Voimaannuttava tanssi

Enkeliretriitillä pääsimme tanssimaan.
En tiedä, oliko tämä millään tavalla suunniteltu ohjelmanumero, luulen että ei. Olen ymmärtänyt, että vetäjämme Eila ei itsekään tarkalleen etukäteen tiedä, mitä ohjelmassa tuleman pitää, se tulee kai osittain ylhäältä tuotuna siinä hetkessä. Luulen tämän tanssipätkän olleen sellainen carpe diem -juttu, sopiva musiikki soi mankkarissa juuri, kun olimme aloittamassa työskentelyä ja joku taisi siinä ottaa pari tanssiaskelta, ja niinpä Eila komensi meidät kaikki ylös lattialta ja tanssimaan musiikin tahdissa. Musiikki oli vähän samantyyppistä kuin tämä rumpumusiikki, jota YouTubesta linkitin tähänkin postiin. Suljimme silmät ja lähdimme liikkumaan musiikin tahtiin, annoimme musiikin ja sisäisten intuitioiden viedä. Se oli aivan ihanaa ja minut jotenkin yllätti ne vahvat sisäiset kuvat ja intuitiot, joita tämä tanssi toi mukanaan. Hyvin nopeasti aloin nähdä, miten olen vanha ukko, joka käveli raskas säkki selässään pitkin vuoren rinnettä ylös. Ylävartaloni oli paljaana, selkä kumarassa ja iho hieman tumma. Kohta näin saman miehen pellolla tekemässä jonkinlaista niittoa, kädet huiskivat siihen tahtiin, että jotain satoa siinä otettiin talteen tai peltotöitä tehtiin pitkässä heinikossa. Kohta taas kävelin säkki selässäni vuoren rinnettä ylös, selkä kumarassa.
Tanssin lopuksi Eila sanoi, että jotkut meistä oli Intiassa ja jotkut Perussa. Sain heti ahaa-oivalluksen, minä olin ehdottomasti siellä Perussa. Katselinkohan tässä jotain mennyttä elämääni, en tiedä. Hyvin elävästi ja vahvasti kaiken näin ja koin.

Tästä kokemuksesta jäi jotenkin hellittämätön ajatus pään perukoille: Voimaannuttava tanssi, intuitiivinen tanssi. Tämä kiusaa minua nyt jotenkin erityisesti. Luulen, että verhon tuolta puolen yritetään nyt minua herättää tälle asialle, sen verran tiiviisti tuota ajatusta minulle nyt koko ajan tuodaan. Olen alkanut miettimään tällaista pienryhmää, voimaannuttavan tanssin iltoja. Olen miettinyt tilaa ja kerännyt rohkeuttani. Tämä kutsuu minua nyt niin erityisesti.

Olen muutenkin sellaisella kynnyksellä, että on aika alkaa itse tekemään tätä työtä aktiivisesti, tunnen sen omaksi kutsukseni. Itse asiassa tämä ei liity yksin minuun, vaan myös ystävääni Jonnaan. Hänen kanssaanhan me olemme näitä asioita tässä jo tehneet ja harjoitelleet. Kaikki nämä järjestämämme asiat ovat pikkuhiljaa valmistelleet ja vieneet meitä tätä työtämme kohti. Intuitiivisen parantamisen kurssi, Eilan enkeli-illat liiketilassamme, enkeliretriitti... Yhden itse vedetyn enkeli-illankin olemme Jonnan kanssa tilauksesta pitäneet. Nyt on aika astua vahvemmin esiin näiden iltojen ja ryhmien ja tapahtumien kanssa, nyt on se aika. Se vaatii valtavasti rohkeutta, mutta tiedän meistä löytyvän sen rohkeuden. Tässä kohtaa se on meidän polkumme ja tarkoituksemme.