Johdatusta

"Teillä on monia yhteisiä menneitä elämiä takananne. Edellisessä elämässänne olitte rakastunut aviopari Etelä-Ranskassa, kuolitte onnettomuudessa molemmat. Tähän elämään olette tehneet sopimuksen tavata toisenne hyvinä ystävinä ja toteuttaa yhdessä unelmianne."

Näin on kerrottu minusta ja ystävästäni.
Mietin, kuinka vähän aikaa olemme toisemme vasta tunteneet ja kuinka luontevasti meiltä on lähtenyt käyntiin se, että olemme alkaneet pistää pystyyn yhtä jos toista projektia keskenämme. Ihan tuosta vaan, kuin yhteisestä ideasta ja intohimosta. Paljon on kysymys nimenomaan unelmista. Ammatillisista unelmista, siitä mitä minä tai hän haluaisimme saada aikaan, mitä haluamme tuoda ihmisten ulottuville, mitä haluaisimme tehdä. Intuitiivisen parantajan kurssi omalla paikkakunnallamme oli yksi unelma, mistä puhuttiin. Enkeli-illat täällä meidän tiloissa oli yksi unelma. Enkeliretriitti oli yksi unelma. Ja yksi toisensa jälkeen, ne ovat kaikki toteutuneet! Olemme tosiaan alkaneet tehdä unelmistamme totta, yhdessä. En usko, että olisin ikinä tässä, tekemässä näitä asioita, ilman häntä. Nyt näen, miksi minua puskettiin ja johdatettiin niin kovasti perustamaan tätä luomukauppaa, yhtäkkiä hups vaan sellainen tuotiin minulle ja kohta oltiin jo menossa täyttä vauhtia. Nyt näen. Ei ollut tarkoitus välttämättä, että minun elämäntehtävänäni olisi toimia luomukauppiaana, mutta jokin tärkeä oppi ja kokemus tämä on polkuni kannalta ollut. Tärkeintä tuntuu kuitenkin olevan se, että ilman tätä kauppaa en olisi ehkä koskaan tutustunut tähän ystävääni. Tämä kauppa näissä hänen tiloissaan oli tärkeä juuri meidän molempien takia, tekemämme sopimus keskenämme edellytti, että löydämme toisemme tavalla tai toisella. Kiitos Universumille, joka todella johdatti meidät yhteen!

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, mikä on kauppani tulevaisuus nyt, kun minua odottaa äitiysloma ensi keväänä. Yrittäjäkollega tässä kerran heitti minulle, että "ei yrittäjät pidä äitiyslomaa, etkö sitä tiedä?" Minulle tämä ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Haluan pitää äitisylomaa, enemmänkin kuin sen. Haluan olla lapsen/lasten kanssa kotona ihan kunnolla, puuhailla siinä sivussa ehkä vähän enkeli-iltoja ja intuitiivisia hoitoja, mutta en säännöllistä työtä. Mieskin on esittänyt toiveen useamman kerran siitä, että hän toivoisi mun olevan kotiäitinä, niinkuin aiemminkin.  
Kokopäiväisen työntekijän palkkaaminen kauppaani ei tällä hetkellä näytä olevan minkäänsortin vaihtoehto, käytännön syiden takia se ei vain näyttäisi onnistuvan. Minulla on oikeastaan vaihtoehtoina joko myydä tämä kauppa jollekin muulle innokkaalle tai sitten lopettaa kokonaan. Hirveästi en asiaa hermoile, minulle on edelleen tämä perusluottamus siihen, että asia järjestyy tavalla tai toisella jossain vaiheessa. Kyllä minua johdatetaan tässäkin asiassa niin, että lopputulos on paras mahdollinen minun kannaltani (sitä olen tietysti myös yläkerrasta pyytänyt). Itsellä tässä painaa ehkä muutkin asiat kuin äitiysloma. Nimittäin nyt tämän kauppiaana toimisen aikana olen mennyt polullani paljon eteenpäin ja alan jo tuntea sen syvästi, että minun aikani ja energiani tarvitaan ihan toisaalla. Tietysti siellä perheessäni lasten kanssa, mutta muuten siellä henkisellä puolella. Sain itse asiassa siitä viestiä yläkerrastakin, että kunhan vauva on syntynyt, niin minua oltaisiin ohjaamassa lempeästi enemmän sinne hoitojen pariin, siihen maailmaan. Ja tämän saman kutsun tunnen sydämessäni niin voimakkaana, että itselle se on jo hyvin selvää. Toivon voivani jättää luomukauppani kasvamaan hyviin käsiin, ja itse alan siirtyä pikkuhiljaa siihen suuntaan, mihin minua selkeästi ohjataan. Nyt on vain odotettava ensin, että asiat alkavat järjestyä pikkuhiljaa. On helpompi olla kärsivällinen, kun tietää ja luottaa, että näin käy. Sitä ennen nautitaan joulusesongista, tilauksia joululahjapaketeista alkaa jo hiljalleen tulla. Kohta täällä kääritään luomusuklaita ja jouluteepaketteja ihaniin kääreisiin!

Joulusesonki tuo myös kaivattua piristystä itselleni työpäiviin. Pakko myöntää, että menneet pari kuukautta on olleet minulle todella raskaat. Olen ollut jatkuvasti pahoinvoiva ja superväsynyt. Minulla on ollut ihan oikeasti vaikeuksia hoitaa tämä työni ja itse asiassa olen suoriutunutkin siitä vain joten kuten. Tästä samasta syystä en ole myöskään jaksanut tehdä harjoitushoitoja nyt juuri ollenkaan, vain muutamia ja nekin täysin omalla itselleni sopivalla aikataululla. Tämän oman vointini vuoksi olen joutunut harjoittelemaan rajojen vetoa oman itseni ja jaksamiseni suhteen (ihan terveellistä ja tervetullutta harjoittelua!)

Eilen kävin itse hoidossa, luottoparantajalla, kuinkas muuten.
Vauveliini se siellä taas kävi paikalla ja kertoi, että hän on yrittänyt olla yhteydessä myös minuun itseeni, lähinnä öiseen aikaan jolloin mieleni ei ole tiellä. No, jos unessa olemmekin olleet yhteydessä, niin tietoinen mieli ei siitä muista mitään. Sitten hän sanoi: "Odotas vain kun alan täällä liikuskelemaan, niin saat sinäkin huomata että olen todella olemassa!" Heti mietin, että hänkö se meillä tavaroita tiputteli lastenhuoneessa hoitoa edeltävänä päivänä, kun olin yksin kotona. Hän sanoi myös, että hän on todella vienyt nyt energiaani paljon, mutta hän tarvitsee kaiken tuon energian. Ja näinhän se on.

Nyt lähden töistä kotiin päin, perheen pariin!