Kuonaa ja negatiivista energiaa, ja miten niistä selvitään!

Huomaan jälleen, millaisessa prosessissa olen. Nämä prosessit ovat hyvin tyypillisiä meille heränneille, tyypillisiä juuri näinä aikoina. Käyn läpi omia uskomuksiani ja ajatusmallejani pohjamutia myöten, niitä tuodaan minulle aktiivisesti pintaan, jotta voisin käydä ne läpi ja muuntaa ne joksikin muuksi, tiedostaa ne ja sitten poistaa ne.
Eilen olimme mieheni kanssa hääjuhlissa ja tuo tilaisuus toi itselleni niin paljon pintaan sitä heikkoutta ja negatiivista minusta itsestäni, että tänään elellessäni edelleen hiukan noissa tunnelmissa huomaan, että tämä tilanne annettiin minulle ihan tarkoituksella. Se tuli jotenkin niin voimallisena... huomaan sen eri tavalla nykyään, kun joku tilanne selkeästi annetaan minulle käsiteltäväksi. En haluaisi puhua näistä pintaan nousseista asioista sen tarkemmin, koska kyse on hyvin aroista ja henkilökohtaisista asioista (ne arimmat puurot, kun syvältä nousevat, ne tekevät hiukan kipeää, eikä niitä tee tosiaan mieli jakaa koko maailmalle, koska niitä on ikävä itsekin katsoa kohti). Sanottakoon, että kyse on kuitenkin aihealueesta itsetunto ja itsensä rakastaminen/arvostaminen, tai näiden puute. Kyse on siitä, millaisilla mittareilla minä peilaan itseäni muita vasten ja miten se sitten vaikuttaa minuun. Tämä kaikki tuotiin niin nenäni alle, että parempi se kai on uskoa. Yritän tuntea sydämessäni lujaa luottamusta siihen, että tämä prosessi on myös viemässä minua parantavaan ja puhdistavaan päätökseensä asian tiimoilta. En tiedä miten, mutta jotenkin sitä kohti. Tässä kohtaa muistan myös pyytää enkeleiltä apua tähän prosessiin. Ovathan he antaneet minulle jo niin paljon, kuten näkökykyä nähdä mitä eteeni annetaan (vaikka sen katsominen ei aina olekaan miellyttävää). Voin uudelleensyntyä siksi todelliseksi valo-olennoksi itse vain tuomalla kaiken alitajuisen ja piilotajuntaan viedyn kuonan pintaan, ja katsomalla niitä piirteitä rakastavin ja myötätuntoisin silmin. Katsoa niitä, käsitellä ne ja sitten antaa niiden mennä. Olen valtavan kiitollinen siitä, että ymmärrän minkä keskellä olen ja siitä, että uskallan katsoa tämänkin näytöksen läpikotaisin.

Olen myös valtavan iloinen tekniikoista, joita opin meditaatiokurssilla. Viime kerralla opin, miten suojata itsensä ruusulla, miten poistaa negatiivisia energioita itsestäni ruusuilla. Osaan jo suojata itseäni muillakin tekniikoilla sekä palauttaa oman hajaantuneen energiani takaisin itselleni. Nämä tekniikat todella auttavat ja se on kiva huomata!
Tänään elämäni vaikein henkilö puhui minulle pitkästä aikaa, yleensähän välillämme vallitsee jäätävä hiljaisuus. Menin tietysti hetkeksi pois tolaltani, kuten tapahtuu usein, kun hän päättää avautua minulle. Tämän tapahtuman jälkeen läksimme ajamaan autolla ja minä pelkääjän paikalla suljin silmäni 5 minuutiksi. Lapset mekastivat takapenkillä ja mies kyseli vieressä, että "mitä sä teet, meditoitko sä?" ja oli ihana huomata sekin, että se ei haitannut minua yhtään. Kun olemme kurssilla harjoitelleet jotain tekniikkaa monta kertaa, se on jo helppoa tehdä missä ympäristössä tahansa. Se on vähän kuin pyörällä ajoa siinä mielessä, "ota taito haltuun ja siitä eteenpäin sinun ei tarvitse niin hirveästi keskittyä siihen". Suljin siis silmäni ja ensin maadoitin itseni, sitten kokosin kenttäni ja tein itselleni suojaavan kultaisen munankuoren. Tämän jälkeen loin eteeni ruusun, johon pistin koko tilanteen ikävän ihmisen kanssa sekä samalla koko päivän muut stressit ja kiireet, ja sen jälkeen tuhosin ruusun. Sitten loin itseni eteen vielä maadoitetun suojaruusun, joka suojaa minua negatiivisilta energioilta. Sitten loin pääni päälle kultaisen auringon ja pyysin kaikkea hajaantunutta energiaani palaamaan tuohon kultaiseen auriinkoon, jonka jälkeen annoin kultaisen auringon laskeutua päälaelta kehooni, ja valua alas varpaisiin saakka antaen näin minulle takaisin oman energiani, sekä kehooni että kenttääni. Sen jälkeen avasin silmäni ja totesin oloni paljon kevyemmäksi. Sanailu ikävän ihmisen kanssa ei enää painanut mieltäni, ja itse asiassa siinä kohtaa pystyin ensimmäistä kertaa huomaamaan, että se mitä hän todella sanoi, oli tavallaan ihan aiheellista. Nyt vain pystyin riisumaan siitä ne kaikki muut merkitykset ja tunteet ympäriltä pois, ja keskittymään pelkkään asiaan.
Oli siis ihana huomata, miten nämä meditaatiotekniikat auttavat minua omassa arjessani!

Mietin välillä myös tuota jumissa olemista, mistä puhuin viime kerralla. Ehkä tosiaan tunnen olevani välillä jumissa, mutta minun ei tarvitse kuin katsoa elämääni hiukan taaksepäin ja katsoa sitä nyt, ja näen niin valtavan eron, että henki meinaa salpautua. Mitä tein 6kk sitten? Mitä teen nyt? Mille asioille omistan suuren osan ajastani nyt? Millaisia kirjoja luen? Mikä on intohimoni ja elämäni päämäärä nyt? Mitä asioita tiedostannyt, mitä en tiedostanut vielä 6kk sitten (voi valtavuus, mikä ero tässä on!)
Lopetin kahvin juonnin, käyn astrologiakurssilla ja meditaatiokurssilla, ja kävisin paljon muissakin jos minulla olisi aikaa ja rahaa. Minun elämäni on todella muuttunut aivan valtavasti. En tiedä huomaavatko esim. ystäväni ja tuttavani sen, mutta minä itse tunnen kyllä mistä ovesta olen astunut. Enkä muuten aio astua takaisin entiselle puolelle, vaan jatkaa tällä tiellä tämän kertaisen elämäni viime hetkeen saakka. Kasvaen, laajentuen, Valolla täyttyen. Aion kaivaa itsestäni esiin ne kaikki jumalaiset piirteet ja lahjat, joiden kanssa me kaikkiolemme syntyneet. Ne kaikki ovat siellä jossain kaiken muun roinan ja kuonan alla. Kaivakaa kaivakaa, niin löydätte lopulta! Löydätte sen suuremman tarkoituksen, jota olette hiljaa mielessänne etsineet koko elämänne. Tiedän itse niin 100% varmasti löytäneeni jotain niin suurta ja oikeaa, että minun päätäni ei käännä mikään eikä kukaan. Tiedän ja tunnen niin 100% varmasti, että millään kritiikeillä ei edes ole minulle mitään merkitystä. Jos joku ei voi tai halua (tai uskalla) hyväksyä minua tämän perimmäisen totuuden kera, niin se on surullista, mutta toisaalta asia joka on minulle siinä kohtaa vasta toisarvoinen.

Kaikkia lukijoita rakkaudella ajatellen <3