Lepohetki

Olen saanut kaksi kertaa viikon sisään saman kortin tältä sivustolta:

Uskotaan, uskotaan.
Ja on tuo niin tottakin.
Meillä on tosiaan kaikenlaista tsäpinää juuri nyt, ja mieli on rauhaton.

Kiitos muistutuksesta!

PS: Tuon sivuston kortit toimii ainakin mulle ihan täysin!

Rajavartija

Täällä harjoitellaan rajojen asettamista, niiden pitämistä ja omassa voimassa olemista. Tämän aiheen piirissä olen tehnyt töitä koko elämäni ja voin nähdä kehittyneeni siinä roimasti. Silti välillä edelleen on tilanteita, että annan ihmisten talloa ylitseni.

Kävin tätä painia itseni kanssa jonkin aikaa liittyen työhöni ja siellä jaksamiseen. Olen selkeästi alkanut väsymään siihen, että minulla on vain se yksi vapaapäivä viikossa, varsinkin kun normaalien työpäivien päälle teen vielä harjoitushoitoja. Rakkaat yrittäjä-kollegat olivat jo monta kertaa vihjailleet, että enkö voisi muuttaa kaupan aukioloaikoja niin, että mun ei tarvitsisi olla töissä niin paljon. Voisin ihan vaikka tekaista itselleni kokonaisen vapaapäivän. Ja tämän kanssa sitten painin. "Mutta enhän minä voi, mikä se sellainen kauppa on, joka on aina kiinni?! Asiakkaat ei tykkää." Sitten vain tuli se päivä, että ystäväni/yrittäjä-kollegani saarnasi mulle tässä ihan kunnolla, kirjoitti paperilapulle ehdotuksen mun uusista aukioloajoista ja kannusti mua tekemään hiukan muutoksia itseni ja jaksamiseni hyväksi. Ja niin minä tein. Se oli paras tekoni pitkään aikaan! Pelkästään päätöksen tekeminen ja sen julkistaminen vapautti mussa suuren määrän energiaa, tunsin heti jaksavani paremmin!
Nyt kauppani on kokonaan suljettu maanantaisin, se on mun vapaapäivä. Helpostihan siinä alkaa sitten tulla muunlaisia velvotteita mieleen: Voinko pitää oikeasti vapaapäivän yksin, vai pitäiskö mun ajatella lapsia ja antaa myös heille vapaapäivä päiväkodista? Mun pitäisi varmaan silloin hoitaa kotia, siivota ja järjestää, kun kerran olen kotona. Mutta pitääkö mun? Sitäkö varten itselleni vapaapäivän otin?
Kolmena päivänä viikossa kauppani aukeaa myös myöhemmin, aamu-kymmenen sijasta vasta kahdeltatoista. Tämäkin helpottaa mua suuresti, ja vapauttaa mua tekemään niitä harjoitushoitoja ilman, että ne aina tulee pitkien työpäivien päälle.

Nyt minulla kävi asiakas, joka jotenkin tuntui pyörittelevän silmiään sille, että olen näin vähentänyt aukiolotunteja kaupalta. Jotenkin tunsin siinä olevan sellaista ihmetystä ja ehkä tuomitsemistakin. Mulle tuli hirveä tarve alkaa selittää, miksi olen päätynyt tällaiseen ratkaisuun, miten pyöritän tätä aivan yksin ja mitä kaikkea muutakin tähän tilanteeseen nyt liittyy. Tämä on juuri hyvä esimerkki niistä omista rajoista ja omassa voimassa olemisesta: Miksi minun pitäisi selittää? Eikö riitä, että olen toiminut kuten oma sydän sanoo, omaa hyvinvointia ajatellen, en kai ole velkaa kenellekään sen enempää? Tee päätöksesi ja sitten seiso sen takana. Älä anna ihmisten kävellä ylitsesi.

Samoin mulla on aikamoisia rajanveto-ongelmia välillä hoitoasiakkaiden kanssa. Itse asiassa ongelmahan on siis itseni kanssa, asiakkaat ei sinänsä ole vastuussa siitä, jos itse en osaa vetää rajojani. Enkä todella puhu nyt kaikista asiakkaista, mutta junaan mahtuu monenlaista matkustajaa. Aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita tallomaan kalenterisi yli ja varastamaan itselleen sieltä parhaiten sopivat ajankohdat, huolimatta mitä päätöksiä sinä olisit tehnyt etukäteen. Kysehän on taas siitä että joku on sen rajaportin avannut ja antanut sellaisen ihmisen kävellä sen kalenterisi yli. Minä itse. Nyt esimerkiksi olen joutunut oman jaksamiseni takia rajoittaman hoitojen tekemistä. Tämän viikon suhteen olin esimerkiksi päättänyt, että kun minulla ei ole varauksia loppuviikolle, en sellaisia myöskään ota. Haluan pitää aamu ja illat vapaina juuri nyt. Sitten luokseni tulee ihminen, joka kysyy aikaa loppuviikolle. Vaivoin saan sanotuksi, että haluaisin pitää loppuviikon itselleni vapaana kokonaan, mutta sanon kuitenkin (tuntien jo tuttua huonoa omaatuntoa siitä, että yritän pitää omista rajoistani kiinni). Kerroin, että maanantaisin minulla on koko päivä aikaa ja vapaa hoitohuone, sopisiko maanantai? Asiakas oli kauhuissaan, menisi niin monen viikon päähän! Ja niinpä lupasin yrittää järjestää hänelle ajan nyt loppuviikosta, jos vain hoitohuone olisi vapaa. Miksi annoin hänen kävellä tämän tekemäni päätöksen yli? Miksi en vain voinut sanoa, että se on maanantai, ota tai jätä. En voi ottaa vastuulleni sitä, sopiiko asiakkaan kalenteriin ne päivät, joita minulla on tarjolla. En voi alkaa koko maailman hyväntekijäksi, omalla kustannuksellani. Mun on pakko ajatella myös sitä, että niin antoisia kuin nämä hoidot ovat mulle itsellenikin, teen niitä kuitenkin tällä hetkellä täysin ilmaiseksi, täysin omalla vapaa-ajallani. Minulla on oltava jotkut rajat, siitä huolimatta että aina löytyy ihmisiä jotka saavat minut tuntemaan itseni hiukan ikäväksi ihmiseksi sen takia että pidän kiinni rajoistani.

Olen oikeasti tosi kiitollinen tästä tilanteesta. Tähän liittyy paljon myös muita tekijöitä, joita en voi nyt tässä kohtaa ainakaan sanoa. Mutta sen vaan sanon, että tilanteeni on oikein otollinen ja herkullinen tämän asia esille tuloon. Olen koko elämäni taistellut tämän asian kanssa, päätynyt useimmiten häviäjäksi ja nyt se saa luvan riittää. Uuteen minuun ei mahdu enää tällaista piirrettä, siksi siitä on nyt päästettävä irti. Se tapahtuu juuri näin, että eteeni tuodaan tilanteita ja ihmisiä, jotka herättävät tätä asiaa minussa. Tiedostan sen, huomaan mitä tapahtui ja miltä se tuntui. Ensi kerralla osaan jo vähän enemmän.

Olen paljon enemmän itselleni ja muille, kun seison omassa voimassani, enkä ole antanut omaa voimaani muille ihmisille. Kun se on vain minulla ja minun hallinnoitavissa, jaksan paremmin ja kykenen todellisuudessa antamaan enemmän myös muille. Aiemmin minulle on ollut tärkeää olla aina se kiva tyyppi, mutta kiva tyyppi kantaa mukanaan uhrin ja marttyyrin viittaa. Kuinka kivaa se sitten on? Kivaa ehkä muille, mutta ei itselleni. Ja itsestä kannattaa kuitenkin aina aloittaa, se on tervettä itsekkyyttä jota noudattamalla sinusta riittää enemmän myös muille.

Kristusenergiaa

Elämä on... Elämä on!

Tänään olen taas päässyt osalliseksi niin ihanista asioista ja energioista, että kellun vaaleanpunaisessa pilvessä koko päivän.
Tein aamusella hoitoa ihmiselle, ja tuossa hoidossa pääsin osalliseksi kristusenergiasta. Rakkautta, lempeyttä, rakkautta, kirkkautta.... voi, miten tuon nyt kuvailisi. Niin kerrassaan ihana energia ja tunne, että ei ihmissanoin taas ole helppo kuvailla. Tunsin, kuinka huoneeseen laskeutui jokin hyvin kirkas valo, ikäänkuin valopallo joka aukeni sitten isoksi valoksi. Se oli niin kirkas, että se valaisi koko huoneen ääriään myöten. Jeesus, tunsin. Se oli Jeesus. Kaikki se kirkkaus, kaikki se rakkaus..!

Tällaisen kokemuksen jälkeen tunnen taas, että mikään ei voisi minua uhata. Täydellinen luottamus, täydellinen rauha. Kaikki on täydellisen hyvin.

Antaa tämä myös hyvän esimerkin siitä, miten etuoikeutettua on saada olla mukana tällaisessa. Intuitiivisen parantajan työ ei todella ole kuluttavaa työtä, joka ei anna itselle mitään. Päinvastoin, jokaisesta hoidosta saa itsekin jotain.

Välillä hoidetana itseäkin. Eilen kävin luottoparantajalla hoidossa. Sain taas paljon opastusta, liittyen aviolittooni, yritykseeni, tulevaisuuteeni. Myös vanhoja pelkoja poistettiin vatsan alueelta. Hoidon aikana vatsa tuli vähän kipeäksi ja myöhemmin päivällä vielä kipeämmäksi. Oli näköjään heviä tavaraa nuo, mitä poistettiin, sen verran kipeää teki. Nyt on olo parempi ja lasti keveämpi.

Olenko ennen todennut, että ihmeellistä on elämä?!

Menneitä elämiä

Menneet elämät on olleet viime viikon teemana minulla. Jännää, miten nämä asiat kulkee. Aina tuntuu jotain olevan enemmän pinnalla kuin muita asioita.

Viime viikonlopun kurssilla pääsin katsomaan taas yhtä mennyttä elämääni. Alussa oli kyse erään toisen kurssilaisen menneestä elämästä, enkä minä tiennyt ollenkaan, että minäkin olin siellä mukana. Menneitä elämiä ei koskaan katsotan vain huvin vuoksi, vaan siihen on aina jokin syy, kuten oli nytkin. Menimme koko porukka katsomaan sitä elämää ja totesimme, että siinä elämässä on tapahtunut ikävä onnettomuus. Pienessä veneessä oli pieniä lapsia, tämän näimme. Kouluttaja kyseli kultakin vuorollaan, että mitä näkyy. Kesken kierroksen tämä samalla kurssilla oleva hyvä ystäväni alkoi yskiä aivan hulluna. Se alkoi kuin tyhjästä ja tuli hirveällä voimalla (ja sitä kesti ainakin vartin yhteen menoon). Kouluttaja totesi siihen ykskantaan, että tämä ystäväni alkoi puhdistaa juuri tämän menneen elämän traumaa. Kävi ilmi, että vene on kaatunut, lapsia on joutunut veden varaan ja hukkunutkin. Yskä jatkui ja kouluttaja kehotti meitä ottamaan hukkuneet ylös vedestä, jotta tämä ystäväni yskä vähän ehkä helpottaisi. Ystäväni oli siis yksi hukkuneista. Jatkoimme kierrosta, kouluttaja kysyi meiltä, että mitä näemme. Minun kohdalla jouduin vain pudistamaan päätäni ja sanomaan, että jostain syystä en pääse näkemään tätä enempää. Kouluttaja kehotti muita menemään katsomaan, miksi minä en pysty näkemään tapahtumia. Joku sieltä jo sitten sanoikin, että "pelkoja". Kyllä, vahvisti kouluttaja, liikaa pelkoja tulee eteen. Miksi? Ja sieltä sitten alkoi muilta tulla vastauksia. He näkivät että minä olin yksi lapsista ja minä olin pelleillyt ja keikuttanut venettä niin, että se oli kaatunut ja aiheuttanut tämän onnettomuuden. Sitten alkoi minun puhdistuminen. Aloin nauraa aivan hillittömästi (siinä missä moni muu itkee, minä puhdistun usein hekottamalla aivan katketakseni...) Nauroin kaksin kerroin enkä voinut hillitä itseäni. Kohta itkin, ja sitten taas nauroin. Itkin. Suru ja syyllisyys, joita tunsin oli niin valtava, että ajattelin ettei ne tunteet voisi ikinä kadota pois. Ne tulivat jostain sisältäni, ne tunteet. Itkemistä ja nauramista kesti aikansa, kouluttaja tuli taakseni seisomaan ja käsillään hoiti minua niin, että sain apua siitä tähän puhdistumiseen. Ja kyllä se sitten alkoikin helpottaa, olo keveni ja tunsin jättäneeni jotain pois taakastani.

(Jollekin lukijalle ajatukset menneistä elämistä on varmasti vieraita ja tahdon hiukan selittää, miksi menneiden elämien tapahtumat ja tunteet kulkevat meidän mukana myöhemmissä elämissä. Meillähän on fyysisen kehon lisäksi muitakin kehoja. On eetterikeho, emotionaalinen keho, mentaalinen keho jne. Kun tämän kertainen elämä päättyy kuolemaan, kuolevat mukana sekä fyysinen keho että eetterikeho. Nämä kaksi kehoa syntyvät aina uudestaan jokaisen uuden elämän alussa. Mutta nämä muut mainitsemani kehot ovat ikuisia, ne eivät kuole vaan ne kulkevat mukanamme elämästä toiseen. Ja niinpä emotionaaliseen kehoon tallennetut kokemukset ja tunteet kulkevat mukanamme elämästä toiseen. Niistä voi myös puhdistua, juuri tällä edellä kuvaamallani tavalla.)

Olen tehnyt nyt viikon aikana aika paljon harjoitushoitoja ja hoidoissa olen saanut paljon nähdä myös asiakkaiden menneitä elämiä. Tuntuu, että melkein joka hoidossa näytetään mennyttä elämää, jos ei kahtakin. En oikein tiedä, miksi näin. Onko minulle nyt sattunut juuri ne asiakkaat, joille näiden elämien näyttäminen on ollut tärkeää? Ilmeisesti näin!

Hengästymistä

Täällä eletään aivan huikeaa viikkoa ja valmistaudutaan sen kruunaavaan viikonloppuun.
Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä, siis todella vaikka mitä, ja jälleen kerran asiat ovat kasvaneet yhä suuremmiksi ja hatusta on saanut pidellä tosissaan kiinni. On ollut aivan upeita saatuja hoitoja ja tehtyjä hoitoja, huikeaa avautumista ja lisäksi olen nähnyt mihin uskomattomiin asioihin tämä minun ja seilunsisar-ystäväni yhteinen matka vielä yltääkään... Miten tätä kaikkea oikein kuvaisi!? Asiat ovat lähteneet liikkumaan todella suurella vauhdilla ja kuten minulle tämän viikon hoidossa kanavoitiin: Voi tuntua jopa siltä, että tapahtuu asioita liian nopeasti, mutta minulla ei ole mitään pelättävää.

Nyt alan järjestelemään kaupassani paikkoja sitä varten, että tuossa puolentoista tunnin kuluttua aloittelemme enkeli-iltaa Kirsi Rannon johdolla. Huomenna sama toistetaan täällä, tosin silloin eri vierailla.
Ja sunnuntaina meillä on intuitiivisen parantaja- kurssin kolmas tapaaminen, uskon että luvassa on todella tämän viikon kruunaava päivä!

Joskus lausahdus huh huh vain niin sopii kuvioon! Niin on nyt!

Ilolla ja Valolla,

J.

Täydellinen rauha

Haluan tulla jakamaan kokemuksen lähihoidosta, jonka kurssikaverini minulle tänään teki.

Hoito oli todella voimallinen, ja alusta loppun minulle eri tavoin haluttiin viestittää rauhaa ja levollisuutta. Näin hoitaja asiat näki ja otti vastaan, ja näin minä myös itse tunsin.

Sain upean kokemuksen siitä, mitä on se täydellinen rauha ja luottamus Universumiin ja kaikkeen. Yritän nyt välttää ylisanoja, mutta toisaalta kokemuksen kertominen ilman niitä olisi vaikeaa.

Minullahan on ollut nyt paljon maallisia murheita, lähinnä runsauteen liittyviä. Vaikka olenkin mielestäni melko hyvin onnistunut vain luottamaan Universumin tukeen ja kohdalleni osuvaan runsauden virtaan, niin välillä se huolikin sieltä vain väkisinkin on tahtonut astua näyttämölle. Nyt tässä hoidossa koin täydellisen rauhan. Näin ympärilläni ikäänkuin tasaista valkoista harmoniaa ja siellä jossain kaukana ympärilläni näkyi pienet harmahtavat möykyt. Ne möykyt olivat niitä minun raha- ja muita huoliani. Tiesin, etät ne ovat siellä, mutta ne eivät haitanneet minua yhtään, ei sitten niin yhtään. Tunsin vain aivan täydellistä rauhaa, levollisuutta ja luottamusta kaikkeen. Tiesin, että minusta pidetään huolta aivan täydellisesti, joka tavalla, joka hetkellä, joka paikassa. Mikään asia ei olisi voinut minua murehdituttaa, koska mitään murehdittavaa ei ollut. Olin täydellisesti turvassa aivan kaikelta, ei ollut pienintäkään syytä kantaa huolta yhtään mistään. Täydellinen rauha.

Tunne oli aivan ihana. Samaan aikaan kun olin tässä tilassa, hoitaja kertoi minulle ensimmäistä kertaa hoidon aikana, että minulle halutaan hyvin selvästi nyt viestittää rauhaa ja levollisuutta. Tämä tuli esiin monta kertaa hoidon aikana ja minä itse halusin palata monta kertaa hoidon aikana tuohon tunteeseen ja tilaan, koska se oli niin ihana. Sen kun saisi valjastettua arkipäivään, pysyvästi!! Nyt ainakin tiedän, mitä tavoitellaan.
Parasta tässä hoidossa olikin se, että itse tunsin tuon täydellisen rauhan ja luottamuksen, ja se oli sama asia mitä minulle tahdottiin tuoda hyvin voimakkaasti. Minulla ei ole siis yhtään syytä olla muuta kuin täydellisessä rauhassa.

Minulle haluttiin näyttää myös simpukkaa, joka oli vähän raollaan. Simpukan sisältä näkyi sen helmiäisenä hohtava sisäkuori ja upea helmi. Sain viestiä, että tämä simpukka on minulle ja se avautuu minulle nyt hiljalleen. Tuo viesti osui ja upposi minuun ihan täydellisesti, koska juuri siltä minustakin tuntuu. Aavistan jo vähän, mitä on tulossa, ihmismieli vielä jaksaa epäilläkin välillä. Sydän kuitenkin tietää, tietää simpukan ja tietää hyvän. Ilon, Rakkauden, Menestyksen.

Kiitos kiitos kiitos Taivaiset Auttajat ja ihana hoitaja E.

Sivustaseuraaja

Jos on tämä oma polkukin täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja kasvunpyrähdyksiä, niin yhtä ihanaa on seurata mitä tapahtuu ympärilläni!

Mieheni oli kahden tyttömme kanssa uimahallissa menneenä viikonloppuna ja he menivät sinne meidän "kakkosautolla", joka on vähän reistaillut. Siinä on palanut pari varoitusvaloa jo jonkin aikaa ja sitä on jännitetty, että jaksaako auto palvella meitä siitä huolimatta. Tämä vikainen auto on stressannut etenkin miestäni. Uimahallireissulta palattuaan mies kertoi, että heidän lähtiessään hallille, autossa ei palanut yhtäkkiä yksikään valo! Hän oli ajatellut, että nyt enkelit on korjanneet meidän auton! Tässä kohtaa höristin vähän korviani, mitä kuulinkaan? Enkelit? Vähän piti hymyilläkin.
(No, heidän lähtiessään taas hallilta kotiin oli vastaavasti autossa palanut joka ikinen varoitusvalo... Ehkä tässä tuli hyvä muistutus miehelle ja minullekin siitä, että apua voi kuitenkin pyytää tähänkia asiaan.)

Sekin on mukavaa seurata, mitä prosesseja on lähtenyt liikkeelle ihmisillä, joille olen tehnyt harjoitushoitoja nyt tämän koulutukseni tiimoilta. Hoidossa on tullut ilmi jotain asiaa, mikä ei oikein ole herättänyt vastakaikua asiakkaassa sillä hetkellä, on ehkä ollut jopa hiukan vastustusta siihen viestiin. Nyt sitten jälkikäteen kuulee, että prosessi on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja tässä kaupan tiskillä käydään keskusteluja niistä oivalluksista, joita nuo viestit tai asiat ovat tuoneet (täällä kaupalla nämä ihmiset pyörähtävät usein asioita ihmettelemässä kanssani). "Mä tajusin, että se tarkoittikin sitä!"
Tätähän meidän kouluttajakin on sanonut monta kertaa, että monesti nuo hoidossa tulleet viestit tai asiat lähtevät aukenemaan vasta ehkä viikkojenkin päästä. Ilo huomata, että niin käy. Kiitollisuutta herättää myös se, että mulla on mahdollisuus myös nähdä tätä prosessia tällä tavoin, antaahan se itsellenikin jotain. Tuntuu myös hienolta, että luonani hoidossa käyneet minulle tuntemattomat ihmiset ovat jokainen johdattaneet luokseni vähintään yhden uuden asiakkaan, siis kertomalla jollekin kaverilleen tai sukulaiselleen omasta hoitokokemuksestaan. Vaikka minä tässä olenkin vain hoidon välittäjänä, niin on silti ilo saada auttaa tällä tavoin ja vielä huomata, että siitä on ollut iloa myös toiselle osapuolelle. Kiitos kiitos kiitos!

Paljon tähän omaan alkutaipaleeseen hoitajana liittyy epävarmuutta ja pelkojakin. Jos esimerkiksi saan hoidossa jonkin intuitiivisen viestin, jonka kerron sitten asiakkaalle ja hän näyttääkin viestin kuultuaan ihan kysymysmerkiltä, niin herkästi sitä ottaa sen omiin nahkoihinsa ja ajattelee, että "no niin, epäonnistuin", epäilee sitä omaa kykyään saada todellisia ja oikeita viestejä. Mutta luottamus kasvaa tehdessä ja oppiessa. Oma luottamus on kasvanut jo siitä, kun olen saanut nähdä, että tuo prosessi on lähtenyt asiakkaassa liikkeelle ja jokin hoidossa esiin tullut asia on todella alkanut soittaa kelloja sitten "pienen hetken" päästä.
Sekin meinaa herkästi olla haastavaa, kun sitä pääsee helposti vertailemaan itseään hoitajana toisiin vastaaviin, näitä kurssikavereita tässä kun riittää jo ihan samalla työpaikallakin. Herkästi tulee sellainen olo, että toiselle kaikki olisi jotenkin helpompaa ja toiset olisi enemmän kuin luotuja tähän hommaan, itseä kun vaan pelottaa ja epäilyttää kaikki (omat kyvyt lähinnä). Tiedän kyllä miten väärältä pohjalta silloin asioita tarkastellaan, on monta syytä miksi ei pitäisi vertailla itseään ollenkaan muihin. Me olemme niin kertakaikkisen erilaisia, meillä on vain ne omat erilaiset tapamme aistia, ja olla yhteyksissä energioiden kanssa. Ehkä tämän asian äärellä ollaan pikemminkin tekemisissä sen asian kanssa, etät kuinka paljon uskot itseesi. Mä olen varhaisessa elämässäni kuullut sen verran vähän kannustusta, että mulla on edelleen vaikeuksia uskoa itseeni. Mutta se ei ole ongelma, se on vain haaste, jonka kanssa painitaan silloin tällöin.

Viime yö oli levoton yö. Taas kaikkea omituista tapahtumaa tulvillaan. Heräsin monta kertaa ja ties mitä ääniä kuulin ja olentoja näin. Aamulla ei  oikein enää muistakaan, ne jäävät jotenkin hyvin sumeiksi muistikuviksi siitä, että jotain oli. Yhden asian kuitenkin muistan hyvin. Olin taas herännyt "johonkin" ja yhtäkkiä näin silmissäni ison keltaoranssina hehkuvan hahmon, joka ikäänkuin leijui ilmassa hiukan yläpuolellani ja edessäni. Sillä oli päällään oranssi vaate, kaapu tai jokin sellainen, ja se hehkui kellanoranssista valoa. Mietin, että kukas se tuo on, ja hyvin selkeästi mulle tuotiin kirjain H. Mietin oikein, että "oho, sehän tuli voimakkaasti ja selkeästi". Ja sitten tuli Hesekiel. Mietin hetken, että kukas se tämä Hesekiel on, onko hän enkeli vai mikä olento, ja yritin painaa asian mieleeni, jotta muistan se aamulla. Sitten vaivuinkin uneen uudestaan.
Muistin asian aamulla oikein hyvin ja tarkistinkin googlaamalla, kuka tällainen Hesekiel oikein on. Näyttäisi olevan ainakin profeetta, joka on kirjoittanut Raamattuun Hesekielin kirjan. Ja Googlen kuvahausta löytyi hänestä tehtyjä kuviakin paljon, ja jännä sattuma oli että kuvissa hänellä on aina yllään juuri sellainen oranssi vaate kuin minäkin näin.

(Sikstuksen kappelissa oleva Hesekieliä esittävä maalaus alla)