tiistai 2. elokuuta 2011

Yllätyskäänteitä tapaturman muodossa

Olen vähän harmissani.
Jouduin viikonloppuna pieneen polkupyöräonnettomuuteen, jossa jostain syystä kaaduin pyörällä täydessä vauhdissa. Taisin lentää sarvien yli asvalttiin, en ole ihan varma mitä tapahtui. Tässä rytäkässä vasen kyynärpääni murtui ja on nyt kipsattuna ranteesta olkapäähän joitakin viikkoja. Mietin muuten ihmeissäni sitä, että vaikka lensin todella vauhdilla maahan, ei pääni edes hipaissut asvalttia. Tuli ihan tunne, että suojelusenkelini taisi olla tilanteen tasalla ja varmasti kannatteli päätäni tuossa kaatumisessa, kypärää kun ei ollut tietenkään päässä...

No, ei se kipsattuna olo minua niin harmita, se nyt on yksi mielenkiintoinen elämänkokemus sekin. Se harmittaa, että välillisesti tämä kaikki vaikuttaa siihen, etten kai pystykään osallistumaan enkelienergiaterapeuttikurssille, kuten olin suunnitellut. Kipsin takia minulta ei onnistu tuon nuorimmaisen lapseni hoito omin avuin juurikaan, ja mitään ilmaista loistoratkaisua ei tämän asian järjestämiseen ole löytynyt. Joudumme siis ottamaan kotiin maksullista lastenhoitoapua ja siihen hupenevat rahat, jotka olin varannut kurssimaksuun (näin hoitovapaalaisena ei todellakaan sukanvarresta löydy enempää..) Mua harmittaa, että kun otan hoitajan kotiini kolmeksi päiväksi, 8 tunniksi kerrallaan, joudun maksamaan hänelle yhtä paljon, kuin saan itse kuukaudessa rahaa, tai yhtä paljon kun maksaisi kaikkien lastemme kuukauden kunnallinen päivähoito. Joka tapauksessa tilanne on tämä ja toistaiseksi en siis pääsekään aloittamaan koulutusta, joka johtaisi minut selkeästi henkiselle alalle.

Vaikka vähän harmittaakin, niin toisaalta luotan täysin johdatukseen. Things happen for a reason. Tulee varmasti jotain muuta, kun vain on oikea paikka ja oikea aika. Nyt elän tällaista elämää, toistaiseksi vailla ammatillista suuntaa. Nyt elän tällaista yksikätistä elämää ja varmasti tälläkin ajalla on minulle paljon opetettavaa. Ehkä se, että nyt kun en voi jatkuvasti upóttaa aikaani arjen pyörittämiseen, niin jää tilaa ja rauhaa nähdä jotain muuta. On pakko osata ottaa apua vastaan muilta, olla avuton. Mitä muita merkityksiä tästä kenties löytyy, kerron jos keksin!

Kirjoittaminenkin on nyt hiukan aikaa vievää, kun olen yksikäsitekniikan varassa. Yritän kuitenkin pitää blogin virkeänä siitä huolimatta!

PS: Ihania kommentteja olen jo saanut, niitä vaan lisää! Haluan kuulla paljon muiden ajatuksia myös. Ja ihanaa johdatustakin oli tullut, kuten huomaatte tekstini "Valon tornado" alla olevassa kommentissa ;o)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti