Muistan hyvin ajan, jolloin olin vielä lasten kanssa kotona. Usein tuskailin sitä, että minulla ei ollut mahdollisuutta rauhalliseen hetkeen, jonka olisin voinut käyttää meditointiin. Aikaa kyllä oli, mutta ei sitä häiriötöntä hetkeä. Nyt kun työskentelen täällä kaupassani, olen usein miettinyt että täällä minulla olisi enemmän mahdollisuuksia vaikka pieniin meditaatiopyrähdyksiin. Olen jo oppinut huomaamaan, mihin aikaan päivästä on usein hiljaisempaa kuin muulloin ja enkelitkin antavat minulle näitä hiljaisia hetkiä ja päiviä välillä (koska tarvitsen niitä moneen asiaan).
Nyt juuri äsken löysin tällaisen ihanan kultaisen hetken. Täällä oli hiirenhiljaista, hoitohuoneessa tehtiin hoitoa ja tunnelma oli jotenkin ihanan seisahtunut. Istuin mukavaan nojatuoliin ja suljin silmäni. Ensin otin kolme rauhallista ja syvää hengitystä, joka on tärkeä virittäytyessämme valo-olentojen taajuuksille. Ensin puhuin hetken enkeleiden kanssa, kiitin liiketilamme omaa enkeliä hänen läsnöolostaan ja siitä, että hän on auttanut luomaan tänne niin hyvän ja keveän energian (ihana ystäväni eilen täällä käydessään havaitsi enkelin). Pyysin enkeliä siunaamaan kaikkia tänne ostoksille tai hoitoon tulevia ihmisiä sekä auttamaan heitä tekemään itselleen parhaita mahdollisia ostoksia.
Tämän jälkeen päätin lähteä pienelle matkalle. Olen aina kokenut jonkinlaista "yhteyttä" kanavointeihin, jotka tulevat ns. maan ulkopuolisilta, eli avaruusolennoilta näin meidän kielellä sanottuna. Luen aina erityisesti Athabantian alukselta tulevat kanavoinnit ja tunnen, että itse olen varmasti jollain tavalla lähtöisin jostain Siriukselta tai vastaavalta (muistan yhden ohjatun meditaation, jossa vetäjä kertoi muiden planeettojen olentojen tulevan paikalle ja silloin tuossa meditaatiossa tapasin kolme maan ulkopuolista olentoa, jotka olivat itselleni hyvin tuttuja, halasin heitä ja tunsin heidän energiansa itselleni kotoisaksi). Niinpä pyysin päästä käymään tuolla Athabantian aluksella, pienellä vierailulla ja pyysin kaikkia valo-olentoja auttamaan minua sinne pääsemisessä. Pyysin heitä auttamaan minua nostamaan omaa värähtelyäni ihan ensiksi ja huh huh, olipa taas kokemus! Värähtelyn nostaminen kesti joitakin minuutteja ja mitä enemmän niitä nostettiin, sen hurjemmalta se tuntui. Hurja on kyllä tässä yhteydessä oikea sana. Värähtelyt ja energiat ovat jotain niin erilaista, mihin olemme tottuneet maan päällä. Voimakas energia kulki läpi kehoni sinne tänne ja energia tuntui jotenkin hyvin "pakahduttavalta", se täytti kehoni ihan uudella tavalla. Tunsin, että nyt mennään jo korkealla ja kovaa, hiukan mielessäni kävi huoli siitä että havahdunko tästä hereille, jos joku astuu kauppaani sisään juuri nyt. Sitten päätin unohtaa moisen huolen, tiesin enkeleiden tukevan tätä hetkeä omalla työllään. Energiat näkyivät jo suljetuissa silmissänikin ja minulle tuli todella sellainen olo, että pidellään penkistä kiinni. Se on hyvin jännittävä tunne, ja en voi kieltää etteikö siinä helposti tietyt ihmisen pelotkin astu esiin. Yritin vain karistaa nämä tuntemukset ja matka jatkui. Kunnes yht'äkkiä kuulin rapinaa kaupan puolelta (istuin nurkan takana enkä nähnyt kaupan puolelle). Kuulostelin rapinaa ja mietin, että tuliko joku kauppaan kuitenkin. Avasin silmäni ja huomasin, että kehoni istuu tässä tuolissa mutta jotenkin en ollut läsnä kehossani, olin jossain aivan muualla. Sekin oli aika pelottavaa, tavallaan. Suljin taas silmäni ja vedin syvään henkeä, pyörittelin olkapäitäni ja pyysin enkeleita taas auttamaan minua palaamisessa omaan kehooni. Ja se toimi, silmät avattuani tunsin taas olevani täällä ja tässä.
Tämä pieni matka oli ihana kokemus, vaikka en varsinaisesti ehtinyt päästä perille sinne, mihin olin menossa. Mutta matka jatkuu taas myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti