Kirje Universumille

Olen jo viikkotolkulla kantanut mukanani kasvavaa listaa asioista, joita pitäisi hankkia, pystyä hankkimaan tai muuten vain saavuttaa. Ne kalvavat mieltäni ja tulevat ajatuksiin monta kertaa päivässä. Kyse on ihan materiaa olevista asioista kuin myös hiukan abstrakteimmista asioista.
Päätin kirjoittaa kirjeen Universumille, listata siihen kaikki nämä asiat ja sen jälkeen tietäisin, että ne ovat luotettavissa käsissä ja minun ei tarvitse niitä kokoajan miettiä.

Kirje Universumille toimii vähän samalla tavoin kuin aarrekartta-työskentely, josta siitäkin minulla on tuoretta kokemusta. Julkaisen oman kirjeeni Universumille rohkaistakseni sinuakin kirjoittamaan omasi, kun tunnet siihen tarvetta.
Muista olla pyynnöissäsi tarkka, mieti tarkkaan mitä pyydät. Olen katsonut parhaaksi ryydittää omia pyyntöjäni vielä sillä toteamuksella, että kaikki pyynnöt toteutuisi kuitenkin minulle parhaalla mahdollisella tavalla, siis minun korkeimmaksi parhaakseni.
Rakas Universumin Korkein Voima,
Rakas Sielunenkelini,
Rakas Suojelusenkelini,
Rakas Henkioppaani
sekä kaikki ne taivaiset auttajat, jotka voitte minua näiden asioiden kanssa auttaa.

Pyydän itselleni niitä asioita, joita olen tähän alle kirjoittanut.
Kiitos, että autatte minua saavuttamaan ne, kaikki minun korkeimmaksi parhaakseni.

Kiitos Kiitos Kiitos !

- Hieronta-asiakkaita, myös maksavia
- Energiahoitoasiakkaita, myös maksavia
- Näkyvyyttä ayurvedisenä hoitajana ja energiahoitajana, mainontaa, NETTISIVUT!
- Asiakkaita kirjallisiin kanavointeihin
- Lastenhoitoa lapsilleni, omaa aikaa, aikaa yhdessä mieheni kanssa ilman lapsia

- Esikoiselle verhot
- Tyttöjen huoneisiin pimennysverhot
- 3 valkoista pitkähelmaista aluspaitaa
- 2 mustat legginsit
- 3 kesämekkoa
- Ballerinat tms
- Hierontahuoneeseen tapetti, sisusteet, verhot

Kiitos Kiitos Kiitos !


Olen mennyt mukaan kurssille, joka kouluttaa ayurvediseksi hoitajaksi. Kaksi osiota on jo käyty ja tällä hetkellä teen kahta eri hierontaa: Kokovartalohierontaa sekä käsi- ja jalkahierontaa.
Aivan ihania hierontoja ovat molemmat ja niitä on myös erittäin ihanaa tehdä. Teen edullisesti harjoitushoitoja ja tarvitsen asiakkaita. Otin yhden kotimme makuuhuoneista käyttööni ja pistin sinne pystyyn hierontahuoneen, jossa voin hoitoja tehdä.
Ja yhtä lailla teen intuitiivisia energiahoitoja, niitäkin vielä edulliseen harjoitushintaan. Energiahoitoa voidaan tehdä lähihoitona tai kaukohoitona. Kirjalliset kanavoinnit ovat ihan erityisalaani ja niitäkin teen korvausta vastaan. Minut tavoittaa sähköpostista tievaloon(at)hotmail.com.

Siirryin tässä kevään mittaan äitiyslomalta hoitovapaalle ja kun perheen pienin ei ole vielä vuottakaan, ei ole vielä kiirettä miettiä työasioita täysipainoisesti. Kuitenkin itsellä olisi jo halu alkaa vähän tekemään asioita ja saada jokin kurkistus tulevaan sen osalta, että mitä siellä edessä mahtaa olla ammatillisesti. Jotenkin vain tuntuu, että kaikki vaihtoehdot, mitä itsellä on mielessä, joko vievät rahaa (opiskelu) tai ainakin vaativat paljon rahaa alkuunsaamiseksi (yrityksen pystyyn paneminen). Ja tarkoitus olisi kuitenkin saada rahaa... Huomaan, että pyörin näissä asioissa hyvin pelkopohjaisissa ajatuksissa ja tunnelmissa, enkä tahdo löytää itsestäni varmuutta ja rohkeutta, tahi edes uskoa siihen että kaikki onnistuisi. Tiedän mitä haluan tehdä, mutta minua pelottaa voinko elättää sillä itseni. Siihen on todella haastavaa juuri nyt saada rohkeus ja varmuus.

Ylösnousemus -mikä se on?

Viimeisimpien postauksieni jälkeen sain lähipiiristä kummastuneen ja hieman huvittuneenkin katseen kera esitetyn kysymyksen: Mistä kumman ylösnousemuksesta sinä puhut?
Osasin odottaa sitä. En oikeastaan mielellään käytä tuollaisia sanoja, koska siitä tulee mieleen eri uskontojen hierarkiset tavat (kun teet nämä ja nämä asiat, kuten kaste/konfirmaatio jne, saavutat tämän ja tuon. Asioille on siis ikään kuin ehtoja ja ja ulkoapäin tuotoja etappeja...). Ylösnousemus on tietysti myös vahvasti käsite, jonka kristittyinä näemme tietyssä valossa. Ja ihan samasta asiasta ei nyt ole kyse.

Yritin miettiä sanoja ylösnousemuksen selittämiselle ja sitten aloin etsiä sanoja muista lähteistä. Oman selittämisen sijaan taidan tässä kohtaa käyttää lainasanoja, jotka tulevat Diana Cooperilta (referoituna):

"Elämme yhtä maailmanhistorian ihmeellisintä aikakautta. Koskaan koko universumin historiassa maaplaneetta ei ole ollut näin suuressa siirtymävaiheessa, millä tarkoitetaan planeettamme ylösnousemusta eli kohoamista kolmannesta ulottuvuudesta viidenteen. Olemme kaikki siunattuja saadessamme olla täällä maan päällä juuri tänä aikana. Meillä on nyt upea mahdollisuus henkiseen harppaukseen, mikäli itse näin haluamme. Ylösnousemus tarkoittaa sitä, että me nostamme värähtelytasomme valon tasolle ja koska kaikki ajatuksemme, tunteemme ja tekomme ovat aurassamme olevaa värähtelyä, niin kyetäksemme tuohon siirtymään meidän täytyy käydä läpi aikamoinen puhdistautumisprosessi. Vasta silloin säteilemme korkeammalla tasolla ja elämme ilossa ja vapaudessa
On olemassa muutamia väärinkäsityksiä, joita ihmisillä liittyy käsitteeseen ylösnousemus. Jotkut luulevat, että se tarkoittaa sitä, että kohotessa korkeammille tasoille otetaan mukaan fyysinen keho. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
On tosin ollut aikoja, jolloin maaplaneetalle inkarnoituneessa kehossa ei ollut mahdollista nousta valoon ja jäädä yhtä aikaa fyysiseen kehoon.
2000 vuotta sitten ihmisten värähtelytaso oli niin alhaalla, etteivät silloiset kehot olisi kestäneet ylösnousemukseen tarvittavaa valomäärää. Tuolloin ylösnoustiin niin, että otettiin fyysinen keho mukaan. Nyt tilanne on toinen, koska olemme ihmisinä ja ihmiskuntana kehittyneitä noista ajoista.
Älä siis murehdi perheesi jättämistä. Kukaan ei pyydä sinua leijumaan ulos avoimesta katosta. Vapautumisen tielläsi pysyt lujasti ja onnellisesti ratin takana eli elät kuten aiemminkin mutta hehkut, loistat ja säteilet korkeamman värähtelytason valoa.
Vapauduttuaan ihminen elää jatkuvasti viidennessä ulottuvuudessa. Nyt on heräämisen aika, ja valotyöläiset ottavat yhä enemmän paikkansa päästämällä irti väärästä egostaan."

Itse olen alkanut nyt puhua enemmän ylösnousemuspolulla olemisesta, koska viimeisen puolen vuoden aikana olen todella alkanut tuntea että olen keskellä valtavaa puhdistusprosessia ja irtipäästämistä. Päästän siis irti kaikista niistä itseäni rajoittavista malleista, uskomuksista ja muureista, joita olen elämäni (ja menneiden elämieni) aikana itselleni luonut. Koskaan elämässäni en ole ollut tällaisen muutoksen keskellä ja jotenkin tunnen myös että minä olen ikään kuin "liukuhihnalla" jossa asiat tulevat eteeni, ilman että minä kokoajan valitsen että "seuraavaksi voisin puhdistaa tuon ja tuon asian". Olen tehnyt valintani kerran, jollain tasolla olen tehnyt valinnan lähteä tälle tielle ja tässä nyt ollaan, "liukuhihnalla".
Puhuttaessa ylösnousemuksesta nähdään helposti vain se päämäärä. Sitten kun olet ylösnousemuksesi suorittanut, olet valmis. Mutta niinhän se ei ole. Kyseessä on matka, polku, ja se itsessään on ihana ja arvokas. Elämäähän täällä ollaan elämässä eikä odottamassa jonkun tietyn hetken koittamista.

Siirtyessämme eteenpäin omalla polullamme alamme integroida yhä korkeampia värähtelyitä itseemme. Se on kova paikka kehollemme ja niinpä kehomme muuttuu mukana, kun kuljemme eteenpäin. Taannoin moni jakoi Facebookissa sitä uutista, jossa kerrottiin tiedemiesten testanneen veden reagointia erilaisiin energiataajuuksiin. Valitettavasti minulla ei ole nyt sitä linkkiä jakaa tähän enkä edes muista koko juttua kovin selvästi, mutta pääpiirteissään se meni niin, että kun vettä pidettiin korkeiden energiataajuuksien läheisyydessä, se alkoi vaikuttaa veden rakenteeseen. Tämä oli nyt hyvin karkea selitys aiheesta (jos joku löytää linkin, niin vinkatkaa minulle). Ja kun oma kehomme muodostuu suurelta osin vedestä, sama asia on nähtävissä myös siinä. Muutumme solutasoa myöten kun kuljemme eteenpäin ylösnousemuspolulla. Kehomme muuntuu pikkuhiljaa, tästähän puhuttiin tuossa edellä Diana Cooprin sanoissa. Mikään ei tietysti tapahdu hetkessä. Itse koin tämän nyt vahvasti juuri äsken. Olin muutaman päivän todella korkeissa energioissa, en oikein osaa selittää mistä se valotykitys johtui, mutta saatoin aistia sen kyllä joka tavalla (kaksi aiempaa postaustani kirjoitin sinä aikana ja ehkä se välittyy niistäkin). Oli tunne, ettei sieluni mahdu tähän kehoon, olin täynnä valoa ja rakkautta, sydänkeskus oli apposen avoimena. Se oli huikea tunne, se on jopa sanojen ulottumattomissa. Menin vielä sunnuntai-illalla nukkumaan aivan täysin näissä svääreissä ja maanantaiaamullakun heräsin huomasin jonkun muuttuneen. Olin väsynyt ja hiljainen. Hurja keveys ja virtaava energia oli poissa, olin taas jalat vahvasti maan pinnalla, olin hiukan uupunut mutta rauhallinen. Tajusin sen kyllä heti, että kehoni ei ole vielä valmis olemaan jatkuvasti noin korkeissa energioissa. Se väsyy ja uupuu ja se tarvitsee lepoa.
Kun alat pikkuhiljaa muuttaa sitä omaa värähtelytasoasi korkeammille taajuuksille alat myös henkisten lakien mukaan vetää puoleesi asioita, jotka sopivat tuohon sinun nykytaajuuteesi. Käyttäen itseäni esimerkkinä olen vetänyt puoleeni mitä upeinta matkaseuraa, ihmisiä joiden kanssa energiamme kohtaavat ja taajuus on sama. Samalla tämä on tarkoittanut vanhan taaksejättämistä, mutta sen ymmärtää kun alat tuntea ettet oikein enää sovi yhteen kaiken vanhan kanssa. Ei ole enää yhteistä taajuutta, it really makes sense.

Alkuaikoina, kun olin kokenut henkisen heräämisen, olin valmis menemään mihin tahansa tapahtumaan tai koitokseen, jossa vain puhuttiin näistä asioista jotenkin. Imin itseeni kaikkea kuin sieni. Nykyään olen jo melko valikoiva. Tarjollahan on vaikka mitä, siitä ei ole pulaa. Mutta en enää osallistuisi mihin tahansa enkeli-iltaan tai menisi kenen tahansa energiahoitajan pakeille ja tässä nimenomaan tunnustelen sitä energiaa ja taajuutta millä toimitaan. Resonoiko tämä tapahtuma tai ihminen minun kanssani samalla taajuudella? Tunnistan kyllä melko nopeasti, mitkä asiat ovat minua varten ja mitkä ei ja se onkin melkoisen hyvä vaisto olla olemassa. Vain omaa vaistoaan eli intuitiotaan kuuntelemalla voit toteuttaa omaa elämänpolkuasi. Silloin kuljet ikään kuin elämänvirrassa, jossa sinun tiellesi tulee juuri ne asiat, joiden on tarkoitus sinun korkeimmaksi parhaaksesi. Voit tehdä jatkuvasti valintoja, eikä ole olemassa oikeaa ja väärää sinänsä, on vain erilaisia valintoja. Kukaan missään ei tuomitse sinua mistään valinnastasi. Mutta sen olen oppinut, että jos valitset vastoin sydämesi ääntä, niin melko nopeasti saatat löytää itsesi niin sanotusti ryteiköstä.

Tulipa mieleeni kun mainitsin tuon, että viimeisen puolen vuoden aikana olen todella lähtenyt voimakkaasti puhdistumisprosessiin, että käydessäni viime kevättalvella Jukka Viertomantereen vastaanotolla (hän on astrologi ja jonkinsortin "näkijä", tekee hyvin omanlaisiaan tulkintoja!) , hän sanoi silloin (olin raskaana) että kun vauvani on syntynyt, alkaa minun henkisellä tielläni aivan uusi vaihde. Nyt vasta muistin tuon ja tajusin, että hänen sanansa kävivät toteen täydellisesti.

Hetki kiitokselle

Kiitos tästä ihanasta aurinkoisesta päivästä, jossa on jo lupaus keväästä.
Kiitos syvästä ilosta ja onnesta sydämessäni.
Kiitos että saan elää ilossa ja sydän täynnä rakkautta.
Kiitos että voin myös jakaa eteenpäin tuota rakkautta.
Kiitos, että saan tehdä Luojan työtä.
Kiitos että saan välittää valoa ja rakkautta eteenpäin sitä tarvitseville.
Kiitos, että saan tehdä yhä enemmän Luojan työtä ja että saan eteeni yhä suurempia tehtäviä.
Kiitos, että saan toimia valotyöntekijänä, muita opastaen.

Kiitos, olen nyt valmis siihen sydänjuuriani myöten, olen valmis aloittamaan päätoimisesti Luojan työssä.
Kiitos, että saan kulkea omaa ylösnousemuspolkuani.
Kiitos, että saan olla mukana auttamassa Äiti Maata ylösnousemuksessa.
Kiitos, että minulla on tukijoukot joita en olisi edes osannut toivoa.
Kiitos minulle niin tärkeistä valoystävistäni, kiitos aivan jokaisesta valosiskosta.
Kiitos, että elämä haastaa minut jatkuvasti, jolloin opin kokoajan.
Kiitos että peileinäni toimii myös ihmisiä, jotka eivät tunnista ja tunnusta samoja asioita kuin minä.
Kiitos, että minulla on kyky kanavoida ajatukseni kirjoitukseksi.
Kiitos miehestäni, kiitos rakkaudesta välillämme.
Kiitos jokaisesta lapsestamme.
Kiitos suojelusenkelini Daniel, kulkemisesta rinnallani joka hetki.
Kiitos henkioppaani ja mentorini, että saan tutustua teihin paremmin tulevana aikana.

Kiitos kiitos kiitos!

Tässä kohdin matkaa

Viime päivinä minulle on tuotu useasta suunnasta pieniä välähdyksiä siitä, millä tavoin tulen tulevaisuudessa ammatillisesti toimimaan. Itselläni se asia on ollut melkoisesti ajatuksissa viime aikoina, ei hermostuneesti ja stressaten vaan ainoastaan tiedostaen että jotain tulee eteeni kun aika on oikea. Minulla on jo yksi ammatti, olen sairaanhoitaja. Jotenkin olen vain syvällä sisälläni vahvasti tiennyt jo pitkään, etten tule tekemään sitä työtä. Tiedän sen nyt, en tule toimimaan sairaanhoitajana, minun varalleni on jotain muuta. Nyt tunnen hiukan sen tehtävän energiaa jota minulla on, kiitos monien päähäni tulleiden ajatusten ja ideoiden sekä niiden viestien, joita on tullut muiden ihmisten kautta. Kiitos kiitos kiitos, että olen saanut raottaa verhoa vähäsen. Olen saanut syvän varmuuden siitä, etten koskaan tule toimimaan missään kovin arkipäiväisessä "kahdeksasta neljään" työssä. En tule juoksemaan missään oravan pyörässä. Tulen tekemään ihan omaa juttuani, jotain missä toimin jonkinnäköisessä yhteisössä ja sen sisällä teen sitä omaa juttuani sekä osallistun sen yhteisön pyörittämiseen. Olen saanut myös vihiä siihen, mitä tuo toiminta voisi olla, ihan yleisiä linjoja. Nyt sisälläni on varmuus. Tiedän että tie vie eteenpäin ja polun varrella on oikeat opasteet minua johdattamassa. Tällä hetkellä minun ei tarvitse tietää enempää, se ei ole ajankohtaista ja enempi tieto tulevasta vain sotkisi sitä asiaa, johon minun pitää keskittyä juuri nyt tässä kohtaa. Nyt on minun aika kasvaa itse ja olla lasteni lähellä. Tässä kohtaa tarvitsen rauhaa elämääni, jotta voin tehokkaasti keskittyä muutoksiin itseni kohdalla. Kiitos kiitos kiitos todellakin!

Viime aikoina olen myös päässyt katsomaan matkaani menneeseen suuntaan. Välillä on hyvä katsoa sen verran taakse, että näkee miten pitkälle onkaan tullut. En haluaisi huolestua siitä, että pidätte minua brassailevana besserwisserinä, kun puhun näin, mutta ollakseni aivan rehellinen olen ihan äärettömän ylpeä itsestäni ja onnellinen siitä, mitä näen kun katson taakse. Olen todella ylösnousemuspolulla. Jokaisella meillä on sama polku ajankohtainen jossain vaiheessa, mutta meillä on kaikilla oma täydellinen aikataulumme. Kesän korvalla 2011 tapahtui jotain, jonka jälkeen olen ollut tällä polullani sen itse täydesti tiedostaen. Alussa oli hämmennystä, mutta samaan aikaan kasvavaa sisäistä varmuutta. Alusta saakka olen tiennyt sisälläni aivan varmasti, että tämä on jotain missä en tule kääntymään takaisin. Tämä on tieni kotiin. Kohta tulee siis täyteen jo kolme vuotta tällä tielläni valoon ja on huikeaa katsoa taaksepäin. Miten paljon olenkaan muuttunut! Välillä kun mietin ja katson taaksepäin vanhan Johannan toimia ja elämää, se tuntuu ikään kuin jonkun toisen elämältä. Tämän kolmen vuoden aikana (ja oikeastaan eniten viimeisen vuoden aikana) minulla on ollut rohkeus kaivaa itsestäni esiin sitä todellista itseäni, joka elää rakkaudesta eikä pelosta, jonka ego joutuu yhä useammin isännän saappaista rengin penkille, joka tietää oman voimansa, joka tietää olevansa joka hetki johdatettu, joka elää yhä enemmän henkiset lait huomioiden, joka tietää olevansa ikuinen sielu väliaikaisessa maallisessa tomumajassa ja upean jumalallisuuden ilmentymä. Nämä asiat ovat muuttaneet minua radikaalisti ja muuttavat joka ikinen hetki, tuntuu että hetki hetkeltä yhä vahvemmin. Luulen, että kun tämä vuosi pääsee päätökseensä, olen aivan eri Johanna mitä olen nyt. Tunnen ja tiedän sen nyt. Viime vuosi ja tämä kuluva vuosi yhä kiihtyvällä intensiteetillä on sellainen transformaation vuosi että tutina käy.

