Hiljaisuuden Valo -konsertti

Minulla oli eilen suuri etuoikeus päästä Samuli Edelmannin Hiljaisuuden Valo -konserttiin Helsinkiin, Temppeliaukion kirkkoon. Sen tarjosi minulle ihminen, jonka kanssa meidän piti aikoinaan tehdä aika näyttävät kasvumerkit toistemme runkoihin. Vihamiehistä ystäviksi. Sanoisin, että tähän tarinaan en olisi runsas vuosi sitten vielä itsekään uskonut, mutta ihmeitä tapahtuu kun niitä pyytää. Kauniita, uskomattomiakin ihmeitä.

Olen ollut kova kuluttamaan Samulin virsilevyjä, ne ovat todella aina koskettaneet minua. Ihanaa oli päästä kuulemaan häntä nyt ihan livenä, ja missä ympäristössä!

Se mikä oli ihan ihmeellistä taas huomata, että kun konsertti alkoi, koko kirkkosalin lämpötila laski ihan huimasti! Sitä ei voinut olla huomaamatta. Tuntui kuin olisin istunut kylmäpuhaltimen läheisyydessä, viileät ilmavirrat kulki koko konsertin ajan ympärillä. Enkeleitä oli paikalla iso liuta, todella iso liuta ja he toivat sitä viileää, korkeaa energiaansa sinne. Heidät oli helppo aistia.

Samulin ja bändin takana oli iso joukko enkeleitä, upeita isoja enkeleitä. Jossain vaiheessa konserttia havaitsin, että ne olivat täysillä mukana soitossa ja kaikessa. Ne soittivat, tanssivat ja  lauloivat, oli hieno tunnelma!

Kun Samuli bändeineen taputettiin takaisin lavalle, hän lauloi Ave Marian. Se oli upea hetki, tunsin miten Äiti Marian energia laskeutui tilaan, tunsin hänen olevan voimakkaasti läsnä. Upea, lempeä, rakkaudellinen energia.

Tällä kertaa tuntui erityisen vaikealta olla osa suomalaista jäyhää yleisöä. Minun teki mieli laulaa mukana, tanssia ja heilua, taputtaa ja eläytyä. Oli vaikea vain istua aloillaan, ihan paikoillaan, kun välillä virsiä reviteltiin oikein reippaaseen tahtiin. Melkein kaipasin amerikkalaisten gospel-kuorojen eläväistä Halleluja-meininkiä!

Kiitos tästä ihanasta kokemuksesta kaikille osallisille, taivaisiin ja maan päälle ;)