Tulen varmasti aika ajoin liittämään tänne blogiin kanavointeja, jotka mielestäni ovat erityisen valaisevia. Eilen luin yhden kanavoinnin, joka oli melko pitkä ja vaikealukuinen (kuten ne joskus ovat, vaativat keskittymistä vähän enemmän), ja siinä oli mielestäni osuva vertaus ihmisen ja Jumalan suhteesta. Nappasin kanavoinnista vain tätä käsittelevän osan ja liitän sen tähän.
(Tässä on kanavoitu Kryonia ja jos et vielä tiedä, kuka hän on, niin täältä löytyy vastaus siihen.)
(Kanavointi: KAIKKI VUODESTA 2011 … JA ENEMMÄN
Kryonia kanavoinut Lee Carroll (www.kryon.com)
11.6.2011 Sedona, Arizona
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Alla oleva informaatio on ilmaista sinulle ja voit tulostaa, kopioida ja jakaa sitä haluamallasi tavalla. Tekijänoikeus kuitenkin kieltää sen myymisen missään muodossa muilta kuin julkaisijalta. )
Kryonia kanavoinut Lee Carroll (www.kryon.com)
11.6.2011 Sedona, Arizona
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Alla oleva informaatio on ilmaista sinulle ja voit tulostaa, kopioida ja jakaa sitä haluamallasi tavalla. Tekijänoikeus kuitenkin kieltää sen myymisen missään muodossa muilta kuin julkaisijalta. )
Vertauskuva äidistä ja lapsesta
Ei ole mitään lapsen synnyttämistä vastaavaa. Se kaivertaa tuon kokemuksen jokaisen ihmisen tietoisuuteen, joka liittyy tuohon kokemukseen jollain tavalla. Silloin kun enkelit seisovat sängyn ympärillä laulamassa ja kuulette tuon lapsen ensiparkaisun, se on hyvin iloista! Ja jos olette riittävän onnekkaita ollaksenne tilanteessa, missä tämä lapsi laitetaan äidin rinnalle ja kenties lapsi katsoo ylöspäin hetken, se on ensimmäinen silmäkontakti. Tällä planeetalla ei ole mitään sen vertaista!
Tästä siis haluan puhua nyt. Miten paljon rakastat tätä lasta, äiti? Mitä antaisit tuolle energialle asteikolla 1-100? Äidit huoneessa sanovat: "Satakaksikymmentä." Sitä ei vastaa mikään. Elämän luominen on upeaa ja suurta. Se edustaa koko mallianne lapsessa. Kaikkia tarkoituksenmukaisia asioita, jotka ovat tulleet läpi, ja lapsi on täydellinen. Esoteerisesti tässä on lapsi, mitä odotitte. Esoteerisesti se on ehkä myös entinen sukulainen. Näin homma toimii. Tiedätte sen, eikö vain? Esoteerisesti lapsi valitsi teidät. Esoteerisesti te valitsitte lapsen.
Niinpä tuo hetki on taikaa ja jos ymmärrätte näitä kauniita ja henkisiä toimintoja, se on vielä taianomaisempaa. Mutta vaikka olisitte täysin tietämätön näistä asioista, se on silti taianomaista, koska lapsen ja äidin välillä on dynamiikkaa ja moniulotteista rakkautta, mitä ei voi kuvata. Se on universaalia ja maailmanlaajuista.
Nyt annamme teille esimerkin kuvitteellisesta tilanteesta. Kun katsomme tätä rakkautta, annan teille vertauskuvan mietittäväksi. Haluan antaa teille esimerkin viisaan, jumalaisen äidin myötätunnosta. Se ei ole vain myötätuntoa toista ihmistä kohtaan tällä planeetalla, se on myötätuntoa Jumalaa kohtaan. Se on myötätuntoa sitä kaksinaisuussuhdetta kohtaan, mikä on jumalaisuus ihmisen sisällä. Se edustaa rakkaussidettä äidin ja lapsen välillä, mikä on myötätuntoista rakkautta. Se edustaa myös kommunikointia teidän ja Jumalan välillä, sidettä meidän välillämme. Tämä on vertauskuva. Silloin kun ratkaisette, kuka Jumala on elämässänne ja kehossanne, kaikki muu alkaa selvitä.
Leikitäänpä siis tällä kuvitteellisella tilanteella. Sanotaan, että tällä taianomaisella hetkellä lapsi on yhtäkkiä iätön ja älykäs. Yhtäkkiä aika on pysähtynyt. Yhtäkkiä lapsi alkaa esittää teille kysymyksiä! Siis hetken lapsi vain kyselee teiltä, kuka olette ja mitä haluatte. No niin, älkää erehtykö siinä, mistä vertauskuvassa on kyse, koska sen minkä äiti kertoo tälle lapselle, on sitä, minkä haluan kertoa jokaiselle tuolissa istuvalle teistä ja Jumalasta. Kuunnelkaa siis tätä äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta, mikä edustaa viisasta ja jumalaista feminiinisyyttä.
Lapsi puhuu äidille: "Äiti, millaista elämäni on kanssasi? Kuka oikeastaan olet? Mitä aiot tehdä?"
Ajatelkaa hetki, mikä vastauksenne olisi. Kysytäänpä, olisiko se tämä.
Äiti katsoo vastasyntynyttä lasta rinnallaan ja sanoo: "No, ensinnäkin aion pitää itseni salassa sinulta. Sinun täytyy tehdä oikein kovasti työtä löytääksesi, miten paljon rakastan sinua. Minun täytyy lokeroida se ja laittaa se paikkoihin, mistä sinun on etsittävä ja etsittävä löytääksesi sen. Se on pimeässä, eristettynä vain toisille ihmisille, ei sinulle. On monia salaisuuksia etkä ehkä koskaan löydä minua."
Aiotko sanoa tuon lapsellesi, äiti? Onko se viestisi? Vai sanotko päinvastaista?
"Olen täällä sinua varten, olen täällä sinua varten! Olen täysin avoin sinulle ja aion olla kanssasi koko elämäsi. Sinun ei koskaan tarvitse etsiä minua, koska olen rinnallasi rakastaen ja suojellen sinua. Se ei ole koskaan salaisuus, missä olen … Ei salaisuuksia! Sillä ei ole merkitystä, mitä sinulle kerrotaan tai mitä toiset ehkä ajattelevat. Olen täällä!"
[Tauko]
Tämä on totuus siitä, mitä aiotte sanoa tällä erityisolennolle, joka on juuri saapunut sinun veresi kera, eikö vain? Lapsi huokaisee ja halaa teitä tiukemmin. Se on totuus.
"Kerro minulle lisää, äiti! Mitä muuta?"
Äiti, katsoisitko sitten lastasi silmiin ja sanoisit: "Sinulle on tilauksessa myös hyvä suhde kanssani, mutta haluan sinun kärsivän vähän. Eikä vain tämä, vaan on muutamia suoritusasioita … muutamia tuhansia portaita kiivettävänä. Haluan läimäyttää sinut maahan muutaman kerran varmistaakseni olosi epämukavuuden ja kurjuuden ja oman arvosi epäilemisen. Sitten jos et osaa käyttäytyä, hylkään sinut."
Aiotteko sanoa tämän? Vastaus on "ei"! Ja haluan kertoa, ettei Jumalakaan sano sitä teille!
Kuuntele minua, ihmisolento: tämän ei tarvitse olla vaikeaa. Ihmiset ovat laittaneet ihmissääntöjä Jumalaan. He ovat tehneet Jumalasta ihmisolennon, antaneet Jumalalle myös ihmisen biologisen sukupuolen ja laittaneet sotia taivaaseen! Ja he ovat tehneet hyvin monia muita asioita "ihmistääkseen" universumin luojan! Älkää uskoko sitä. Käyttäkää omaa henkistä logiikkaanne. Tämä ei ole meidän suhteemme, vanha sielu, eikä ole koskaan ollut.
Haluan teidän lähtevän tästä paikasta tietäen, kuka olette: lapsi joka makaa kaikkivaltiaan luojan rinnalla ja katsoo Jumalaa silmiin.
Otetaanpa seuraava kysymys, mutta tällä kertaa vertauskuva on lopetettu. Sen sijaan kyse on teistä ja Jumalasta: "Jumala, mitä haluat? Mitä haluat minulta?"
"Haluan sinun rakastaan minua koko elämäsi. Tiedän, että on vaikeita aikoja ja on aikoja, jolloin et ymmärrä, mitä tapahtuu. Tiedän, että olet lapsi ja sinulla on kasvukipuja. Tiedän, että on aikoja, jolloin vetäydyt luotani ja tulet takaisin. Mutta haluan sinun tietävän, että olen aina täällä. Ja käteni on aina ojennettuna auttamassa sinua pimeyden läpi. Voit kutsua minua koska tahansa." Ja se, rakas ystävä, on meidän suhteemme sinuun.
Edustan palaa verhon toiselta puolelta, joka voi puhua avoimesti ja vapaasti vanhoille sieluille tässä paikassa, ja sanon: "Tämä on myötätuntosuhteemme." Ja tästä tässä vuodessa on kyse.
"Mitä muuta, Jumala, mitä muuta haluat?" Mitä äiti sanoisi vuosien saatossa? Sama pätee meihin. Lapsi kasvaa ja äiti sanoo: "No, miksi et tule päivälliselle useammin?" Silloinkin kun lapsi elää omaa elämäänsä, on selvittänyt kaiken ja sillä on jo oma perhe, äiti jatkaa rakastamista ja sanoo: "Miksi et soita minulle joskus?" Eikä teidän tarvitse olla juutalainen! [Naurua]
Tämän haluan antaa teille nyt. Tämän sanotte lapselle, eikö vain? Lapsi on elämän mittainen rakkaus. Voiko se olla yksinkertaisempaa? Voiko se olla syvällisemmän puhdasta? Miksi ihmiset laittavat Jumalan laatikoon, ihmismuodon ansaan kera sellaisten ihmisominaisuuksien, kuin sukupuoli, tuomitseminen, kateus, kosto ja rangaistus? Emme me sitä ole! Olemme kaikkeuden luojia - myös sen kauneuden, joka on ihmisolento.
Ei ole mitään lapsen synnyttämistä vastaavaa. Se kaivertaa tuon kokemuksen jokaisen ihmisen tietoisuuteen, joka liittyy tuohon kokemukseen jollain tavalla. Silloin kun enkelit seisovat sängyn ympärillä laulamassa ja kuulette tuon lapsen ensiparkaisun, se on hyvin iloista! Ja jos olette riittävän onnekkaita ollaksenne tilanteessa, missä tämä lapsi laitetaan äidin rinnalle ja kenties lapsi katsoo ylöspäin hetken, se on ensimmäinen silmäkontakti. Tällä planeetalla ei ole mitään sen vertaista!
Tästä siis haluan puhua nyt. Miten paljon rakastat tätä lasta, äiti? Mitä antaisit tuolle energialle asteikolla 1-100? Äidit huoneessa sanovat: "Satakaksikymmentä." Sitä ei vastaa mikään. Elämän luominen on upeaa ja suurta. Se edustaa koko mallianne lapsessa. Kaikkia tarkoituksenmukaisia asioita, jotka ovat tulleet läpi, ja lapsi on täydellinen. Esoteerisesti tässä on lapsi, mitä odotitte. Esoteerisesti se on ehkä myös entinen sukulainen. Näin homma toimii. Tiedätte sen, eikö vain? Esoteerisesti lapsi valitsi teidät. Esoteerisesti te valitsitte lapsen.
Niinpä tuo hetki on taikaa ja jos ymmärrätte näitä kauniita ja henkisiä toimintoja, se on vielä taianomaisempaa. Mutta vaikka olisitte täysin tietämätön näistä asioista, se on silti taianomaista, koska lapsen ja äidin välillä on dynamiikkaa ja moniulotteista rakkautta, mitä ei voi kuvata. Se on universaalia ja maailmanlaajuista.
Nyt annamme teille esimerkin kuvitteellisesta tilanteesta. Kun katsomme tätä rakkautta, annan teille vertauskuvan mietittäväksi. Haluan antaa teille esimerkin viisaan, jumalaisen äidin myötätunnosta. Se ei ole vain myötätuntoa toista ihmistä kohtaan tällä planeetalla, se on myötätuntoa Jumalaa kohtaan. Se on myötätuntoa sitä kaksinaisuussuhdetta kohtaan, mikä on jumalaisuus ihmisen sisällä. Se edustaa rakkaussidettä äidin ja lapsen välillä, mikä on myötätuntoista rakkautta. Se edustaa myös kommunikointia teidän ja Jumalan välillä, sidettä meidän välillämme. Tämä on vertauskuva. Silloin kun ratkaisette, kuka Jumala on elämässänne ja kehossanne, kaikki muu alkaa selvitä.
Leikitäänpä siis tällä kuvitteellisella tilanteella. Sanotaan, että tällä taianomaisella hetkellä lapsi on yhtäkkiä iätön ja älykäs. Yhtäkkiä aika on pysähtynyt. Yhtäkkiä lapsi alkaa esittää teille kysymyksiä! Siis hetken lapsi vain kyselee teiltä, kuka olette ja mitä haluatte. No niin, älkää erehtykö siinä, mistä vertauskuvassa on kyse, koska sen minkä äiti kertoo tälle lapselle, on sitä, minkä haluan kertoa jokaiselle tuolissa istuvalle teistä ja Jumalasta. Kuunnelkaa siis tätä äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta, mikä edustaa viisasta ja jumalaista feminiinisyyttä.
Lapsi puhuu äidille: "Äiti, millaista elämäni on kanssasi? Kuka oikeastaan olet? Mitä aiot tehdä?"
Ajatelkaa hetki, mikä vastauksenne olisi. Kysytäänpä, olisiko se tämä.
Äiti katsoo vastasyntynyttä lasta rinnallaan ja sanoo: "No, ensinnäkin aion pitää itseni salassa sinulta. Sinun täytyy tehdä oikein kovasti työtä löytääksesi, miten paljon rakastan sinua. Minun täytyy lokeroida se ja laittaa se paikkoihin, mistä sinun on etsittävä ja etsittävä löytääksesi sen. Se on pimeässä, eristettynä vain toisille ihmisille, ei sinulle. On monia salaisuuksia etkä ehkä koskaan löydä minua."
Aiotko sanoa tuon lapsellesi, äiti? Onko se viestisi? Vai sanotko päinvastaista?
"Olen täällä sinua varten, olen täällä sinua varten! Olen täysin avoin sinulle ja aion olla kanssasi koko elämäsi. Sinun ei koskaan tarvitse etsiä minua, koska olen rinnallasi rakastaen ja suojellen sinua. Se ei ole koskaan salaisuus, missä olen … Ei salaisuuksia! Sillä ei ole merkitystä, mitä sinulle kerrotaan tai mitä toiset ehkä ajattelevat. Olen täällä!"
[Tauko]
Tämä on totuus siitä, mitä aiotte sanoa tällä erityisolennolle, joka on juuri saapunut sinun veresi kera, eikö vain? Lapsi huokaisee ja halaa teitä tiukemmin. Se on totuus.
"Kerro minulle lisää, äiti! Mitä muuta?"
Äiti, katsoisitko sitten lastasi silmiin ja sanoisit: "Sinulle on tilauksessa myös hyvä suhde kanssani, mutta haluan sinun kärsivän vähän. Eikä vain tämä, vaan on muutamia suoritusasioita … muutamia tuhansia portaita kiivettävänä. Haluan läimäyttää sinut maahan muutaman kerran varmistaakseni olosi epämukavuuden ja kurjuuden ja oman arvosi epäilemisen. Sitten jos et osaa käyttäytyä, hylkään sinut."
Aiotteko sanoa tämän? Vastaus on "ei"! Ja haluan kertoa, ettei Jumalakaan sano sitä teille!
Kuuntele minua, ihmisolento: tämän ei tarvitse olla vaikeaa. Ihmiset ovat laittaneet ihmissääntöjä Jumalaan. He ovat tehneet Jumalasta ihmisolennon, antaneet Jumalalle myös ihmisen biologisen sukupuolen ja laittaneet sotia taivaaseen! Ja he ovat tehneet hyvin monia muita asioita "ihmistääkseen" universumin luojan! Älkää uskoko sitä. Käyttäkää omaa henkistä logiikkaanne. Tämä ei ole meidän suhteemme, vanha sielu, eikä ole koskaan ollut.
Haluan teidän lähtevän tästä paikasta tietäen, kuka olette: lapsi joka makaa kaikkivaltiaan luojan rinnalla ja katsoo Jumalaa silmiin.
Otetaanpa seuraava kysymys, mutta tällä kertaa vertauskuva on lopetettu. Sen sijaan kyse on teistä ja Jumalasta: "Jumala, mitä haluat? Mitä haluat minulta?"
"Haluan sinun rakastaan minua koko elämäsi. Tiedän, että on vaikeita aikoja ja on aikoja, jolloin et ymmärrä, mitä tapahtuu. Tiedän, että olet lapsi ja sinulla on kasvukipuja. Tiedän, että on aikoja, jolloin vetäydyt luotani ja tulet takaisin. Mutta haluan sinun tietävän, että olen aina täällä. Ja käteni on aina ojennettuna auttamassa sinua pimeyden läpi. Voit kutsua minua koska tahansa." Ja se, rakas ystävä, on meidän suhteemme sinuun.
Edustan palaa verhon toiselta puolelta, joka voi puhua avoimesti ja vapaasti vanhoille sieluille tässä paikassa, ja sanon: "Tämä on myötätuntosuhteemme." Ja tästä tässä vuodessa on kyse.
"Mitä muuta, Jumala, mitä muuta haluat?" Mitä äiti sanoisi vuosien saatossa? Sama pätee meihin. Lapsi kasvaa ja äiti sanoo: "No, miksi et tule päivälliselle useammin?" Silloinkin kun lapsi elää omaa elämäänsä, on selvittänyt kaiken ja sillä on jo oma perhe, äiti jatkaa rakastamista ja sanoo: "Miksi et soita minulle joskus?" Eikä teidän tarvitse olla juutalainen! [Naurua]
Tämän haluan antaa teille nyt. Tämän sanotte lapselle, eikö vain? Lapsi on elämän mittainen rakkaus. Voiko se olla yksinkertaisempaa? Voiko se olla syvällisemmän puhdasta? Miksi ihmiset laittavat Jumalan laatikoon, ihmismuodon ansaan kera sellaisten ihmisominaisuuksien, kuin sukupuoli, tuomitseminen, kateus, kosto ja rangaistus? Emme me sitä ole! Olemme kaikkeuden luojia - myös sen kauneuden, joka on ihmisolento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti