Loin tämän blogin juuri äsken. Muutama klik klik, ja siinä se jo on. Keskityn muotoseikkoihin ja yksityiskohtiin ajan kanssa, mutta nyt aloitan kirjoittamisen tähän ulkoisesti raakile-versioon.
Yritän kertoa teille jotain olennaista blogista ja itsestäni. Itse asiassa en halua kertoa yksityiskohtia itsestäni sen enempää, tarkoitus ei ole tulla tunnistettavaksi ihmiseksi tässä kohtaa. Tarvitsin ihan oman blogin uusille ajatuksilleni, niille jotka koskevat henkisen tieni kulkemista. Olen aina käsitellyt kaikkia elämäni asioita kirjoittamalla, se on jollain tapaa ollut minulle sellainen asioiden käsittelykeino, rentoutumiskeino, tapani järjestellä palikat päässä kohdalleen. Hyvin luontainen tapa, siis. Luulen, että tulen kirjoittamaan tänne fiiliksiä ja ajatuksia, joita tällä henkisellä tiellä kulkeminen herättää. Pureskelen niitä, ja toivon että joskus täällä olisi joku, joka pureskelisi kanssani (olen ollut aina enemmän keskustelija kuin yksinpuhuja!) Itselleni tämä matka on elämäni suurin matka, ja toivon että kuljet kanssani rakas lukija.
Miten kertoisin, mitä koen parhaillaan? Hmm.. Olen aina ollut tavalla tai toisella henkisellä tiellä. Olen aina ollut kiinnostunut henkisistä asioista, mystisistä asioista. Olen lukenut paljon erilaisia kirjoja ja ottanut selvää asioista sillä tavalla. Henkiset asiat ovat luontaisesti kiinnostaneet minua, miten sen paremmin selittäisi? Astrologia on aina ollut minulle tärkeä, tullen yhä tärkeämmäksi viime vuosina. Olen aina ollut äärimmäisen herkkä ja intuitiivinen ihminen. Olenhan tavallaan tiennyt sen aina, mutta silmäni omalle itselleni ovat avautuneet kunnolla vasta viime vuosina. Olen vasta alkanut tajuamaan, että kaikki muut ei ehkä tunnekaan samoin kuin minä. Muissa ei ehkä olekaan samalla lailla herkkyyttä, olen huomannut. Tunnen näkevän joskus ihmisten läpi, vaistoan heistä paljon enemmän kuin mitä he tietoisesti näyttävät ulospäin. Tämä aiheuttaa minulle tietenkin paljon ristiriitaisia tunteita, joita käsittelen sisälläni. Elämä tällä vaistojen ja tunteiden vuoristoradalla ei ole aina ollut kovin helppoa ja kevyttä, mutta toisaalta en vaihtaisi sitä poiskaan.
Ja se mitä minulle on tapahtunut aivan viime kuukausina, se lähti liikkeelle luettuani Lorna Byrnen enkelikirjoja (Enkeleitä hiuksissani ja Portaat taivaaseen). Satuin löytämään ne jostain nettikirjakaupasta ja jotenkin ne kutsuivat minua, kiinnostivat. Tilasin ne itselleni ja ahmin muutamassa päivässä läpi. Tämä kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ne kirjat muuttivat elämäni! Nyt ymmärrän kirjojen olleen ehkä johdatetty tapahtuma, ehkä oma enkelini järjesti ne minun silmieni alle ja minä tartuin vihjeeseen. Lorna Byrnen kirjat menivät minuun ihan täydestä, niin sanotusti. Aloin nähdä maailman ihan uusin silmin, aloin ymmärtää että emme olekaan täällä yksin, me ihmiset. On jotain muutakin! Noista kirjoista tietoisuuteni laajentuminen sai alkusysäyksen ja sen jälkeen olen etsinyt lisää tietoa. Olen löytänyt netistä sivustoja, joita luen päivittäin (teen niistä linkkilistan kunhan ehdin), olen myös tilannut lisää kirjoja (mm. kuuluisan Diana Cooperin kirjoja olen lukenut nyt 3 kappaletta). Nämä sivustot ja kirjat ovat tottakai vaikuttaneet minuun voimakkaasti ja antaneet lisätietoa, mutta yhtäkaikki minä henkilökohtaisesti olen saanut henkisen ja hengellisen herätyksen ja olen lähtenyt vahvasti kulkemaan omaa polkua, tietäni Valoon. Tämä tie tuntuu paremmalta kuin mikään pitkään aikaan! No, ollenkaan vähättelemättä arkielämääni, joka sekin on ollut varsin onnekasta ja onnellista viime vuodet.
Tiedän niin varmasti sydämessäni, että olen oikealla tiellä. Minun ei ole tarvinnut kysyä sitä itseltäni kertaakaan, "voiko tämä kaikki olla oikeasti totta?" Tiedän, että se on, tunnen sen oikeuden sydämeni perukoissa. Tunnen olevani jotenkin "kotona". Tästä syystä minun ei ole ollut suuresti tarvetta peitellä itsessäni tapahtuvaa muutosta muidenkaan silmissä. Tuttavani ovat huomanneet jonkinnäköisen muutoksen minussa jo Facebook-päivitysteni perusteella ja tiesin odottaa puheita siitä, että olenko minä tullut uskoon. Kukaan ei tietysti kysy sitä minulta suoraan, kaikki ovat kuin eivät näkisi mitään, mutta selän takanani sitten kyselevät toisiltaan näitä kysymyksiä. En, en koe tulleeni uskoon siinä mielessä, miten se usein nähdään. Itse olen tähän saakka ajatellut uskoon tulleista, että he ovat jollain tavalla hurahtaneet, menettäneet järkensä ja alkaneet uskoa johonkin puolijärjettömyyteen. Olen kai kokenut sen niin, että uskoon tulleet ovat menettäneet arvostelukykynsä. No, tiedän hyvin että on paljon ihmisiä jotka näkevät minulle käyneen samoin. Mutta yllättävää kyllä, en juuri välitä siitä. Itse tiedän niin varmasti olevani oikeassa paikassa ja tietäväni jotain enemmän kuin he ehkä tietävät, että mitkään puheet tai luulot ei minua haittaa. Toivon, että voisin välittää Valoa olemuksellani muidenkin päälle ja saada näin muutkin katsomaan tänne suuntaan, vilkaisemaan edes. Koen vahvasti, että tehtäväni on toimia oppaana muille, ja ehkä siinä yksi syy tämän blogin kirjoittamiselle.
Äsken mainitsemassani Facebookissa olen viime aikoina ihmetellyt juuri sitä, että miten ihmiset kuvainnollisesti pakenevat paikalta, kun avaan suuni näistä "isoista" asioista. Jos kirjoitan jotain kevyttä ja arkipäiväistä, ihmiset tykkäävät ja kommentoivat mielellään. Mutta kun avaan suuni näistä henkisistä asioista, kaikki ovat hyvin hyvin hiljaa. Ei tykkäyksiä, ei kommentteja, ikäänkuin kukaan ei olisi edes nähnyt mitä sanoin. Tämä on ollut mulle jollain tapaa yllätys ja pettymyskin. Olen kokenut sen niin, että kaikki ihmiset eivät halua nähdä tai kuulla, kaikki eivät ehkä pidä siitä muutoksesta, joka minussa on tapahtunut. Se tuntuu tietysti ikävältä, koska tämä on mulle itselleni parasta, mitä koskaan on tapahtunut, ja toivoisin ystävieni iloitsevan siitä kanssani. Ihan läheisimmät ystävänikin tuntuvat karttelevan aihetta. Normaalisti, jos elämässäni muuttuisi jokin suuresti, sitä puitaisiin ja siitä oltaisiin kiinnostuneita. Mutta nyt, hiljaisuus. Miksi??
Mulla on hirveästi kerrottavaa kaikesta, mutta mun on palattava siihen ensi kerralla. Arkitodellisuus ei ole kadonnut mihinkään, ja tällä hetkellä istun yöpaita päällä ja lasta pitäisi lähteä viemään neuvolaan tuota pikaa.
Toivon, että saan paljon matkaseuraa ;o)
Kyllä, yritän pysyä mukana ja catch up ensin :)
VastaaPoistaRiikka