Sisäinen parantaja

 

Jaksan hämmästellä sitä, miten oma tähtikarttani aina vaan peesailee elämäni tapahtumia ja tunnelmia! Kerroinkin teille taannoin astrokalenteripalvelusta, jonka olen itselleni tilannut. Tämä palvelu siis lähettää säännöllisesti sähköpostiini tiedon, aina silloin kun tähtikartallani tapahtuu jotain merkittävää. Muutama päivä sitten sain tällaisen viestin. Tämä on siis alkanut jo elokuun lopulla ja päättyy lokakuun alkupuolella, eli hyvinkin näissä energioissa on oltu tässä jo jonkin aikaa. Voimakkuudeltaankin tämä tapahtuma on aika korkeaa luokkaa.

 

Herätät sisäisen parantajasi

Chiron yhtymä Aurinko

Alkaa:25.08.2011 Päättyy: 9.10.2011

Voimakkuus: 5/6

Tehdessään yhtymää Auringolle avaa Chiron kokonaan uusia mahdollisuuksia toteuttaa sisälläsi olevaa parantajaa ja tietäjää. Tietoisuutesi kohoaa uudelle tasolle ja ymmärrät maailmaa ja sen ilmiöitä paljon selvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tällaisen transiitin aikana tulet törmäämään henkisesti korkealla tasolla oleviin ihmisiin (opettajiin), jotka kukin omalla tavallaan opastavat sinua avautumassa olevien valmiuksiesi käyttöön ottamisessa.

Usein ihmiselle avautuu myös mahdollisuus toimia parantavan energian välittäjänä joko käsiensä, puheensa, tekstiensä, kuviensa tai jonkun muun luovuuden osa-alueen kautta. Näiden parhaimmillaan selvästi elämääsi uudistavien kykyjen avautuminen ei yleensä tapahdu ihan kivuttomasti, vaan joudut samalla sanoutumaan irti itsellesi kivuliaista olosuhteista tai ihmiskontakteista.

Sinuun saatetaan suhtautua ajoittain hyvinkin kriittisesti ja vihamielisesti tätä uudenlaista elämäntapaa ja parantamisen taitoja opetellessasi, mutta se kuuluu asiaan ja omaan tervehtymisprosessiin. Jos sinulla on joku sairaus tai henkinen ongelma, niin tämän jakson aikana sille on löydettävissä apua ja helpotusta, sillä yksi Chironin tarjoamista lahjoista on mahdollisuus itsensä parantamiseen tavalla tai toisella.

Kuonaa ja negatiivista energiaa, ja miten niistä selvitään!

Huomaan jälleen, millaisessa prosessissa olen. Nämä prosessit ovat hyvin tyypillisiä meille heränneille, tyypillisiä juuri näinä aikoina. Käyn läpi omia uskomuksiani ja ajatusmallejani pohjamutia myöten, niitä tuodaan minulle aktiivisesti pintaan, jotta voisin käydä ne läpi ja muuntaa ne joksikin muuksi, tiedostaa ne ja sitten poistaa ne.
Eilen olimme mieheni kanssa hääjuhlissa ja tuo tilaisuus toi itselleni niin paljon pintaan sitä heikkoutta ja negatiivista minusta itsestäni, että tänään elellessäni edelleen hiukan noissa tunnelmissa huomaan, että tämä tilanne annettiin minulle ihan tarkoituksella. Se tuli jotenkin niin voimallisena... huomaan sen eri tavalla nykyään, kun joku tilanne selkeästi annetaan minulle käsiteltäväksi. En haluaisi puhua näistä pintaan nousseista asioista sen tarkemmin, koska kyse on hyvin aroista ja henkilökohtaisista asioista (ne arimmat puurot, kun syvältä nousevat, ne tekevät hiukan kipeää, eikä niitä tee tosiaan mieli jakaa koko maailmalle, koska niitä on ikävä itsekin katsoa kohti). Sanottakoon, että kyse on kuitenkin aihealueesta itsetunto ja itsensä rakastaminen/arvostaminen, tai näiden puute. Kyse on siitä, millaisilla mittareilla minä peilaan itseäni muita vasten ja miten se sitten vaikuttaa minuun. Tämä kaikki tuotiin niin nenäni alle, että parempi se kai on uskoa. Yritän tuntea sydämessäni lujaa luottamusta siihen, että tämä prosessi on myös viemässä minua parantavaan ja puhdistavaan päätökseensä asian tiimoilta. En tiedä miten, mutta jotenkin sitä kohti. Tässä kohtaa muistan myös pyytää enkeleiltä apua tähän prosessiin. Ovathan he antaneet minulle jo niin paljon, kuten näkökykyä nähdä mitä eteeni annetaan (vaikka sen katsominen ei aina olekaan miellyttävää). Voin uudelleensyntyä siksi todelliseksi valo-olennoksi itse vain tuomalla kaiken alitajuisen ja piilotajuntaan viedyn kuonan pintaan, ja katsomalla niitä piirteitä rakastavin ja myötätuntoisin silmin. Katsoa niitä, käsitellä ne ja sitten antaa niiden mennä. Olen valtavan kiitollinen siitä, että ymmärrän minkä keskellä olen ja siitä, että uskallan katsoa tämänkin näytöksen läpikotaisin.

Olen myös valtavan iloinen tekniikoista, joita opin meditaatiokurssilla. Viime kerralla opin, miten suojata itsensä ruusulla, miten poistaa negatiivisia energioita itsestäni ruusuilla. Osaan jo suojata itseäni muillakin tekniikoilla sekä palauttaa oman hajaantuneen energiani takaisin itselleni. Nämä tekniikat todella auttavat ja se on kiva huomata!
Tänään elämäni vaikein henkilö puhui minulle pitkästä aikaa, yleensähän välillämme vallitsee jäätävä hiljaisuus. Menin tietysti hetkeksi pois tolaltani, kuten tapahtuu usein, kun hän päättää avautua minulle. Tämän tapahtuman jälkeen läksimme ajamaan autolla ja minä pelkääjän paikalla suljin silmäni 5 minuutiksi. Lapset mekastivat takapenkillä ja mies kyseli vieressä, että "mitä sä teet, meditoitko sä?" ja oli ihana huomata sekin, että se ei haitannut minua yhtään. Kun olemme kurssilla harjoitelleet jotain tekniikkaa monta kertaa, se on jo helppoa tehdä missä ympäristössä tahansa. Se on vähän kuin pyörällä ajoa siinä mielessä, "ota taito haltuun ja siitä eteenpäin sinun ei tarvitse niin hirveästi keskittyä siihen". Suljin siis silmäni ja ensin maadoitin itseni, sitten kokosin kenttäni ja tein itselleni suojaavan kultaisen munankuoren. Tämän jälkeen loin eteeni ruusun, johon pistin koko tilanteen ikävän ihmisen kanssa sekä samalla koko päivän muut stressit ja kiireet, ja sen jälkeen tuhosin ruusun. Sitten loin itseni eteen vielä maadoitetun suojaruusun, joka suojaa minua negatiivisilta energioilta. Sitten loin pääni päälle kultaisen auringon ja pyysin kaikkea hajaantunutta energiaani palaamaan tuohon kultaiseen auriinkoon, jonka jälkeen annoin kultaisen auringon laskeutua päälaelta kehooni, ja valua alas varpaisiin saakka antaen näin minulle takaisin oman energiani, sekä kehooni että kenttääni. Sen jälkeen avasin silmäni ja totesin oloni paljon kevyemmäksi. Sanailu ikävän ihmisen kanssa ei enää painanut mieltäni, ja itse asiassa siinä kohtaa pystyin ensimmäistä kertaa huomaamaan, että se mitä hän todella sanoi, oli tavallaan ihan aiheellista. Nyt vain pystyin riisumaan siitä ne kaikki muut merkitykset ja tunteet ympäriltä pois, ja keskittymään pelkkään asiaan.
Oli siis ihana huomata, miten nämä meditaatiotekniikat auttavat minua omassa arjessani!

Mietin välillä myös tuota jumissa olemista, mistä puhuin viime kerralla. Ehkä tosiaan tunnen olevani välillä jumissa, mutta minun ei tarvitse kuin katsoa elämääni hiukan taaksepäin ja katsoa sitä nyt, ja näen niin valtavan eron, että henki meinaa salpautua. Mitä tein 6kk sitten? Mitä teen nyt? Mille asioille omistan suuren osan ajastani nyt? Millaisia kirjoja luen? Mikä on intohimoni ja elämäni päämäärä nyt? Mitä asioita tiedostannyt, mitä en tiedostanut vielä 6kk sitten (voi valtavuus, mikä ero tässä on!)
Lopetin kahvin juonnin, käyn astrologiakurssilla ja meditaatiokurssilla, ja kävisin paljon muissakin jos minulla olisi aikaa ja rahaa. Minun elämäni on todella muuttunut aivan valtavasti. En tiedä huomaavatko esim. ystäväni ja tuttavani sen, mutta minä itse tunnen kyllä mistä ovesta olen astunut. Enkä muuten aio astua takaisin entiselle puolelle, vaan jatkaa tällä tiellä tämän kertaisen elämäni viime hetkeen saakka. Kasvaen, laajentuen, Valolla täyttyen. Aion kaivaa itsestäni esiin ne kaikki jumalaiset piirteet ja lahjat, joiden kanssa me kaikkiolemme syntyneet. Ne kaikki ovat siellä jossain kaiken muun roinan ja kuonan alla. Kaivakaa kaivakaa, niin löydätte lopulta! Löydätte sen suuremman tarkoituksen, jota olette hiljaa mielessänne etsineet koko elämänne. Tiedän itse niin 100% varmasti löytäneeni jotain niin suurta ja oikeaa, että minun päätäni ei käännä mikään eikä kukaan. Tiedän ja tunnen niin 100% varmasti, että millään kritiikeillä ei edes ole minulle mitään merkitystä. Jos joku ei voi tai halua (tai uskalla) hyväksyä minua tämän perimmäisen totuuden kera, niin se on surullista, mutta toisaalta asia joka on minulle siinä kohtaa vasta toisarvoinen.

Kaikkia lukijoita rakkaudella ajatellen <3

Jumissa

Minulla on jotenkin sellainen paikoillaan junnaava olo. Sellainen pysähtynyt, takertunut, jumittunut. Tuntuu kuin tarvitsisin pienen tönäisyn, henkisen tönäisyn, joka saisi minut taas "liikkeelle". Tuntuu kuin olisin tielläni jäänyt ihastelemaan ympäröiviä maisemia enkä millään saa jatketuksi matkaa. Se hermostuttaa mua jotenkin... vaikka samaan aikaan tiedän täysin, että näitä tapahtuu, joskus ne ovat jopa ihan tarkoituksellisia. Samaan aikaan on sellainen luissa ja ytimissä tuntuvan odotus ja jännitys, sellainen että kohta tapahtuu jotain. En tiedä mitä, mutta on vain sellainen intuitio.


Viime viikolla aloitin meditaatiokurssin, jolle olin ilmottautunut. Kurssi on neljän illan mittainen, neljä peräkkäistä perjantaita. Vaikuttaa oikein mukavalta ja minulle sopivalta kurssilta. Vielä kun saisin ujutettua nuo pienet meditaation hetket tähän arkielämääni, se on pieni haaste. Vaikka toisaalta näihin tekniikoihin, joita ensimmäisellä kerralla opetettiin, ei tarvita kuin pieni hetki. Kyllä sellaisia aina välillä tässäkin talossa löytyy, mutta itsekään en sitten aina muista juuri niissä kohdin tehdä näitä harjoituksia.
Erityisen iloinen olen siitä, että kurssin kautta pääsin tapaamaan erään henkisen ystävän, jonka tähän saakka olen tuntenut vain täältä internetistä käsin ja täälläkin vasta varsin vähän aikaa. Tunnen syvästi hänen kuuluvan siihen samaan sarjaan, josta olen puhunut aiemminkin täällä blogissa, eli ihmisiin, joita tupsahtaa tielleni tarkoituksella. Pyysin itse enkelitä lähettämään tielleni ihmisiä, jotka puhuisivat samaa "kieltä" kanssani. Toisaalta on niinkin, että kun itse muuttuu ja omat energiat ja värähtelyt muuttuvat uudenlaiseksi, se alkaa magneetin lailla vetää puoleensa samanlaisia energioita, ihmisiä ja tilanteita.


Mietin vielä tuota jumittumista. Jonkun toisen mielestä en olisi yhtään jumissa, ehkä. Luen edelleen paljon, joka päivä luen henkistä kirjallisuutta ja tekstejä, kirjoista ja netistä. Ahmin suorastaan ja harmittelen, etten voi lukea vielä enemmän. Saan koko ajan lisää tietoa, tietoisuuteni itsestäni ja ympäröivästä maailmasta muuttuu ja kasvaa koko ajan. Mutta silti sisäisesti mulla on jumittunut olo. Ikäänkuin en kykenisi tuomaan näitä asioita käytäntöön, vaikka kuinka pyhästi haluaisin ja aikoisin tehdä niin. Vaikka eihän tämä ole tekemistä tai suorittamista, tämä on elämistä omasta sydämestään käsin. Ehkä mä katson tätä asiaa väärin, ehkä tulkitsen vieläkin väärin ja olen siksi jumissa. Siksi juuri mä tarvitsisin sen jonkun tönäisyn. Tuntuu kuin en saisi oikein mitään aikaan. Tuntuu kuin mittaisin itseäni ja toimiani jollain mittapuulla ja kokisin itseni siinä huonoksi. Ja tiedän, ettei sekään ole oikein. Phuuh.


Niin, onko sittenkin kyse siitä, että vaadin itseltäni aina liikaa, enkä osaa tyytyä siihen, mikä on ihan riittävästi? Minua esimerkiksi harmittaa oma saamattomuuteni siinä asiassa, että en saa tehtyä omalle terveyden tilalleni mitään. Haluaisin alkaa panostaa siihen, että laitan vain suuhuni sellaista, mikä tekee mun keholleni hyvää. Haluaisin alkaa liikkua enemmän. Sitten en kuitenkaan pysty saattamaan käytäntöön näitä halujani, vaan ne jäävät ajatuksen tasolle. Tungen suuhuni suklaata ja sokeria yhtä lailla kuin ennenkin. Valkoisia jauhoja, lihaa. Miksi olen näin vaativa itselleni? Miksi en ennemminkin huomaisi kiittää itseäni niistä pienistä teoista, joita olen jo tehnyt ja jotka toisaalta ovat valtavan isoja itselleni? Minä esimerkiksi olen kokonaan lopettanut kahvin juonnin! Olen juonut sitä ainakin 15 vuotta päivittäin ja nyt yhtäkkiä en juo ollenkaan, vaihdoin kahvin rooibos-teehen. Tämä onnistui ihan yhdellä päätöksellä ja yrittämällä, vaikka aiemmin olisin ajatellut että mahdoton tehtävä! Tämäkin on seurausta siitä, että tunsin etten halua enää laittaa kehooni mitään, mikä ei sinne luontaisesti kuulu. Kofeiini tuntui yhdeltä sellaiselta aineelta. Myös alkoholi ja nikotiini tuntuvat sellaiselta, mitä en enää haluaisi "nauttia". Alkoholia käytän kyllä todella harvoin muutenkin, ja nikotiinia vain alkoholin kanssa. Tätä ajatusta nyt tunnustelen, en tahdo vannoa mitään. Enhän voi kuitenkaan odottaa, että jätän yhtäkkiä kerralla ruokavaliostani pois turhan sokerin, lihan, valkoiset jauhot, kahvin? Eihän kukaan niin tee! Askel askeleelta on ihan hyvä muutos, se on kasvua pikkuhiljaa kohti ja se on ihan hyvä, se on ihan oikein!
Miksi vaadin itseäni tekemään niin suuria muutoksia yhdellä kertaa? Minulla on ilmeisesti paljon oppimista tämän kärsimättömyyden kanssa... ja sen läksyn kannalta on ihan hyvä kitua näissä tunnelmissa juuri nyt. Uuden omaksuminen, kasvaminen ja oppiminen tekee välillä kipeää, ja tässä kohtaa turhautuminen ja kärsimättömyys on sitä minun kipuani.


Olen niin kyllästynyt olemaan itselleni niin ankara! Niinhän sanotaan, että todellisen anteeksiannon oppii sitä kautta, että oppii antamaan anteeksi itselleen. Minun tulisi todellakin olla hiukan lempeämpi ja anteeksiantavampi itseäni kohtaan. Pyydän enkeleiden johdatusta näihin oppeihin. Tiedän, että nämä ovat tärkeitä asioista oppia ja toivon, että nämä ikävät tunteeni tällä hetkellä tarkoittavat sitä, että olen juuri keskellä tuota prosessia. Katson näitä tunteita siis lopulta kiitollisuudella, kiitos kiitos kiitos.

Haasteita matkalla

Se, että saa mitä parhaimpia neuvoja, ei aina tarkoita että niitä osaisi suoraan hyödytää käytännön elämään. Se, että sinua johdatetaan, ei tarkoita että osaisit aina kuunnella.
Joskus on vaikeaa, tietää mikä on oikein, mikä totaalisen väärin. Ei ole tarkoituskaan, että kukaan ratkaisisi ongelmia ja haasteita sinun puolestasi. Tänne maapallolle on tultu oppimaan ihmisyyttä, ja kai sitä oppii vain sen kuuluisan kantapään kautta.

Itse painiskelen sen kanssa, että miten valitsen seurani. Olen tullut krantummaksi ylipäätään, mitä vanhemmaksi olen tullut. Olen ehkä alkanut arvostaa itseäni sen verran enemmän, että en enää "tuhlaa" aikaani ihmisiin, joiden seuraa en koe arvokkaana. Enkä tällä laita ihmisiä arvojärjestykseen, vain sen mikä resonoi itseni kanssa. Haluan tällä siis korostaa sitä, että me kaikki olemme yhtä arvokkaita ja yhtälailla Jumalan kipinöitä kaikki, olimmepa tämän kertaisella matkallamme kuinka valoisia tai synkkiä hyvänsä.
Nyt kun olen saavuttanut elämän polullani yhä henkisempiä arvoja, olen noussut sieltä ihan tiheimmistä ja matalimmista energioista aavistuksen ylemmäs, minulle on jotenkin hankalaa olla tiettyjen ihmisten seurassa.  Olen aika suora tässä asiassa ollut jo jonkin aikaa. Jos jotain ihmistä katsoessani en pidä siitä  mitä näen, en halua raahata sellaista ihmistä mukanani ollenkaan. Mutta miten tehdä nämä asiat  niin, että ei turhaan loukkaa ketään? Miten toimia, kuitenkaan kuulostamatta siltä kuin haluaisin arvottaa tai tuomita ihmisiä? Tuntuu pahalta, että sanoisin: "Sinä et enää kelpaa minulle". Mieluummin sanoisin, että "minun ei ole enää niin hyvä olla kanssasi, sinä vedät minua alaspäin ja en halua sellaista". Mutta eihän ihmiset ymmärrä sellaista! He loukkaantuvat, he pahoittavat mielensä ja haavoittuvat. Ja kun he haavoittuvat, heidän egonsa astuu esiin ja yrittää peittää haavoittuvuuden kaikennäköisellä tukitoiminnalla. Minä tiedän, koska minullakin on oma egoni, jonka kanssa painin. Ja minä tiedän siksikin, koska olen aina ollut ihmisten suhteen niin intuitiivinen ja tarkkanäköinen, minä vain näen sen toiminnan ja sen takana olevan pienen ihmisen. Minä näen, koska olen itsekin ollut se pieni ihminen. Muistan sen hyvin vielä, enkä olet siitä asiasta vielä päässyt kokonaan eroonkaan.

Ja toisaalta, ollakseen Valotyöntekijä, pitäisi sitä Valoa kai mennä näyttämään sellaiseen piiriin, missä sitä "pimeyttä" on. Haluaisin vain hengata samanhenkisten kanssa, mutta mitä hyötyä siitä on? Samanhenkiset eivät tarvitse minun Valoani niin kipeästi, heillä on jo omansa.
Se tuntuu välillä vaikealta tasapainoilulta, että miten paljon elän nyt vain itselleni, miten paljon olen Valotyöntekijä? Täytyykö minun kantaa mukanani elämässä niitä ihmisiä, joiden en tunne antavan minulle paljoakaan tällä hetkellä?

Mitä pidemmälle kuljen omalla polullani, sitä hullummalta kaikki elämä ympärilläni alkaa tuntumaan. Ihmisten arvot, maailmankäsitys, kaikki. Ne alkavat ottaa korvaan. Samaan aikaan omat huonot tunteet ja toimet alkavat pistää korvaan, ikävästi mutta hyödyllisesti. Kun tunnen kateutta, huonommuutta tai vastaavaa, minua häiritsee se enemmän kuin ennen. Eräs ystäväni sanoi hyvin, että se johtuu siitä, että tiedostan niin paljon enemmän nyt. Se on ihan totta. Kun meinaan lausua valkoisen, mitättömän valheen, huomaan sen heti ja kysyn itseltäni, että "miksi sinun on kerrottava valkoinen valhe, mitä sillä yrität peittää?" En ole huomannutkaan ennen, kuinka niitä sinällään viattomia valkoisia valheita tulee viljellyksi. Jos jotain on muuttunut, niin ne ovat jääneet aika lailla taa. Olen mieluummin kokonainen itseni rosoineen kaikkineen, vaikka se vaatiikin totuttelua.
Välillä tuntuu edelleen yksinäiseltä. Toivoisin, että voisin saada kaikki minulle tärkeät ihmiset (edes) ymmärtämään, miksi me ihmiset olemme täällä maapallolla, mikä kaiken tämän tarkoitus on. En tarkoita, että kellään ihmisellä on tähän täydellistä vastausta tai tietoa jaettavanaan, kuitenkaan. Mutta siinä, miten ajattelemme asioista eläessämme vain kolmannessa ulottuvuudessa ja silloin meitä ei taida edes kiinnostaa, eroaa huimasti siitä mitä voisimme saada selville jos vain haluaisimme. Voisimme lakata haaskaamasta aikaamme ja energiaamme aivan turhiin asioihin, voisimme nähdä minkä vuoksi me loppujen lopuksi täällä olemme. Olen saanut selville yhtä sun toista ja minun käsitykseni kaikista asioista on pyörähtänyt ympäri 360 astetta. Meillä ihmisillä on sellainen käsitys, että me olemme yksin täällä universumissa, että me muodostamme tavallaan koko maailman ja elämän, ei ole mitään muuta. Luulemme, että me olemme niitä jalostuneimpia ja sivistyneimpiä elollisia olentoja. Tämä on ihan väärin ajateltu. Itse asiassa täällä maapallolla elävät ihmiset ovat aika kehittymättömiä, jos verrataan moniin muihin planeettoihin. Me emme myöskään useinkaan ymmärrä sitä, kuinka nämä meitä paljon kehittyneemmät avaruussisaret ja -veljet seuraavat meidän kehittymistämme koko ajan ja auttavat meitä monella tapaa. Maapallolla eletään niin uskomattomia aikoja, niin voimallisia muutosaikoja, että koko avaruuden väki seuraa tilannetta henkeään pidätellen. He jännittävät sitä, että alkaako maapallon ihmisten silmät avautua, herääkö heidän sydämensä perimmäiselle totuudelle ja alkavatko he muistaa, keitä he todella ovat. Muistatko sinä? Muistatko, kuinka monta elämää olet elänyt ennen tätä elämää? Oletko ehkä elänyt jollain toisella planeetalla ja inkarnoitunut nyt maapallolle auttamaan maapallon ihmiskuntaa näinä tärkeinä aikoina?

Mitä ajattelit kanavoinnista, jonka lisäsin blogiini juuri ennen tätä kirjoitusta?

"Tiedätte, että maailmanne on kriisissä, muttei rikki. Nyt tapahtuvat asiat eivät merkitse maailmanloppua. Myllerrys on merkki vallankumouksellisista ajoista, joita elätte todistamassa. Olette tällä nyt nähdäksenne nämä asiat ja alkaaksenne nähdä itsenne, toiset ja planeetan täysin uudella tavalla.

Te jumalaisina muutoksentekijöinä olette täällä synnyttämässä tarvittavat muutokset. Kuten tiedätte, on monia asioita, jotka eivät tuo sellaista maapalloa, millä haluatte asua. Energia on saatettava takaisin tasapainoon - ihmisten sisällä ja ulkoisesti siinä, miten elämää eletään.

Millään muulla sukupolvella ei ole ollut tilaisuutta muuttaa niin paljon tulevien sukupolvien kohtalosta. Teillä on voima muuttaa se, mikä on rikki. Elätte nyt tehdäksenne tämän. Joka kerta kun lisäätte valoa maailmanlaajuiseen kriisiin, autatte ankkuroimaan uusia energioita planeetalle."
-Kahdentoista neuvosto-

Nyt on se hetki

Athabantian-aluslaisia kanavoinut Mark Kimmel (www.cosmicparadigm.com)
10.9.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Miten monta kertaa teille pitää sanoa, etteivät asiat jatku entisellään? Miten monta kertaa meidän täytyy sanoa teille, että kaikki muuttuu? Miten usein meidän täytyy sanoa, että te ette vain leiju transformaation läpi sen vaikuttamatta teihin? Asiat eivät jatku entisellään. Kaikki muuttuu. Te ette leiju muutoksen läpi ilman vaikutuksia. Te muututte. Toiset muuttuvat. Kaikki teissä muuttuu.

On siirtymäaika - "väliaika" - kun maapallo ja kaikki jotka sen valitsevat, vaihtavat korkeampiin taajuuksiin. Väliajan jälkeen kaikki on hyvin erilaista maan päällä. Ainoa tie uudelle maapallolle on muuttua. Opetelkaa värähtelemään korkeammalla taajuudella, näkemään kaikki ykseydessä ja ajattelemaan sydämestänne.

Nyt on transformaatiohetkenne.

Ne muutokset joita näette kuvattavan elokuvissa ja videoilla, ovat kolmatta ulottuvuutta, pelkoon perustuvia esityksiä muutoksesta, mikä on tulossa planeetallenne ja teille sen ihmisasukkaille. Suurempia muutoksia ovat ne, joita yksilöt kokevat käsitellessään korkeamman värähtelyn, korkeamman olemistavan energioita. Sillä rakkaus tulee puuskina ja valtaa kaikki. Vain ne jotka ovat valmistautuneet, hyväksyvät sen. Ne jotka eivät ole valmistautuneet, pakahtuvat ja alkavat pelätä - juuri niin, kuin heidän ei pitäisi tehdä.

Pimeyden näkeminen ykseyden toisena ilmentymänä on oikea tapa nähdä asiat. Älkää juosko pakoon pimeyttä. Älkää kääntäkö selkänne sille pelosta. Älkää sivuuttako sitä sanoen: "En halua olla missään tekemisissä tämän kanssa." Sillä nämä teot vain rohkaisevat pimeyttä. Vaikka on totta, että pimeys tuntee pakahtuvansa ja on viime taipalellaan, sillä on edelleen voimaa saada ansaan ne, jotka pelkäävät, sillä se ruokkii itseään heikkoudella.

Tulevina päivinä ja viikkoina tapahtumat voivat vetää huomionne pois sydämeen keskittyneisyydestä. Näiden joukossa on rahajärjestelmien ja hallitusten romahtaminen. Samaan aikaan joitain ulkopuolisia energioita tulee maan päälle ja aiheuttaa fyysisten tapahtumien ilmentymistä. Nämä tapahtumat eivät ole yhtä katastrofaalisia kuin kuvataan elokuvissanne.

Minäpä käsittelen tätä yksityiskohtaisemmin. Magneettinavat muuttuvat, kuten on tapahtunut aiemmin maapallon matkatessa galaksissa. Maapallon magneettikenttä vähenee jo. Silloin kun se on minimaalinen, magneettinavat muuttuvat. Älkää aliarvioiko tätä vaikutusta, sillä se on erittäin järkyttävä kaikkien tunteille.

Mitä fyysiseen napamuutokseen tulee, niin maapallon iho muuttuu, niin että fyysinen napa näyttää olevan eri paikassa, vaikka maapallon ydin jatkaa pyörimistään yhtä kiinteästi kuin jättimäinen gyroskooppi. Voimme ennakoida muutoksen, mikä vie pohjoisnavan etelään päin, Siperiaan. Maan iho on silloin kiertynyt niin, että päiväntasaaja ylittää Pohjois-Amerikan. Tätä seuraa maamassojen uudelleensuuntautuminen.

Mitä maan pyörimisakseliin tulee, niin veljenne ja sisarenne ympäri galaksia ovat suoristamassa maan pyörimisakselia, niin että siitä tulee vertikaali. Tämä merkitsee, että maa pyörii vertikaalisti suhteessa aurinkoon eikä kallistuneena kuten nyt. Ei ole enää vuodenaikoja. Avaruussisarenne ja -veljenne poistavat kuun, koska se on keinotekoinen satelliitti, jonka asetti pimeä energia eikä sillä ole mitään käyttöä neljännen ulottuvuuden planeetalle.

Nämä muutokset maapallossa johtavat massiivisiin muutoksiin kasvikunnassa, kun puut, pensaat ja ruoho, jotka ovat ennen talvehtineet, eivät voi sopeutua elämään päiväntasaajalla ja päinvastoin. Tämä vuorostaan vaikuttaa eläimiin, kaloihin, lintuihin ja hyönteisiin. Niinpä välittömästi muutoksen jälkeen kaikki on kaaoksessa. Sitten asiat alkavat järjestyä, kun kaikki tottuvat uuteen maapalloon ja uusiin kykyihinsä neljännessä ulottuvuudessa.

Uskotte ehkä, että tämä valtava projekti vaatii merkittävän ajan. Todellisuus on, että se tapahtuu nopeasti. Vahvistuneen energiansa myötä maapallo on enemmän kuin kykenevä luomaan itsensä yhdessä kierroksessa auringon ympäri. Kuitenkin rakkauspohjaisen ihmissivilisaation luominen vie monta vuotta.

Ajan "yhtyminen" - aika nopeutuu, kun kaikki siirtyy korkeampaan taajuuteen - sekoittaa tämän transformaation tutkimista kolmannen ulottuvuuden perspektiivistä. Katsotaanpa, pystynkö selittämään sen toisella tavalla. Kun ajan romahtaminen jatkuu matkalla siihen hetkeen, jolloin kaikki vaihtuu uuteen toimintamalliin, ilmentyy enemmän jyrkkää pimeyden ja valon todellisuutta. Tämä jyrkkyys yhdistettynä ajan romahtamiseen saa perimmiltään tämän muutoksen kaikki osat tulemaan yhteen.

Tapahtuu ihmisten instituutioiden hajoamista, yhdistettynä lukuisiin maapallon uudelleenjärjestelyihin, planeetan puhdistamiseen ja tähtiveljienne ja -sisartenne saapumiseen - ja henkilökohtaista transformoitumistanne valitsemiinne korkeampiin tiheyksiin.

Se miten yksilö suhtautuu tähän transformaatioon, on lähes kokonaan riippuvainen hänen henkilökohtaisesta värähtelystään. Tämä ei paljonkaan eroa siitä tämän päivän tilanteesta, missä pelokas yksilö resonoi kolmannen ulottuvuuden pelkoon. Samaan aikaan ne jotka ovat rakkauspohjaisia, eivät resonoi kolmannen ulottuvuuden kanssa, vaikka he ovat hyvin tietoisia siitä. Emme lue maapalloa ja kaikkia luonnon asioita mukaan kolmanteen ulottuvuuteen, koska ne palvelevat näyttämönä, missä sitä suurta näytelmää esitetään, jossa te kaikki olette mukana.

Niin tulee olemaan, sitten kun maapallo ja kaikki mikä on tätä uutta taustaa, resonoi uuden toimintamallin korkeammassa värähtelyssä. Ne jotka resonoivat maan korkeamman taajuuden kanssa, nauttivat sen vieraana olemisesta. Ne jotka ovat matalampaa värähtelyä, eivät pysty sietämään maan korkeampaa värähtelyä ja päättävät lähteä. Teemme järjestelyjä kaikkia niitä varten, jotka lähtevät taajuusepätasapainon vuoksi.

Tarpeetonta sanoa, että paljon korkeamman taajuuden olennot pystyvät elämään maan päällä tänä päivänä, vaikka se värähteleekin matalammalla kuin he. Sama pätee niihin, jotka värähtelevät uuden maapallon korkeammalla taajuudella. He ovat vapaita tulemaan ja menemään, niin kuin haluavat.

Tarkastellaanpa joitain yksityiskohtia. Tänä päivänä olette luoneet yhteiskunnan, mikä toimii hallitusten, rahajärjestelmän, yritysten, terveydenhoitojärjestelmien, uskontojen ja koulutusjärjestelmien kolmannen ulottuvuuden rajoissa. Sopeutatte elämänne tähän eri tavoin, jotkut onnistuneesti ja jotkut eivät, jotkut saavuttavat varallisuutta ja toiset jäävät köyhäksi. Tämä on suurelta osin yhdistelmä sielun valinnasta, karmasta ja omistautumisesta maapolulle. Ei ole mitään oikeaa tai väärää, vain kerättäviä kokemuksia. Jotkut saavuttavat riittävästi sydänkeskeisyyttä elääkseen suuremmassa yhteiskunnassa, tehden työtä sen rakenteissa, mutta olematta kuitenkaan sen osa. Kutsuisimme näitä valotyöntekijöiksi tai tiennäyttäjiksi.

Uudella maapallolla on taas rakenteita, mutta ne perustuvat rakkauteen siinä mielessä, että ne palvelevat kaikkien tarpeita. Nämä uudet rakenteet syntyvät uuden maapallon asukkaiden valintojen vuoksi. Luodaan hallitus, mikä edustaa oikeasti kansaa. Jotkut näistä rakenteista ja hallituksista syntyvät helpommin kuin toiset, mukana olevien ihmisten yksilötaustasta johtuen. Tätä seuraa rahajärjestelmä ja rakenteet jakamaan hyödykkeitä, joita tarvitaan elämiseen, työn tekemiseen ja leikkimiseen. Yhteiskuntanne eivät ole primitiivisiä, koska mukana olevat ihmiset kantavat sisällään tietoa rakenteista aiemmissa elämissään maapallon matalammissa tiheyksissä ja nyt ollessaan sydänkeskeisiä he järjestävät asiat vain eri tavalla. Heitä auttavat veljet ja sisaret toisilta planeetoilta luomaan energialähteitä, kuljetus- ja kommunikointilaitteita ja -järjestelmiä.

Kaikessa tässä on monia yksilöjä, jotka värähtelevät viidennen, kuudennen ja korkeampien ulottuvuuksien taajuuksilla. He auttavat maaveljiään ja -sisariaan luomaan uusia tapoja nähdä, käyttäytyä ja kohottaa lisää värähtelyään. Nämä ovat uuden maapallon hoitajia toisilta planeetoilta olevien rinnalla, jotka samalla tavalla värähtelevät korkeammissa taajuuksissa. Kaikki suuntautuu kohti nousemista uusiin näkymiin, uuteen olemistapaan, kaiken ykseyteen ja lopulta kaiken yhdistymiseen Lähteen kanssa. Instituutit joita luomme, auttavat näissä luomuksissa.

Olen Adrial, tämän universumin taivasolento. Toiveeni on, että kaikki päättävät ylösnousta uuden maapallon kevyempiin värähtelyihin. Me Athabantian-aluksella odotamme innokkaasti sitä päivää, kun voimme ilmentyä teille ja työskennellä uuden sivilisaation luomiseksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Tähdet, tähdet!

Eilen alkoi taas kesätauon jälkeen astrokurssi, jonka aloitin viime keväänä. Meitä on siis pieni ryhmä, alle 10 henkeä, jotka käymme opiskelemassa astrologian perusteita Salossa astrologin johdolla. On hienoa oppia ymmärtämään astrologian maailmaa yhä paremmin, mutta vielä hienompaa on huomata, että astrologia on todella ihan todellista totta (kuten olen aina tiennytkin)! Se, että on vain tutustunut oman aurinkomerkkinsä kuvailuihin, ei välttämättä avaa tätä asiaa kirkkaasti. Meidän tähtikartalla on niin paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, millaisia ihmisiä me olemme, esimerkiksi nousumerkki muovaa meidön ulospäin näkyvää persoonalliuutta hyvin paljon (itse olen nousumerkiltäni Vaaka). Minä ainakin löydän itseni jokaisesta karttani kohdasta. Tiedän kyllä, että niin löytävät kaikki muutkin, mutta ne jotka pitävät astrologiaa huuhaana, eivät vain ole suostuneet ottamaan selvää asiasta jonka teilaavat. Musta on etuoikeus tajuta ja nähdä se suuri kuvio, miten astrologiakin punoutuu aivan nerokkaalla ja upealla tavalla tähän koko suureen kuvioon meidän ympärillä. Mutta lopulta sekin voi olla vain synnyinlahjana suotu ominaisuus, että kykeneekö näkemään tällaisen suuren kokonaisuuden tai onko siihen ylipäätään kiinnostusta, ja se lahja näkyy myös astrologisessa kartassa!

Olemme nyt astrokurssilla käyneet läpi eläinradan merkit, elementit ja laadut, nyt käymme läpi 12 huonetta. Astrologian ymmärtäminen antaa ihan uudenlaiset avaimet ymmärtää myös muita ihmisiä. Sitä alkaa yhä syvemmin tajuamaan, että me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme, koska me synnyimme sellaisiksi. Meidän on tarkoitus olla sellaisia kuin olemme, ja se auttaa hyväksymään sekä itsensä että toiset. Emme oikeastaan itse valitse tulla jonkinlaiseksi, me saamme nämä piirteemme synnyinlahjana.

Minulla on ollut nyt joitakin kuukausia käytössäni astrokalenteri, joka on sähköpostin välityksellä toimiva palvelu. Astrokalenteri lähettää sähköpostiini viestin joka kerta, kun taivaalla tapahtuu jotain sellaista, mikä vaikuttaa minun oman henkilökohtaisen tähtikarttani kautta minun elämääni. Näitä viestejä tulee välillä päivittäin, välillä voi olla parin päivän taukoja. Muutama viesti viikossa tulee ainakin. Kalenteri on monta kertaa saanut minut yllättymään tarkkanäköisyydellään. Tuntuu hassulta käydä jotain sisäisesti läpi ja sitten astrokalenteri kertoo sen saman asian minulle omin sanoin. Liitän tähän alle astrokalenterin viestin, jonka sain tänään. Jos luette viestin, näette miten suurten asioiden äärellä minä tällä hetkellä olen. Ja totisesti tiesin tämän sisuskaluissani jo pitkään, ennen kuin luin sen astrokalenterista, mutta silti tuntuu hienolta lukea siihen jokin "selitys", mikä selkiyttää koko prosessin eri tavalla.

(Astrokalenteria saa kokeilla ilmaiseksi, jonka jälkeen se muuttuu maksulliseksi jos tilausta haluaa jatkaa. Muistaakseni kalenterin voi tilata puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan, ilmainen kokeilujakso oli lyhyempi. Tässä on linkki astrokalenterista kiinnostuneille.)

Persoonallisuutesi rakentuu uudelleen
alkaa 9.8.2011
päättyy 23.9.2011
voimakkuus 5/6

Olet nyt hyvin konkreettisella tavalla määrittelemässä suuntaa omalle persoonallisuudellesi 28-30 vuodeksi eteenpäin. Turha kuitenkaan kuvitella, että voisit nyt asettaa konkreettisen tavoitteen alkavalle aikajaksolle, siihen valmiutesi eivät millään riitä. Suunta on nyt tärkeämpi kuin hyvin kaukana oleva maali. Suunnan määrittämisessäkin sinun on ensisijaisesti kuunneltava luonnon viestiä, sen sijaan että rasittaisit ylenmääräisesti mieltäsi ja aivojasi.
Olet nyt todella tärkeiden aloitusten ja uusien päätösten edessä elämässäsi. Osa niistä johtaa oikeaan suuntaan ja osa ei. Kuuntelemalla kohdallesi tulevia tapahtumia ja tulemalla tietoiseksi niiden viesteistä pääset eteenpäin pienemmillä vaurioilla ja paremmalla menestyksellä.
Olet jättämässä taaksesi tähänastisessa elämässä luomasi rajat ja olosuhteet voidaksesi ryhtyä toteuttamaan persoonallisuuttasi todellisten kykyjesi ja mahdollisuuksien mukaisesti. Siksi myös päättymiset kuuluvat ajan kuvaan yhtä paljon kuin aloitukset. Kaikki kohtaamasi vastoinkäymiset auttavat sinua luopumaan vanhasta persoonallisuudestasi ja vastaanottamaan uutta ja oikeaa tapaa sen toteuttamiseksi. Pystyessäsi kohtaamaan ongelmat tällä tietoisuudella aloitat kyllä uskomattoman upean jakson elämässäsi.
Samanaikainen oppositio deskendentille kuvaa läheisten ihmissuhteiden ja parisuhteen alueella esiintyviä haasteita. Siksi tämä saattaa olla hyvinkin raskasta aikaa rakkausrintamalla yrittäessäsi ikään kuin viimetingassa rakentaa parisuhdettasi uuteen, paremmin persoonallisuuttasi tukevaan muotoon.
Saatat pyrkiä eroon sitovista ja velvoittavista ihmissuhteista melkoisella vimmalla vain huomataksesi hypänneesi ojasta allikkoon. Tällaisena aikana syntyvä uusi parisuhde on useimmiten tarkka kopio aiemmasta, joten tärkein neuvoni onkin lykätä jopa kihlojen ostoa hiukan myöhemmäksi. Kaikki konkreettinen sitoutuminen on mitä todennäköisemmin vain yritys päästä irti vanhoista rajoituksistasi.
Uusi suhde ei voi sinua vapauttaa, koska rajoitukset ovat sisälläsi ja näin tulet pettymään odotuksiisi uudesta ihmissuhteesta. Pitäytymällä erossa kaikista sitoumuksista annat henkistyvälle ihmissuhdekäsityksellesi edes pienet mahdollisuudet toteutua.
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon vielä, ettei siirtyminen henkiselle, vastaanottavalle tasolle suinkaan tarkoita menossa olevan parisuhteen päättymistä, vaikka sellaista toki tapahtuu tavallista enemmän tällaisen jakson aikana. Kaikenlaiset ongelmat sen sijaan kuuluvat kuvaan aina tällaisten muutosten yhteydessä.

Yöllisiä kokemuksia, part 2

Viime yönä heräsin unesta ja näin taas jotain jännää. Näin huoneen ympärilläni, siis oman makuuhuoneeni mutta sitä "peitti" ikäänkuin vesileimana sellainen kuviomatto, jossa oli ihan kuin muinaisia graafisia kuvioita. Se oli koko näkökentässäni vesileiman tavoin, mihin katsoinkin niin näin tuon "kuviomeren" ja sen läpi sitten fyysisen tilan. Olin ihan unenpöppörössä enkä jaksanut ihmetellä asiaa kauaa, vaan jatkoin unia. Olinkohan jossain astraalimatkalla ollut ja kun heräsin, oli pientä viivettä palata fyysiseen kehoon?

Hahmottelin paperille tätä kuviomerta suurinpiirtein sellaisena kun muistan:

Samoin kävi tässä taannoin, että heräsin ja näin verkon laskeutuvan päälleni ylhäältä päin, kun makasin siinä sängyllä. Verkko peitti minut kokonaan ja se oli jo hiukan ahdistavakin näky. Nämä yölliset tapahtumat liittyvät selkeästi tähän henkiseen heräämiseen ja matkaan, koska koskaan ennen elämässäni ei ole ollut tällaisia yöllisiä "harhanäkyjä" (en nyt keksi parempaakaan sanaa, mutta tiedän silti että mistään harhoista ei ole kyse.. Ne ovat pikemminkin heijastumia toisista ulottuvuuksista.)

Matka valon läpi ja takaisin

(Blogistin huomautus: Aivan uskomattoman fantastinen tarina! Suokaa anteeksi ylisanat, mutta näin se vaan on!) Mellen-Thomas Benedictin kuoleman lähikokemustarina Vuonna 1982 kuolin parantumattomaan syöpään. Tilaani ei voinut leikata ja kaikenlainen sytostaattihoito olisi tehnyt minusta vain enemmänkin vihanneksen. Minulle annettiin kuudesta kahdeksaan kuukautta elinaikaa. Olin informaatiofriikki 1970-luvulla ja olin tullut epätoivoisemmaksi ydinkriisin, ekologisen kriisin jne. osalta. Koska minulla ei ollut henkistä perustaa, aloin uskoa, että luonto oli tehnyt virheen ja että olimme luultavasti planeetan syöpäorganismi. En nähnyt mitään tapaa, miten voisimme päästä ulos kaikista ongelmista, mitä olimme saaneet aikaan itsellemme ja planeetalle. Pidin kaikkia ihmisiä syöpänä - ja sen sitten sain itse. Se tappoi minut. Varokaa omaa maailmankuvaanne. Se voi antaa teille palautetta, erityisesti jos se on negatiivinen maailmankuva. Minulla oli hyvin negatiivinen kuva. Tämä johti minut kuolemaan. Yritin kaikenlaisia vaihtoehtoisia parannusmenetelmiä, mutta mikään ei auttanut. Niinpä päätin, että tämä oli oikeastaan vain Jumalan ja minun välinen asia. En ollut koskaan aiemmin todella kohdannut Jumalaa tai edes ollut tekemisissä hänen kanssaan. En ollut minkäänlaisen henkisyyden kannattaja tuolloin, mutta aloitin matkan henkisyyden ja vaihtoehtoisen parannuksen oppimiseksi. Aloin lukea ja päntätä kaikkea mahdollista tästä aiheesta, koska en halunnut yllättyä toisella puolella. Niinpä aloin lukea eri uskonnoista ja filosofioista. Ne olivat kaikki hyvin mielenkiintoisia ja antoivat toivoa siitä, että toisella puolella oli jotain. Päädyin saattohoitoon. Muistan heränneeni eräänä aamuna kotona noin klo 4.30 ja vain tiesin, että tässä se sitten oli. Tänään kuolisin. Niinpä soitin muutamille ystäville sanoakseni hyvästi. Herätin saattohoitajani ja kerroin hänelle. Minulla oli hänen kanssaan yksityinen sopimus siitä, että hän jättäisi kuolleen kehoni yksin kuudeksi tunniksi, koska olin lukenut, että kaikkea kiinnostavaa tapahtuu kuollessa. Vaivuin taas uneen. Se mitä seuraavaksi muistan, oli tyypillisen kuoleman lähikokemuksen alku. Yhtäkkiä olin täysin tietoinen - ja minä seisoin, mutta kehoni oli sängyssä. Ympärilläni oli pimeää. Kehoni ulkopuolella oleminen oli elävämpi kokemus kuin mikään tavallinen kokemus. Se oli niin elävä, että saatoin nähdä kaikki talon huoneet. Saatoin nähdä talon yläosan, talon ympäri ja talon alle. Valo säteili. Käännyin Valoa kohti. Valo oli hyvin samanlainen, kuin mitä monet ihmiset ovat kuvanneet omassa kuoleman lähikokemuksessaan. Se oli todella upea. Se oli konkreettinen, sen saattoi tuntea. Se oli puoleensavetävä. Siihen haluaa mennä samalla tavalla, kuin haluaisi mennä ihanneäidin tai -isän syliin. Kun aloin liikkua Valoa kohti, tiesin intuitiivisesti, että jos menisin Valoon, olisin kuollut. Niinpä kulkiessani sitä kohti sanoin: "Odota, pysytään hetki tässä. Haluan ajatella tätä. Haluaisin puhua sinulle, ennen kuin menen." Yllätyksekseni koko kokemus pysähtyi siihen paikkaan. Olemme kuoleman jälkeisen elämän hallinnassa. Emme ole millään vuoristorata-ajelulla. Pyyntöäni siis kunnioitettiin ja keskustelin vähän Valon kanssa. Valon hahmo muutti jatkuvasti - tuli sellaisia kuin Jeesus, Buddha, Krishna, mandaloita, arkkityyppisiä kuvia ja merkkejä. Kysyin Valolta: "Mitä täällä tapahtuu? Valo, ole kiltti ja selvitä itseäsi minulle. Haluan todella tietää tilanteen todellisuuden." En voi sanoa tarkkoja sanoja, koska se oli jonkinlaista telepatiaa. Valo vastasi. Minulle siirrettiin informaationa, että kuoleman jälkeisessä elämänkokemuksessamme omat uskomuksemme muotoilevat sen, millaista palautetta saamme ennen Valoa. Jos on buddhalainen, katolinen tai fundamentalisti, saa omanlaistaan palautetta. On mahdollisuus tarkastella ja tutkia tilannetta, mutta useimmat ihmiset eivät tee sitä. Kun Valo paljastui minulle, tulin tietoiseksi siitä, että todellisuudessa näin korkeamman itseni matriisin. Meillä kaikilla on korkeampi itse tai olemuksemme ylisieluosa. Se paljastui minulle aidoimmassa energiamuodossaan. Voin kuvailla sitä oikeastaan vain niin, että korkeamman itsen olemus on enemmänkin kuin kanava. Se ei näyttänyt siltä, mutta se on suorassa yhteydessä Lähteeseen, joka meillä jokaisella on. Olemme suoraan yhteydessä lähteeseen. Valo siis näytti minulle korkeamman itsen matriisin. En ollut sitoutunut mihinkään uskontoon. Niinpä se oli palautetta minulle kuoleman jälkeisen kokemukseni aikana. Kun pyysin Valoa edelleen selittämään, ymmärsin, mikä korkeamman itsen matriisi on. Meillä on planeetan ympärillä verkko, mihin kaikki korkeammat itset ovat yhteydessä. Tämä on kuin suuri seurue, seuraava hienoenergiataso ympärillämme, henkitaso - voitaisiin sanoa. Sitten muutamien minuuttien jälkeen pyysin lisää selitystä. Halusin todella tietää, mistä maailmankaikkeudessa oli kyse, ja olin valmis lähtemään tuolloin. Sanoin: "Olen valmis, ota minut." Sitten Valo muuttui kauneimmaksi asiaksi, mitä olen koskaan nähnyt: mandalaksi ihmissieluista tällä planeetalla. Tullessani tähän minulla oli siis negatiivisen näkemys planeetan tapahtumista. Kun pyysin Valoa jatkamaan selittämistä, näin tässä upeassa mandalassa, miten kauniita olemme kaikki ydinolemukseltamme. Olemme mitä kauneimpia luomuksia. Ihmissielu, ihmismatriisi jonka kaikki teemme yhdessä, on ehdottomasti fantastinen, elegantti, eksoottinen - kaikkea. En voi alkuunkaan sanoa, miten se muutti mielipidettäni ihmisolennoista välittömästi. Sanoin: "Voi, Jumala, en tiennyt, miten kauniita olemme." Kaikilla tasoilla - korkealla tai matalalla, missä tahansa muodossa - olet mitä kaunein luomus. Valosta tulevat paljastukset näyttivät jatkuvan ja jatkuvan. Sitten kysyin Valolta: "Merkitseekö tämä sitä, että ihmiskunta pelastuu?" Silloin kuin trumpetilla töräytetyn spiraalivalosuihkun kera Suuri Valo sanoi: "Muista tämä, älä koskaan unohda sitä. Pelastatte, säästätte ja parannatte itsenne. Olette aina tehneet sen. Tulette aina tekemään sen. Teidät luotiin tämän voiman kera ennen maailman alkua." Tuolla hetkellä oivalsin vielä lisää. Oivalsin, että MEIDÄT OLI JO PELASTETTU, ja pelastimme itsemme, koska meidät on suunniteltu korjaamaan itsemme - kuten muukin Jumalan maailmankaikkeus. Tästä toisessa tulemisessa on kyse. Kiitin Jumalan valoa kaikesta sydämestäni. Parasta mitä saatoin keksiä, olivat nämä yksinkertaiset, täydellisen kiitollisuuden sanat: "Voi rakas Jumala, rakas maailmankaikkeus, rakas Suuri itse, rakastan elämääni." Valo tuntui hengittävän minut sisäänsä vieläkin syvemmälle. Valo ikään kuin imi minut täysin itseensä. Rakkausvalo on - tänäkin päivänä - kuvaamatonta. Astuin toiseen ulottuvuuteen, syvällisempään kuin edellinen ja tulin tietoiseksi jostain enemmästä, paljon enemmästä. Se oli valtava valovirta, valtava ja täyteläinen, syvällä elämän sydämessä. Kysyin, mitä se oli. Valo vastasi: "Tämä on ELÄMÄNVIRTA. Juo tätä mannavettä sydämesi kyllyydestä." Niinpä join. Otin yhden suuren siemauksen ja sitten toisen. Juoda nyt itse elämää! Olin hurmiossa. Sitten Valo sanoi: "Sinulla on eräs halu." Valo tiesi kaiken minusta, kaiken menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. "Kyllä!" kuiskasin. Pyysin nähdä muun maailmankaikkeuden - aurinkokuntamme tuolla puolen, kaikkien ihmisen harhakuvien tuolla puolen. Valo kertoi sitten minulle, että voisin mennä virran mukana. Menin ja minut kuljetettiin Valon läpi tunnelin päähän. Tunsin ja kuulin hyvin pehmeä-äänistä jylinää. Mikä syöksy! Yhtäkkiä minut näytettiin ammuttavan planeetalta tällä elämänvirralla. Näin maapallon lentävän pois. Aurinkokunta koko komeudessaan vihelsi ylitse ja hävisi. Valoa nopeammin lensin galaksin keskuksen läpi ja imin lisää tietoa mennessäni. Opin, että tämä galaksi ja koko maailmankaikkeus pursuaa monia eri elämänmuotoja. Näin monia maailmoja. Hyvä uutinen on se, että emme ole yksin tässä maailmankaikkeudessa! Kun kuljin tällä tietoisuusvirralla galaksin keskuksen läpi, virta laajeni upeiksi energian fraktaaliaalloiksi. Galaksien superryhmittymät, kaiken muinaisen viisautensa kera lensivät ohi. Ensin ajattelin, että olin matkalla jonnekin, todella matkustin. Mutta sitten käsitin, että kun virta laajentui, myös oma tietoisuuteni laajentui ottamaan sisään kaiken maailmankaikkeudessa! Koko luomakunta meni ohitseni. Se oli kuvaamattoman ihmeellistä! Olin todella ihmelapsi, pienokainen Ihmemaassa! Tässä kohtaa huomasin olevani syvässä pysähtyneisyydessä, kaiken hiljaisuudenkin tuolla puolen. Saatoin nähdä tai havaita ikuisesti, äärettömyyden tuolle puolen. Olin tyhjiössä. Olin luomista edeltävässä tilassa, olin ennen Suurta alkuräjähdystä. Olin ylittänyt ajan/ensimmäisen maailman/ensimmäisen värähtelyn alun. Olin luomisen silmässä. Tunsin ikään kuin koskettavani Jumalan kasvoja. Se ei ollut uskonnollinen kokemus. Yksinkertaisesti olin yhtä ehdottoman elämän ja tietoisuuden kanssa. Kun sanon, että saatoin nähdä tai havaita ikuisesti, tarkoitan sitä, että saatoin kokea kaiken luomisen generoivan itseään. Se oli ilman alkua ja loppua. Tämä on mieltä laajentava ajatus, eikö vain? Tiedemiehet näkevät Suuren alkuräjähdyksen yksittäisenä tapahtumana, mikä loi maailmankaikkeuden. Näin kuoleman jälkeisen elämänkokemukseni aikana, että Suuri alkuräjähdys on vain yksi äärettömästä räjähdysmäärästä, mitkä luovat maailmankaikkeuksia loputtomasti ja samanaikaisesti. Ainoat kuvat jotka ihmisterminologiassa tulevat edes lähelle tätä, ovat ne, joita supertietokoneet luovat käyttäen fraktaaligeometriayhtälöitä. Muinaiset ihmiset tiesivät tämän. He sanoivat, että Jumala oli jaksoittain luonut uusia maailmankaikkeuksia hengittämällä ulos ja luonut uudestaan toisia maailmankaikkeuksia hengittämällä sisään. Näitä aikakautta kutsuttiin nimellä juga. Moderni tiede kutsuu tätä Suureksi alkuräjähdykseksi. Olin ehdottomassa, puhtaassa tietoisuudessa. Saatoin nähdä tai havaita kaikkien Suurten alkuräjähdysten tai jugojen luovan itsensä ja uudelleen luovan itsensä. Välittömästi astuin niihin kaikkiin samanaikaisesti. Näin, että jokaisella pienellä luomakunnan osalla oli voima luoda. On erittäin vaikeaa yrittää selittää tätä. Olen edelleen sanaton tämän osalta. Minulta kesti vuosia kuoleman lähikokemuksesta palaamiseni jälkeen saada mitään sanoja tyhjiökokemukselle. Voin kertoa teille tämän nyt: tyhjiö on vähemmän kuin ei mitään ja kuitenkin enemmän kuin kaikki olevainen! Tyhjiö on ehdoton nolla, kaaos joka muodostaa kaikki mahdollisuudet. Se on ehdoton tietoisuus, paljon enemmän kuin edes universaali älykkyys. Tyhjiö on tyhjä tila tai tyhjyys kaikkien fyysisten ilmentymien välillä. Se on TILA atomin ja sen osasten välillä. Moderni tiede on alkanut tutkia tätä tilaa kaiken välissä. Sitä kutsutaan nollapisteeksi. Aina kuin sitä yritetään mitata, instrumentit hyppäävät pois asteikolta tai ns. äärettömyyteen. Ei ole tällä hetkellä mitään tapaa mitata äärettömyyttä tarkkaan. Kehossanne ja maailmankaikkeudessa on tätä nollatilaa enemmän kuin mitään muuta! Se mitä mystikot kutsuvat tyhjiöksi, ei ole tyhjiö. Se on niin täynnä energiaa, erilaista energiaa, että se on luonut kaiken, mitä olemme. Kaikki sitten Suuren alkuräjähdyksen on värähtelyä - ensimmäisen sanan värähtelyä, mikä on ensimmäinen värähtely. Raamatun "minä olen" -ilmaisussa on oikeastaan kysymysmerkki perässä. "Minä olen - mitä minä olen?" Luominen on siis Jumala tutkimassa itseään kaikin kuviteltavissa olevin tavoin - jatkuvaa, ääretöntä tutkimista jokaisen meidän kauttamme. Aloin nähdä kuoleman lähikokemukseni aikana, että kaikki se mitä on, on itse - kirjaimellisesti sinä itse, minä itse. Kaikki on suuri itse. Tästä syystä Jumala tietää, milloin lehti putoaa. Tämä on mahdollista, koska se missä olet, on maailmankaikkeuden keskus. Se missä jokin atomi on, on maailmankaikkeuden keskus. Siinä on Jumala ja Jumala tyhjiössä. Kun tutkin tyhjiötä kuoleman jälkeisen elämänkokemukseni aikana - ja kaikkia jugoja tai luomuksia - olin täysin ajan ja avaruuden ulkopuolella, kuten nyt tiedämme. Tässä laajentuneessa tilassa havaitsin, että luomisessa on kyse ehdottoman, puhtaan tietoisuuden tai Jumalan tulemisesta elämänkokemukseen, sellaisen kuin me sen tunnemme. Itse tyhjiö on vailla kokemusta. Se edeltää elämää, ensimmäistä värähtelyä. Jumalassa on kyse enemmästä kuin elämästä ja kuolemasta. Siksi maailmankaikkeudessa on vielä enemmän koettavaa kuin elämä ja kuolema. Kun oivalsin tämän, olin valmis tyhjiön osalta ja halusin palata tähän luomukseen tai jugaan. Se vain näytti luonnolliselta asialta tehdä. Sitten yhtäkkiä tulin takaisin toisen valon tai Suuren alkuräjähdyksen läpi ja kuulin paljon "samettijylinää". Ajoin tietoisuusvirralla takaisin kaiken luodun läpi - ja millainen ajelu se olikaan! Galaksien superryhmittymät tulivat lävitseni taas lisäoivallusten kera. Kuljin galaksimme keskuksen läpi, mikä oli musta aukko. Mustat aukot ovat maailmankaikkeuden suuria prosessoreita tai kierrättäjiä. Tiedättekö, mitä on mustan aukon toisella puolella? Me, galaksimme, mikä on prosessoitu uudestaan toisesta maailmankaikkeudesta. Koko energiamuodostelmassaan galaksi näytti kuin upeilta kaupunginvaloilta. Kaikki energia Suuren alkuräjähdyksen tällä puolella on valoa. Jokainen aliatomi, atomi, tähti, planeetta, myös itse tietoisuus on tehty valosta ja sillä on taajuus ja/tai hiukkanen. Valo on elävää ainesta. Kaikki on tehty valosta, myös kivet. Kaikki on siis elävää. Kaikki on tehty Jumalan valosta, kaikki on erittäin älykästä. Kun kuljin virralla eteenpäin ja eteenpäin, saatoin lopulta nähdä suuren Valon tulevan. Tiesin, että se oli ensimmäinen Valo, aurinkokuntamme korkeamman itsen valomatriisi. Sitten koko aurinkokunta ilmestyi valossa, tuon "samettijylinän" saattamana. Saatoin nähdä kaiken energian, mitä tämä aurinkokunta generoi, ja se on uskomaton valoshow! Saatoin kuulla sfäärien musiikkia. Aurinkokuntamme ja kaikki taivaankappaleet generoivat ainutlaatuisen äänen, valon ja energiavärähtelyn matriisin. Kehittyneet sivilisaatiot muista tähtijärjestelmistä voivat värähtely- tai energiamatriisijäljestä nähdä maailmankaikkeuden elämän sellaisena, kuin me tunnemme sen. Se on lasten leikkiä. Maapallon ihmelapsi (ihmisolennot) saa aikaan paljon ääntä tällä hetkellä, aivan kuin lapset leikkimässä maailmankaikkeuden takapihalla. Valo selitti minulle, ettei ole mitään kuolemaa - olemme kuolemattomia olentoja. Olemme jo olleet elossa ikuisesti! Käsitin, että olemme osa luonnollista elävää järjestelmää, mikä kierrättää itseään loputtomasti. Minulle ei koskaan sanottu, että minun piti palata takaisin. Tiesin vain, että palaisin. Se oli vain luonnollista sen perusteella, mitä olin nähdyt kuoleman jälkeisen elämänkokemukseni aikana. En tiedä, miten kauan ihmisaikaa olin Valossa. Mutta tuli hetki, jolloin käsitin, että kaikkiin kysymyksiini oli vastattu ja paluuni oli lähellä. Kun sanon, että kaikkiin kysymyksiini vastattiin toisella puolella, tarkoitan juuri sitä. Kaikkiin kysymyksiini vastattiin. Jokaisella ihmisellä on erilainen elämä ja erilaisia kysymyksiä tutkittavana. Jotkut kysymyksistämme ovat universaaleja, mutta jokainen meistä tutkii tätä juttua, mitä kutsumme elämäksi, omalla ainutlaatuisella tavallaan. Niin tekevät kaikki muutkin elämänmuodot - vuorista jokaiseen puun lehteen saakka. Se on erittäin tärkeää meille kaikille muille maailmankaikkeudessa, koska se kaikki antaa lisänsä suureen kuvaan, elämän täyteyteen. Olemme kaikki kirjaimellisesti Jumala tutkimassa itseään äärettömässä elämän tanssissa. Ainutlaatuisuutesi tekee paremmaksi koko elämän. Kun aloitin paluuni elämänkiertoon, koskaan ei juolahtanut mieleeni - eikä minulle kerrottu - että palaisin samaan kehoon. Sillä ei vain ollut merkitystä. Minulla oli täydellinen luottamus Valoon ja elämänprosessiin. Kun virta alkoi yhdistyä Suureen Valoon, pyysin, etten koskaan unohtaisi niitä paljastuksia ja tunteita, mitä olin oppinut toisella puolella. Tuli "kyllä". Se tuntui kuin sieluni suudelmalta. Sitten minut vietiin Valon kautta taas takaisin värähtelyulottuvuuteen. Koko prosessi peruutettiin ja minulle annettiin vielä lisää informaatiota. Tulin takaisin kotiin ja minulle annettiin kuoleman lähikokemuksessani oppitunteja reinkarnaation mekanismista. Minulle annettiin vastaukset kaikkiin niihin pikkukysymyksiin, joita minulla oli: "Miten tämä toimii? Miten tuo toimii?" Tiesin, että reinkarnoituisin. Maapallo on suuri energiaprosessori ja yksittäinen tietoisuus kehittyy siitä jokaiseksi meistä. Ajattelin itseäni ihmisenä ensimmäisen kerran ja olin onnellinen siitä. Sen perusteella mitä olin nähnyt, olisin mielelläni atomi tässä maailmankaikkeudessa. Atomi. Siis Jumalan ihmisosana oleminen on fantastisin siunaus. Tämä siunaus ylittää hurjimmat arvioimme siitä, mitä siunaus voi olla. Meille jokaiselle oleminen tämän kaiken ihmisosana on upea ja hämmästyttävä kokemus. Jokainen meistä - riippumatta siitä, missä olemme, olemmeko sekaisin vai emme - on siunaus tälle planeetalla juuri siinä kohdassa, missä olemme. Kävin läpi reinkarnoitumisen olettaen olevani vauvana jossain. Mutta minulle annettiin oppitunti siitä, miten yksittäinen identiteetti ja tietoisuus kehittyy. Olin todella hämmästynyt, kun avasin silmäni. En tiedä, miksi, koska ymmärsin sen, mutta oli silti yllätys olla taas tässä kehossa, taas huoneessani jonkun pitäessä minua silmällä ja itkiessä silmänsä punaisiksi. Se oli saattohoitajani. Hän oli luovuttanut 1.5 tunnin päästä siitä, kun havaitsi minun kuolleen. Kehoni oli jäykkä ja joustamaton. Hän meni toiseen huoneeseen. Sitten heräsin ja näin valoa ulkopuolella. Yritin nousta ylös ja mennä sinne, mutta putosin sängystä. Hän kuuli kovan kolahduksen, juoksi sisään ja löysi minut lattialta. Kun toivuin, olin hyvin yllättynyt ja kuitenkin kunnioitin hämmästellen kovasti sitä, mitä oli tapahtunut minulle kuoleman lähikokemukseni aikana. Aluksi kaikkia niitä muistikuvia, joita minulla on nyt, ei ollut. Luiskahdin jatkuvasti pois tästä maailmasta ja kysyin: "Olenko elossa?" Tämä maailma näytti enemmän unelta kuin tuo toinen. Kolmessa päivässä minusta tuntui taas normaalilta, selkeämmältä, mutta kuitenkin erilaiselta kuin koskaan ennen elämässäni. Muistikuvat kuoleman lähikokemuksestani tulivat myöhemmin. En voinut nähdä mitään vikaa yhdessäkään ihmisessä. Ennen olin ollut todella tuomitseva. Ajattelin, että monet ihmiset olivat todella pihalla. Itse asiassa ajattelin, että kaikki muut olivat pihalla paitsi minä. Mutta sain selkeyttä siihen. Noin kolme kuukautta myöhemmin eräs ystäväni sanoi, että minut pitäisi testata. Niinpä menin tutkimuksiin. Minusta tuntui todella hyvältä, joten pelkäsin huonojen uutisten saamista. Muistan klinikan lääkärin katsoneen aikaisempia ja uusia kuvia ja sanoneen: "No, tässä ei ole nyt mitään." Sanoin: "Todellako, sen täytyy olla ihme." Hän sanoi: "Ei, näitä asioita tapahtuu. Niitä kutsutaan spontaaniksi elpymiseksi." Hän ei ollut ollenkaan vaikuttunut. Mutta tässä tapahtui ihme ja minä olin vaikuttunut, vaikkei kukaan muu ollutkaan. Kuoleman lähikokemukseni aikana laskeuduin paikkaan, mitä voitaisiin kutsua helvetiksi, ja se oli yllättävää. En nähnyt Saatanaa tai paholaista. Laskeutuminen helvettiin oli laskeutumista jokaisen ihmisen totunnaiseen ihmiskärsimykseen, tietämättömyyteen ja sen pimeyteen. Se tuntui kuin kurjalta ikuisuudelta. Mutta kaikilla miljoonilla sieluilla oli pieni valotähti aina ulottuvillaan. Mutta kukaan ei näyttänyt kiinnittävän huomioita siihen. He olivat niin oman murheensa, traumansa ja kurjuutensa kuluttamia. Mutta tämän jälkeen - mikä tuntui ikuisuudelta - aloin huutaa tuota Valoa kuin lapsi vanhempaansa apuun. Sitten Valo avautui ja muodosti tunnelin, joka tuli suoraan minuun ja eristi minut kaikesta pelosta ja tuskasta, mitä helvetti todellisuudessa on. Opettelemme siis pitämään kädestä, yhdistymään. Helvetin ovet ovat nyt auki. Yhdistymme, pidämme kädestä ja kuljemme yhdessä pois helvetistä. Valo tuli luokseni ja muuttui valtavaksi kultaiseksi enkeliksi. Sanoin: "Oletko kuoleman enkeli?" Se ilmaisi minulle, että se oli ylisieluni, korkeamman itseni matriisi, supermuinainen osani. Sitten minut vietiin Valoon. Pian tieteemme mittaa henkeä. Eikö se olekin upeaa? Keksimme nyt laitteita, jotka ovat herkkiä hienojakoiselle energialle tai henkienergialle. Fyysikot käyttävät näitä hiukkaskiihdyttimiä murskatakseen atomeja ja katsoakseen, mistä ne on tehty. He ovat keksineet kvarkit, niiden "maut" ja vastaavaa. No, eräänä päivänä päästään siihen pikkuasiaan, joka pitää kaiken koossa, ja sitä on kutsuttava Jumalaksi. Alamme juuri ymmärtää, että mekin luomme kulkiessamme. Kun näin ikuisuuden, tulin kuoleman lähikokemuksessani ulottuvuuteen, missä ohitamme kaiken tietämisen ja alamme luoda uutta fraktaalia, seuraavaa tasoa. Meillä on tuo luomisvoima tutkiessamme. Ja näin Jumala laajentuu kauttamme. Paluustani saakka olen kokenut Valon spontaanisti ja olen oppinut, miten päästään tuohon tilaan lähes joka kerta meditoidessani. Jokainen teistä voi tehdä tämän. Teidän ei tarvitse kuolla tai saada kuoleman lähikokemusta tämän kokemiseksi. Se on varusteissanne - teidät on jo johdotettu sitä varten. Keho on upein valo-olento, mitä on. Keho on uskomaton valomaailmailmankaikkeus. Henki ei työnnä meitä hajottamaan tätä kehoa. Niin ei tapahdu. Lakatkaa yrittämästä tulla Jumalaksi - Jumala tulee teiksi. Täällä. Kysyin Jumalalta: "Mikä on planeetan paras uskonto? Mikä on oikeassa?" Ja Jumala sanoi suurella rakkaudella: "En välitä siitä." Se oli uskomaton armo. Silloin kun Jumala sanoi: "En välitä siitä", ymmärsin välittömästi, että meidän tehtävämme on välittää. Se on tärkeää, koska olemme välittäviä olentoja. Sillä on merkitystä meille. Henkisyydessä on energiatasa-arvo. Perimmäinen Jumala ei välitä siitä, oletko protestantti, buddhalainen vai mikä. Kaikki ovat kokonaisuuden osia. Toivon, että kaikki uskonnot käsittäisivät tämän ja antaisivat toistensa olla. Kyse ei ole eri uskontojen loppumisesta, vaan siitä, että puhumme samasta Jumalasta. Eläkää ja antakaa toisten elää. Jokaisella on erilainen näkökulma. Ja kaikki tämä tuo lisänsä suureen kuvaan - kaikki on tärkeää. Menin kuoleman lähikokemukseni aikana toiselle puolelle monien pelkojen kera, jotka koskivat jätteitä, ydinpäästöjä, väestömäärän räjähtämistä ja sademetsiä. Tulin takaisin rakastaen jokaista ongelmaa. Rakasta ydinjätteitä. Rakastan sienenmuotoista pilveä - se on pyhin mandala, jonka olemme ilmentäneet tähän päivään mennessä arkkityypiksi. Se toi meidät yhtäkkiä yhdessä uudelle tietoisuustasolle, enemmän kuin mikään uskonto tai filosofia maan päällä. Tietäessämme, että voimme räjäyttää planeetan 50 tai 500 kertaa, lopulta käsitimme, että kenties olemmekin täällä kaikki nyt yhdessä. Jonkin aikaa oli lähetettävä pommeja viestin saamiseksi perille meille. Sitten aloimme sanoa: "Emme tarvitse tätä enää". Nyt olemme itse asiassa turvallisemmassa maailmassa kuin koskaan ennen ja se tulee turvallisemmaksi. Niinpä palasin kuoleman lähikokemuksestani rakastaen myrkyllistä jätettä, koska se saattoi meidät yhteen. Nämä asiat ovat hyvin suuria. Kuten Peter Russell ehkä sanoisi, nämä ongelmat ovat nyt "sielunkokoisia". Onko meillä sielunkokoisia vastauksia? KYLLÄ! Sademetsien hakkaaminen hidastuu ja 50 vuodessa planeetalla on enemmän puita kuin pitkään aikaan. Jos olet kiinnostunut ekologiasta, anna palaa - olet osa järjestelmää, joka on tulossa tietoiseksi. Anna palaa kaikin voimin, mutta älä masennu. Se on osa suurempaa suunnitelmaa. Maapallo on kesyyntymisprosessissa. Siitä ei enää koskaan tule yhtä villiä paikkaa, mitä se kerran oli. On suuria koskemattomia paikkoja, "reservaatteja", missä luonto kukoistaa. Puutarhanhoito ja "reservaatit" ovat tulevaisuuden juttu. Väestönkasvu on hyvin lähellä optimaalista energiatasoa tietoisuusmuutoksen aikaansaamiseksi. Tämä tietoisuusmuutos vaikuttaa politiikkaan, rahaan, energiaan. Kuoltuani, saatuani kuoleman lähikokemuksen ja palattuani, olen todella kunnioittanut elämää ja kuolemaa. DNA-kokeiluissamme emme ehkä ole avanneet ovea suureen salaisuuteen. Pian pystymme elämään tässä kehossa niin kauan, kuin haluamme. Noin 150 vuoden elämisen jälkeen tulee intuitiivinen sieluaistimus, että haluaa vaihtaa kanavaa. Yhdessä kehossa eläminen ei ole yhtä luovaa kuin reinkarnoituminen energian siirtämiseen tässä fantastisessa energiapyörteessä, missä olemme. Tulemme itse asiassa ymmärtämään elämän ja kuoleman viisauden ja nautimme siitä. Olemme olleet elossa jo ikuisuuden. Tämä keho jossa olet, on ollut elossa ikuisuuden. Se tulee päättymättömästä elämänvirrasta ja palaa Suureen alkuräjähdykseen ja sen tuolle puolen. Tämä keho antaa elämän seuraavaan elämään tiheässä ja hienojakoisessa energiassa. Tämä keho on ollut elossa jo ikuisuuden. ----------- Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. ----------- Kirjoittanut Patricia Diane Cota-Robles (www.eraofpeace.org) Maaliskuu 2009 Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Valopallot

Kohtasin jälleen viime yönä oudon ilmiön (näitä on viimeiseen puoleen vuoteen öissäni riittänyt paljon ja monenlaisia, yöt ovat välillä melko värikkäitä ja tapahtumarikkaita). Heräsin hiukan klo 5 jälkeen, yht'äkkiä ilman erityistä syytä. Näin seinällä vastapäätäni kaksi valopalloa, sellaista 10cm halkaisijaltaan olevaa paikoillaan pysyvää valopalloa. Nei eivät olleet ilmassa, vaan minusta loistivat siinä seinällä. Ne olivat vieretysten kuin silmät. Samaan aikaan kun heräsin, tunsin kuulevan ikäänkuin kissan naukaisun toisesta huoneesta. En tiedä oliko tämä sattumaa vain, päästikö ehkä joku lapsista jonkin äänen joka muistutti naukaisua. Joka tapauksessa se ääni kuulosti ihan tutulta, sellaisia kurahduksia meillä kuului silloin kuin meillä oli kissoja. Ensimmäiseksi ajattelin, että onko joku kissoista tullut "tervehtimään" ja jäinkin miettimään, että onkohan kahdelle edellisistä kissoistamme sattunut jotain kohtalokasta (asuvat siis uusissa perheissä).
Nousin sängyssä istumaan ja tuijotin valopalloja. Mietin, että olisipa kamera, mutta en uskaltanut lähteä alakerrasta sitä hakemaan. Miestäkin yritin hiukan saada havahtumaan palloja ihmettelemään, mutta hän vain nukkui. Siinä istuin ja ihmettelin ja esitin mielessäni kysymyksenkin palloille, että ketä tai mitä ne olivat. Laitoin silmät kiinni ja mieleeni nousi sana "Arkkienkeli Metatron" ja huomattuani tämän jäin pohtimaan, että oliko Metatron arkkienkeli vai ei. (Kyllä on, tarkistin tänään.) Mä tulkitsin itse tämän taas niin, että en saanut palloilta vastausta, vaikka aina sitä korostetaan, että luota siihen asiaan mikä ensimmäisenä nousee mieleesi, sillä tavoinhan Korkeammat Olennot puhuvat meille, muun muassa. Minulla on kuitenkin näköjään edelleen tapana arvottaa itseni alaspäin, koska ajattelin Arkkienkeli Metatronin vain muuten juolahtaneen mieleeni, koska "ei kai sellainen arkkienkeli nyt minun luokseni ehtisi käymään!" Tyypillistä. Enkelithän voivat olla vaikka monessa paikassa samaan aikaan ja kun vain kutsut arkkienkeleitä, niin he tulevat luoksesi yhtälailla.

Valopallot pysyivät seinällä ja lopulta päätin vain jatkaa unia. Nyt harmittaa, etten noussut tarkemmin niitä tutkimaan, lähemmin. Ensi kerralla, kun tapaan vastaavaa, yritän katsoa hiukan lähempää.
Yöt ovat hyvin jännittävää aikaa. Kun elämme vahvasti 3D:ssä emmekä tiedä paljoa muusta, luulemme että yöllä vain nukutaan, eli keho lepää ja korkeintaan alitajunta työstää asioita. Kun kokee henkisen heräämisen ja oppii asioista, niin ymmärtää ja kokee, että yöllä tapahtuu paljon muutakin. Yöllä fyysinen kehomme kyllä nukkuu, mutta muut ulottuvuutemme voivat tehdä vaikka mitä ja matkata toisissa ulottuvuuksissa. Korkeammat Olennotkin työskentelevät kanssamme usein juuri tuolloin. Uskon täysin, että omat värikkäät yöni liittyvät juuri tähän asiaan. Ennen tätä episodia elämässäni olen ollut hyvin rauhallinen nukkuja, enkä ole kokenut mitään yöllisiä "hourailuja".

Ilmottauduin eilen kurssille. Olen pitkään etsinyt jotain kurssia, joka sopisi itselleni joka tavalla. Olen käynyt lukuisilla kursseja tarjoavilla sivuistoilla ja tarjontaa on pilvin pimein. Eilen löysin linkin sellaiselle sivustolle kuin Nouseva Aurinko ja jokin siinä sivustossa heti resonoi kanssani. Koin itse asiassa aika hassun tunteen, aloin jotenkin väreilemään niin, että se tuntui ihan hassulta. Näkökenttäkin väreili ja melko pian huomasinkin, että enkelimaailma yrittää viestittää minulle samaa kuin minkä itse tunsinkin: Tässä oli se sivusto kursseineen, jota olen etsinyt. Ilmottauduin heti Meditaatio 1 -Henkisen uudistumisen peruskurssille, joka koostuu neljästä perättäisestä perjantai-illasta. Meditaatio on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta jotenkaan en tunnu saavan kiinni siitä itse. Kurssia kuvataan näin:
"Kurssilla opitaan meditaatioharjoitusten lisäksi henkistä kasvuprosessia edistäviä tekniikoita. Tekniikoiden tarkoituksena on vahvistaa kommunikaatioyhteyttä sielusi ja kehosi välillä ja oppia lisäämään elinvoimaasi, erottamaan omat energiat muiden energioista, käyttämään voimavarojasi luomaan parhaalla mahdollisella tavalla sekä tulemaan tietoiseksi omasta energiakentästäsi. Kurssin tärkein anti on toimivat tekniikat, joiden avulla opit poistamaan elämästäsi kaiken, mitä et enää halua tai tarvitse ja luomaan tilalle uutta ja toivomaasi."
Kuulostaa mahtavalle ja tämä kurssi käytynä näkyi olevan vaatimuksena monessa muussa kurssissa. En malta odottaa kurssin alkamista!

Onni asuu sydämessä

Tänään on ollut ihana päivä. Ei kovinkaan erityinen päivä, mutta näin päivän lopuksi se alkaa tuntua mitä ihanimmalta päivältä. Niin paljon upeita ihmisenkeleitä mahtuu päivääni ja elämääni.


Aamupäivällä tuli lähellä asuva ystäväni kylään, kahville ja rupattelemaan. Lopuksi minun piti lähteä hakemaan vanhinta lastani kerhosta ja samaan aikaan nuorin lapseni oli nukahtanut päiväunille ystäväni syliin. Ystäväni laittoi nukkuvan lapseni hellästi vaunuihinsa ja lupasi ottaa hänet mukaansa siksi aikaa, kun kävin tekemässä kerhoreissun. Minulla oli hiukan helpompaa (edelleen yksikätisenä) ja lapsi sai nukkua unet rauhassa ulkona. Kun palasin kerhoreissulta, toin tullessani ystävälle Aarikan enkeliheijastimen, koska nähtyäni sen postissa se toi mieleeni tämän ystäväni.
Päivällä toinen hyvä ystäväni soitti minulle, muuten vaan, kuten hän usein tekee. Hän aina sanoo, ettei hänellä ole mitään asiaa, "muuten vaan soitin". Juttelimme ja vaihdoimme kuulumisia, kuten aina. Muuten vaan, kuten joka viikko. Ihanaa, että hän aina soittaa, koska itse olen huono soittamaan (mutta sitäkin parempi juttelemaan muuten vaan!)
Illalla olin luvannut hakea kolmannen (ja tämä ei ollut tärkeysjärjestys) töistä, koska heillä oli auton rikkoutumisen takia hankala tilanne. Matkaa tuli, mutta se oli oikeastaan vain kiva juttu, sainpahan hiukan hengähtää arkikuvioista välillä. Ystäväni halusi kiitokseksi viedä minut pizzalle ja kerrankin meillä oli mahdollisuus syödä rauhassa ja jutella keskeytyksettä! Yleensä, kun tapaamme, meillä vipeltää monta lasta jaloissa. Tämän saman ystävän kautta olen saanut tutustua kymmeneen uuteen ihmiseen. Yksi näistä uusista ihmisistä antoi minulle kyydin pari viikkoa sitten, kun sellaista tarvitsin, ihan vaan koska se sattui sopimaan hänelle. Tämä ystäväni on siis tuonut elämääni uusia ystäviä ja ihmisenkeleitä. Tunnen vahvasti, että tämäkään asia ei käynyt aivan sattumalta, vaan tarkoituksella!


Illan lopuksi tulen tänne blogiini, josta on tullut hyvin rakas. Löydän muutaman uuden kommentin, joka on paljon yhdellä kertaa! Luen ne ja tunnen lämpimän läikähdyksen sydämessäni. Ihanat kommentoijat, ette arvaakaan kuinka pieni kommenttinne antoi minulle paljon! Joku kirjoittaa pidempää kommenttia myös sähköpostiini ja se on ihan oma maailmansa se keskustelu myös. Mistä te kaikki enkelit lensitte tähän vierelleni?!


Tunnen olevani enkeleiden ympäröimä, fyysisten ja näkymättömien. Minua jännittää, kun ajattelen sitä yhteistä matkaa mikä meillä teidän ystävien kanssa on vielä edessä, miten monta ihmeellistä asiaa vielä löydettävänä. Sydämeni täyttää syvä kiitollisuus kaikesta, mitä ympärilläni on. Rakkaat ihmiset, uudemmat tutut, hyvät asiat ja opettavaiset tilanteet. Kun huomaa vain katsoa, voi nähdä miten paljon sinulle kokoajan annetaan ja kuinka sinua johdatetaan.


Ollaan enkeleitä toisillemme!