kai tippunut siinä tilanteessa, kun pudotin puhelimen lattialle, ja sim-kortti oli sitten päässyt tipahtamaan jossain vaiheessa myös pois. Soitin kauppaan, myyjä kävi kyykkimässä ja etsimässä korttiani putoamispaikalla ilman tulosta. Ja korttia ei ole toistaiseksi löytynyt mistään muualtakaan, joten puhelimeni ei toimi (tai siis, puhelin voi ihan hyvin, mutta sim-kortin puuttuessa liittymä ei toimi, uuden saan vasta muutaman päivän kuluttua).
Tämän tapahtuman jälkeen mietin, että mikäköhän juttu tämä nyt oli, jotenkin oli sellainen tunne heti, että tämä ei ollut nyt ihan sattumaa. Mietin, että ehkä tämä oli järjestetty juttu, ehkä tällä tavalla minä en saa jotain ikävää puhelua tai viestiä, eräänlaista taivaallista huolenpitoa siis. Meni yli vuorokausi, ennen kuin yhtäkkiä se välähti: Universumi yritti antaa minulle merkkejä, että minun tulisi jättää tilojen kysely sikseen tältä erää, mutta minä en kuunnellut. Yritin vain sitkeästi soittaa ja lopulta tekstatakin. Universumi joutui heittämään tielleni vähän isomman kiven. Minun puhelimeni piti mennä rikki, jotta en saisi puhelua/tekstaria, joka olisi vastannut näihin minun tila-kyselyihin. Jostain syystä nyt on tärkeää, että minä unohdan sen jutun tällä erää. (Toisin sanoen, jos olisin kuunnellut merkkejä aiemmin, minulla olisi todennäköisesti nyt hyvin toimiva puhelin käytössäni.)
Okei. I got the message. Kiitos taivalliset huolenpitäjät!
Oikeastaan tämä oli erittäin hyvä oppi tästä asiasta ja muistan tästä eteenpäin kunnioittaa saamiani merkkejä vähän paremmin.
Hei vaan pitkästä aikaa, näinkin että olit käynyt jättämässä viestin blogiini. Ja oikein paljon onnea perheenlisäyksestä! :) Tuo yllä esiin ottamasi asia on niin totta ja kapulat tosiaan vain isonevat ajan myötä mitä enemmän väärään suuntaan menee. Itselläni tämä ilmenee nyt töiden kanssa vahvasti ja olen ymmärtänyt tilanteen, mutta en keksi ratkaisua asiaan. Joten en pysty tekemään asialle omasta mielestäni mitään ja kapuloita heitetään yhä enemmän eteen. Kyse on työpaikan vaihdosta, uuden elämän käänteen aloittamisesta ja vanhan taakse jättämisestä. Mutta ei, en keksi miten saisin tehtyä sen kivuttomasti, menettämättä mukavuusaluettani :) Ja olen saanut ohjausta suullisesti ja korteilta ja kerran jopa melkein huutomerkein varusteltuna huutona pääni sisällä, mutta ei :) jästipää kun olen niin nyt olen jo toista kertaa sairaslomalla töistä lyhyen ajan sisällä pikku haavereiden takia. Miten sen egon voittaisi :)
VastaaPoista