Pieni meditaatiomatka

Muistan hyvin ajan, jolloin olin vielä lasten kanssa kotona. Usein tuskailin sitä, että minulla ei ollut mahdollisuutta rauhalliseen hetkeen, jonka olisin voinut käyttää meditointiin. Aikaa kyllä oli, mutta ei sitä häiriötöntä hetkeä. Nyt kun työskentelen täällä kaupassani, olen usein miettinyt että täällä minulla olisi enemmän mahdollisuuksia vaikka pieniin meditaatiopyrähdyksiin. Olen jo oppinut huomaamaan, mihin aikaan päivästä on usein hiljaisempaa kuin muulloin ja enkelitkin antavat minulle näitä hiljaisia hetkiä ja päiviä välillä (koska tarvitsen niitä moneen asiaan).

Nyt juuri äsken löysin tällaisen ihanan kultaisen hetken. Täällä oli hiirenhiljaista, hoitohuoneessa tehtiin hoitoa ja tunnelma oli jotenkin ihanan seisahtunut. Istuin mukavaan nojatuoliin ja suljin silmäni. Ensin otin kolme rauhallista ja syvää hengitystä, joka on tärkeä virittäytyessämme valo-olentojen taajuuksille. Ensin puhuin hetken enkeleiden kanssa, kiitin liiketilamme omaa enkeliä hänen läsnöolostaan ja siitä, että hän on auttanut luomaan tänne niin hyvän ja keveän energian (ihana ystäväni eilen täällä käydessään havaitsi enkelin). Pyysin enkeliä siunaamaan kaikkia tänne ostoksille tai hoitoon tulevia ihmisiä sekä auttamaan heitä tekemään itselleen parhaita mahdollisia ostoksia.

Tämän jälkeen päätin lähteä pienelle matkalle. Olen aina kokenut jonkinlaista "yhteyttä" kanavointeihin, jotka tulevat ns. maan ulkopuolisilta, eli avaruusolennoilta näin meidän kielellä sanottuna. Luen aina erityisesti Athabantian alukselta tulevat kanavoinnit ja tunnen, että itse olen varmasti jollain tavalla lähtöisin jostain Siriukselta tai vastaavalta (muistan yhden ohjatun meditaation, jossa vetäjä kertoi muiden planeettojen olentojen tulevan paikalle ja silloin tuossa meditaatiossa tapasin kolme maan ulkopuolista olentoa, jotka olivat itselleni hyvin tuttuja, halasin heitä ja tunsin heidän energiansa itselleni kotoisaksi). Niinpä pyysin päästä käymään tuolla Athabantian aluksella, pienellä vierailulla ja pyysin kaikkia valo-olentoja auttamaan minua sinne pääsemisessä. Pyysin heitä auttamaan minua nostamaan omaa värähtelyäni ihan ensiksi ja huh huh, olipa taas kokemus! Värähtelyn nostaminen kesti joitakin minuutteja ja mitä enemmän niitä nostettiin, sen hurjemmalta se tuntui. Hurja on kyllä tässä yhteydessä oikea sana. Värähtelyt ja energiat ovat jotain niin erilaista, mihin olemme tottuneet maan päällä. Voimakas energia kulki läpi kehoni sinne tänne ja energia tuntui jotenkin hyvin "pakahduttavalta", se täytti kehoni ihan uudella tavalla. Tunsin, että nyt mennään jo korkealla ja kovaa, hiukan mielessäni kävi huoli siitä että havahdunko tästä hereille, jos joku astuu kauppaani sisään juuri nyt. Sitten päätin unohtaa moisen huolen, tiesin enkeleiden tukevan tätä hetkeä omalla työllään. Energiat näkyivät jo suljetuissa silmissänikin ja minulle tuli todella sellainen olo, että pidellään penkistä kiinni. Se on hyvin jännittävä tunne, ja en voi kieltää etteikö siinä helposti tietyt ihmisen pelotkin astu esiin. Yritin vain karistaa nämä tuntemukset ja matka jatkui. Kunnes yht'äkkiä kuulin rapinaa kaupan puolelta (istuin nurkan takana enkä nähnyt kaupan puolelle). Kuulostelin rapinaa ja mietin, että tuliko joku kauppaan kuitenkin. Avasin silmäni ja huomasin, että kehoni istuu tässä tuolissa mutta jotenkin en ollut läsnä kehossani, olin jossain aivan muualla. Sekin oli aika pelottavaa, tavallaan. Suljin taas silmäni ja vedin syvään henkeä, pyörittelin olkapäitäni ja pyysin enkeleita taas auttamaan minua palaamisessa omaan kehooni. Ja se toimi, silmät avattuani tunsin taas olevani täällä ja tässä.

Tämä pieni matka oli ihana kokemus, vaikka en varsinaisesti ehtinyt päästä perille sinne, mihin olin menossa. Mutta matka jatkuu taas myöhemmin!

Lasten maailma

Kävin eilen ihanan keskustelun esikoiseni kanssa, kun olin peittelemässä häntä sänkyyn illalla. Tyttö on eskari-iässä ja jos olen oikein ymmärtänyt, alkaa tuossa iässä tulla elämän realiteetit esiin uudella tavalla ja se ahdistaa lasta. Niinpä pieni tyttöni sanoi minulle sängystään: "Äiti, mä olen ajatellut että mä ne halua tulla aikuiseksi." Kysyin tietysti, että miksi hän sellaista on ajatellut ja hän kertoi, että "koska sitten kun mä tulen aikuiseksi, niin te isän kanssa tulette vanhoiksi ja kuolette." Tässä kohtaa äiti ottaa syvän sisäisen huokauksen ja tuntee lapsen ahdistuksen oikein hyvin. Miten lohduttaa tätä lasta tämän asian tiimoilta? Istuin hänen sänkynsä viereen ja yritin parhaani mukaan kertoa hänelle, että elämämme on ikuinen. Kerroin, että se osa minkä elämme täällä maan päällä ihmisinä, on vain osa meidän ikuista elämää. Kerroin, että kun kuolemme me emme ole enää täällä nähtävissä kuten nyt, mutta jatkamme elämäämme Taivaan Isän kodissa, josta voimme kuitenkin koska tahansa olla yhteydessä tänne ihmisten puolelle. Otin esimerkiksi lasten isomummon, eli oman mummoni, joka kuoli kuukausi sitten. Kerroin, että isomummokin kuulee heti, kun vain ajattelemme häntä ja vaikka me ei nähdäkään isomummoa silmillämme, niin hän tietää että ajattelemme ja kuulee meitä. Kerroin, että me ihmiset ei useinkaan osata kuulla tai nähdä näitä jo kuolleita, mutta silti he ovat siellä. Tyttöni sanoi, että "mä olenkin ajatellut isomummoa aika paljon." Kerroin, että isomummo oli varmaan iloinen, että hän sai kuolla ja mennä Taivaan Isän kotiin ja että isomummo tapasi siellä kaikki jo kuolleet rakkaansa.

Näytti ihan siltä, että tämä keskustelu helpotti hiukan esikoisen oloa. Kerroin myös, että hänen ei tarvitse huolehtia, koska menee vielä pitkään ennen kuin hän on aikuinen. Ja kun hän on aikuinen, menee vielä pitkään että mekin isän kanssa elämme. (Teki mieli vielä kertoa, että kun tulee aikuiseksi ja perustaa oman perheen, osaa jo eri tavalla irrottaa omista vanhemmistaan ja hyväksyy elämän päättymisenkin, vaikka se toki surua ja ikävää aiheuttaakin meille taakse jääville.)

Tänään taas olin keskimmäisen tyttäreni kanssa pihalla keinussa. Hän istuskeli keinussaan omissa ajatuksissaan ja sitten hän alkoi sanoa minulle, että "tossa on värejä tossa nurmikolla, katso äiti." En todellakaan nähnyt nurmikolla yhtään mitään värejä, mutta tyttö tuijotti tiiviisti nurmikolle ja huolettomasti hymyillen totesi monta kertaa, että "nyt siinä on keltaista ja oranssia... ja nyt siinä on violettia. Katso noita värejä äiti!" Oli hassua seurata tyttöä, joka tuntui oikeasti näkevän nurmikolla jotain, mikä kuitenkin tuntui olevan hänelle aivan luonnollista. Yritin suhtautua siihen yhtä huolettomasti kuin hänkin, sanoin että äiti ei näe niitä mutta kyselin häneltä, että mitäs värejä ne on.
En tiedä sitten, mistä oli kyse, mutta sen tiedän että keskimmäinen tyttäremme on äärimmäisen herkkä lapsi, jolla on oma sisäinen maailmansa, jonne on hyvin vaikea muiden päästä. Mahdotonta oikeastaan, ollakseni totuuden mukainen. Hän on ainakin minulle lapsistani kaikkein haasteellisin ja vaikein ymmärtää juuri tämän ominaisutensa takia. Hän pitää tunteensa sisällään, ei puhu eikä päästä samalla lailla iholle kuin esimerkiksi isosiskonsa (joka syleilee maailmaa kädet levällään, kaikki menee avoimesti sisään ja ulos eikä ulkopuolisille jää kovinkaa epäselväksi mikään hänen mielenliikkeensä.)

Ja sitten on meidän pikkuneiti. Vähän yli puolitoista vuotias ilopilleri. Mikä ihana ikä! Kaikki on ihanaa, elämä on mielenkiintoista ja ihanaa, tyttö hymyilee aina ja on ihan pienimmästäkin asiasta innoissaan. Tällä hetkellä tämä pikkuinen tuo todella paljon iloa meidän koko perheelle. Hän halailee meitä kaikkia, kietoo lyhyet Michelin-miehen kätensä meidän kaulan ympäri ja antaa hassuja suukkoja, ja on vaan niin ihana!

Intuitiivinen ryhmäparannus

Olen mukana intuitiivisten parantajien postituslistalla ja sieltä postiini tupsahti tällainen kutsu:

"Tervetuloa kokemaan intuitiivinen ryhmäparannus!

Intuitiivisessa energiahoidossa kanavoin kaiken energian ja viestit sekä luon tilan kaikelle sille, mitä teille ryhmänä ja yksilöinä halutaan tuoda. Vaikka kyseessä on ryhmä, saa jokainen yksilöllisen hoidon paikalle tulevilta henkilääkäreiltä, enkeleiltä sekä muilta valo-olennoilta. Luodaan myös tilaisuus omaan kasvuun, mahdollistetaan irtipäästö mm. rajoittavista tunnetiloista, ajatusmalleista jne.

Hoitotapahtuma on hyvin rakkaudellinen, lämmin ja luottamuksellinen."

Parantaja, jolta kutsu tuli oli ennestään tuttu. Olen käynyt muutaman kerran hänen vetämissään meditaatioissa ja ne ovat aina olleet hienoja kokemuksia. Jokin kutsui minua lähtemään mukaan tähän tilaisuuteen ja näin tein.

 

Jälleen oli hieno kokemus. Ryhmänä loimme kollektiivisesti niin voimakasta energiaa että se mahdollisti meille paljon asioita. Henkilökohtaisesti meidän kaikkien päällä oli ns. kupla tai kammio, jonka sisällä enkelit ja henkilääkärit puuhastelivat meitä hoitaen, jokaisen omien tarpeiden mukaan. Monet kertoivat tilaisuuden jälkeen tunteneensa kosketukset kehollaan. Minä tunsin käsistäni pidettävän kiinni, enpä paljon muuta tällä kertaa.

Vanhoja ajattelumalleja poistettiin ja uusia portteja avattiin, kävimme jopa Venuksella hoidon aikana (tänäänhän ollaan kahden voimakkaan taivastapahtuman välissä, eilen kuun pimennys ja huomenna harvinainen Venus-transiitti.) Ennen poistumistamme Venukselta koin kropassa niin valtavan energia-aallon, että sellaista ei ollut oikein koskaan. Ihan kuin kroppani sisään olisi kadettu jotain, mikä täytti vähä vähältä koko kehon pakkautuen aina sormenpäihin asti. Sitä tuntemusta oli hyvin mielenkiintoista seurata.

Feminiinistä ja maskuliinistä energiaamme tasapainotettiin voimakkaasti, ja varsinkin maskuliinisen energian vastaanottaminen herätti kuulemma monessa hiukan vastustusta (tämä tilaisuuden vetäjä kertoi meille mitä hoidon aikana tapahtui, millaisia asioita nousi pintaan ja millaisia energioita näkyi).

 

Kiitän itseäni siitä, että olen jälleen ollut rohkea ja avoin muutokselle/kasvulle. Ja kiitän mahdollisuudesta osallistua tähän ihanaan ja korkeavärähteiseen hoitoon. Kiitos kiitos kiitos!

 

 

Ihana intuitio

Lueskelin joitakin omia vanhempian tekstejäni täältä blogista ja satuin bongaamaan lauseen, jossa kerroin että olen pyytänyt enkeleitä johdattamaan tietäni kohti työtä, josta nauttisin ja joka vastaisi suurempaa tarkoitustani. Olin kirjoittanut tämän tammikuussa tänä vuonna. Muistan mitä ajattelin: Luotin siihen, että tämä asia kyllä minulle järjestyy, mutta samaan aikaan tuntui kuin katsoisi tyhjyyteen. Mistä minulle yhtäkkiä voisi muka ilmestyä uusi työ, tuosta vaan? Kuitenkin tunsin, että työ ei tulisi olemaan sen ammatin parissa, mihin olen kouluttautunut. Mistä siis saisin yhtäkkiä työn, johon minulla ei ole koulutusta ja joka silti olisi minulle juuri "se" juttu?! Ja miettikää, niin kuitenkin kävi! Ja miten pian! Vain runsas kuukausi tuon tekstin kirjoittamisesta sain jo tietää perustavani luomukaupan, siitä huolimatta että olin aina ollut aivan vakuuttunut ettei minusta ikinä tule yrittäjää. Nyt pyöritän kauppaani ja se todella on ihana työ, josta nautin! Ja juuri tämän kaupan suhteen tunnen selvästi universumin tuen. Olen saanut huomata sen niin monta kertaa ja niin selvästi, ja yhä vielä se tuntuu todella ihmeelliseltä. Olen jo aiemmin kertonut, millaisten tähtien alla ajatus kaupasta syntyi ja miten se lähti siitä menemään eteenpäin, miten minulle ikäänkuin availtiin ovia ja kaikki asiat tuntui olevan pedattuina minulle puolivalmiiksi.

Hyvin pian kaupan avaamisen jälkeen minua alkoi kiusata ajatus siitä, että haluaisin hiukan laajentaa kaupan valikoimaa. Haluaisin laajentua tuorepuolelle, eli alkaa myymään luomulihaa, -kasviksia, -hedelmiä, -maitotuotteita. Olen pohtinut tätä päivittäin jo kauan, mutta aina tullut siihen samaan tulokseen, että tilat eivät riitä. Meillä on meidän yhteisissä tiloissa ollut käyttämättä noin 10 neliön huone, jota oltiin ajateltu muuhun käyttöön. Nyt kuitenkin aloin miettiä mahdollisuutta kaupan laajentamiseen tähän tilaan ja kysyttyäni asiaa tilamme päävuokralaiselta hän olikin siitä heti innostunut. No niin, sitten minulla olisi tila. Jäljellä on vielä pelko rahojen riittävyydestä, sillä vuokran kallistumisen lisäksi minun pitää investoida kalliisiin kylmiöihin, joihin nämä uudet myyntiartikkelit tulevat. Pohdin ja mietin, ja pelkäsin. Tunsin oikein miten pelot alkoivat salpaamaan minun tietäni tämän asian kanssa. Tällä viikolla enkeli-illassa kysyin illan vetäjältä, että voisinko saada vähän uskon vahvistusta tähän asiaan. En sanonut asiasta sen enempää, kerroin vain että kyse on kaupastani ja olen miettinyt laajentumis-asioita ja nyt pelottaa. Illan vetäjä laittoi silmänsä kiinni, ja sanoi sitten näkevänsä minut myymälässäni mutta se ei ole alkuperäisensä vaan jotain seiniä on siellä kaadettu. Aika sattuva näky! (Seinää nimittäin todellakin hiukan kaadetaan, kun otan tämän lisätilan myymälän käyttöön). Sitten puhuttiin taas siitä, miten pelko saa meidät ottamaan askeleita taaksepäin silloin kun pitäisi mennä eteenpäin. Minua muistutettiin taas siitä, että jos jokin projekti tuntuu hyvältä, niin sitä kohti pitää mennä peloista huolimatta. Jos taas siinä tökkii jokin, ajatus ei oikein tunnu täysin hyvältä, niin se on merkki siitä että se tulisi jättää sikseen. Ja tämän ohjenuoran kanssa olen itse viime aikoina päässyt kyllä pitkälle! Tämä laajentamisasia nyt esimerkiksi, se on kaiken aikaa kiusannut minua juuri siksi, että se on tuntunut sellaiselta asialta, joka minun tulisi tehdä. Jotkut ehdottelevat minulle nettikaupan perustamista fyysisen kaupan yhteyteen, ja se taas tökkii vastaan heti. Intuitioni se siellä sanoo, että se ei ole oikea tie. Tunnen sen selvästi nyt, kun uskallan jo enemmän luottaa intuitioni ääneen. Ja ennen kuin jatkan enemmän intuitiosta, niin totean sen, että laajennuksen pelottava rahoituspuolikin ratkesi kuin itsestään. Juuri kun olin siinä tilanteessa, että edessä oli taas pelkkää tyhjää (tarkoitan, että olin pyytänyt tähän enkelten apua ja toisaalta luotin avun tuloon, mutta toisaata taas ne tutut mietteet: Mistä sellaiset rahat nyt yhtäkkiä muka voisivat tulla!?) Rahat todella ilmaantuivat, ihan yllätyksenä ja odottamatta tänään sain tietää, että yritykselleni oli tulossa sen verran suuria palautuksia yhdeltä taholta, että se ratkaisee nämä asiat, juuri nyt ja juuri tässä. Juuri se summa rahaa jota tarvitsen! Tässä näkee taas hyvin sen, että kun lähtee rohkeasti intuition ääntä kuunnellen ajamaan jotain asiaa, niin ne muut asiat siinä sivussa hoituvat kyllä. Universumi antaa tukensa, kun kuljet kohti suurempaa tarkoitustasi.

Olen saanut jotenkin suuremman oivalluksen kyvystäni kuulla intuitiota. Intuitiohan on tavallaan oman korkeamman itsemme puhetta meille. Meidän korkeampi itsemme tietää kaiken sielumme kehityksestä, kaikesta mitä se on matkallaan kokenut ja tulevalle suunnitellut. Siksi se osaa ohjata meitä aina oikeaan suuntaan niin, että korkeampi tarkoituksemme täyttyisi. Olen kyllä aina sanonut olevan intuitiivinen, mutta silloin näin sanoessani en vielä tiennyt, mitä se intuitio oikeasti on. Olen aina vain kokenut olevani erityisen herkkä vaistoamaan asioita, ja tämä vaisto on pelannut erityisen hyvin toisten ihmisten suuntaan. Enemmänkin olen tarkoittanut omalla intuitiivisuudellani sitä, että luen aina muista ihmisistä enemmän kuin sen, mitä he luulevat minulle näyttävänsä tai sanovansa. Olen siis aina ollut herkkä lukemaan ihmisiä ja tilanteita, enkä usko että ihan kaikki muut ovat samalla lailla herkkiä. Vasta nyt olen alkanut ymmärtämään, mitä tämä intuitiivisuus voi olla omaa itseäni kohtaan. Sitä, että vaistoan asioiden merkityksen itselleni. Jos tapaan jonkun ihmisen, saatan heti voimakkaasti vaistota, että sillä vielä minulle vieraalla henkilöllä on minulle jokin suurempi vaikutus. En aina edes ajattele sitä tietoisesti, tai ainakaan aiemmin en ajatellut, mutta kun sitten tämän henkilön tarkoitus itselleni paljastuu, huomaan että olin tuntenut sen intuition alusta saakka. Yksi tällainen henkilö on esimerkiksi juuri tämä kauppani päävuokralainen. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa viime vuonna syksyllä ja lopulta hänestä tuli se henkilö, joka tarjosi kaupalleni liiketiloja (melkolailla se ratkaisevin askel siihen, että lähdin kauppaa perustamaan, ilman tätä henkilöä en olisi sitä tehnyt). Tunsin ihan alusta saakka tämän henkilön kohdalla sen tunteen, että jollain hassulla tavalla tämä minulle melkein vieras henkilö tulee olemaan itselleni merkityksellinen. Olen tavannut tällaisia ihmisiä myös netissä. Jossain palstalla vaikka olen kiinnittänyt jotenkin erityishuomion jonkun kirjotukseen ja ottanut sen vuoksi yhteyttä tähän ihmiseen. Ja nyt kun näkee, millaisiin asioihin ja uusiin yhteyksiin tällaisenä alkaneet tuttavuudet on johtaneet... . Ne eivät ole vain sattumaa. Nyt olen löytänyt taas yhden tällaisen ihmisen netin kautta, josta vaistoni sanoo, että pelissä on jotain suurempaa. Annan asioiden kuitenkin tapahtua itsestään, en yritä puskea silloin kun tunnen, että asia on tarkoitettu ja universumin tuen alla. Kaikki tapahtuu täydellisessä ajoituksessa.

Lueskelin juuri Astro.fi:stä tilaamaani Sisäinen Soturi -tulkintaa. Tilasin sen jo viime vuonna, mutta vasta nyt sen sisältö avautui minulle enemmän. (Siinä muuten on hyvin samantapainen näkökulma, kuin tulkinnalla jonka tilasin ihan äskettäin. Siinä siis katsotaan tähtikarttaa siitä näkökulmasta, että kartta paljastaa millaisia karmallisia asioita olen tuonut mukanani entisistä elämistä tähän elämään. Hyvin mielenkiintoinen!) Tulkinnassa kerrotaan juuri sekin asia, että minulla on luontainen kyky aavistaa asioita ja että tässä elämässä yksi menestymiseni salaisuuksista on oppia luottamaan hetkellisiin vain tuntemuksiini perustuviin päätöksiini silloinkin, kun joku pystyy "järkipuheella" totaalisesti kaatamaan jo liikkeelle lähteneen unelmani. Tuntuu, että tämä koko tulkinta avautui minulle aivan uudessa valossa vasta nyt, koska sen sisältämät asiat ovat avautuneet elämässäni vasta nyt. Sitä on vaikea selvästi selittää, mutta tunnen että oman intuitioni voima on avautunut minulle kunnolla vasta nyt, ja tästä aukeaakin jokin ihan uusi polku minulle. Tulkinnassa äskeistä lausetta jatkettiin näin: "Ennemmin tai myöhemmin tulet oivaltamaan ainutlaatuisen herkkyytesi suunnattoman arvon ja silloin kuka tahansa saa tulla sanomaan sinulle mitä tahansa ilman, että tekemäsi päätös horjuu milliäkään. Silloin pääset maistamaan elämän suloisinta nektaria ja voit kokea olevasi hyvin arvostettu harvinaisten kykyjesi ansiosta." Jossain syvällä sieluni sopukoissa tunnen, että näin juuri on käymässä. Näitä asioita on vain niin vaikea selittää muille, koska se on vain vahva sisäinen tunne, jonka puhuttu kieli tuntuu olevan eri kuin se kieli, jolla me ihmiset keskenämme kommunikoimme. Se on minun korkeamman itseni ääni minulle, ja niinhän sen tietysti juuri kuuluu ollakin että juuri minä ymmärrän sen äänen.

PS: Kirjoitettuani tämän tekstin siirryin toiseen blogiin lukemaan kanavointia nimeltään "Säätilaraportti touko-elokuu 2012".  Kanavoinnissa sanottiin kesäkuussa tapahtuvan mm. sellaista että "Saatatte huomata tulevanne tietoisemmaksi intuitiostanne.". Mielenkiintoista..!

Pikkusisko

Tänään sain Facebookissa ihanan yksityisviestin. Minulle lähetettiin tämän biisin linkki ja viesti mukana sanoi näin: Ajattelin, että tykkäisit :)

Viesti oli isoveljeltäni, jonka elämästä en ole vuosikausiin tiennyt mitään, en ole edes puhunut hänelle paria lausetta enempää monene vuoteen. En edes muista koska olisimme puhuneet. Jotain kuulen joskus äidiltäni, mutta periaatteessa en koskaan tiedä missä hän asuu tai mitä hän tekee. Meillä ei ole koskaan mennyt välit poikki, siitä ei ole kyse. Välillämme ei ole mitään riitaa tai huonoja viboja. Olemme vain menneet etäälle, en osaa sitä paremmin selittää. Koen vahvasti, että minä läksin kulkemaan elämän valoissa puolta, hän varjoisaa.

Tämä viesti kosketti minua paljon. Se oli iso asia häneltä lähettää se minulle. Tunnen että hän halusi sanoa jotain, ja sellaisen sanominen ei ole helppoa, edes tällä tavalla. Kyyneleet tuli, ja kaiken lisäksi laulu on hyvin koskettava itsessään.  


(No man's band - Pikkusisko)



Laulan sulle tämän laulun, pikkusisko
Ja mä toivon, et sä kuulet sen
Olen ollut liian harvoin isoveli
Mut usko pois sua usein ajattelen

Mä uskon kyllä sen, isoveli
Ja uskoisin, vaikka oisit ihan hiljaa
Mun on hyvä olla kun olet vierelläni
Saanhan hetkeksi silmäni ummistaa

Älä pelkää pikkusisko, taivas pitää sinun puolta
Vaikka joudut tänään yksin lähtemään
Mä en voi sun mukaan tulla, ei ole lupaa siihen mulla
Mut älä pelkää, älä pelkää pikkusisko

Pidä kädestäni kiinni isoveli
Niin mun on turvallista nukahtaa
Jos en enää nouse sijaltani, tulethan perillä vastaan

Laulan sulle tämän laulun, pikkusisko
Ja mä toivon et tuska hetkeksi helpottaa
Sä olet mulle ollut rakkain aina
Nuku hyvin pikkusisko, hyvää matkaa

Emmä pelkää isoveli, taivas pitää musta huolta
Emmä joudu yksin matkaa taittamaan
Vaikka en voi luokses jäädä, taivas onhan määränpäänä
Emmä pelkää, emmä pelkää isoveli

Älä pelkää pikkusisko, taivas pitää sinun puolta
Vaikka joudut tänään yksin lähtemään
Mä en voi sun mukaan tulla, ei ole lupaa siihen mulla
Mut älä pelkää, älä pelkää pikkusisko

Emmä pelkää isoveli, taivas pitää musta huolta
Emmä joudu yksin matkaa taittamaan
Vaikka en voi luokses jäädä, taivas onhan määränpäänä
Emmä pelkää, emmä pelkää isoveli

Henkinen astrologia

Tilasin itselleni kirjallisena henkiseen astrologiaan pohjautuvan syntymäkartan astrologisen tulkinnan ja luettuani sitä nyt muutaman kerran läpi olen todella vaikuttunut. Itselleni tämä henkinen astrologia on uusi käsite, ja laittaakseni siitä jonkinlaisen selityksen joudun taas lainaamaan internetin ihmeellisestä maailmasta:

"Syntymäkartta on kuin kosminen peili, josta näemme itsemme. Henkinen astrologia auttaa löytämään uusia tapoja tuon peilin tarkastelemiseen korkeammasta näkökulmasta. Syntymäkarttaa tutkimalla voidaan paljastaa ihmisen tärkeimmät henkiset kasvupisteet, ne karmalliset läksyt, jotka hänen toivotaan oppivat tässä inkarnaatiossa. Kartalta läytyvät myös ne koodaukset, jotka sisältävät suurimmat kehitysmahdollisuudet."

Sain vinkin tällaisen tulkinnan tekijästä jostain tielleni osuneesta blogista. (Tekstini lopusta löydät yhteystiedot, mikäli kiinnostut tilaamaan itsellesi samanlaisen.) Olen nuoresta tytöstä saakka ollut erityisen kiinnostunut astrologiasta ja erilaisia tulkintoja on minullekin kertynyt jo monta. Tässä nyt tilatussa tulkinnassa oli aavistuksen erilainen näkökulma asioihin, ehkä juuri se että siinä tarkasteltiin entisten elämien vaikutusta nykyiseen elämään. Tulkinta antoi minulle hirveästi uutta, se oli todella rahansa väärti siinä mielessä. Tulinta avarsi minulle omaa sielunsopimustani ja sielun matkaani, ja sitä kautta erittäin tehokkaalla tavalla auttoi ymmärtämään valintoja ja olosuhteita, joita tämänkertaiseen elämääni olen tehnyt.

Koska olen lukenut aina paljon astrologiasta ja opiskellutkin sitä kurssilla jonkin verran, olen alkanut ymmärtämään sitä paljon syvemmällä tasolla kuin monet  muut. On aivan huikeaa ymmärtää se upea ja laaja kudelma, mitä astrologia kaikkinensa on, miten totta ja miten upeasti toimiva suuri kuvio se onkaan. Tämän vuoksi en hirveästi jaksa jaaritella astrologiasta ihmisten kanssa, joille se on jäänyt paljon pinnallisemmalle tasolle. En jaksa käydä keskusteluja, joissa todetaan että "Mä en kyllä usko horoskooppeihin. Mäkin olen Leijona, mutta en kyllä mielestäni muistuta täysin sitä. Ja viikkolehtien horoskoopitkaan ei koskaan pidä paikkaansa." Ylipäätään se tuntuu nykyään melko kapea-alaiselta keskustella vain ihmisten aurinkomerkistä, kun meidän astrologinen kartta on pajon laajempi juttu kuin pelkkä aurinkomerkki. Toki aurinkomerkki on tärkeä tekijä kartalla, mutta muut asiat tuovat siihen oman mausteensa ja muitakin tärkeitä tekijöitä on joukossa, jolloin esimerkiksi Leijona-merkin ihmisistä löytyy jo aika paljon erilaisia ihmisiä.

Tulkinnasta käy ilmi muunmuassa se, että aiemmissa elämissä olen itse lyönyt laimin kumppania ja perhettäni, ja siksi tässä elämässä maksan näitä karmallisia velkoja ja olen saanut tehtäväkseni balansoida tilanteen. En ole aikaisemmissa elämissäni antanut riittävästi rakkautta omille vanhemmilleni ja lapsilleni, ja toisaalta olen tuottanut kärsimystä kumppanilleni ja lapsilleni. Tässä elämässä tällaiset karmat tulisi purkaa ja löytää myönteinen asenne ja rakkaudellisuus kaikesta huolimatta. Tulisi balansoida suhteeni omiin vanhempiini, erityisesti isään ja omiin lapsiin ja antaa rakkauden energian lämmittää kumppanin lisäksi muiden prheenjäsenien elämää. Kun miettii tämän kertaista elämääni, tämä kaikki kuulostaa tutulta. Juuri näiden teemojen kanssa olen kipuillut paljon ja ne eivät ole minulle helppoja. Koen, että en ole saanut lapsuuden perheeltäni sitä tukea ja rakkautta mitä olisin tarvinnut, ja nyt minä painin oman perheeni kanssa näiden asioiden parissa. Minulla on omat suojamuurini ja vaikka kuinka sisäisesti arvostan ja rakastan perhettäni, minun on välillä vaikea näyttää sitä. Suhteet vanhempiini ovat myös aina vieneet paljon energiaani ja niiden balansoimisessa riittää työtä, mutta jotenkin näen sen minulle annetuksi kasvun haasteeksi. Siinä olen jo ottanut askeleen eteenpäin, että minun on yhä helpompi antaa anteeksi näille olosuhteille, joita lapsuuden perheeni soi. Ennen aina ajattelin, että miksi muilla on niin ihania perheitä, joissa tunteet ja rakkaus näytetään avoimesti, miksi minulla tässä asiassa kävi näin "huono" tuuri ja miksi minulle tästä syystä on niin vaikea heittäytyä rakastamaan ja olemaan rakastettu oman perheeni kanssa. Nyt ymmärrän, että tässä on mukana karmallista velkaa ja että nämä olosuhteet ovat itseni valitsemat, koska sieluni on tarkoitus kehittyä matkallaan ja tässä on nyt yksi haaste sieluni matkalla. Ymmärrän, että juuri näin piti ollakin ja olen kiitollinen tästä ymmärryksestä. Minun ei tarvitse enää olla katkera, nyt voin vain tehdä kaikesta parempaa. Miten paljon onnea ja kiitollisuutta tällaiset oivallukset tuokaan omaan elämään?! Miten voisin koskaan olla onneton mistään, kun ymmärrän kaikkien elämän haasteiden olevan minun itseni matkalleni tilaamia?!

Tulkinnassa kerrotaan myös, että aiemmassa elämässä olen ajatellut asioista kovin pinnallisesti ja yksinkertaisesti, miettinyt vain arkisia asioita. Siksi tällä kertaa kartaltani löytyy paljon tekijöitä, jotka kannustavat ja inspiroivat minua ajattelemaan asioita syvällisemmin, tutkimaan henkisiä asioita, etsimään korkeuksia ja syvyyksiä, avartamaan näkemyksiäni. Ja mitäpä voin sanoa, näin on todella käynyt. Tämähän on suorastaan yksi elämäni kantavista asioista ollut aina, minulla on aina ollut hyvin palava halu tutkia kaikkea paranormaalia, henkisiä asioita ja niin edelleen. En oikeastaan voi kauheasti sietää yksinkertaista ja pinnallista ajattelua.
Tulkinnassa sanotaan myös, että Kheironin kosketus Aurinkooni tuo tähän elämääni oman tarkoituksen etsimisen ja korkeamman puoleni löytämisen, valoon  nousemisen. Jollain tapaa muokkaan oman elämäni käsikirjoituksen uudelleen. Myös täydellinen minä-kuvan muutos on vahvasti koodattu tähän elämääni. En tiedä, kuinka hyvin lukijat minut tuntevat tai tuntevatko ollenkaan, mutta itse voin vain sanoa että eipä tämä paljon osuvammalta voisi kuulostaa.
Ylipäätään minulle viestitetään, että tämän elämäni teemoja ovat oman sisäisen harmonian löytäminen, mitä kautta se myöskin ilmentyy ulkoiseen elämääni. Kehityn paljon ihmisenä muiden ihmisten kautta, erityisesti parisuhteen kautta tässä elämässä. Minussa on paljon epätavallista, normaaleista urista poikkeavaa ajattelua ja paljon sellaista uudistajaa, innostajaa ja innovatiivisuutta, paljon uusien urien avaajan energiaa ja voimaa. Ja näkisin kyllä, että näin onkin.

Tässä vain todella pieni referaatti joistain oman tulkintani kohdista. En voi kun lämmöllä suositella tätä tulkintaa kaikille! Niillekin, joilla hieman vielä kakistelee vastaan ajattelu menneistä elämistä ja karmallisista asioista. Tulkinnasta saat uutta tietoa siitä, mitkä ovat tämän elämän haasteitasi ja niitä tehtäviä, joihin sinun tulisi erityisesti keskittyä. Saat lisää ymmärrystä omia asioitasi kohtaan ja parhaimmillaan se tuo syvää onnen ja rauhallisuuden tunnetta sydän alaan :)
Tulkinnan tekijä on astrologi Aija Virtanen ja häneltä voi oman tulkinnan tilata osoitteesta aijavirtanen@saunalahti.fi. Tilauksessa pyydä kirjallista astrologista tulkintaa, hän lähettää sen postissa parin viikon sisällä. Anna tietosi syntymäkarttaasi varten, syntymäaika, myös kellon aika. Syntymäpaikka tarvitaan myös, siis se kunta missä olet fyysisesti tähän maailmaan putkahtanut. Muista antaa myös osoitteesi. Hintatiedot voit kysyä häneltä itseltään. Mikäli joku tilaa kyiseisen tulkinnan joskus, käy ihmeessä laittamassa kommenttiosioon kokemuksesi siitä. Vaikka tekstini vanhenee, uudet kommentit tulevat kyllä framille niin, että ne huomataan.

Invitation to the Galactic Federation

Dear friends,
We're setting up an action that can be done at the speed of light.
We know that our world is ruled by corrupt people, who all work together to keep us under control.
We also know that our world has been visited by benevolent ET species, many of them humanoid, who work together in a huge organization called the Galactic Federation of Light.
Why don't they help us and free us from this corrupt regime that has so many people suffering and starving to death?
Well, from what we understand this is for karmic reasons partly, but the main reason is a universal law called "The Law of Non-Interference". This means that a higher civilization cannot just interfere with a lower one, because the natural evolution will be disturbed then.
This all changes when they are INVITED to come down. Then it's no longer a matter of interfering, it's accepting an invitation. Well, today, we're officially inviting them. Not on behalf of our corrupt governments, who know about the ET presence but are covering it up, but on behalf of ourselves, as sovereign human beings.
Anyone who is awake, and has evolved spiritually, knows that when you send out a thought, it always reaches its destiny. This is how telepathic communication works, for instance, or prayers. We all have this capability, and today, we're gonna use it.
What we will do, is only one thing. Send out this thought, or something like it, in your own words:

"Dear members of the Galactic Federation, and all higher beings who would like to help us, but cannot do so because of certain universal laws. Please help us. We are INVITING you to. On behalf of myself as a sovereign human being, living on planet Earth, I ask you to come down and help us. We know you have been monitoring and visiting us for ages. We know you have technology that could solve our biggest problems, like hunger, pollution and wars, almost in the blink of an eye. But you felt restricted to help us openly, because of universal laws and our "official" representatives, our corrupt governments, not cooperating with you any time you offered your help. Today, we call it ENOUGH. These corrupt governments are NOT representing us. We are representing ourselves and we're asking you to help us. There has been enough suffering on this planet, we want it to end. Please come down and help us. We will welcome you with open arms, and a loving heart."

That's all you need to do.

When you're done, spread this message as far and wide as you can. Anyone in your environment who you think might be open to this, needs to be invited to join. Spread it through your Facebook pages, your e-mail address books, newsletters, anyway you can. You can be sure that your invitation reaches our galactic friends and when they see the scale on which it happens, they have no other option than to see this as an official invitation from mankind.

It's just a matter of numbers. If 200 world governments say "NO, no, no" to them, but behind them, hundreds of thousands of world citizens are shouting "YES! YES! YES!", who are they gonna regard as representing mankind? Surely, it's us. Today, we make it happen. TOGETHER! Please go ahead and add your voice.