perjantai 9. marraskuuta 2012

Retriitti



Täällä tapahtuu taas ihan hassuja.
Itse asiassa täällä tapahtuu vaikka ja mitä, juuri pari päivää sitten ajattelin että nyt on niin valtavasti asioita meneillään mun elämässä joka tasolla, että se on melkeinpä too much to deal with. Anteeksi salaperäisyyteni tässä kohtaa, mutta en yksinkertaisesti voi vielä paljastaa kaikkea. Pikkuhiljaa kyllä, mutta en ihan tänään.

Huomaan kuitenkin hyvin selvästi, että pikkuhiljaa minua ollaan viemässä kohti uusia tuulia. Lähinnä ammatillisesti, mutta samalla myös koko elämän tasolla. Kohti suurempaa, kohti sitä tarkoitustani. Näen, että asioita tapahtuu ja kaikki se vie pienien virtojen tavoin kohti isoja muutoksia.
Sen verran voi verhoja vilauttaa, että olen selvästi kulkemassa yhä enemmän kohti sitä, mitä tässä on jo harjoiteltukin. Olen kertonut, että olemme yhdessä ystäväni kanssa järjestäneet tänne kotipaikkakunnallemme, meidän omiin tiloihin intuitiivisen parantajan koulutuksen (ja aika monta osallistujaakin sinne), olemme järjestäneet täällä erilaisia loppuunmyytyjä enkeli-iltoja ja nyt meillä on menossa seuraava projekti: Enkeliretriitti.

Olemme haaveilleet tästä jo pitkään. Puhuneet keskenämme, kuinka kivaa olisi jos luottoparantajamme-kurssin kouluttajamme vetäisi viikonlopun mittaisen retriitin. Viime viikonloppuna sain yöaikaan yhtäkkiä niin lentävät visiot tästä kaikesta, että en saanut nukuttuakaan. Ja sunnuntaina kurssilla oli aika esitellä idea kurssimme kouluttajalle, kertoa mitä olimme hänen pään menokseen taas suunnitelleet. Hän lupasi lähteä projektiin mukaan, juhuu!

Maanantaipäivän vietin netissä etsien sopivaa paikkaa, missä retriitti voitaisiin järjestää. Ystäväni teki omalla tahollaan samaa. Kaiken näköistä oli, mutta mikään ei oikein täysin natsannut kuitenkaan. Silloin lähetin yläkertaan viestiä, että "jos tämän retriitin on tarkoitus onnistua, niin pyydän että vinkkaatte meille retriitillimme sopivat parhaat mahdolliset tilat." Ja sitten vain odottamaan.

Parin päivän päästä mietiskelin illalla sängyssä tiiviisti jotain omaa juttuani. Yhtäkkiä sieltä ajatusten keskeltä minulle tuotiin nimi, naisen etu- ja sukunimi. Vahvasti ja selkeästi se tuli. Ihmettelin sitä, koska nimi ei ollut minulle millään tasolla tuttu. Tunsin kuitenkin, että tämä tuotiin minulle nyt jotenkin tarkoituksella. Maltoin odottaa aamuun, ennen kuin menin nettiin googlaamaan tätä nimeä. Ja mitä selvisikään? Tämä nainen oli erään ihanan retriittipaikan vetäjä! Ohhoh. Menin tuon retriittipaikan sivuille tutustumaan, katselin kuvia, mutustelin tunnelmia. Enkä liioittele yhtään, kun sanon että mua alkoi ihan itkettää. Niin vaikuttunut olin siitä paikasta, niin upea ja kaunis se oli. Se oli meille aivan täydellinen paikka, kerta kaikkiaan. Kaiken lisäksi se sijaitsi hyvän matkan päässä.

Hassuinta oli, että kun kerroin tästä tapahtuneesta ystävälleni, hän sain aikamoisen ahaa-elämyksen. Hän kertoi, että paikan nimi oli tuotu hänelle viikkoja aikaisemmin erään hoidon yhteydessä, mutta silloin hän ei ollut tajunnut tarttua siihen enempää. Hän muisti kuitenkin selvästi nimen ja kuinka se oli tullut esiin hoidossa. Ohhoh, once again!

Niinpä otin yhteyttä tähän paikkaan ja kerroin koko hassun tarinan ja jo samana päivänä puhuin puhelimessa näiden ihmisten kanssa ja sain todeta, että siellä päässä oltiin yhtä innostuneita ja energia joka puhelimen kautta välittyi, oli ihanaa. Kyllä, tänne me halutaan!

Nyt meillä on retriittipaikka, vetäjä ja todennäköisesti ajankohtakin sovittuna. Enää tarvitsemme kasan innostuneita retriittiläisiä! Olo on ehkä hieman sama kuin silloin, kun aloimme järjestää intuitiivisen parantajan kurssia tänne. Mistä ihmeestä löydämme riittävästi ihmisiä, jotka ovat valmiita osallistumaan tällaiselle kurssille, joka maksaakin jonkin verran? Yläkerrasta pyydettiin apua silloinkin ja loppujen lopuksi kurssin saaminen täyteen ei ollut homma eikä mikään. Samaan luotan nyt retriitin kanssa.
(Retriitti on todnäk kevättalvella, mainostan sitä lisää täällä kun kaikki on selvää ja varmaa.)

Tämä retriitti liittyy hyvin läheisesti sitten taas toiseen suurempaan kuvioon, joka on syntymäisillään ja kulkee tässä rinnan kaiken aikaa. Siitä lisää, kun aika on suopea.

Ennen kaikkea tämä oli taas osoitus siitä, että miten yläkerrasta se apu aina tulee kun sitä pyytää. Tällä kertaa jopa hyvin selkeästi, minulle tuotuna nimenä.

Kiitos Kiitos KIITOS!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti