Tilinpäätös

Kirjoitin edellisessä viestissäni siitä, että yritän ratkaista mitä tehdä rikosilmoituksen kanssa, jonka tein hankalasta ihmisestä elämässäni. Meni se pari päivää ja sitten asia kirkastui. Olen kaiken aikaa ollut sitä mieltä, että tämä ihminen on tullut elämääni tarkoituksella. Minä itse olen hänet henkisesti tilannut, koska hän on kantanut jotain hyvin merkityksellistä oppiläksyä mukanaan. Tähän asti ajattelin, että se oppiläksy edusti jotenkin asioiden yläpuolelle nousemista, sitä että oppisin arvostamaan itseäni ja omaa totuuttani niin paljon, ettei minua muiden mielipiteet itsestäni heilauttaisi. Nyt minulle valkeni jotain suurempaa. Hän kantoi mukanaan myös anteeksi antamisen oppiläksyä. Toki hän opetti minulle itseni ja oman totuuteni arvostamisestakin, mutta sen lisäksi anteeksi annon merkityksestä.

Miten hienosti kaikki onkaan kudottu ja nivottu yhteen, miten mahtavalla ja nerokkaalla tavalla kaikki on ajoitettu! Kai tämä on sitä sielun suunnitelmaa tai ainakin korkeammat olennot ovat olleet hyvin tietoisia, mihin olen menossa ja mitä tulee tapahtumaan. Ei kai ole sattumaa, että tämä henkilö tuli juuri nyt. Kaksi vuotta olen käynyt tätä koulua, tämän oppiläksyn kanssa. Nyt sain tämän voimakkaan henkisen herätyksen, jonka tärkeimpiin oppeihin sisältyy juuri anteeksi antamisen taito tai kyky (kumpikin vallan huonoja sanoja tässä yhteydessä). Minulle järjestettiin oikein kunnon oppiläksy tämän tärkeän asian sisäistämiseen, sillä tämä henkilö tai tilanne on kyllä anteeksi antamisen monitahoiselta kantilta se elämäni haastavin tapaus. Enkä tarkoita nyt anteeksi antamisella vain yhtä päätöstä "antaa anteeksi", sanoa ja julkistaa ääneen anteeksi antonsa. Se on paljon suurempi prosessi, se on kokonainen ajattelutapa! Siksi se ei olekaan helppoa. Olen kuitenkin kiitollinen tästä kaikesta, hienoa että sain tällaisen erityiskohtelun ja mahdollisuuden oppia jotain näin suurta!

Yli puolitoista vuotta sitten olin yhteydessä erääseen "näkijään", jolta myös kysyin, että mikä oli tämän hankalan ihmisen merkitys elämässäni. Näkijä vastasi, että "Tuon henkilön läsnäolo ei näyttäisi sekään olevan sattumaa, vaan asialla näyttäisi olevan oma tarkoituksensa teidän molempien henkisen kasvun ja kehityksen kannalta. Teillä on siinä nyt haasteena opetella mm. `asioiden yläpuolelle nousemista` ja toisaalta eteenne nousee pohdittavaksi se, että mikä tässä elämässä oikeastaan on tärkeää? Tällä hetkellä materialistiset asiat näyttäisivät olevan vahvasti pinnalla (vaikka sinusta nouseekin jo syvempää sielun yhteyttä ja sisäisen tyydytyksen tarvetta). "
Silloin tämän vastauksen saadessani ymmärsin tämän omalla tavallani, mutta nyt kaiken tämän keskellä tämä vastaus avautuu minulle ihan uudella tavalla. Nyt vasta todella ymmärrän, mitä tämä tarkoitti. "Mikä tässä elämässä oikeastaan on tärkeää?" Se asia on avautunut minulle sillä rytinällä, ja nyt ymmärrän miten se linkittyy myös tähän tilanteeseen hankalan ihmisen kanssa. Juuri siksi tiedän nyt selkeästi, että luovun koko rikosilmoituksesta. Siinä kiinni roikkuminen ei vain yksinkertaisesti ole tärkeää tai merkityksellistä. Koko tämä tilanne tai ihminen ei ole enää merkityksellinen. Hän antoi minulle sen asian, minkä hän tuli elämääni tuomaan ja kiitän maailmankaikkeutta siitä. Nyt minun aikani on kuitenkin irrottaa ja jatkaa matkaa, ja toivottaa hyvää ja enkeleiden johdattamaa matkaa myös hänelle.
Hänen kanssaan läpikäyty tilanne oli valtataistelua, ja kun minä olen nyt yhä enemmän omassa totuudessani ja vallassani ja voimassani, en tarvitse enää näitä valtataisteluja. Se antoi minulle paljon, mutta vain oppiläksyn muodossa. En olisi läheskään tämä ihminen ilman häntä.
 
Mietin vielä tuota kaiken kudelmaa, miten elämämme etenee kohti jotakin tiettyä määränpäätä, ei koskaan selkeästi ja yksiviivaisesti, mutta lopulta kuitenkin kohti. Minäkin näen oman elämäni kudelman nyt uudella tapaa. Sen, miten eri asiat elämässäni ovat johtaneet minua pikkuhiljaa kohti tätä tärkeää matkaa, Valon tietä. Ei minulla koskaan ollut hajuakaan siitä, mitä kohti todella olin menossa, se tuli niin Anneli Jäätteenmäkeä lainatakseni minulle "yllätyksenä ja pyytämättä." Mutta kaikki tiet elämässäni veivät kuitenkin Roomaan, näin vertauskuvallisesti. Välillä poikettiin jonnekin, mutta suunta oli aina kuitenkin suurinpiirtein kohti. Nyt näen mikä merkitys kaikella on ollut. Kaikella oppimallani, kaikella lukemallani, kaikella joka on herättänyt intohimoni. Ja nyt puhun lähinnä koko elämäni mittaisesta kiinnostuksesta henkisiä asioita kohtaan. Montaa kertaa luulin löytäneeni sen totuuden, jonka äärelle olisin luullut voivani jäädä. Mutta sitten tuli jotain muuta, joka taas johdatti jonkun uuden luo... ja tässä ollaan! Ihan viimeisen kuukauden kahdenkin aikana näin on käynyt monta kertaa! Olen saanut niin paljon tietoa, että olen monta kertaa jo luullut saavani sen perimmäisen tiedon. Tulen varmasti monta kertaa syömään omat sanani tässä blogissa, ja olen niin jo tehnytkin. Koitan olla häpeilemättä sitä, koitan olla anteeksi antavainen myös itselleni. Olen edelleen erehtyväinen. Jokin mikä tuntuu minusta hyvin oikealta juuri nyt, voi kuukauden päästä ollut osoittautunut mielestäni "vääräksi". Uskon, että jokaisella kääntämälläsi kivellä omalla polullasi on tarkoitus, vaikka jokaisen kiven alla ei sitä aarretta olisikaan.
Tämän blogin tarkoitus on ihmetellä ääneen näitä kaikkia kiviä ja kokemuksia. Tarkoitus olisi myös kehittyä niin, että blogi olisi yhä enemmän Rakkautta ja Valoa, yhä vähemmän egon valtataistelua.

Valoa elämäänne rakkaat lukijat <3