Joudun nyt ehkä käyttämään sellaisia ylisanoja, joiden myötä saatatte alkaa epäilemään että voiko minua enää ottaa vakavasti. Vakuutan että voi ottaa, vakuutan myös että siltikin tuntuu ettei sanani riitä kertomaan näiden asioiden suuruutta. Nykyelämäni on nimittäin tulvillaan hurmioitunutta ilon, onnen ja täyttymyksen tunnetta. Miten olen ennen voinut elää ilman tätä? Mikä ennen tuotti minulle niin paljon iloa ja onnea, että se olisi tuntunut tältä? En osaa vastata. Tämä ilo (ja onni ja rakkaus) tulee sisältä. Se palaa sisälläni kuin ikuinen liekki, jota mikään ei voi sammuttaa. Liekin suuruus toki vaihtelee päivästä ja tilanteesta toiseen, välillä käy sellainen roihu etten oikein tiedä mihin sen kaiken kanavoisin. Liekki ei sammu koskaan, pienimmilläänkin se antaa minulle jatkuvan valon, joka muistuttaa minua kaiken tarkoituksesta synkimpänäkin hetkenä.

Vasta nyt olen alkanut todella ymmärtää mitä tarkoittaa, kun sanotaan että et voi todella rakastaa ketään muuta ennen kuin rakastat itseäsi ensin. Tai että voit rakastaa muita vain niin paljon kuin rakastat itseäsi. Ymmärrän syvästi vasta nyt mitä sillä tarkoitetaan. Minulla ei ole jakaa todellista pyyteetöntä, vilpitöntä rakkautta kenellekään, ellen ensin rakasta itseäni yhtä ehdoitta ja täysin. Tässä kohtaa olen vielä ainakin sitä mieltä, että rakkaus omiin lapsiin ei aivan istu tämän lausekkeen alle. Koska rakkaus omia lapsia kohtaan on minusta vilpitöntä ja pyyteetöntä rakastit sitten itseäsi tai et. En tiedä, tulenko muuttamaan tätä käsitystä joskus, mutta nyt minusta tuntuu pääpiirteittäin siltä. Samalla matka itsensä rakastamiseen täysin ja ehdoitta on ehdottomasti tärkein matka minkä voit tehdä, ja samalla se on myös todella haastava. Itse asiassa se vaatii rohkeutta! Vaatii todella rohkeutta uskaltaa hyväksyä itsensä täysin ja rakastaa itsensä läpikotaisin. Ja mitä kaikkea se tarkoittaakin, kun alat rakastaa itseäsi? Ei ole kyse vain tunteesta sisälläsi vaan on kyse asiasta, joka heijastuu jokaiseen tekoosi ja toimeesi ja valintaasi, sen heijastuksen tulee huomaamaan jokainen ihminen ympärilläsi ja kaikki eivät tule siitä pitämään. Vaatii rohkeutta tiputtaa pois ne ajatusmallit ja uskomukset, joita olet itsesi ympärille yhdessä ympäröivän maailman kanssa rakentanut. Se on tärkein, se on haastavin ja se on palkitsevin matka. Tässä asiassa en ole vielä kovin hyvä opettaja, koska oma matka on sen verran kesken vielä. Mutta tiedän meneväni eteenpäin. Sain juuri uusia ihania maistiaisia ihan yllättäen. Olin pari päivää sitten joogassa, jossa on aina ollut hieman tuskallista katsoa itseään peilistä, olla siinä koko tunti kasvotusten oman itsensä ja kehonkuvansa kanssa. Nyt huomasin joogassa yhtäkkiä katsovani itseäni peilistä rakastaen ja hellyydellä. Ihana minä, juuri tällaisena, juuri näine mutkine ja makkaroineni. Ihana minä! Havahduin ja yllätin itseni! En nähnytkään yhtäkkiä epäkohtia, näin ihanan ja rakastettavan naisen, täydellisen juuri sellaisena. Samalla joogakerralla sain yhtäkkiä ajatuksen päähäni: Koska tämä jooga on niin ihanaa ja koska haluaisin jakaa tätä hyvää oloa muillekin, niin mitäpä jos minä lähtisin opiskelemaan joogaopettajaksi. Taas havahduin: Mitä juuri ajattelinkaan! Ohhoh! Vannon, että vielä vähän aikaa sitten oma mieleni olisi blokannut tällaisen idean jo kauan ennen kuin se olisi iskeytynyt edes tietoisuuteeni. Koska vielä vähän aikaa sitten minä sidoin itseäni vahvasti erilaisilla uskomuksilla. Minulla oli esimerkiksi sellainen vahva uskomus tai pinttynyt luulo (mistä lie tullut) että minä olen jotenkin erityisen epäliikunnallinen ja minkään sortin liikuntamuodon vetäminen toisille ei nyt vain voisi tulla kohdallani mitenkään kyseeseen, edes mieleen oikeastaan koska se on niin kaukana todellisuudesta. Etenkin uskomukseni joogaopettajia ja tosiharrastajia kohtaan ovat olleet vahvasti stereotyyppiset: Hoikkia ja terveitä viherpiipertäjiä. Siis kaukana minusta. Ja nyt yhtäkkiä, kysyin itseltäni että mitäpä jos minä lähtisin joogaopettajakoulutukseen. Ensin hämmästyin, että edes ajattelin sellaista, sitten tajusin millaisten uskomusten mukaan olen itseäni sitonut ja sen jälkeen päädyin riemastuttavaan varmuuteen siitä, että jos minä haluan ryhtyä joogaopettajaksi, niin ei ole mitään mikä minua estäisi! Minä menisin koulutukseen juuri tällaisena, yhtä arvokkaana ja potentiaalina kuin kuka tahansa muukin, en suostu enää sitomaan itseäni omituisin ajatusmallein ja uskomuksin, jotka ovat tulleet ties mistä.
Se oli hyvä joogatunti se :)

Kerronpa vielä ihanan pikku tarinan, joka tapahtui tässä juuri. Eräs tuttuni on juuri asettumassa asumaan taloon, jossa hän on aistinut olevan jotain "ylimääräistä" ja sinne kuulumatonta. Hän otti minuun yhteyttä ja pyysi, josko voisin katsoa hiukan tilannetta ja tarvittaessa tehdä energiapuhdistusta taloon. Ryhdyin toimeen ja kyllä vain, talosta löytyi välitilaan jäänyt tyttölapsen henki, jonka yhdessä taivaisten auttajien kanssa saatoimme valoon Luojan luokse. Pari päivää tämän jälkeen tuttuni oli matkalla kotiin ja lähetti siinä autossa kotiinsa etukäteen hyvää energiaa ja puhdisti taloa mielessään (kerroin hänelle miten hän voi itse työskennellä näiden asioiden kanssa). Kun hän pääsi kotiin, löytyi keittiöstä lentelemästä keltainen perhonen. Keskellä helmikuuta! He olivat lasten kanssa ihmetelleet perhosta ja sen yllättävästä ilmestymisestä oli ollut heille valtavasti iloa. Tuttavani yhdisti tämän perhosen jotenkin tähän kodin puhdistamiseen ja niinhän se juuri olikin: Tyttölapsen sielu palasi perhosen muodossa kiittämään siitä, että autoimme häntä. Tätä tapahtuu ihan yleisesti ja muutenkin luotamme Luojan luokse lähteneet läheiset saattavat tulla tervehtimään meitä juuri esim. pikkulinnun tai lähellämme liihottelevan perhosen olomuodossa. Olkaa tarkkoja ja luottakaa vaistoonne näiden ilmestymisien kanssa ;)

Tällaisin ajatuksia ja terveisin tervehdin teitä tänään!
Valoa ja Rakkautta päiviinne!

Kadonnut itku

Minulla on ollut pinnalla viime kuukausina vahvasti se, että en osaa itkeä. Itku on suorastaan kadonnut! En tiedä olenko osannut ikinä itkeä, mutta olen huomannut tämän "puutteen" elämässäni vasta viime vuosien aikana.
Elämässä on ollut tilanteita, joihin itku olisi luonnollisesti kuulunut, mutta minun kohdalla ei. Esimerkkeinä tulee nyt itselläni mieleen esimerkiksi neljän lapsemme syntymä. Moni vanhempi -ei kaikki- tirauttaa kyyneleen jos toisenkin lapsensa syntymän hetkellä tai ainakin melko välittömästi sen jälkeen. Minä en ole itkenyt, ei ole edes käynyt lähellä.
Välillä elämässä kuulee surullisia uutisia, jotka eivät kosketa välttämättä suoranaisesti sinua itseäsi, mutta vaikka jotain läheistä ihmistä. Mieleeni tulee muutaman vuoden takaa tilanne, jossa läheinen ystävä menetti pienen vauvansa. Ystäväpiirin sisällä asiaa itkettiin monetkin kerrat ja monet varmasti ihan omissa oloissaankin, mutta en minä. En edes sillä hetkellä kun kuulin asiasta, ei kyyneltäkään. Olin järkyttynyt, olin shokissa, olin huolissani ystävästä ja mitä vain tunteita voisi tähän luetella, mutta en itkenyt kertaakaan. Sydän kuristui kasaan rinnassa monta kertaa, mutta silmiä se ei kastellut. Silloin todella ihmettelin asiaa. Mikä minua oikein vaivaa? Silloin jotenkin tunnustelin asian olevan niin, että en uskaltanut antaa itkulle valtaa, pelkäsin jotenkin mikä vyöry sieltä tulee niskaan, jos raotan itkulle ovea. Suojelin jotenkin itseäni, niin sen tunsin. En uskaltanut heittäytyä täysin, siis aivan kokonaan, miettimään sen ystäväni tuskan valtavuutta, koska pelkäsin mihin se minut vie.

Nyt kun liikun näissä "henkisissä piireissä", näen paljon tunteita äärilaidasta toiseen. Henkisellä tiellä eteenpäin meno ja kasvaminen on yhtä lailla rankkaa kuin palkitsevaakin. Oman itsensä kuoriminen esiin kaikkien muurien ja kerrosten alta tekee välillä todella kipeää ja irtipäästäminen itselle vahingollisista asioista ei todellakaan ole helppoa hommaa. Niinpä enkeli-illoissa ja -retriiteissä näkee paljon itkua, välillä jopa huutoa ja karjuntaa. Ja mitä enemmän sitä sivusta katselen, sen enemmän ihmettelen omaa kateissa olevaa itkuani. Käydessäni intuitiivisen energiahoitajan kurssia koimme paljon tätä samaa. Puhdistimme menneiden elämien tapahtumia ja taakkoja ja nykyelämämme rajoitteita. Paljon itkua. Itse korvasin tämän itkun puutteeni usein hervottomalla naurulla. Muut itki ja minä tyrskyin naurun kourissa niin, että vesi kyllä lensi silmistä. Ymmärrän, että niin itku kuin naurukin puhdistaa, ja se oli minun tapani, mutta silti: Miksi en osaa itkeä??

Etenkin enkeliretriiteissä asiat ehtivät viikonlopun aikana mennä välillä melko syvälle ja intensiivisiksi ja välillä siellä on tilanteita, joissa koko ryhmä itkee. Tarvitseeko mainitakaan? Kaikki paitsi minä. Jos joku sitä ihmettelee, että miksi minä itkua elämääni kaipaan, niin tässä tavallaan tulee se asian ydin: On tilanteita, joissa näen kaikkien tulleen niin syvältä kosketetuksi, että he itkevät, ja kieltämättä se korostaa sitä seikkaa, että miksi minua ei itketä? Olenko jotenkin nyrjähtänyt, kun asiat eivät itketä minua? Olenko rakentanut sisälleni niin vahvan muurin, ettei sen läpi asiat pääse koskettamaan? Itku-laukaisimeni on vahvan kuoren alla suojassa ja piilossa ja ilmeisestikin minulla on ollut omat hyvät syyni sellainen kuori rakentaa, mutta kun tahtoisin kovasti ymmärtää miksi näin on tapahtunut ja ehkä sitä kautta purkaa moisen rakennelman.

Katson taaksepäin. Ymmärrän, että olen aina jollain tavalla piilottanut itkua. Lapsuuden kodissani pidin tunteet itselläni, varsinkin jos kyseessä oli suunnaton onni/ilo, tai sitten suru/pettymys. Saatoin jakaa näitä fiiliksiä ystävilleni tai kirjoitin niistä päiväkirjaani tai kirjeisiin, mutta kotioloissa olin oppinut pitämään naaman peruslukemilla ja amputoimaan itsestäni tällaiset suuret tunteet. Vuosikausia pelkäsin ahdistuneena sitä tilannetta, kun rakas mummoni kuolee. Pelkäsin sitä koska tajusin silloin joutuvani vaikeaan tilanteeseen: mummon hautajaisiin omien vanhempieni kanssa. Tiesin, että hautajaisissa minua itkettäisi ja ajatus niin voimakkaan surun ja itkun piilottelemisesta perheen edessä ahdisti ja pelotti. Miten pystyisin siihen? Ja kun mummoni pari vuotta sitten kuoli, muistan tilanteen hautajaisista. Olimme koko pieni suku kokoontuneet kappelin pihalle odottamaan hautajaisten alkua. Mummoni yksi tytär tuli sanomaan minun äidilleni tiukkaan sävyyn, että "et sitte ala parkumaan!" Hän kielsi itkemästä heidän oman äitinsä hautajaisissa! Luulenpa, että hän teki näin, koska pelkäsi omaa itkuaan. Ehkä hänkin oli elämänsä aikana oppinut syväjäädyttämään tunteensa sisälleen ja ajatus julkisesta itkusta oli hänelle kauhistus. Ehkä hän siksi toivoi, etteivät muutkaan itkisi, niin hänenkin olisi helpompi selviytyä itkutta. Jotenkin tajusin jotain suurempaa siitä tilanteesta. Tajusin, että ehkä tämä itkun pelko ei olekaan mikään minun ihan oma juttuni, vaan kyseessä saattaa olla ikään kuin sukutrauma, ikävä suvun perintö. Eräänlainen suvun kulttuuri siitä, että ääritunteet pidetään itsellä ja piilotetaan ikään kuin niitä ei olisikaan?
(Mummon hautajaiset meni ihan hyvin, päätin antaa itselleni oikeuden itkeä juuri niin paljon kuin itkettää, vaikka se kuinka pelottaisi tai ahdistaisi. Ja niinpä tein, oli ihan hyvä huomata että en kuollut siihen eikä kukaan sukulainenkaan näyttänyt siitä pahasti kärsivän.)

On kuitenkin joitain tilanteita, joissa minua itkettää niin pirusti että en mitenkään pysty sitä estämään. Yksi on monelle äidille tuttu tilanne: Omien lasten kevät- ja joulujuhlat, sekä kaikenlaiset muut näytökset. Esikoiseni eskarin kevätjuhlassa itkin niin hirveästi, että olin varma ettei kukaan muu itkenyt yhtä paljon. Jotenkin se meinaa hävettää ja nolottaa sekin? Minusta ei ole mitenkään mukavaa näyttää edes perheelleni, että minä liikutun ja että minua itkettää. Kaikki teeveestä tulevat vauvansyntymisjututkin itkettää, ne sellaiset tositilanteissa kuvatut, vaikka omien lasten syntymä ei ole itkettänyt yhtään. Tällaisia ohjelmia katson mielelläni, mutta toisaalta haluaisin katsoa niitä yksin, koska tiedän että ne itkettää. Minusta ei siis ole mukavaa liikuttua nykyperheenkään edessä, mieluummin amputoin itsestäni sellaiset tunteet jos vain voin.

Kyllä muistan viime vuosilta tilanteita, joissa olen itkenyt, vuolaastikin. Yleensä enemmän liikutuksesta kuin ehdasti surusta tai epätoivosta. Mutta viime aikoina kun olen oikein toivonut, että voisin välillä vaikka itkeä, niin itku on ollut ihan lukkojen takana.
Jotenkin on sellainen tunne asiasta, että syvälle minuun on haudattu niin ikäviä ja kurjia asioita ja tunteita, että itkupatojen sulkeminen suojaa myös näitä asioita. Jotenkin siis niin, että jos alkaisin päästää jotain ulos, niin pelottaa millainen likainen hyökyaalto sieltä saattaisi lähteä liikkeelle. Samaan aikaan tämä on myös turhauttavaa siksi, että eteenpäin menon meininki ja tahto henkisessä kasvussa on kova ja tunnen tämän asian pidättelevän minua. Tuntuu, että juuri nyt olen tullut niille itkuni porteille omalla tielläni. Että juuri nyt on se kohta tiellä, jolloin pitää joko kulkea niistä pelätyistä porteista ja katsoa mitä siellä takana on, tai sitten on valittava jokin aivan muu tie. Valinta on selvä, mutta tällä hetkellä en tiedä miten nuo portit aukaistaan. Voin kai vain pyytää tähän enkelien ja oppaideni apua ja luottaa oikeiden asioiden tulevan eteeni.

Pitkän matkan terveiset

Hei kaikki rakkaat!

Olen ollut blogissa hiljaa usean kuukauden jo, mutta nyt tuo edellisen postauksen laittaminen alkoi kirvoittaa lainasanojen lisäksi omiakin kielenkantoja. Uskon blogihiljaisuudelle olleen jonkin tarkoituksen ja päätin hiljaisuuden vallitessa vain hyväksyä sen seikan, että nyt ei ole kirjoittamisen aika. Sen sijaan on ollut suurta kasvun aikaa! Suoraan sanottuna on tuntunut siltä, että sanat tämän kaiken kuvaamiseen minulta loppuivat kauan sitten ja siitä seurasi tämä blogihiljaisuus. Vuoden 2013 viimeiset kuukaudet olivat aikamoisia, ne olivat itselleni todella raskaat ja sen lisäksi sisäisillä tasoilla tapahtui niin paljon myllerrystä ja irtipäästämistä, että en kertakaikkiaan olisi osannut kuvata sitä kaikkea sanoin.

Myös ulkoisilla tasoilla tapahtui loppuvuodesta paljon ja itseni kohdalla se tarkoitti lähinnä sitä, että paljon suunniteltujen aikataulujen yli venynyt talonrakennusprojektimme alkoi lähestyä loppuaan ja harvoin niitä loppuvaiheita kovin leppoisissa tunnelmissa vietetään. Kiirettä siis pukkasi ja se tarkoitti minulle pitkiä päiviä yksin kotona lasten kanssa ja miehelle raksahommia yömyöhään. Tämä kaikki meinasi itselleni käydä ylivoimaiseksi, marraskuu oli minulle todella vaikea ja kävin kyllä monenlaisessa aallonpohjassa itseni kanssa. Pään pinnan paremmalle puolen vetivät onneksi ihanat valoystäväni, ilman heitä kaikki olisi ollut monin kerroin vaikeampaa.
Pääsimme vihdoin muuttamaan marras-joulukuun vaihteessa ja siitä se omakin olo lähti pikkuhiljaa helpottamaan. Vihdoin olimme koko perhe koolla saman katon alla ja kyllähän tässä uudessa kodissa on jotenkin "helpompi hengittää". Se on juuri kuten luottoparantaja Eila joskus sanoi: "Rakennusprojekti tulee olemaan todella raskas, mutta valmistuttuaan se kyllä palkitsee." Tavallaan melkoinen itsestäänselvyys, mutta juuri näin sen itse kuitenkin myös koin. Aika moni valoystävä on todennut, että energiani muutoksen ennen ja jälkeen muuton on ollut selkeästi aistittavissa pelkästään ihan Face-päivitysten perusteella. Ja kaikki tuo on kyllä aivan totta! Jos loppuvuosi mentiin matalalla kiemurrellen niin uusi vuosi on saanut minut levittämään siipeni ja lentämään korkealla ja kovaa!

Jos viimeiset pari vuotta omassa elämässäni ovat olleet todella voimakasta muutoksen aikaa (nimenomaan tarkoitan nyt sisäisillä tasoilla), niin viimeiset kuukaudet ovat olleet sitä yhä kiihtyvällä tahdilla. Ja tämä onkin juuri mielenkiintoista, liittyen vähän tuohon edellisessä postauksessani jakamaani tekstin aiheeseen: Jotenkin uskon ja koen, että ihmiset ympärilläni eivät välttämättä ole huomanneet minussa mitään uutta ja ihmeellistä ja silti kaikki sisälläni on käännetty nurin ja ympäri ja taputeltu uusille sijoille. Ainoat ihmiset jotka todella tietävät, missä minä itseni kanssa menen, on läheisimmät valoystäväni, jotka kulkevat tätä matkaa kanssani joka ikinen päivä tiivissä yhteydessä. Ja mitä tulee tähän käyttämääni sanaan "valoystävät", pidän siitä itse jotenkin ja käytän sitä usein. Heidät näen jotenkin sellaisiksi, jotka on annettu minulle -tai olemme toinen toisillemme annetut- matkaseuraksi aivan tarkoituksella, juurikin kulkemaan tätä monivaiheista Valon polkua. Yhtä lailla me kaikki olemme toinen toisillemme sekä kanssakulkijoita, oppaita että peilejä, kukin vuorollaan. Koskaan eläessäni en ole omistanut ystäväporukkaa, joka hyväksyy minut ehdoitta. Heidän seurassaan minun ei tarvitse pelätä mitään, minun ei tarvitse vaieta todellisista ajatuksistani ja voin rauhassa puhua suoraan sen, mitä mistäkin ajattelen ilman pelkoa siitä, että minulle suututaan tai minut tuomitaan.

Minusta oli ihana lukea se teksti, jonka liitin edelliseen postaukseeni. Jos joku ei sitä lukenut, niin lyhyesti todettuna teksti käsitteli sitä, miten vanhat ystävät, sukulaiset ja tutut ehkä kokevat ihmisen, joka on ns. herännyt (tätä omituista termiäkin selostetaan siellä oikein hyvin) ja se tarjosi hyvää tietoa tällaisille asiaa miettiville. Minusta kirjoitus paikallaan, koska uskon näin voimakkaan muutoksen ihmisessä olevan läheisille jopa jossain määrin hämmentävää ja kysymyksiä herättävää. Sitä kohtaa itsekin hyvin monenlaista suhtautumista. Jotkut eivät koskaan mainitse asiasta mitään, jotkut tuomitsevat (hiljaa tai äänekkäästi) ja jotkut kysyvät sen mitä haluavat kuulla ja sitten vain tyytyvät siihen ja hyväksyvät sinut täysin sen muutoksen kera. Nykyään maailmalla tuntuu olevan myös jonkinlainen "enkelitrendi", etenkin naisihmiset tuntuvat olevan alttiita enkelihurahdukselle, yhtäkkiä he puhuvat enkeleistä ja energioista. No tälläkin saralla kokee ja näkee monenmoista. Moni voi tulla ajatelleeksi minutkin sellaiseen kategoriaan, että minä olen vain löytänyt elämääni jotain uutta hauskaa ajateltavaa ja uutta sisältöä. Se on kyllä vähintään vähäpätöinen ilmaus kokonaisuudesta. Itse sanoisin, että tässä ei ole kyse enkeleistä, tässä on kyse ennen kaikkea ja lopulta minusta itsestäni. Heräämisestä siitä harhasta mitä minä olen ja en ole. Oman moniulotteisen itseni todellisesta löytämisestä ja vaikka seura ja tuki matkalla on mitä parhainta -tarkoittaen sekä maallisia että taivaisia auttajia- niin matka ei missään nimessä ole helppo. Se on itse asiassa aika haastava. Se on omien kerrosten kuorimista ja moni niistä kerroksista on sellainen, joista egosi haluaisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Monella tapaa tämä matka on nöyrtymistä. Joudut vastatusten sen asian kanssa, että sinulla itselläsi on vastuu aivan kaikesta mitä elämässäsi on. Se ei välttämättä ole aina kovin helppo asia niellä. Mutta kaikesta haastavuudestaan huolimatta tämä matka on itselleni paras matka, jolle olen koskaan lähtenyt. Näin huikaisevaa onnea, täyttymystä ja kiitollisuutta en ole elämässäni kokenut ennen tätä matkaa.

Kuten huomaatte, tämä on paljon kaikkea: "Matka" on välillä huikaisevaa iloa ja tähtisadetta, välillä luopumisen tuskaa ja kyyneleitä, välillä se on asioiden juurruttamista ja toisinaan mennään eteenpäin tukka tuulessa hulmuten. Se on sielun kumppaneiden löytämistä, paljon vanhoja tuttuja entisistä elämistäsi ja myös oman tämänhetkisen olemassa olon tarkoituksen syvää ymmärtämistä. Se on myös upeaa johdatuksessa elämistä, oikeiden asioiden ja ihmisten "tipahtamista" eteesi, se on oman voiman ja kykyjen epäilemistä ja niiden löytämistä. Ennen kaikkea se on itsesi nostamista elämäsi ykkössijalle, sen oppimista että ennen mitään muuta sinun tulee rakastaa Sinua Itseäsi ehdoitta. Sen jälkeen kaikki muu seuraa perässä. Se on myös vakaata luottamuksen tunnetta siitä, että tapahtuipa elämässäsi mitä tahansa, kaikki on täydellisesti.

Itse koen, että tämän polkuni pääteemat viime kuukausina ovat olleet luottamus ja ego. Toki muutkin teemat on olleet työn alla, mutta nämä kaksi ovat olleet ikäänkuin pääaineitani viime ajat ja ilokseni olen myös huomannut tuloksia.
Luottamuksen koen tietona ja varmuutena siitä, että kaikella eteeni tulevalla on tarkoituksensa, että minä olen suojeluksessa ja johdatuksessa ihan joka ikisellä askeleella. Luottamusta myös henkisien lakien toimivuuteen ja niiden varassa elämiseen (jos asia on vieras, googlaa 'henkiset lait'). Parhaimmillaan tämä tuo mukanaan elämisen elämän virrassa. En halua brassailla ja antaa kuvaa, joka näyttää siltä että minulla kaikki sujuu kuin lapsen leikki. Totta kai mieleni haastaa minut koko ajan, saa epäilemään ja tekemään välillä sivuloikkia, mutta kokoajan vähemmän. Välillä stressaan ja huolehdin ihan urakalla, kunnes palaan "ruotuun". Olen oppinut sen, että minun ei tule stressata, järkeillä eikä huolehtia asioista, vaan minun tulee vain elää elämän virrassa sydän täynnä luottamusta, keskittyen sisäisen ääneni ohjaukseen ja olla pakottamatta asioita johonkin muottiin. Taivasauttajani näkevät asioiden suuren kokonaisuuden paremmin kuin minä ja kun vain elän em. tavalla ja pyydän taivasauttajat apuun, asiat tulee eteeni oikealla hetkellä. Eteeni voi tulla valintatilanteita ja silloin minun on vain kuunneltava sitä sisäistä ääntä. Se ei ole helppoa aina, itse asiassa se on usein aika haastavaa, mutta eteenpäin mennään kuitenkin. Rakas mielemme ja egomme jaksaa kyllä tehdä väliintuloja ja yrittää sotkea tätä kuviota, mutta sitäkin oppii kesyttämään vähän. Ja jos tämä nyt kuulosti siltä, että minä en itse vastaa oman elämäni päätöksistä vaan minä vain olen ja odotan kaikkea passiivisena, niin siinä tapauksessa ymmärsit väärin :)
Voisin kertoa esimerkin:  Minulla on nyt sellainen tilanne, ettäolen äitiyslomalla ja kohta siirryn hoitovapaalle. Työtä ei ole odottamassa, ei mitään työtä mihin palata. Toki minulla on sairaanhoitajan koulutus ja uutta työtä olisi varmasti melko vaivatontakin löytää, mutta asia vain on niin että en koe oikein kutsumusta palata siihen työhön. Minulla on siis edessä päätös siitä, mitä aion tehdä työkseni loppuelämäni. Totuus on se, ettei minulla ole   h a j u a k a a n  siitä. Ainut kriteerini on se, että se on jotain, mistä minä löydän intohimoni ja jota minä voin puhtaasta sydämestä tehdä.  Ei hajuakaan. Voisin olla asiasta melko hermostunut, päätöksiä pitäisi alkaa syntymään. Mutta en ole. Tämäkin asia on korkeammissa käsissä, luotan siihen että vastaus tuodaan eteeni oikealla hetkellä. Minun ei tarvitse huolehtia, ei pakottaa eikä työntää itseäni ja asioita mihinkään suuntaan. Voin vain olla, tuntea rauhaa siitä että oikeat asiat ilmentyvät elämääni oikealla hetkellä.

Omaan egooni olen joutunut ottamaan katsekontaktia myös aika aktiivisesti viime aikoina ja olen oppinut tunnistamaan itsessäni sen toimintatapoja. Tämä ainakin minulla meni siinä järjestyksessä, että ensin huomasin egon tekoset muissa ihmisissä ja vasta sitten uskalsin vasta katsoa sitä omassa itsessäni. Nykyään käy välillä niin, että joku valoystävä sanoo minulle rakkaudellisesti jostain asiasta, osuen naulan kantaan ja ollen vilpittömästi vain hereillä sen suhteen etten tulisi toimineeksi itseäni vastaan. Saatan huomata ikäänkuin loukkaantuvani tai ottavani vähän nokkiini ja tekisi mieli vastata jotain kirpeää ja nenäkästä. Mutta tiedostan heti egon kaiken taustalla, tiedostan egoni saaneen kolauksen mutta en ole enää täällä suorittamassa egoni palvelustehtävää. Niinpä odotan hetken, vedän henkeä, pyydän että auttajat auttavat korkeamman näkökulman näkemisessä, ja tämä toimii joka kerta. Kun ego nokkineen väistyy, pystyn ottamaan ystävän todellisen viestin vastaan, toteamaan että hän oli oikeassa ja olemaan kiitollinen siitä, että tämä tuli eteeni. Kukaan, sen koommin ystävä kuin minäkään ei tuomitse. Virheistä oppii!
Olen siis keskellä siirtymää egopohjaisesta elämisestä sydänpohjaiseen elämiseen. Egopohjainen eläminen edustaa minulle sitä vanhaa, saatan puhua siitä mitä vanha-Johanna olisi tehnyt tai ajatellut jossain tilanteessa. Tällainen siirtymä ei ole suora ja vääjäämättä vain eteenpäin menevä tapahtuma. Pikemminkin välillä tuntuu että mennään yksi askel eteen ja kaksi taakse :)  Pikku hiljaa luovun kuitenkin ulkoisten normien mukaan toimimisesta ja siirryn elämään elämääni sydämeni ohjauksessa.

Tässä oli tällainen pieni katsaus kuulumisiin tällä hetkellä, kun uusi upea vuosi on vasta aluillaan. Nyt lopetan ja otan kuuman kupin haudutettua inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa. Kurkussa on kutittanut koko päivän, joten flunssantorjunta-aseet tanassa eteenpäin :)

Tervetuloa vuosi 2014!
Nyt on aika elää se, minkä tiedätte totuudeksi, eikä vain pitää sitä mielenkiintoisena keskusteluaiheena ryhmissä, kursseilla tai ystävien kesken.

Mitä ystävälleni tapahtuu?

Kirjoittanut Sandra Walter (www.sandrawalter.com)
Päivitetty 8.1.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Lyhyt heräämisilmiön esittely heränneiden perheelle, ystäville ja työtovereille.
 
Esipuhe
Ylösnousemusoppaana kuulen monia turhautuneita ja sydäntä särkeviä tarinoita heräämisilmiöstä. Sen vaikutus suhteisiin voi olla vaikea, erityisesti perheen tai ystävien kanssa.

Silloin kun kaksi ihmistä näkee todellisuuden täysin eri tavalla, on vaikea kuroa umpeen kuilua heidän välillään. Se on vielä kiusallisempaa, silloin kun nämä kaksi ihmistä jakoivat ennen monia yhteisiä asioita.

Tämä on erittäin lyhyt esittely monimuotoisesta aiheesta. Se on tarkoitettu heränneiden ystäville ja perheenjäsenille ja se antaa nopean ja neutraalin yleiskatsauksen heräämisprosessista.

Toivon, että jakamalla perusinformaatiota edesautan ymmärrystä tästä ainutlaatuisesta ja haastavasta ilmiöstä.

Monia siunauksia sinulle ja omillesi,

Sandra Walter
 
Mitä ystävälleni tapahtuu?
Kenties et ole keskustellut hänen kanssaan vähään aikaan. Ystäväsi tai perheenjäsenesi putosi pois sosiaalisesta tutkastasi. Kun otat taas yhteyttä, löydät erilaisen ihmisen. Hän on muuttunut tavalla, mitä et ymmärrä.

Ikään kuin hän puhuisi eri kieltä. Hän käyttää sellaisia sanoja kuin "aktivointi", "vahvistaminen" tai "puhdistaminen". Hän heittää sanan "ylösnousemus" keskusteluun ja huolestut, että hän on menettänyt järkensä! Mitä ihmettä ystävälleni tapahtuu?

Ennen kuin selitän heräämistä, haluan kiittää sinua, että välität hänestä tarpeeksi lukeaksesi tämän kirjan. Ole vakuuttunut, ettei hänen muuttumisensa oli erillistapahtuma. Sadattuhannet ihmiset kokevat samaa heräämisilmiötä kuin ystäväsi. Itse asiassa lukumäärä on tässä kohtaa miljoonia, mutta kirjassani otamme mukaan vain ne, jotka ovat aktiivisia ryhmissä, keskusteluissa tai netissä.

Ihmisille jotka kokevat heräämisilmiön, on joskus vaikeaa jakautuminen vanhan ja uuden elämän välillä. Kuilu entisen perheen, ystävien ja työtovereiden ja heränneen yhteisön välillä tulee suuremmaksi ajan kuluessa.

Kyse ei ole siitä, etteivät he välitä teistä tai eivät piittaa teistä uuden elämänsä vuoksi. Sen selittäminen, mitä heille tapahtuu, tai sen kuvaaminen, mitä he tuntevat, voi olla pelottavaa. Se voi tuntua niin vaikealta, että he päättävät pysyä hiljaa siitä ollessaan ihmisten ilmoilla.

Tämä ei tuomitse kykyänne olla avomielinen tai hyväksyä heidät. Monet heränneet ihmiset päättävät, että on helpompaa lähteä pois yhteenotosta kuin yrittää vakuuttaa ystäville tai perheelle, että se mitä he tuntevat, on todellista.

Tästä syystä kirjoitin tämän kirjan - selittämään, mitä maailmassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa rakkaisiinne, ja tyynnyttämään huolianne.
 
Heräämisilmiö
Sana "herääminen" vihjaa siihen, että ystäväsi oli ennen unessa. Aloitetaanpa terminologian selittämisellä.

Ihmiskeho käy läpi tasoparannusta. Olet ehkä kuullut huhuja vuodesta 2012, jolloin maapallo ja galaksimme keskus asettuivat linjaan. Vaikket olisi lukenut tästä aiheesta, on muutamia huomattavia tieteellisiä löytöjä, jotka soveltuvat heräämisilmiöön. Joulukuun 2012 asetelma toi useita galaktisia syklejä päätökseen, joiden pituus oli 26000 vuodesta 62 miljoonaan ja 16.9 miljardiin vuoteen - vain muutamia mainitakseni. Se oli merkittävä astronominen tapahtuma. Monet näistä sykleistä ovat merkinneet massiivista evoluutiomuutosta maapallon menneisyydessä.

Maya-kalenteri mikä seurasi täsmällisesti 16.9 evoluutiovuotta maapallolla, loppui. Planeettarakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia 62 miljoonan vuoden välein. Joka 26000. vuosi planeettamme ja aurinko asettuvat linjaan galaksimme keskuksen kanssa, mikä saa aikaan "päiväntasausprekession". Siirrymme uuteen eläinradan aikakauteen ja seuraava on Vesimiehen aika.

Nämä ja muut 2012 päättyvät syklit ovat menneisyydessä aiheuttaneet merkittäviä muutoksia maapallon elämään. Fossiilisten todisteiden mukaan maapallon evoluutiossa on aukkoja, jotka tunnetaan "aikahyppynä". Näemme evoluutiossa hyppäyksen hyvin lyhyessä ajassa. Olennot uivat meressä yhtenä vuotana ja kävelevät maalla seuraavana. Olemme tulleet "aikahyppyjaksoon". Historian mukaan evoluutio nopeutuu ja elämä maapallolla muuttuu joksikin muuksi.

Galaksin alue mille liikumme, tuo voimakkaan tulvan fotoni- ja muita valotaajuuksia. Linjautumisemme laittaa meidät suoraan tämän fotonivalon reitille, mikä tunkeutuu aurinkoon, planeettaamme ja kaikkeen, mitä täällä elää. Asettuminen linjaan näiden energioiden kanssa on menneisyydessä saattanut olla syy aukkoihin fossiilisissa todisteissa. Tämän aihealueen tutkimus on kiehtovaa. Taas kerran, tämä on hyvin peruskatsaus valtavasta aihepiiristä.

Kaikista planeetoista on tulossa kirkkaampia ja kuumempia, mutta keskitytäänpä omaan kotiimme. Maapallon taajuus tai Schumannin resonanssi kasvaa. Omien koulupäiviemme oppikirjojen 7.83 megahertsin resonanssi on mennyttä ja planeetta nousee 50 megahertsiin joka päivä, perustason ollessa noin 14 megahertsin paikkeilla. Tämä on merkittävä muutos, koska todellisuutemme perustuu värähtelyyn.

Vakaa todellisuus on tietyissä värähtelytaajuusrajoissa, kuin radiotaajuus. Nämä taajuuskaistat luovat ulottuvuuksia, joissa elämää koetaan. Ollakseen tietyssä todellisuudessa, elävän olennon täytyy sopia tuolle taajuuskaistalle. Se on kuin radiokanavan hakemista. Saadakseen maakokemuksen on sovittava sen taajuuteen.

Kun maapallo lisää taajuuttaan, niin myös kaikkien planeetan elävien olentojen täytyy lisätä. Koska alempi taajuus häviää, meidän on sopeuduttava uusiin taajuusrajoihin. Kun kuljemme siirtymän läpi, energiat muuttavat mineraaleja, elementtejä, kasveja, eläimiä ja ihmisiä.

Solurakenteemme on muututtava voidakseen sisältää planeetan korkeamman värähtelyn. Galaksin uusien energioiden ja kohonneen maataajuuden välissä kehomme sopeutuu aliatomitasolla. Lisää käyttämättömistä aivosoluistamme ja roska-DNA:stamme - käyttämättömät rakenteet jotka ovat olleet unessa hyvin pitkään - alkavat aktivoitua.

Tästä sana "ylösnousemus" tulee. Se mikä oli unessa tai käyttämätöntä, käynnistetään nyt.

Koska tämä on evoluutiota, se ei tapahdu kaikille samaan aikaan tai samalla tavalla. Kyllä, kyse on suhteellisen pienestä aikahyppyikkunasta maapallon pitkässä elämänhistoriassa, mutta se ei ole kaikilla yksi yhtäkkinen "pamahtaminen" täysin uuteen taajuuteen.

Tämä synnyttää epämukavan tilanteen ihmiskunnalle. Osalla käyttämätön DNA ja solurakenne on alkanut herätä, kun taas toiset ovat edelleen unessa. Yksi ihminen on kokenut heräämisen, kun taas toinen ei ole.

