Koin viime yönä hurjan unen! En muista ennen kuolleeni unessa ja nyt niin tapahtui, ja se oli kokemuksena aivan valtavan lohduttava ja pelkoa poistava (tosin en ole enää vuoteen kahteen kärsinyt kuoleman pelosta ja tämä kokemus vain vahvisti sitä.)
Olin purjeveneessä, joka purjehti merellä. Joku muu ohjasi venettä, minä ja mieheni sekä joku nainen olimme kolmistaan veneen kajuutassa. Yhtäkkiä tajusimme, että vene uppoaa. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, kuului vain muutama bulb bulb -ääni ja sitten tunsimme että vene alkoi painua vauhdilla kohti pohjaa, tunsimme voimakkaan tippumisen tunteen. Kaikki tapahtui hyvin hyvin nopeasti, ehdin ajatella vain muutaman ajatuksen, aikaa meni ehkä 5-10 sekuntia. Ehdin tajuta, että nyt kuolemme ja asialle ei voi yhtikäs mitään. Pieni pelko kävi mielessä, miltä se hukkuminen tuntuu. Saman tien mieleeni tuli mies ja lapset, valtava menetyksen ja surun tunne häivähti mielessä ja naamani vääntyi surusta, sanoin nopeasti miehelle, että ”tule tänne, halataan!” mutta veneen liikkeistä johtuen emme tavoittaneet toisiamme enää. Ajattelin sekunnin lapsiani, tunsin surua ja huolta. Tähän kaikkeen meni todellakin vain ehkä 5-10 sekuntia, kaikki nämä nopeat ajatukset. Ja sitten, samaan aikaan mieleeni alkoi tulvia iloa ja positiivista jännitystä siitä, että nyt tämä tapahtuu, nyt minä palaan Kotiin, jännää, mahtavaa! Ja samaan aikaan tämän ajatuksen kanssa sieluni poistui kehostani. Aloin tuntea voimakasta kieppumista, ikään kuin navan tasolla kulkisi akseli, kyljestä kylkeen ja aloin kieppua voimakkaasti tämän akselin ympäri, hyvin voimakkaasti ja nopeasti kykenemättä itse hallita tätä asiaa mitenkään. Kun kieppuminen loppui tunsin syvän rauhan ja valtavan fyysisen keveyden! Koko kehoni paino oli hävinnyt, olin höyhenen kevyt! Mikä olo! Jäsenissä oli vielä muisto äskeisestä kehon painosta ja se tuntui lyijynraskaalta, nyt kun olin päässyt siitä.
Tässä kohtaa heräsin unesta. Herääminen oli jännä juttu. Tajusin yhtäkkiä mitä oli juuri tapahtunut ja ehdin hetken miettiä, että olenko nyt kuollut! Mikä oudointa, kehoni ei ollut vieläkään palannut siihen normaaliin painavuuteensa, vaan olin aivan superkevyt vieläkin! Jouduin avaamaan silmäni todetakseni, että olen edelleen kotonani sängyssä, eli vahvasti elossa maan päällä. Ihmettelin sängyssäni tapahtunutta ja tajusin, että sain hyvin merkittävän unen. Minulla oli niin hyvä olla, tajusin siinä hetkessä hyvin kirkkaasti että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ja se ilo ja jännitys ja onni siitä kotiin paluusta tuntui todella hyvältä. Ja se keveys, se oli ihmeellistä! Muistin myös lukeneeni monta kertaa eri kirjoista, jotka kertovat kuolemanlähikokemuksista, että sen kokeneet kertovat tätä samaa. Kun he ovat olleet irtautuneina jo kehostaan, he tajuavat sen fyysisen keveyden ja vapauden tunteen ja kukaan ei ole ollut halukas palaamaan siihen ihmiskehon painavuuteen ja rajoittavuuteen.
En siis kokenut fyysistä hukkumista ollenkaan. Kehoni varmasti koki sen, mutta koska sielu irtautui kehosta ennen tätä hetkeä, säästyin tältä kärsimykseltä (siis siinä unessa). Useasti olen tästäkin asiasta kuullut ja lukenut, että näin todellakin tapahtuu. Sielu irtautuu kehosta joskus jo ennen kuoleman hetkeä ja näin ollen emme koe kuolemaan mahdollisesti liittyvää fyysistä kärsimystä.
Viimeisen viikon aikana olen nähnyt paljon voimakkaita unia, joiden merkityksiä olen miettinyt sen seuraavan päivän. Jotain erikoista on nyt ilmassa, ainakin minulla, kun näin voimakkaita unia saan katsella. Selvää opastusta ja ohjeistusta unien muodossa!
Toivon, että muistan tämän tunteen aina! Tämän luottamuksen ja kaiken! Kaikki on täydellisen hyvin, joka i k i n e n hetki! Ei ole syytä pelkoon, koskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti