Runsausajattelu

Viime aikoina on tuntunut siltä, että mihin kirjaan tartunkin tai mille nettisivustolle itseni klikkaankin, siellä on puhetta runsausajattelusta. Runsausajattelu voi kulkea myös termillä vauraustietoisuus. Tähän kaikkeen liittyy myös edellisessä postissani ollut runsausjulistus (julistaminen -itse omaan lausuttuun julistukseen uskoen- on hyvin voimallinen tapa! Julistamalla käsket universaalia energiaa toimimaan puolestasi. Kuulostaa ehkä liiankin yksinkertaiselta ja helpolta, mutta toimii juuri näin!)

Toivoisin, että osaisin tehokkaasti omin sanoin selittää teille, mitä edellä mainitulla termillä tarkoitetaan, mutta uskon Diana Cooperin tekevän sen vielä paremmin. Olen siis lukenut yhden parhaista kirjoista ja se on Diana Cooperin Hieman vapautumisen tiestä. Tämä kirja on ollut ehkä paras kaikista lukemistani ja suosittelen sitä todella! Itse sain sen kirjastosta. Nyt aion lyhennellen lainata tuota kirjaa:

"(Runsaustietoisuus).. merkitsee sitä, että hengitämme, ajattelemme, puhumme ja toimimme kuin Jumalan rakkaat lapset tietäen, että joku on aina tukenamme. Köyhyystietoisuus aiheutuu alitajuisista arvottomuuden asenteista tai yhteiskunnan asettamista ehdoista, joiden mukaan olisi jollakin tavoin mahdotonta ja epähenkistä elää runsaudentäyteisesti. Totuus on päinvastainen. Jumala tahtoo meidän kaikkien elävän runsaudessa. Runsaus on rakkauden, onnellisuuden, kukoistuksen ja menestyksen mukana virtaamista, mikä johtaa luonnollisesti elinvoimaiseen, hyvään terveyteen.
Menestys ei merkitse suurta pankkisaldoa, rahan hamstraamista siinä pelossa, että se kaikki viedään tai ettei se riitä. Silloin raha hallitsee ihmistä.
Vauraalla on paljon, hän tietää, että lisää tulee. Vauraustietoisuus on uskoa siihen, että kaikkea on aina runsaasti ja sen mukaisesti ajattelemista, puhumista ja toimimista. Silloin ihminen hallitsee rahaa.
Menestys ei ole ulkoisen hyväksynnän tai materiaalisten asioiden janoamista ja tavoittelua. Se on rauhasta, ilosta ja tyydytyksestä saatua nautintoa ja itsensä arvostamista.
Runsaus virtaa ajatustesi ja tekojesi seurauksena. Älä enää pelkää sitä, ettei olisi tarpeeksi. Kaikille riittää runsaasti.
Antaminen tai anteliaisuus tarkoittaa antamista vapaasti sydämensä halusta. Se varmistaa, että lisää virtaa tilalle.
Runsautta on päättää, mitä haluaa ja tietää vesiselvästi ansaitsevansa haluamansa.

Runsaus on antamista oikeiden ajatusten, sanojen, tunteiden ja tekojen saattelemina. Se on myös saamista oikeiden ajatusten, sanojen, tunteiden ja tekojen kera. Virtauksen lain vuoksi emme voi tehdä niistä vain toista, muuten tukimme runsauden virran."

Heti kun olen kirjoittanut tämän, pääni sinkoilee jo sata ajatusta siitä, miten tämä liittyy omaan elämääni. Olen harmissani, että minulla on edelleen käytettävissä vain yksi käsi kirjoittamiseen, ja se tässä tapauksessa hiukan tukkii sitä runsauden virtaa, joka päästäni pulppuaisi tähän kirjoitetuksi tekstiksi. Mutta eipä mitään, siitä syntyi mulle toinen loistava idea. Ajattelin, miten mukava olisi keskustella näistä asioista muiden samanhenkisten kanssa. Sitten sainkin ajatuksen koota sellainen ryhmä! Mahtaisiko täältä blogin lukijoista löytyä ihmisiä, jotka haluaisivat säännöllisesti silloin tällöin kokoontua yhteen pariksi tunniksi juttelemaan näistä asioista? Jokaisella kerralla voisi olla jokin tietty aihe, josta olisi pieni alustus ja sen jälkeen vapaata keskustelua aiheesta? Musta se olisi vallan ihanaa! Näen jo itseni teekuppi ja keksi kädessä tällaisessa ihmisringissä. Kyllä, nyt minä aion ilmentää tämän asian toteutuvaksi. Tämä idea tai haave tulee toteutuvaksi! Tämä on yksi tapa tuoda samanhenkisiä ihmisiä yhteen, asia jota minäkin olen korkeimmilta voimilta pyytänyt. Olen pyytänyt elämääni ja polkuni varrelle ihmisiä, jotka "puhuisivat samaa kieltä", ja olen niitä saanutkin. Voi olla, että joitakin ihmisiä jää elämästäni pois, mutta jotain tulee vastaavasti tilalle. Universumi huolehtii siitä, ettei elämäämme milloinkaan tule tyhjiötä, vaikka joskus joudummekin hetken odottelemaan. Muista vain uskoa siihen, että olet ansainnut kaiken toivomasi ja saat sen!

Runsausajattelusta tulee välittömästi itselleni mieleen se, miten itse olen ajatellut ja puhunut viime vuodet. Olen vilpittömästi ollut sitä mieltä, että olen saanut enemmän kuin olisin ikinä kuvitellut. Samalla olen kokenut, että en ehkä olisi edes ansainnut tätä kaikkea. Niin kauan kuin olen ollut yhdessä mieheni kanssa, olen ollut vähän H. Moilasena, että miten juuri minä sain näin upean miehen! Voiko olla totta, että juuri minä sain näin onnellisen parisuhteen!? Samaan aikaan olen tietysti tuntenut siitä kiitollisuutta. Sitten sain ihanan perheen, kolme tytärtä juuri niin kuin kaikissa salaisissa haaveissa aina ajattelin. Kolme kaunista, pitkähiuksista tytärtä, niin minä sen aina haaveissani näin. Ja nyt minulla on heidät! Sitten sain hienon, ison talon, kauniin kodin. Koko talossa asumisen ajan olen ollut kotona lasten kanssa ja siis luonnollisesti en ole ansainnut juuri rahaa paljoakaan, eli en ole myöskään voinut osallistua rahallisesti kattamaan tässä talossa asumista. Minusta tuntui aina kuin en oikeasti olisi ansainnut tätä. Olen jollain tapaa jopa "hävennyt" tätä menestystä, sitä että ilman omia ansioita olen saanut tämän kaiken. Sehän on ihan väärä ajattelutapa, ja minulla se lähtee sisäisistä arvottomuuden tunteista. Ajattelin, että en ole ansainnut tätä kaikkea, että en ole tämän arvoinen. Voin myös kertoa, että tuon ajatusmallin riisuminen ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Välillä tuntuu, että miten minä itse voisin saada itseni vakuuttuneeksi siitä, että minä olen arvokas. Tuntuu, että jonkun pitäisi kääriä se sisäinen lapseni syliinsä ja vakuuttaa sille tämä asia. Miten minä yksin voisin korjata asian, joka on nuijittu niin syvälle rakenteisiini? Se on vain tehtävä. Yritän löytää apua ulkopuolelta, ja saan siihen myös johdatusta. Käyn terapiassa, ja sitä taitaa olla edessä vielä aika pitkäänkin. Käyn välillä muissakin hoidoissa, missä nämä asiat tulee vastaan (esimerkiksi taannoinen energiahoito).

Julistamisella on myös voimallinen vaikutus. Eikä tarvitse edes julistaa, voi vaikka joka ilta vuoteessa sanoa itselleen jonkun "mantran", toistaa sen kolme kertaa joka ilta ja myös uskoa omiin sanoihinsa. Voi toistaa jotain tähän tyyliin:

Minä olen arvokas ihminen.

Minä olen kykenevä antamaan rakkautta.

Minä olen kykenevä ottamaan vastaan rakkautta.

Minä olen kaiken rakkauden arvoinen.

Minä olen rakkaus.

Minä olen ansainnut kaiken sen hyvän, minkä maailmankaikkeus on minulle lähettänyt tai lähettää vastaisuudessa.

..ja niin edelleen.

Lopultahan arvottomuuden tunteet on rakennettu niin, että joku on meille tarpeeksi monta kertaa sanonut jotain, joka on saanut meidät tuntemaan itsemme arvottomiksi (tai tehnyt jotain sellaista). Samalla lailla tarpeeksi monta kertaa itsellemme sanomalla ja vakuuttamalla voimme rakentaa päinvastaista. Kokeile vaikka! Kun tarpeeksi pitkään kerrot itsellesi tämän saman asian päivittäin, alat hiljalleen uskoa sen.

Samoin olen toiminut ehkä runsausajattelun vastaisesti, kun nyt siirryttyäni hoitovapaalle olen tulkinnut, että minulla ei ole enää varaa osallistua kaikkiin hoitoihin tai kaikille kursseille, joista haaveilen. Ne ovat näitä henkisen puolen juttuja, ne hoidot ja kurssit, ja sinänsä minun parhaakseni. Kuten sanoin joskus, tämä on elämäni tärkein tie. Toteamalla, ettei minulla ole varaa, minä itseasiassa totean, että en ole itse riittävän arvokas, en ansaitse näitä hoitoja tai kursseja. Heittäydyn uhriajatteluun, olen olosuhteiden uhri. "Kyllähän minä muuten, mutta kun näin hoitovapaalla ei ole varaa.." Tämä on juuri runsausajattelun vastaista. Minun pitäisi pyytää, että saisin rahat johonkin tiettyyn kurssiin ja sitten toimia juuri niin kuin tietäisin asian järjestyvän. Koska jos jotain pyydän korkeimmilta olennoilta, niin tiedän sen myös saavani. Niin kauan kuin itse uskot saavasi sen, mitä pyydät, sinä saat sen. Jos sen sijaan olet uskovinasi, mutta takaraivossa kaikuu ajatus, että "mahtaako tämä nyt toimia", työnnät tuota pyytämääsi asiaa jo pois omilla uskomuksillasi. Tämä olisi tärkeää muistaa rukoillessakin. Useinhan me rukoillessa esitämme toiveen ja toivomme, että jospa se kuultaisiin ja jospa se toteutuisi. Ei jossittelua! Jos pyytämäsi asia on korkeimmaksi parhaaksesi ja jos itse uskot olevasi pyytämäsi asian arvoinen ja saavasi sen, niin anna sen kuulua ja näkyä.

Itse olen pyytänyt, että minua johdatettaisiin oikeaan suuntaan sen suhteen, että löytäisin sen polun pään, joka johtaa uuteen ammattiini (jonka tiedän 100% olevan edessä). Tiedän, että asia järjestyy ja melko piankin ja olen rauhallisin mielin luottavaisena, että se päivä tulee kun asia tulee eteeni johdatettuna, tavalla tai toisella.

Runsautta, Rakkautta ja Valoa jokaisen lukijani elämään!