Valmistautumista

Kirjoitin viimeksi palavasta halusta viettää aikaa metsässä. Se on jäänyt päähän pyörimään ja olenkin miettinyt seuraavaa. Elän juuri nyt vaihetta, jossa olen selkeästi ottamassa suurempaa askelta Luojan työhön. Luojan työllä tarkoitan sitä, että työskentelen aktiivisesti Valon ja Rakkauden palveluksessa, toimien Valon ja Rakkauden lähettiläänä ja kanavana, tehden sitä kenties jopa päivätyökseni. Olen monesti viime aikoina affirmoinut tätä asiaa, kertonut yläkertaan olevani valmis ja halukas astumaan Luojan työhön ja palvelukseen, ja asioita on todella alkanut tapahtua. 

Nyt oivalsin, että voidakseni työskennellä vahvana ja täsmällisenä Valon ja Rakkauden kanavana, minun on pidettävä huolta omista energioistani ja kehostani erityisellä huolella. Siihen liittyy se, että pysyn itse tasapainossa, omassa voimassa, energiat hyvinä ja aura kirkkaana. Koska asustan fyysisessä kehossa ja toimin siinä, on minun pidettävä huoli myös siitä. Ollakseni puhdas kanava minun on pidettävä huoli myös tämän maa-astiani "puhtaudesta". Alan ymmärtää, että minun täytyy pitää erityistä huolta fyysisestä kehostani ja hyvinvoinnistani monipuolisesti. Minun on pidettävänä itseni tasapainossa, harmoniassa ja voimakkaana. Tähän liittyy se, että syön puhdasta ravintoa ja juon riittävästi puhdasta vettä päivittäin, liikun sopivasti, nukun riittävästi. Minun on hyvä käydä luonnossa tasapainottumassa, meditaatiokaan ei olisi pahaksi. Tähän liittyy se, etten aja sisääni matalavärähteisiä aineita, kuten alkoholia tai keholle epäterveellisiä myrkkyjä, jotka madaltavat omaa värähtelyäni ja näin vaikeuttavat työskentelyä korkeavärähteisten auttajien kanssa. 

Tunnen, että olen astumassa Taivasauttajien erityiseen valmennukseen, jossa opin monipuolisesti tulemaan Valon ja Rakkuden kanavaksi, ja tämä on yksi osa sitä. Tuntuu kuin nämä uudet ajatukset olisivat annettu minulle päähän nyt ihan erityisellä voimalla. Olen vähän ulalla vielä, miten tämän palettini järjestän ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta, mutta siihenkin voin pyytää apua auttajilta.
Tunnen myös, että jokin on nyt muuttunut ja muuttumassa, mutta asiat menevät nyt eteenpäin pikkuhiljaa. Minun ei ole tarkoitus rynnistää nyt täysipäiväiseen työhön. Tunnen, että minulla on nyt vielä tärkeintä olla kotona lasten kanssa ja keskittyä omaan kasvuuni myös. Tunnen, että varsinainen kukoistuskausi on edessäpäin, kunhan aika on oikea kaikella tapaa.

Kun mietin, miten erilainen katsomus minulla on elämään nyt kuin kolme vuotta sitten, se tuntuu lähinnä huimaavalta. Miten voimakkaasti ihminen voi muuttua kolmessa vuodessa (sillä näinä päivinä siitä on kutakuinkin tasan kolme vuotta, kun sain valtavan henkisen herätyksen, ihan yhtäkkiä)! Olen todella kolmessa vuodessa kaivanut tietä omaan itseeni voimallisesti, en ole koskaan elämässäni kasvanut näin paljon kuin tämän ajanjakson aikana. Ja kolme vuotta, ne eivät ole menneet nopeasti, niinkuin yleensä tuntuu kun asioita katsoo taaksepäin. Nämä kolme vuotta ovat menneet itse asiassa aika hitaasti. Kun mietin sitä Johannaa silloin kolme vuotta sitten, sitä elämää, sitä valtavaa henkistä heräämistä, ajattelen että onko siitä todella vasta kolme vuotta? Tämä tunne johtuu varmasti siitä, että niin paljon asioita on muuttunut, että tuntuu vaikealta tajuta että niin paljon voi tapahtua niin lyhyessä ajassa. Jos olen itse muuttunut, niin on muuttunut myös ystäväpiiri, minulla on ollut oma luomukauppa, olen saanut yhden lapsen, olemme rakentaneet talon, muuttaneet kaksi kertaa, olen käynyt läpi yhden koulutuksen ja aloittanut toisen... Niin paljon on tapahtunut! Niin paljon hienoja asioita!

Hienointa minulle on kuitenkin se, mihin olen päässyt itseni kanssa. Aikamoista kivirekeä olenkin perässäni vetänyt aikoinaan, jos miettii miten paljon vanhaa tarpeetonta olen jo jättänyt lastista pois. Olen edelleen sama persoona kuin miksi olen syntynyt, mutta olen oppinut katsomaan pelkojeni taakse ja toimieni taakse. En reagoi enää niin paljon peloistani käsin, haavoistani käsin. Ja jos reagoin, yleensä olen siitä tietoinen. Olen oppinut arvostamaan itseäni paljon enemmän, olen oppinut omanarvontuntoa. Olen oppinut näkemään oman vastuuni kaikessa, mikä elämässäni ilmentyy.
Tiedostan myös miten paljon minulla on vielä työskenneltävää, mutta halusin nämä kehut antaa itselleni pieneksi tsempiksi ja kiitokseksi kaikesta tehdystä työstä.

PS: Kirjoitan minä-muodossa, mutta tunnen että tässä tekstissä oli nyt viestiä jollekin muullekin. Siitä syystä yksi kappale on isommalla fontilla, tunnen että se odottaa lukijaansa, kuka sitten lieneekään.