Helpompi hengittää

Olin tänään jälleen hoidossa tutulla luottoparantajalla Eilalla. Kylläpä taas odotin sinne pääsyä, kokemus on jo opettanut, että sieltä lähtee aina jotenkin rikkaampana kotiin.
Minulla on vähän matkaa tuonne parantajalle ja matkalla sinne aloin jo mielessä käydä läpi niitä asioita, joita halusin tänään hoidossa tuoda esiin. Aika paljon sitä omaa 3D-mössöäni, jota olen saanut nyt maistella. Kaiken näköistä tahmaa nousi pintaan ja nyt matkalla hoitoon sillä oli ikäänkuin oikein lupa nousta. Loppumatkasta huomasin oikein selvästi, miten sen kaiken ajatteleminen vaikutti olooni ja energiaani. Olo oli todella raskas, maahan painettu, ikävä, energia oli raskas. Sanoin yläkertaan viestiä, että nyt on kaikki moska pinnassa, ja siitä sen saa mun luvallani mitä mieluten kuoria pois hoidon aikana.

Tämän raskaan harmaan viittani ja energiani totesi myös Eila. Ja niinpä me aloitettiin hoito. Musta siinä hoidossa sanottiin tosi hyvin se asia, vähän samaa mitä pari ihanaa ihmistä on mulle tässä jo ehtinyt sanoakin, mutta hiukan vain eri sanoin: Kun tällaiselle henkiselle tielle lähtee, tulee aina välillä näitä kuoppia, joihin putoaa. Kuopassa ei ole kiva olla, tässä minun kuopassani oli nyt tarjolla paljon vanhaa energiaa ja sitä "3D-moskaa" niin kuin minä sitä kutsuin. Tähän kuoppaan tipahtamisella on aivan erityinen merkitys. Siellä ollessaan huomaa, millainen muutos minussa on jo tapahtunut, miten paljon eteenpäin olen mennyt. Miten se vanha tuntuu todellakin vanhalta. Kuopan tarkoitus on ikäänkuin kysyä meiltä, että haluammeko mennä eteenpäin, vai jäädä siihen vanhaan. Kumman valitsemme? Mulla tuli tästä oikeastaan aika hyvä olo sikäli, että ainakin mulle on hyvin selvää, mitä minä valitsen. Nyt vasta tajusin asian paremmin, nyt vasta huomasin miten huono fiilis mulle itselleni on tullut siitä, että olen joutunut kohtaamaan itsessäni niin paljon sitä vanhaa. Taisin sanoakin siinä hoidon alkuun juuri näillä sanoin, että tuntuu välillä siltä, kuin olisi taas se vanha Johanna. En tykkää enää olla se, en tykkää tunteista joita minulla nousee. Se ei vain tunnu enää hyvältä. Tämä ei tarkoita sitä, että omaa menneisyyttään tulisi jotenkin dissata tai inhota, ei ei. Minun menneisyys on tehnyt minusta sen ihmisen joka olen, ja se on tärkeää. Toivottavasti kaikki ymmärrätte oikein, mitä tässä tarkoitan sillä vanhalla. Sitä, että lähdettyäni henkiselle polulle, olen kasvanut ihmisenä paljon, kehittynyt, mennyt etenepäin, ja se vanha Johanna edusti sitä vanhaa energiaa.
Saattaa myös olla, että elämään tulee paljon ihmisiä ja tilanteita, jotka edustavat hyvin tätä vanhaa energiaa ja näiden kohtaamisella on sama tarkoitus, peilata meille sitä itsessämme tapahtunutta muutosta ja ehkä tavallaan "testata", että kuinka pysymme omassa voimassamme kun meidät ympäröi vanha energia. Huomaan, että myös minulle on käynyt näin. Sen lisäksi, että olen saanut "nauttia" 3D-mössötunteista omassa itsessäni, on elämään tullut ihminen, joka edustaa hyvin paljon sellaista negatiivista ja raskasta ajattelua. Oikein kiva ihminen, mutta voi että mulla tulee sen juttuja kuunnellessa raskas olo. Ihan sellanen, että haluaisi sanoa, että "lopeta pliis." Ja samaan aikaan saa tehdä töitä, ettei itse lähde siihen hirveästi mukaan. Luulen, että hän on omalla tavallaan peilinä minulle, tätä oli ennen, haluatko sitä vielä?

Itseäni on eniten tässä labyrintissani helpottanut juuri se tieto, että tällä kaikella on nyt tarkoituksensa. Aloin jotenkin ikäänkuin hyväksymään sen, että nyt tuntuu tältä ja se tapahtuu syystä. Sallin itselleni enemmän ne tunteet, niitä voi ikäänkuin asettua tarkastelemaan eri perspektiivistä. Niihin ei tarvitsekaan upota täysin.
Helpottavaa oli myös se, etät hoidossa sanottiin, että kaikkion juuri niinkuin pitääkin, ihan kohdallaan. Eli tämäkin mössö-vaihe kuuluu täydellisesti asiaan eikä ole syytä hakata päätä seinään.

Mielenkiintoista oli myös huomata se, että kun olen tuntenut ärsytystä jotain tiettyä ihmistä kohtaan viime aikoina, sellaista harmin ja hankauksen tunnetta, mikä tuntuu tietysti ikävältä ja hämmentävältä, kaikella tavalla ärsyttävältä, niin nyt kun annoin hoidon myötä sille tilaisuuden raaputtaa tunteita vähän pintaa syvemmältä, niin mitä löysinkään? Löysin pohjalta tunteen hylätyksi tulemisesta, ja se kipukohta taas ulottuu menneisyyteeni. Sieltä nousee jokin syvä kipu, vanha haava, joka on haudattu syvälle kaikkien turvamuurien alle. Sieltä se välillä pääsee muistuttamaan itsestään, kun jokin sopiva tilanne elämässä tulee eteen ja laukaiseen vanhan muiston. Useinhan tämä on täysin tiedostamatonta. Niinpä tämäkin ihminen, jota kohtaan päällisin puolin ja jostain syystä tunsin ärsytystä, herätti minussa sen syvälle haudatun haavan ja koska sitä haavaa on niin vaikea katsoa suoraan, sitä ei tule välttämättä huomanneeksi. En halua  nyt puhua tästä asiasta sen tarkemmin tässä, mutta joka tapauksessa oivalsin tämän hoidon aikana itse, ehkä uskalsin antaa sen tulla pintaan turvallisessa ympäristössä ja tämän jälkeen Eila kanavoi minulle siitä pitkät pätkät. Haava tuli pintaan ja minä itkin, se tuntuikin yhtäkkiä tavattoman surulliselta ja pahalta, hetken aikaa. Mutta näin minä parannun siitä, kykenin katsomaan asiaa silmiin ja tajuamaan, mitä sen kaiken ärsytyksen ja hankauksen takana oikein on. Siihen vielä taivaisten auttajien rakkaudellinen tuki ja opastus, mitä muuta tarvitsen? Tunsin, kuinka energia minun ja tuon ihmisen välillä muuttui oitis.

Kuulin taas myös ihania asioita tulevasta lapsesta. Taidettiin yleisesti puhua siitä, miten minäkin liikaa soimaan ja tuomitsen itseäni, kaikilla tavoin ja myös äitinä. Paljon muistutettiin siitä itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä. Me niin mielellämme koemme sitä riittämättömyyttä ja huonommuutta. Minua muistutettiin taas siitä, että tuleva lapsi on valinnut minut äidikseen aivan syystä, kuten myös olemassa olevat lapset. Tuleva lapsi on sellainen, joka saattaa herättää hämmennystä ympäristössään, kun hän puhuu enkeleistä ja valomaailmoista, ja hän tarvitsee vierelleen äidin, joka ymmärtää häntä näissä asioissa. Hän tarvitsee äidin, joka ei sano että "mistä sä nyt oikein puhut lapsi?!". Tälle lapselle on tärkeää, että on edes yksi henkilö, joka tietää ja tunnustaa, että lapsi ei puhu omiaan, höpöhöpö-juttuja. Ja onhan lapsella myös sellainen kummitäti :)

Kerroin myös Eilalle jo aikaisemmin esikoiseni peloista, joista puhuin täällä blogissakin viime postauksessani. Pyysin, että Eila valottaisi vähän, mitä esikoinen oikein käy nyt läpi ja miten voisin häntä auttaa. Minulle kerrottiin, että tämä on todella hyvin tyypillinen "oireyhtymä" 5-6-vuotiailla, nämä kuolemaan liittyvät pelot. Meilläkin kuoli viime vuoden puolella kaksi isomummoa perheestä ja kun tällaisia tapahtuu, lapsi saattaa jäädä miettimään että kun nuo kuoli, niin se tarkoittaa, että minäkin kuolen joskus, mitä sitten? (Aiemminhan esikoinen ahdisteli sitä, että me vanhemmat kuollaan joskus, nyt hän on edennyt prosesissa omaan itseensä). Minua neuvottiin kertomaan lapselle mahdollisimman hyvin ja sen ihan sen oman totuuteni mukaisesti asioista, se on hyvä että lapsella on tietoa ettei hänen tarvitse kehittää sitä itse. Muuten ei voi oikein muuta kuin tukea ja lohduttaa. Eila on myös antanut esikoiselleni kaukohoitoa nyt parina iltana ja täytyy kyllä sanoa, että nyt ei ole ollut niin hankalia iltoja hänen kanssaan pariin päivään. Eila kertoi myös, että esikoiseni on hyvin erikoinen ja herkkä lapsi vaistoamaan kaiken ympärillään. Sen olen huomannut itsekin, että hän on hyvin intuitiivinen mitä tulee toisten ihmisten tunnetiloihin. Kuten usein tällaisilla ihmisillä, hän myös on hyvin empaattinen ja tuntee toisen surun, pelon tai ikävän omissa nahoissaan. Tässä hän muistuttaa kovin paljon itseäni.

Kun ajelin hoidosta kotiin päin tänään, huomasin jossain vaiheessa, että hymyilin itsekseni koko ajan. Olo oli todella kevyt ja valoisa, ei huolta. Tämä tapahtuu joka kerta, kun käyn hoidossa. Samoin, kun olen tehnyt hoitoja muille, kuulen usein palautteessa, että on ollut tullut hoidettavalle tosi rauhallinen ja jotenkin selittämättömän hyvä olo.

Löysinpä tämän illan päätteeksi vielä hyvin osuvan lauseen Solaran Tyrskyraportista vuodelle 2013:
"Monet meistä ovat saattamassa loppuun vanhaa tarinaansa. Tämä merkitsee, että monet vanhentuneet käyttäytymismallit, rajoittuneet havaintotavat ja pitkään tukahdutetut tunnejäämät nousevat pintaan vapautettavaksi. Tätä jatkuu, kunnes emme enää kanna niitä sisällämme. (...)
2013 on kiinalainen käärmeenvuosi, mutta sitä voidaan tarkemmin kuvata nahkansa luovan käärmeen vuotena. Tämä johtuu siitä, että kaikki mikä ei ole rehellistä ja aitoa, poistuu meistä kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tämä tapahtuu usein yllättävän helposti, se vain häipyy pois. Kaivamme esiin uskomattoman määrän kauan haudattuna olevaa kamaa, mikä tarvitsee huomioitamme. Jos yritämme sulloa sen takaisin kätkettyihin nurkkiimme ja teeskentelemme, ettei sitä ole, voi ilmestyä terveysongelmia. Kaikkia kiinnikkeitä joita meillä on kaksinaisuuteen, korostetaan jatkuvasti, kunnes niistä luovutaan. Jos olemme edelleen kiinni vanhassa tarinassamme ja jatkamme vanhojen kaksinaisuuteen perustuvien mallien toistamista, tämä vuosi voi olla kuoppaista menoa, kunnes opimme siirtämään ne sivuun."
(lue kokonaan täältä)

Minulle sanottiin hoidossa myös, liittyen kaikkeen mitä nyt kannan mukanani ehkä turhinakin huolina, että kuukauden päästä kaikki on aivan toisin :)