Sanat "unessa" ja "hereillä" näyttävät hierarkialta, ikään kuin evoluutio olisi valinnut heränneet tai he olisivat saavuttaneet korkeamman olemistason. Huomaa, että kukaan joka saavuttaa tietyn heräämistason, ei tuomitse mitenkään heräämättömiä. Herääminen poistaa tuomitsemisen ja erillisyyden kokonaan - mukava sivuvaikutus siitä, että enemmän DNA:ta ja aivovoimaa on käytössä.

Käyttämätön osa sisällämme osoittautuu ihmisen todelliseksi sydämeksi, missä rauhasta ja harmoniasta tulee menettelytapamme. Ratkaisu väkivaltaiseen, ahneeseen ja vääristyneeseen maailmankulttuuriimme on omissa soluissamme. Maailman harmonia ja hyvinvointi voi olla aikahyppymme suuri evoluutiovoitto.

Tästä sana "siirtymä" tulee - siirtymä korkeampaan taajuuteen tai korkeammalle tietoisuustasolle.

Olemme tavallaan planeetalla, missä on kaksi eri todellisuutta - vanha ja uusi toimintamalli ovat rinnakkain. Ei ole helppo tilanne, jos kaksi todellisuutta on rinnakkain sosiaalisessa piirissäsi tai perheessäsi.
 
Mitä tapahtuu, kun heräät?
Kaikki muuttuu. Todellisuutesi kääntyy ylösalaisin - joko äkillisestä tapahtumasta tai päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien saatossa. Tämä riippuu siitä, mitä evoluutiolla on varastossa sinua varten. Vuoden 2012 asetelman jälkeen heräämiskokemus on tullut nopeammaksi ja intensiivisemmäksi.

Ennen meditoimme luolissa vuosia päästäksemme käyttämättömien rakenteidemme korkeampaan tietoisuuteen. Ilmeisesti se on muinaishistoriaa, koska ihmisiä herää joka päivä.

Maailmassa missä työskentelen, herääminen on henkinen kokemus. Tämä ei liity mitenkään uskontoon. Ei liitytä mihinkään ryhmiin, ei makseta maksuja tai seurata johtajia. Se on itsensä voimaannuttamisen prosessi, mikä on ainutlaatuinen jokaisella yksilöllä.

Joku määrittelee heräämisen oivallukseksi, ettei kaikki ole oikein maailmassa. En ole samaa mieltä siitä, että herääminen on salaisten agendojen, maailman salaliiton, Illuminatin olemassaolon tai kemikaalivanojen löytämistä. Heräämisprosessi kietoutuu joskus yhteen maailman salaliittojen kanssa, koska näkökyvystä ja erottelukyvystä tulee erittäin tarkka. Alat nähdä totuuden ihmisissä, tapahtumissa ja agendoissa. Voi olla erittäin lannistavaa astua ulos vanhan todellisuuden laatikosta ja nähdä nukkuvan väestön massamanipulointi.

Herääminen ei ole tietoisuutta vääryydestä planeetalla. Se on kokemus manipuloinnin ulkopuolella, mikä synnyttää evoluutiomuutoksia kehossa.

Herääminen saattaa tapahtua meditoidessa, sairauden kautta tai tapahtumana, mikä muuttaa yksilön tietoisuutta juuri riittävästi antamaan jokin uuden tapahtua. Kenties yksilö kyseenalaistaa olemassaolon luonteen tai tutkii jotain perinteisten uskomustensa ulkopuolella. Kenties hän alkaa impulsiivisesti harrastaa joogaa tai tai chitä tai jotain, mikä käyttää hänen tietoisuuttaan eri tavalla. Evoluutio on evoluutiota ja siinä on mukana monia tekijöitä ja siksi jotkut ihmiset heräävät ja toiset eivät. Kyse ei ole selviytymistilanteesta tai jumalaisesta valinnasta. Heränneiden ihmisten yhteisö on hyvin heterogeeninen. Olen konsultoinut lakimiehiä, lääkäreitä, Wall Streetin meklareita ja Grammy-voittajia sekä metafyysikkoja, kanavoijia ja kotiäitejä. Herääminen on laajalle levinnyt ilmiö. Heräämishetki voi olla syvällinen. Äkillinen laajentumisen tunne voi pakahduttaa aistit. Tunnet ehkä saumattoman yhteyden kaikkeen universumissa, ikään kuin olisit yhdistynyt kaikkeen mitä on.

On hyvin uskomatonta tuntea tuollaisen energian sykkivän kehonsa läpi. Tuolla hetkellä todellisuudestasi lentää kansi pois. Kaikki ihmiskokemuksen esteet häviävät äkillisessä aktivointiräjähdyksessä. Elämäsi on muuttunut muutamassa sekunnissa. Nukkunut itsesi heräsi.

Silloinkin kun heräämisprosessi on progressiivinen - tapahtumasarja mikä haastaa henkilön todellisuuden - aktivointikäännekohta laittaa heräämisen liikkeelle.
 
Heräämistasot
Heräämisprosessissa on monta tasoa, mitkä vaihtelevat uudesta tiedostamisesta ihmisen fyysisen, mentaali-, tunne- ja henki-itsen täydelliseen muuttumiseen.

Jotkut ihmiset kokevat aktivoitumishetken eivätkä mene koskaan yhtään pidemmälle. He tukahduttavat kokemuksensa, koska se haastaa kaiken, mitä he tietävät. He päättävät, että on vain liian vaikeaa muuttaa koko perspektiiviään elämään.

Toisilla tarpeesta tietää enemmän tulee pakkomielle. He alkavat etsiä selittääkseen, mitä heille tapahtui ja miten he voivat kokea enemmän tuota tunnetta. Joskus tuota suurta räjähdystä ei tunneta koskaan uudestaan. Joskus laajentuminen kasvaa ja kasvaa ja herättää lisää käyttämätöntä materiaalia kehossa. Tämä evoluutioprosessi on ainutlaatuinen jokaiselle yksilölle.
 
Heräämiskokemuksia
Herääminen voi tuoda laajan kirjon kokemuksia, jotka riippuvat ihmisestä ja hänen valinnoistaan. Tunne autuaasta ehdottomasta rakkaudesta, yhteydestä omaan sieluun tai korkeampaan itseen ja syvä kiitollisuus kaikesta on yleistä. Jotkut heräämiset aktivoivat psyykkisiä kykyjä. Toiset saavat tietoa entisistä elämistä tai maapallon historiasta. Muutamille avautuu pääsy korkeampiin ulottuvuuksiin, enkeleihin tai maan ulkopuolisiin olentoihin.

Monet heränneet tuntevat voimakkaan yhteyden Ylimpään luojaan tai Lähteeseen tai Jumalaan, mikä määrittelee uudelleen heidän uskomuksensa ja uskonsa.
 
Heräämisestä selviytyminen
Tietoisuuden laajentaminen ei ole ollut suosittu tai tuettu valinta yhteiskunnissamme. USA:ssa meillä on meditointikeskuksia, joogaretriittejä ja new age -keskuksia, mutta heräämisilmiöstä ei puhuta vielä laajasti, edes henkisissä yhteisöissä. Koska tämä on pirstoutunut ilmiö, herännyt yksilö voi tuntea olevansa hyvin eristynyt.

On erittäin vaikeaa nähdä havaitun todellisuuden ulkopuolelle, silloin kun toiset eivät näe. Monet heränneet eivät uskalla jakaa kokemuksiaan heräämättömien ystäviensä tai perheensä kanssa. Se kuulostaa hullulta! Se kuulostaa siltä, että on valittu tai erityislaatuinen. Tämä aihe kohtaa usein vastustusta. Saattaa alkaa väittely tai heitä pilkataan tai heidät leimataan epävakaaksi, hipiksi, kultin jäseneksi, newagelaiseksi tai tulee myriadeja muita reaktioita käsitykseen eri todellisuudesta. Niinpä he eivät puhu siitä ja ajattelevat, että on parempi olla suututtamatta ystäviään tai osallistumatta väittelyyn siitä, mikä on todellista ja mikä ei.

Niille jotka ovat tehneet rohkean valinnan "tulla ulos henkisestä kaapista" ja alkaa kertoa uudesta perspektiivistään, tuo paljastuminen voi merkitä eristäytymistä vanhasta porukasta. Koska ihmiset eivät ymmärrä, mitä ihmettä heidän ystävälleen on tapahtunut, he lopettavat kommunikoinnin.

Eristäytyminen voi olla hyvin masentavaa. Herännyt voi hylätä perheensä kokonaan ja joissain tapauksissa se on hyvä valinta. Kummankaan todellisuuden - heränneen tai nukkuvan - ei tarvitse sietää toisen hankausta. On parasta antaa asian olla, eikä joutua loputtomaan ristiriitaan, mihin ei ole ratkaisua. Kumpikaan ei yritä vakuuttaa tai käännyttää toista. Lopulta herännyt ihminen astuu pois konfliktista, koska se tuntuu mielettömältä, kun hänen heräämisprosessinsa voimistuu. Ehdottoman rakkauden viisaus yllyttää herännyttä kunnioittamaan kaikkia polkuja. Usein tämä merkitsee lähtemistä pois ystävien ja perheen luota.
 
Kokeile tätä: perspektiivi
Kokeile tätä harjoitusta ymmärtääksesi.

Leiki, että näet hyvin selväjärkistä unta.

Tässä unessa ihosi alkaa hehkua! Sinusta tuntuu uskomattomalta, kuin enkeliltä tai säteilevältä auringolta. Haluat unen jatkuvan ja jatkuvan. Se on yksi noista hyvin energisistä unista, joita et unohda.

Hätkähdät hereille unesta ja tunnet edelleen hehkun. Hymyilet, kun sinulla on vielä tuo tunne. Miten upea uni! Se tuntuu vielä niin todelta, että nostat kätesi ylös ja katsot, hehkuvatko ne. Ja ne hehkuvat! Itse asiassa koko ihosi säteilee valoa, olet ihmislamppu! Et voi uskoa sitä - näetkö edelleen unta? No, on aika lähteä töihin, joten jatkat aamuasi.

Hyppäät ylös sängystä ja hehkuva valo on edelleen. Menet suihkuun ja syöt aamiaista ja se on edelleen. Menet töihin ja se on edelleen, mutta kukaan muu ei näe sitä. Mietit, oletko menettänyt järkesi! Miksi kukan muu ei voi nähdä sitä? Minä hehkun ja minusta tuntuu uskomattomalta! Pyydät läheistä ystävää katsomaan sinua - näkeekö hän mitään epätavallista? Ystäväsi ei näe mitään. Perheesi ei näe mitään. Lääkärisi ei näe mitään. Jos mikään ei ole pielessä, niin miksi minä hehkun?

Hehkuminen jatkuu päiviä, viikkoja, kuukausia. Alat tuntea erillisyyttä yhteiskuntaan. Sinulle tapahtuu tämä uskomaton asia etkä voi jakaa sitä! Etsit internetistä jotakuta, jolla on ehkä sama vaiva.

Googlaus paljastaa tuhansia sivustoja täsmälleen samasta ilmiöstä.

Leukasi putoaa: voiko tätä tapahtua ympäri maailmaa? Tuhannet ihmiset hehkuvat eikä kukaan heidän ympärillään näe sitä? Olet helpottunut löytäessäsi nettiyhteisön tälle hehkumisilmiölle, mutta et vieläkään voi puhua siitä ystäviesi, perheesi tai työtovereidesi kanssa, koska he eivät näe todisteita. Ystäväsi ajattelevat, että olet hullu, vanhempasi ajattelevat, että olet jossain kultissa - elämäsi ei sovi enää mukaan. Miten pääset tästä läpi? Tällaista herääminen on monille ihmisille. Syvällinen kokemus, mitä kukaan heidän ympärillään ei voi nähdä tai tuntea.
 
Heräämisen haasteita
Sosiaalisten ongelmien lisäksi, ne ihmiset joihin heräämisprosessi vaikuttaa, voivat kokea lukuisia fyysisiä ja tunnepuolen oireita. Se riippuu heräämistasosta. DNA:mme on hiilipohjainen rakenne, mutta voidakseen sisältää maapallon korkeamman taajuuden, se alkaa muuttua enemmän kristallipohjaiseksi rakenteeksi. Tämä voi aiheuttaa kummallisia ja joskus tuskallisia tuntemuksia kehossa. Se voi aiheuttaa sairautta tai tasapainottomuutta, jos ihminen ei huolehdi itsestään kunnolla.

Vaikka ihminen olisi hyvin terve, energia voi aiheuttaa intensiivisiä fyysisiä oireita. Viime vuosikymmenellä olen nähnyt perinteisten lääkärien diagnosoivan väärin monia heräämisoireita sairauksiksi ja oireyhtymiksi.

Käyttämättömien rakenteiden aktivointi voi olla mielen ja tunteiden tasolla pakahduttavaa. Masennus tai kiinnostuksen puute sellaiseen, mikä oli ennen hauskaa, on hyvin yleistä. Ei halua osallistua vanhaan toimintamalliin. Monilla on huono pääsy uuden mallin toimintaan, ellei se ole internetissä.

Tietoisuus kahden toimintamallin olemisesta yhteiskunnassa samanaikaisesti voi aiheuttaa pettymystä. Perinteisestä toiminnasta tulee tylsää ja rasittavaa. Monilta katoaa kyky keskittyä tavanomaisiin tai toistuviin tehtäviin. Tyytymättömyys työpaikkaan, suhteisiin, elämäntyyliin ja ystäviin jättää monet heränneet neuvottomaan tilaan, missä on vähän tuloja tai tukea.
 
Ylösnousemusprosessi
"Ylösnousemus" on konstikas sana, koska se tuo kuvia leijumisesta taivaaseen tai fyysisestä kuolemasta. Se ei ole kumpaakaan. Ylösnousemus on muutos kehon taajuudessa, jotta se voi kokea korkeamman ulottuvuuden. Ylösnousemus on niiden tavoite, jotka kokevat voimistunutta heräämistilaa. Koska olemme aikahypyssä, on harvinainen tilaisuus käyttää tätä evoluutioikkunaa ylösnoustakseen korkeampaan ulottuvuuteen. Tämä olisi pysyvä korkeamman tietoisuuden tila.

Useimmat ylösnousemukseen sitoutuneet ovat jo kokeneet viidennen ulottuvuuden uuden maapallon - maapallon korkeamman ilmaisutaajuuden. Sen sijaan että kulkevat uuden ja vanhan toimintamallin väliä vuosia, ylösnousemuspolulla olevat ihmiset päättävät nopeuttaa prosessia ollakseen täysin korkeammassa ulottuvuudessa.

Ylösnousemuspolulla olevat käyttävät eri menetelmiä kiihdyttääkseen tietoisuutensa ja nukkuvien rakenteidensa kehittymistä. Kuten heränneissä, myös ylösnousemusprosessissa on monia tasoja. On yksilöllinen valinta ylösnousta ja se on hämmästyttävä, kuitenkin haastava prosessi. Oireet voivat olla voimakkaita toisinaan, joten lepo ja itsestään huolehtiminen on tärkeää.
 
Mihin kaikki tämä johtaa?
Monet heränneiden yhteisössä uskovat, että ylösnousemus on vääjäämätöntä kaikille maan päällä tämän evoluutioikkunan aikana. Koska ulottuvuudet perustuvat taajuusväleihin, lopulta tämä on totta. Silloin kun maapallon taajuus nousee tasolle, missä se ei tue enää 3D- tai 4D-todellisuutta, kaikkien planeetalla elävien on ylläpidettävä viidennen ulottuvuuden värähtely. 4D saapui 2012 ja se on luultavasti kaikkien havaittavissa vuoden 2014 puolivälissä.

Koska maapallon taajuus on noussut merkittävästi, useimmat ihmiset kokevat jo vähän 4D:tä. Tämä selittää yhteiskunnallisen levottomuuden, hallitusmullistukset ja vaatimuksen rehellisyyteen rahoitusjärjestelmissämme. Se selittää myös niiden uusien järjestöjen valtavan määrän, jotka ovat omistautuneet positiiviseen yhteiskunta-, politiikka- ja ympäristömuutokseen.

Tietoisuusmuutos on harvinainen tapahtuma ja siihen on laajat mahdollisuudet, mitä voi tapahtua.
 
Mitä voin tehdä ystäväni auttamiseksi?
Vaikket uskoisikaan, että mikään on muuttumassa planeetalla, voit silti tukea ystävääsi tai rakastasi.

Ole myötätuntoinen. Hereillä oleminen on erittäin rankka tilanne vuorovaikutuksessa perheen ja ystävien kanssa.

Anna hänen ilmaista itseään. Kuuntele niistä muutoksista, joita tapahtuu hänen elämässään. Hänellä on luultavasti hämmästyttäviä tarinoita ja täysin uusia kokemuksia, joita hän jakaisi mielellään kanssasi.

Tiedä, että herääminen ei ole uhka uskonnollisille tai henkilökohtaisille uskomuksillesi. Ei ole mitään tarvetta käännyttää tai vakuuttaa kellekään, että on herättävä tai ylösnoustava. Jos kysyt, hän saattaa kertoa, mitä hän on oppinut. Kaikkia elämänpolkuja kunnioitetaan. Se on kaunista täällä olemisessa ja elämän kokemisessa valitsemallaan tavalla.

Kyse ei ole kultista tai ryhmästä, missä johtajat antavat ohjeita. Ei tarvitse suorittaa rituaaleja, maksaa maksuja tai seurata johtajaa. Heränneiden ja ylösnousemusporukassa on monia viisaita opettajia ja taitavia parantajia. Aidot yksilöt sanovat aina: "Älä seuraa minua tai luule minun olevan yläpuolellasi. Ota, mitä minulla on jaettavana, käytä omaa erottelukykyäsi siinä, mikä on oikein omalle polullesi, ja voimaannuta itsesi." Yksilö valitsee menetelmät heräämiskokemuksen syventämiseen.

Puhu hänen kanssaan. Älä tee oletuksia siitä, mitä hän ajattelee tai tuntee. Jos olet katsonut heräämis- tai ylösnousemusinformaatiota internetistä, voit nähdä, että tästä ilmiöstä on valtava kirjo teorioita ja sitä voi lähestyä monella tavalla. Älä oleta, että ystäväsi uskoo mitään siitä! Älä keskustele mielipiteestäsi ystäväsi heräämiseen, ennen kuin puhut hänen kanssaan suoraan.

Ole kärsivällinen hänen kanssaan. Prosessi voi saada tunteet ja fyysisen kehon sekaisin. Sopeutumisoireita voi tulla yhtäkkiä. Anna hänen olla, jos hän peruuttaa suunnitelmia tai hänen on kadottava päiväksi tai pariksi.

Kysy, tarvitseeko hän mitään. Monet heränneet ihmiset ovat menettäneet suuren määrän vanhasta elämästään prosessissa. Voi olla erittäin vaikeaa käsitellä monia dramaattisia muutoksia lyhyessä ajassa. Kysy ystävältäsi, mitä hän tarvitsee. Aterian? Hiljaisen paikan? Rahaa työpajaa tai kokoontumista varten? Tuki heränneen joukon ulkopuolelta on erittäin harvinaista. Yllätä hänet!
 
Kiitos huolestasi
Toivon, että tämä lyhyt heräämisilmiön esittely kuroo umpeen vähän kuilua sinun ja rakkaasi välillä.

Kiitän heränneiden ja ylösnousemusyhteisöjen puolesta, että otit aikaa tämän lukemiseen. Toivottavasti se on antanut jotain näkemystä merkittävästä tapahtumasta ihmishistoriassa. Se on kummallista ja kaunista aikaa meille kaikille.

--------------------
 Sandra Walter on kirjailija, ylösnousemusopas, elämänvalmentaja, taiteilija, selväkuuloinen ja selvätuntoinen tiennäyttäjä.

Sandra auttaa ihmisiä kansainvälisesti Ascencion-e-kursseilla, artikkeleilla ja kirjoilla, jotka keskittyvät tietoisuussiirtymään, sekä Ascension Integration -youtube-kanavalla.

Lisätietoja heräämisestä ja ylösnousemuksesta www.sandrawalter.com.
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.