Kanssakulkijoita ja yksinäisiä ajatuksia

Ihmettelen tässä lyhyesti sitä ihmettä, minkä enkelit ovat minulle lähettäneet kanssakulkijoiden muodossa. Pyysinhän sitä heiltä tietoisesti joitakin aikoja sitten. Pyysin heitä johdattamaan polulleni ihmisiä, jotka jakaisivat kanssani tämän tien ja kokemuksen. Se on yhä uudelleen aivan ihmeellistä, miten näin on käynytkin. Nämä ihmiset ovat tulleet kaikki jotenkin täysin odottamattomista suunnista, täytenä yllätyksenä. He ovat tulleet itse, omin ponnistuksin ja vasta kun he ovat jo raivanneet tiensä tiiviisti minun kanssakulkijoikseni, olen huomannut vasta, että "siinä hän on! Minulle lähetetty!"

Hain viime viikolla kirjastosta uusia kirjoja (niitä kuluu minulta nyt mahtavaa tahtia!). Suosikkihyllyni on Rajatiedon hylly, sieltä löytyy kaikki. Jännä, että elämämme yksi ja ainut totuuskin löytyy hyllystä nimeltä Rajatieto, ikäänkuin kyse olisi todella marginaalisista asioista, kuten uskotaan olevankin. Maailmassamme on vallalla uskonnot (niille on ihan oma hylly), joita emme tarvitse mihinkään. Emme tarvitse kirkkoja, emme uskontoja sakramentteineen ja ulkokohtaisine tapoineen, emme ollenkaan. Voimme olla lähellä Jumalaa käymättä koskaan kirkossa, temppelissä tai vastaavassa. Kyse on vain sinusta itsestäsi ja sinun henkilökohtaisesta jumalyhteydestäsi. Loppujen lopuksi, tämä prosessi -ja kyllä, se on prosessi- on niin henkilökohtainen ja sisäinen, että sana 'henkilökohtainen' ei oikein riitä edes sitä kuvaamaan. Sitä kuvaa myös se, että ketään toista ei voi pelastaa tai käännyttää, eikä pidäkään. Me olemme täällä vain kokemassa tuon asian itse itseämme varten. Ja kaikkea tätä äsken sanomaani ei kai oikein voi ymmärtää, ellei sitä itse koe.

Mainitsin, että hain uusia kirjoja. Nyt luen Gary R. Renardin kirjaa "Maailmankaikkeus katoaa", joka on aivan huikea! Se voi olla alkuun vaikea, koska se kumoaa kaikki perusolettamukset, joihin me ihmiset täällä tukeudumme. Se viittaa myös läheisesti asiaan nimeltään "Ihmeiden Oppikurssi", josta minäkin olen jo kuullut puhuttavan. Se ei ole uskonto, eikä lahko. Se on juuri tuo sisäinen prosessi, josta edellä puhuin. Olen itse asiassa siitä nyt hyvin kiinnostunut ja aion hankkia seuraavaksi käsiini sen kirjan tutustuakseni asiaan paremmin. Luen paljon ja loppujen lopuksi kaikessa lukemassani on paljon sitä samansuuntaista asiaa, asioita joita en ennen tätä tietä olisi voinut kuvitellakaan (silloin kun elin tietämättömänä vakaasti 3D-maailmassani, joka oli minulle kaikki, mitä on). Koska niin moni tuttavani, lähestulkoon kaikki tietääkseni, elävät edelleen tuolla 3D:ssa, välillä minulla on hyvin yksinäistä. Tämä on yksinäinen matka, yksinäisiä oivalluksia. Kun lopulta ymmärtää, että en voi todella jakaa tätä kaikkien kanssa, koska ne kaikki ei ole valmiita tälle tiedolle, tunnen oloni yksinäiseksi.
Mutta olen myös lukenut että se kuuluu asiaan.
Mutta olen myös kiitollinen vierelleni johdetuista kanssakulkijoista.
Mutta olenhan lopulta saanut paljon enemmän kuin mistä joudun luopumaan.
Olen saanut mahdollisuuden nähdä ja oppia kaiken mitä on.