Tänään on ollut ihana päivä. Ei kovinkaan erityinen päivä, mutta näin päivän lopuksi se alkaa tuntua mitä ihanimmalta päivältä. Niin paljon upeita ihmisenkeleitä mahtuu päivääni ja elämääni.
Aamupäivällä tuli lähellä asuva ystäväni kylään, kahville ja rupattelemaan. Lopuksi minun piti lähteä hakemaan vanhinta lastani kerhosta ja samaan aikaan nuorin lapseni oli nukahtanut päiväunille ystäväni syliin. Ystäväni laittoi nukkuvan lapseni hellästi vaunuihinsa ja lupasi ottaa hänet mukaansa siksi aikaa, kun kävin tekemässä kerhoreissun. Minulla oli hiukan helpompaa (edelleen yksikätisenä) ja lapsi sai nukkua unet rauhassa ulkona. Kun palasin kerhoreissulta, toin tullessani ystävälle Aarikan enkeliheijastimen, koska nähtyäni sen postissa se toi mieleeni tämän ystäväni.
Päivällä toinen hyvä ystäväni soitti minulle, muuten vaan, kuten hän usein tekee. Hän aina sanoo, ettei hänellä ole mitään asiaa, "muuten vaan soitin". Juttelimme ja vaihdoimme kuulumisia, kuten aina. Muuten vaan, kuten joka viikko. Ihanaa, että hän aina soittaa, koska itse olen huono soittamaan (mutta sitäkin parempi juttelemaan muuten vaan!)
Illalla olin luvannut hakea kolmannen (ja tämä ei ollut tärkeysjärjestys) töistä, koska heillä oli auton rikkoutumisen takia hankala tilanne. Matkaa tuli, mutta se oli oikeastaan vain kiva juttu, sainpahan hiukan hengähtää arkikuvioista välillä. Ystäväni halusi kiitokseksi viedä minut pizzalle ja kerrankin meillä oli mahdollisuus syödä rauhassa ja jutella keskeytyksettä! Yleensä, kun tapaamme, meillä vipeltää monta lasta jaloissa. Tämän saman ystävän kautta olen saanut tutustua kymmeneen uuteen ihmiseen. Yksi näistä uusista ihmisistä antoi minulle kyydin pari viikkoa sitten, kun sellaista tarvitsin, ihan vaan koska se sattui sopimaan hänelle. Tämä ystäväni on siis tuonut elämääni uusia ystäviä ja ihmisenkeleitä. Tunnen vahvasti, että tämäkään asia ei käynyt aivan sattumalta, vaan tarkoituksella!
Illan lopuksi tulen tänne blogiini, josta on tullut hyvin rakas. Löydän muutaman uuden kommentin, joka on paljon yhdellä kertaa! Luen ne ja tunnen lämpimän läikähdyksen sydämessäni. Ihanat kommentoijat, ette arvaakaan kuinka pieni kommenttinne antoi minulle paljon! Joku kirjoittaa pidempää kommenttia myös sähköpostiini ja se on ihan oma maailmansa se keskustelu myös. Mistä te kaikki enkelit lensitte tähän vierelleni?!
Tunnen olevani enkeleiden ympäröimä, fyysisten ja näkymättömien. Minua jännittää, kun ajattelen sitä yhteistä matkaa mikä meillä teidän ystävien kanssa on vielä edessä, miten monta ihmeellistä asiaa vielä löydettävänä. Sydämeni täyttää syvä kiitollisuus kaikesta, mitä ympärilläni on. Rakkaat ihmiset, uudemmat tutut, hyvät asiat ja opettavaiset tilanteet. Kun huomaa vain katsoa, voi nähdä miten paljon sinulle kokoajan annetaan ja kuinka sinua johdatetaan.
Ollaan enkeleitä toisillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti