Elokuun energiat

(Seuraava lainaus on ote tekstistä "Uriel parantaa",
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 1.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine)


Olemme nyt vuoden 2011 keskikohdan yli ja esitämme kaikki suuren kysymyksen: "Olemmeko jo perillä?" Tämä on ollut transformaation, oppituntien, oppimisen ja valintojen vuosi. Meiltä on kysytty kerta toisensa jälkeen, olemmeko varma siitä, mitä haluamme. Tämä kuukausi alkaa uudella kuulla, mikä on hyvää aikaa tehdä toivelista niistä elämän alueista, joilla haluaa enemmän - enemmän rakkautta, iloa, jännitystä, iloa, itseluottamusta ja toimintaa. Oletko valmis laittamaan itsesi etusijalle? Oletko saanut loppuun karmasi? Onko meidän aika päästää joistain asioista irti ja jos on, olemmeko valmis päästämään niistä täysin irti - ei päästäen irti ja sitten katsoen taaksepäin toivoen, että ne saavat meidät kiinni?

Elokuu antaa meille uuden tilaisuuden tehdä tämän, koska se alkaa uudella kuulla ja Merkuriuksen perääntymisellä - tämän vuoden toisella tilaisuudella tarkastella menneisyyttä, toistaa mennyttä käyttäytymistä (tai ei), päästää irti niistä asioista, jotka eivät enää palvele meitä, ja palauttaa energiamme. Voimme käyttää Merkuriuksen perääntymistä monin eri tavoin ja liian usein näemme nämä jaksot kauhulla, odottaen tavanomaisia viivytyksiä kommunikoinnissa ja matkustuksessa, tietokoneongelmia ja yleisiä elämän järkytyksiä.

Mutta Merkuriuksen perääntyminen on muutakin. Se on aikaa, jolloin voimme hoitaa pikkuasioita, joita siirrämme, koska meillä ei ole aikaa niille. Seuraavat kolme viikkoa hoidamme niitä, koska ne voivat tulla esiin tavoilla, joista emme voi olla piittaamatta. Jos et ole varmistanut tietokonettasi kuukausiin ja se menee rikki, niin menetät työsi. Tämä jakso muistuttaa, että täytyy huolehtia elämän pikkuasioista, sekä ulkoisista että sisäisistä. Oletko lykännyt jonkin valinnan tai päätöksen tekemistä? Merkuriuksen perääntyminen laittaa sinut keskelle sitä tilannetta, jotta sinun on tehtävä valinta.

Elokuu siis alkaa voimakkaalla muistutuksella priorisoida, hallita omaa aikaamme ja energiaamme ja olla antamatta asioiden karata käsistämme, kunnes energiamme on pirstoutuneena 100 eri suuntaan. Sitten kuukauden saatossa pystymme saamaan päätökseen monia tilanteita, jotka ovat kalvaneet meitä koko vuoden peilaten elämien kokemuksia. Olen tavannut monia ihmisiä, joiden on tehtävä valintoja perhevastuista, sitoumuksista ja yhteyksistä ja siitä, miten he voivat oppia luomaan tasapainon niiden välille. Elokuussa voit vastata kysymykseen: "Kuka on ensimmäisenä elämässäni?" ja arvioida uudelleen prioriteettisi sen varmistamiseksi, että se mikä saa aikasi, energiasi ja huomiosi, palvelee myös unelmiasi.

Mielenkiintoista. Minulla ainakin elokuu on alkanut juuri näin, että minut on paiskattu keskelle tilannetta, jossa joudun katsomaan asioita uudelta kantilta. Tälläinen "sairastuminen" nostaa esiin paljon sellaisia elämän peruselementtejä, että joudut katsomaan silmiin omia arvojasi ja miettimään stemmaavatko puolisosi arvot niihin. Mikä on lopulta tärkeää, mitä priorisoidaan? Meillä kotona tämä minun yhtäkkinen kykenemättömyyteni hoitaa arkea yksin on tuonut esiin paljon tällaista keskustelua. Mieheni on yhtäkkiä ylityöllistetty. Sen lisäksi että hänen pitäisi saada talomme viimeistä piirtoa myöten valmiiksi ja myyntikuntoon elokuun aikana, alkaa työelämän vaatimukset taas ensi viikolla kesäloman päätyttyä. Nyt häntä tarvitaankin kotona auttamassa arjen pyörittämisessä ja lasten hoidossa enemmän kuin normaalisti, ja tämä aiheuttaa kai jonkinlaista stressiä, yhdestä miehestä ei ole kaikkeen. Tuossa tekstissä puhuttiin osuvasti energian pirstoutumisesta 100 suuntaan... Näen, että koko perheemme on laitettu tilanteeseen, jossa meidän on mietittävä, että mikä on tärkeää ja kuka meitä määrää?

Itse mietin sitä, miten paljon yksinkertaisemmin voisimme elää. Meillä on kaikki tämä runsaus ympärillämme, on iso talo ja on tavaraa vaikka muille jakaa. Kotityötä riittää ja sen huomaa nyt hyvin, kun on vaikeuksia suoriutua niistä kaikista itse. Pärjäisimmekö vähemmällä? Pienemmällä asunnolla, vähemmällä tavaralla? Meillä on kodit, jotka lopulta vie kaikki rahamme, automme vie loput. On tehtävä töitä, oltava jonkun talutusnuorassa valmiina antamaan osan vapaa-ajastakin sille työlle, jotta saisimme rahaa maksaa tämän kaiken runsauden ympärillämme. Talo vie rahat ja vapaa-ajan, työ vie vapaa-ajan. Miksi elämme näin? Tehdäksemme vaikutuksen muihin, tai itseemme? "Katso, mitä olen saavuttanut!" Kirjoitimmeko sielunsuunnitelman, jossa tavoitteena oli tulla rikkaaksi, asua hienosti, saavuttaa paljon mainetta ja mammonaa, joista mitään emme saa mukaan tuon puoleiseen tai seuraaviin elämiimme? Vai suunnittelimmeko elämämme tarkoitukseksi oppia myötätuntoa, arvostaa itseämme ilman ulkoisia tehosteita, löytää Jumalyhteytemme, oppia rakastamaan? Kun joskus päästyämme takaisin Kotiin tuon puoleiseen katsomme läpi tämänkertaista elämäämme maan päällä, kuinka turhalta tämä kaikki materian ympärillä tapahtunut vähti silloin näyttää? Silloin viimeistään ymmärrämme, että lopulta tärkeintä oli vain se, kuinka paljon rakastin.

Älkää ymmärtäkö väärin, runsaudessa sinänsä ei ole mitään vikaa tai väärää. Mutta sellainen runsaus, mikä alkaa määräämään meitä, siinä on vikaa minusta. Jos tarvitset runsautta ympärillesi näyttääksesi itse arvokkaammalta ja varteenotettavammalta ihmiseltä, niin silloin se runsaus määrää sinua. Jos runsaus maksaa sinulle niin paljon, että tahdot olla sen kanssa vaikeuksissa, silloin siinä on vikaa. Ihmiset sanovat usein, että haluaisivat hoitaa lapsensa kotona, mutta eivät mitenkään voi koska "kuka sitten maksaa pankkilainat?" Hyvä esimerkki runsaudesta, joka määrää sinua. Tähän sanoisin, että elämä on loipulta vain valintoja, elämä on priorisointia. Jos vasten arvojasi joudut laittamaan lapsesi hoitoon kodin ulkopuolelle, niin silloin priorisoit runsauden, silloin ympärillesi ostettu runsaus määrää sinua. Voimme upottaa pettymyksenne siitä, kuinka emme pystyneet itse valitsemaan arvojemme mukaan siihen, kuinka huonosti tuettua lasten kotihoito rahallisesti on. Elämä on valintoja.

Minä haluaisin itse kokeilla toisenlaista elämää. Haluaisin myydä talomme ja sen myyntivoitolla ja ehkä hyvin hyvin pienellä pankkilainalla ostaa uuden kodin. Pienemmän, halvemman. Haluaisin kokeilla elämää niin, että olisimme paljaita kaikesta runsaudesta niin, että minua/meitä loppujen lopuksi määrittelisi vain se, kuka itse olemme, eikä se mitä omistamme tai kuinka hienoissa kulisseissa elämää elämme. En halua myydä nykyistä kotiamme vain myymisen ilosta, totta kai haluaisin asua tässä kauniissa ja tilavassa kodisa aina. Mutta tällä hetkellä tämä koti/runsaus määrää meitä, ja siitä haluan eroon. Haluaisin tilanteeseen, jossa raha ei määräisi meitä niin paljon. Minä voisin hoitaa lapseni kotona ilman huolta, voisimme elää vapaammin. Voisin ilman paniikkia tai pakkoa kouluttautua uudelleen ja aloitella uutta työtä tai yritystä. Voisimme elää täysin itsellemme, omien arvojen mukaan. Voisimme tehdä valintoja, voidimme katsoa mitä sellaisesta paljaammasta elämästä lähtisi itämään. Tästä minä haaveilen.