Uuteen aikaan

Kirjoitin viimeksi päätöksen teon vaikeudesta.
Tänään, pari päivää tekstin jälkeen, olen päätökseni tehnyt ja olo alkoi helpottaa oitis, kun vain tein päätöksen. Jahkailu ja epävarmuus vie uskomattoman paljon energiaa!
Päätin päästää irti, se tuntui kuitenkin olevan se vähän kadoksissa olleen sisäisen ääneni viesti. Joka kerta kun yritin miettiä, että jatkaisinkin vielä kauppani pitämistä, vaikkakin hyvän työntekijän työnantajana, se herätti vain suurta vastentahtoisuutta ja jonkinsortin väsymystä pelkkänä ajatuksena. Haluan vain irti, eroon, pois, rauhaan. Kiitän tätä erittäin opettavaista vuotta luomukauppiaana, kaikkea niitä uskomattomia asioita, joita se siivellään minulle toi. Opin myös itsestäni uusia asioita, tai jos en ihan uusia niin ainakin sain vahvistusta. Tämän tyyppinen yksin yrittäminen ei pitemmän päälle osvi minulle. Minulla ei ole riittävää sisua ja periksiantamattomuutta. Parhaimmillani olen innovaattorina, asioiden aloittajana, liikkeelle panevana voimana. Sisua vaativa puurtaminen ei ole vahvuusalueeni, eikä mukavuusaluettanikaan sen puoleen.
Tämä kaikki vuoden mukana tullut tuli tarkoituksella ja nyt olen valmis kääntämään seuraavan sivun.

Ilmoitin myös tv-ohjelman tekijäporukalle, että emme osallistu ohjelmaan. He yrittivät vakuutella ja kertoa asian olevan toisin kuin pelkään, ja vaikka olisin voinut heitä siinä uskoakin, niin tästäkin asiasta halusin vain irti. Ei enää ylimääräistä stressiä ja miettimistä, nyt tilaan elämääni vähän helppoutta ja keveyttä.

Odotan kovasti sitä, kun huhtikuu on ohitettu, kauppa on tyhjennetty ja sen suhteen kaikki on hoidettu. Sitten on jo toukokuu, kesä tekee tuloaan ja saan oikeasti hengähtää hetken. Haluan alkaa sitten rauhoittua ja keskittyä vauvan tuloon. Uusi vauva on aina sellainen asia, joka vaatii jotenkin myös psyykkistä työtä, pysähtymistä ja valmistautumista. Samaan aikaan asiat meidän raksalla varmasti kiihtyvät vain ja luulen tarvitsevani paljon voimia siihen, että jaksan pyörittää tätä arkea kolmen lapsen kanssa kotona, kun mies joutuu työpäiviensä päälle olemaan illat raksalla ja itselläni alkaa laskettu aika lähestyä.

Olen muuten saanut kuulla taas aivan ihania asioita tulevasta lapsesta. Hän halusi kertoa jopa nimensä (joka sattumalta oli sama, mitä minä olen jo pitkään ajatellut ja ehdottanut, mutta jolle mies ei ole lämmennyt)! Kuulin myös paljon muuta, siitä mistä hän tulee, millaisin lahjoin ja ominaisuuksin tähän elämään. En halua kertoa tässä kohtaa enempää näistä ominaisuuksista, koska tuntuu paremmalta antaa hänen tulla sellaisena kuin hän on, ilman että täällä on joukko odotuksia vastassa. Ikäänkuin täällä olisi hänelle valmiiksi raamit, joihin hänen olisi mahduttava koska näin on luvattu. Tuntuu hyvältä saada itse tätä tietoa, mutta ei tunnu  hyvältä jakaa sitä sen laajemmalle. Alkuperästään hän kertoi sen verran, että hän tulee toiselta galaksilta, Andromedalta ja tietyltä tähdeltä, jonka nimeä en kunnolla enää muista (Collaar tai jokin sellainen). Tähtilapsi.

Tulevilta päiviltä toivon sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Se on ollut vähän kadoksissa, monellakin osa-alueella. Oma voima on ollut vähän kadoksissa ja huomaan sen heti. Kaiken maailman asiat alkavat puskea omituisesti ihon alle heti, kun oma voima luisuu johonkin häviksiin. Kaipaan tasapainoani, nyt huomaan sen paremmin kuin koskaan.