Haasteita matkalla

Se, että saa mitä parhaimpia neuvoja, ei aina tarkoita että niitä osaisi suoraan hyödytää käytännön elämään. Se, että sinua johdatetaan, ei tarkoita että osaisit aina kuunnella.
Joskus on vaikeaa, tietää mikä on oikein, mikä totaalisen väärin. Ei ole tarkoituskaan, että kukaan ratkaisisi ongelmia ja haasteita sinun puolestasi. Tänne maapallolle on tultu oppimaan ihmisyyttä, ja kai sitä oppii vain sen kuuluisan kantapään kautta.

Itse painiskelen sen kanssa, että miten valitsen seurani. Olen tullut krantummaksi ylipäätään, mitä vanhemmaksi olen tullut. Olen ehkä alkanut arvostaa itseäni sen verran enemmän, että en enää "tuhlaa" aikaani ihmisiin, joiden seuraa en koe arvokkaana. Enkä tällä laita ihmisiä arvojärjestykseen, vain sen mikä resonoi itseni kanssa. Haluan tällä siis korostaa sitä, että me kaikki olemme yhtä arvokkaita ja yhtälailla Jumalan kipinöitä kaikki, olimmepa tämän kertaisella matkallamme kuinka valoisia tai synkkiä hyvänsä.
Nyt kun olen saavuttanut elämän polullani yhä henkisempiä arvoja, olen noussut sieltä ihan tiheimmistä ja matalimmista energioista aavistuksen ylemmäs, minulle on jotenkin hankalaa olla tiettyjen ihmisten seurassa.  Olen aika suora tässä asiassa ollut jo jonkin aikaa. Jos jotain ihmistä katsoessani en pidä siitä  mitä näen, en halua raahata sellaista ihmistä mukanani ollenkaan. Mutta miten tehdä nämä asiat  niin, että ei turhaan loukkaa ketään? Miten toimia, kuitenkaan kuulostamatta siltä kuin haluaisin arvottaa tai tuomita ihmisiä? Tuntuu pahalta, että sanoisin: "Sinä et enää kelpaa minulle". Mieluummin sanoisin, että "minun ei ole enää niin hyvä olla kanssasi, sinä vedät minua alaspäin ja en halua sellaista". Mutta eihän ihmiset ymmärrä sellaista! He loukkaantuvat, he pahoittavat mielensä ja haavoittuvat. Ja kun he haavoittuvat, heidän egonsa astuu esiin ja yrittää peittää haavoittuvuuden kaikennäköisellä tukitoiminnalla. Minä tiedän, koska minullakin on oma egoni, jonka kanssa painin. Ja minä tiedän siksikin, koska olen aina ollut ihmisten suhteen niin intuitiivinen ja tarkkanäköinen, minä vain näen sen toiminnan ja sen takana olevan pienen ihmisen. Minä näen, koska olen itsekin ollut se pieni ihminen. Muistan sen hyvin vielä, enkä olet siitä asiasta vielä päässyt kokonaan eroonkaan.

Ja toisaalta, ollakseen Valotyöntekijä, pitäisi sitä Valoa kai mennä näyttämään sellaiseen piiriin, missä sitä "pimeyttä" on. Haluaisin vain hengata samanhenkisten kanssa, mutta mitä hyötyä siitä on? Samanhenkiset eivät tarvitse minun Valoani niin kipeästi, heillä on jo omansa.
Se tuntuu välillä vaikealta tasapainoilulta, että miten paljon elän nyt vain itselleni, miten paljon olen Valotyöntekijä? Täytyykö minun kantaa mukanani elämässä niitä ihmisiä, joiden en tunne antavan minulle paljoakaan tällä hetkellä?

Mitä pidemmälle kuljen omalla polullani, sitä hullummalta kaikki elämä ympärilläni alkaa tuntumaan. Ihmisten arvot, maailmankäsitys, kaikki. Ne alkavat ottaa korvaan. Samaan aikaan omat huonot tunteet ja toimet alkavat pistää korvaan, ikävästi mutta hyödyllisesti. Kun tunnen kateutta, huonommuutta tai vastaavaa, minua häiritsee se enemmän kuin ennen. Eräs ystäväni sanoi hyvin, että se johtuu siitä, että tiedostan niin paljon enemmän nyt. Se on ihan totta. Kun meinaan lausua valkoisen, mitättömän valheen, huomaan sen heti ja kysyn itseltäni, että "miksi sinun on kerrottava valkoinen valhe, mitä sillä yrität peittää?" En ole huomannutkaan ennen, kuinka niitä sinällään viattomia valkoisia valheita tulee viljellyksi. Jos jotain on muuttunut, niin ne ovat jääneet aika lailla taa. Olen mieluummin kokonainen itseni rosoineen kaikkineen, vaikka se vaatiikin totuttelua.
Välillä tuntuu edelleen yksinäiseltä. Toivoisin, että voisin saada kaikki minulle tärkeät ihmiset (edes) ymmärtämään, miksi me ihmiset olemme täällä maapallolla, mikä kaiken tämän tarkoitus on. En tarkoita, että kellään ihmisellä on tähän täydellistä vastausta tai tietoa jaettavanaan, kuitenkaan. Mutta siinä, miten ajattelemme asioista eläessämme vain kolmannessa ulottuvuudessa ja silloin meitä ei taida edes kiinnostaa, eroaa huimasti siitä mitä voisimme saada selville jos vain haluaisimme. Voisimme lakata haaskaamasta aikaamme ja energiaamme aivan turhiin asioihin, voisimme nähdä minkä vuoksi me loppujen lopuksi täällä olemme. Olen saanut selville yhtä sun toista ja minun käsitykseni kaikista asioista on pyörähtänyt ympäri 360 astetta. Meillä ihmisillä on sellainen käsitys, että me olemme yksin täällä universumissa, että me muodostamme tavallaan koko maailman ja elämän, ei ole mitään muuta. Luulemme, että me olemme niitä jalostuneimpia ja sivistyneimpiä elollisia olentoja. Tämä on ihan väärin ajateltu. Itse asiassa täällä maapallolla elävät ihmiset ovat aika kehittymättömiä, jos verrataan moniin muihin planeettoihin. Me emme myöskään useinkaan ymmärrä sitä, kuinka nämä meitä paljon kehittyneemmät avaruussisaret ja -veljet seuraavat meidän kehittymistämme koko ajan ja auttavat meitä monella tapaa. Maapallolla eletään niin uskomattomia aikoja, niin voimallisia muutosaikoja, että koko avaruuden väki seuraa tilannetta henkeään pidätellen. He jännittävät sitä, että alkaako maapallon ihmisten silmät avautua, herääkö heidän sydämensä perimmäiselle totuudelle ja alkavatko he muistaa, keitä he todella ovat. Muistatko sinä? Muistatko, kuinka monta elämää olet elänyt ennen tätä elämää? Oletko ehkä elänyt jollain toisella planeetalla ja inkarnoitunut nyt maapallolle auttamaan maapallon ihmiskuntaa näinä tärkeinä aikoina?

Mitä ajattelit kanavoinnista, jonka lisäsin blogiini juuri ennen tätä kirjoitusta?

"Tiedätte, että maailmanne on kriisissä, muttei rikki. Nyt tapahtuvat asiat eivät merkitse maailmanloppua. Myllerrys on merkki vallankumouksellisista ajoista, joita elätte todistamassa. Olette tällä nyt nähdäksenne nämä asiat ja alkaaksenne nähdä itsenne, toiset ja planeetan täysin uudella tavalla.

Te jumalaisina muutoksentekijöinä olette täällä synnyttämässä tarvittavat muutokset. Kuten tiedätte, on monia asioita, jotka eivät tuo sellaista maapalloa, millä haluatte asua. Energia on saatettava takaisin tasapainoon - ihmisten sisällä ja ulkoisesti siinä, miten elämää eletään.

Millään muulla sukupolvella ei ole ollut tilaisuutta muuttaa niin paljon tulevien sukupolvien kohtalosta. Teillä on voima muuttaa se, mikä on rikki. Elätte nyt tehdäksenne tämän. Joka kerta kun lisäätte valoa maailmanlaajuiseen kriisiin, autatte ankkuroimaan uusia energioita planeetalle."
-Kahdentoista neuvosto-