Hengästymistä

Täällä eletään aivan huikeaa viikkoa ja valmistaudutaan sen kruunaavaan viikonloppuun.
Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä, siis todella vaikka mitä, ja jälleen kerran asiat ovat kasvaneet yhä suuremmiksi ja hatusta on saanut pidellä tosissaan kiinni. On ollut aivan upeita saatuja hoitoja ja tehtyjä hoitoja, huikeaa avautumista ja lisäksi olen nähnyt mihin uskomattomiin asioihin tämä minun ja seilunsisar-ystäväni yhteinen matka vielä yltääkään... Miten tätä kaikkea oikein kuvaisi!? Asiat ovat lähteneet liikkumaan todella suurella vauhdilla ja kuten minulle tämän viikon hoidossa kanavoitiin: Voi tuntua jopa siltä, että tapahtuu asioita liian nopeasti, mutta minulla ei ole mitään pelättävää.

Nyt alan järjestelemään kaupassani paikkoja sitä varten, että tuossa puolentoista tunnin kuluttua aloittelemme enkeli-iltaa Kirsi Rannon johdolla. Huomenna sama toistetaan täällä, tosin silloin eri vierailla.
Ja sunnuntaina meillä on intuitiivisen parantaja- kurssin kolmas tapaaminen, uskon että luvassa on todella tämän viikon kruunaava päivä!

Joskus lausahdus huh huh vain niin sopii kuvioon! Niin on nyt!

Ilolla ja Valolla,

J.

Täydellinen rauha

Haluan tulla jakamaan kokemuksen lähihoidosta, jonka kurssikaverini minulle tänään teki.

Hoito oli todella voimallinen, ja alusta loppun minulle eri tavoin haluttiin viestittää rauhaa ja levollisuutta. Näin hoitaja asiat näki ja otti vastaan, ja näin minä myös itse tunsin.

Sain upean kokemuksen siitä, mitä on se täydellinen rauha ja luottamus Universumiin ja kaikkeen. Yritän nyt välttää ylisanoja, mutta toisaalta kokemuksen kertominen ilman niitä olisi vaikeaa.

Minullahan on ollut nyt paljon maallisia murheita, lähinnä runsauteen liittyviä. Vaikka olenkin mielestäni melko hyvin onnistunut vain luottamaan Universumin tukeen ja kohdalleni osuvaan runsauden virtaan, niin välillä se huolikin sieltä vain väkisinkin on tahtonut astua näyttämölle. Nyt tässä hoidossa koin täydellisen rauhan. Näin ympärilläni ikäänkuin tasaista valkoista harmoniaa ja siellä jossain kaukana ympärilläni näkyi pienet harmahtavat möykyt. Ne möykyt olivat niitä minun raha- ja muita huoliani. Tiesin, etät ne ovat siellä, mutta ne eivät haitanneet minua yhtään, ei sitten niin yhtään. Tunsin vain aivan täydellistä rauhaa, levollisuutta ja luottamusta kaikkeen. Tiesin, että minusta pidetään huolta aivan täydellisesti, joka tavalla, joka hetkellä, joka paikassa. Mikään asia ei olisi voinut minua murehdituttaa, koska mitään murehdittavaa ei ollut. Olin täydellisesti turvassa aivan kaikelta, ei ollut pienintäkään syytä kantaa huolta yhtään mistään. Täydellinen rauha.

Tunne oli aivan ihana. Samaan aikaan kun olin tässä tilassa, hoitaja kertoi minulle ensimmäistä kertaa hoidon aikana, että minulle halutaan hyvin selvästi nyt viestittää rauhaa ja levollisuutta. Tämä tuli esiin monta kertaa hoidon aikana ja minä itse halusin palata monta kertaa hoidon aikana tuohon tunteeseen ja tilaan, koska se oli niin ihana. Sen kun saisi valjastettua arkipäivään, pysyvästi!! Nyt ainakin tiedän, mitä tavoitellaan.
Parasta tässä hoidossa olikin se, että itse tunsin tuon täydellisen rauhan ja luottamuksen, ja se oli sama asia mitä minulle tahdottiin tuoda hyvin voimakkaasti. Minulla ei ole siis yhtään syytä olla muuta kuin täydellisessä rauhassa.

Minulle haluttiin näyttää myös simpukkaa, joka oli vähän raollaan. Simpukan sisältä näkyi sen helmiäisenä hohtava sisäkuori ja upea helmi. Sain viestiä, että tämä simpukka on minulle ja se avautuu minulle nyt hiljalleen. Tuo viesti osui ja upposi minuun ihan täydellisesti, koska juuri siltä minustakin tuntuu. Aavistan jo vähän, mitä on tulossa, ihmismieli vielä jaksaa epäilläkin välillä. Sydän kuitenkin tietää, tietää simpukan ja tietää hyvän. Ilon, Rakkauden, Menestyksen.

Kiitos kiitos kiitos Taivaiset Auttajat ja ihana hoitaja E.

Sivustaseuraaja

Jos on tämä oma polkukin täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja kasvunpyrähdyksiä, niin yhtä ihanaa on seurata mitä tapahtuu ympärilläni!

Mieheni oli kahden tyttömme kanssa uimahallissa menneenä viikonloppuna ja he menivät sinne meidän "kakkosautolla", joka on vähän reistaillut. Siinä on palanut pari varoitusvaloa jo jonkin aikaa ja sitä on jännitetty, että jaksaako auto palvella meitä siitä huolimatta. Tämä vikainen auto on stressannut etenkin miestäni. Uimahallireissulta palattuaan mies kertoi, että heidän lähtiessään hallille, autossa ei palanut yhtäkkiä yksikään valo! Hän oli ajatellut, että nyt enkelit on korjanneet meidän auton! Tässä kohtaa höristin vähän korviani, mitä kuulinkaan? Enkelit? Vähän piti hymyilläkin.
(No, heidän lähtiessään taas hallilta kotiin oli vastaavasti autossa palanut joka ikinen varoitusvalo... Ehkä tässä tuli hyvä muistutus miehelle ja minullekin siitä, että apua voi kuitenkin pyytää tähänkia asiaan.)

Sekin on mukavaa seurata, mitä prosesseja on lähtenyt liikkeelle ihmisillä, joille olen tehnyt harjoitushoitoja nyt tämän koulutukseni tiimoilta. Hoidossa on tullut ilmi jotain asiaa, mikä ei oikein ole herättänyt vastakaikua asiakkaassa sillä hetkellä, on ehkä ollut jopa hiukan vastustusta siihen viestiin. Nyt sitten jälkikäteen kuulee, että prosessi on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja tässä kaupan tiskillä käydään keskusteluja niistä oivalluksista, joita nuo viestit tai asiat ovat tuoneet (täällä kaupalla nämä ihmiset pyörähtävät usein asioita ihmettelemässä kanssani). "Mä tajusin, että se tarkoittikin sitä!"
Tätähän meidän kouluttajakin on sanonut monta kertaa, että monesti nuo hoidossa tulleet viestit tai asiat lähtevät aukenemaan vasta ehkä viikkojenkin päästä. Ilo huomata, että niin käy. Kiitollisuutta herättää myös se, että mulla on mahdollisuus myös nähdä tätä prosessia tällä tavoin, antaahan se itsellenikin jotain. Tuntuu myös hienolta, että luonani hoidossa käyneet minulle tuntemattomat ihmiset ovat jokainen johdattaneet luokseni vähintään yhden uuden asiakkaan, siis kertomalla jollekin kaverilleen tai sukulaiselleen omasta hoitokokemuksestaan. Vaikka minä tässä olenkin vain hoidon välittäjänä, niin on silti ilo saada auttaa tällä tavoin ja vielä huomata, että siitä on ollut iloa myös toiselle osapuolelle. Kiitos kiitos kiitos!

Paljon tähän omaan alkutaipaleeseen hoitajana liittyy epävarmuutta ja pelkojakin. Jos esimerkiksi saan hoidossa jonkin intuitiivisen viestin, jonka kerron sitten asiakkaalle ja hän näyttääkin viestin kuultuaan ihan kysymysmerkiltä, niin herkästi sitä ottaa sen omiin nahkoihinsa ja ajattelee, että "no niin, epäonnistuin", epäilee sitä omaa kykyään saada todellisia ja oikeita viestejä. Mutta luottamus kasvaa tehdessä ja oppiessa. Oma luottamus on kasvanut jo siitä, kun olen saanut nähdä, että tuo prosessi on lähtenyt asiakkaassa liikkeelle ja jokin hoidossa esiin tullut asia on todella alkanut soittaa kelloja sitten "pienen hetken" päästä.
Sekin meinaa herkästi olla haastavaa, kun sitä pääsee helposti vertailemaan itseään hoitajana toisiin vastaaviin, näitä kurssikavereita tässä kun riittää jo ihan samalla työpaikallakin. Herkästi tulee sellainen olo, että toiselle kaikki olisi jotenkin helpompaa ja toiset olisi enemmän kuin luotuja tähän hommaan, itseä kun vaan pelottaa ja epäilyttää kaikki (omat kyvyt lähinnä). Tiedän kyllä miten väärältä pohjalta silloin asioita tarkastellaan, on monta syytä miksi ei pitäisi vertailla itseään ollenkaan muihin. Me olemme niin kertakaikkisen erilaisia, meillä on vain ne omat erilaiset tapamme aistia, ja olla yhteyksissä energioiden kanssa. Ehkä tämän asian äärellä ollaan pikemminkin tekemisissä sen asian kanssa, etät kuinka paljon uskot itseesi. Mä olen varhaisessa elämässäni kuullut sen verran vähän kannustusta, että mulla on edelleen vaikeuksia uskoa itseeni. Mutta se ei ole ongelma, se on vain haaste, jonka kanssa painitaan silloin tällöin.

Viime yö oli levoton yö. Taas kaikkea omituista tapahtumaa tulvillaan. Heräsin monta kertaa ja ties mitä ääniä kuulin ja olentoja näin. Aamulla ei  oikein enää muistakaan, ne jäävät jotenkin hyvin sumeiksi muistikuviksi siitä, että jotain oli. Yhden asian kuitenkin muistan hyvin. Olin taas herännyt "johonkin" ja yhtäkkiä näin silmissäni ison keltaoranssina hehkuvan hahmon, joka ikäänkuin leijui ilmassa hiukan yläpuolellani ja edessäni. Sillä oli päällään oranssi vaate, kaapu tai jokin sellainen, ja se hehkui kellanoranssista valoa. Mietin, että kukas se tuo on, ja hyvin selkeästi mulle tuotiin kirjain H. Mietin oikein, että "oho, sehän tuli voimakkaasti ja selkeästi". Ja sitten tuli Hesekiel. Mietin hetken, että kukas se tämä Hesekiel on, onko hän enkeli vai mikä olento, ja yritin painaa asian mieleeni, jotta muistan se aamulla. Sitten vaivuinkin uneen uudestaan.
Muistin asian aamulla oikein hyvin ja tarkistinkin googlaamalla, kuka tällainen Hesekiel oikein on. Näyttäisi olevan ainakin profeetta, joka on kirjoittanut Raamattuun Hesekielin kirjan. Ja Googlen kuvahausta löytyi hänestä tehtyjä kuviakin paljon, ja jännä sattuma oli että kuvissa hänellä on aina yllään juuri sellainen oranssi vaate kuin minäkin näin.

(Sikstuksen kappelissa oleva Hesekieliä esittävä maalaus alla)

Voimatekoja

Tänään pääsin jossain mittakaavassa testaamaan sitä, että kuinka sitä pysytään siinä rakkauden, ilon ja myönteisyyden energiassa silloin, kun kohdalle osuvat tapahtumat saisivat sinut helposti huuhtoutumaan negatiivisuuden ja synkkyyden viemäreihin. Ei nyt ollut kyse oikeastaan mistään niin vakavasta, mutta töissä meni yksi juttu ihan poskelleen ja siihen lisäksi tuli vielä muita pahantuulisuutta eksponentiaalisesti lisääviä tekijöitä ja siinä oltiin. Ärrrrsytti, ja teki mieli kaataa se jonkun niskaan. Tietokone oli auki, Facebook päällä. Entinen minä olisi kirjoittanut Facebookiin koko ärtymyksensä ja pahan mielensä, sanonut maailmalle, että "minua on potkittu päähän epäonnella, lohduttakaa". Teki mieli, monta kertaa, mutta en vain saanut kirjoitettua. Jokin pidätteli, ja se oli muistutus siitä, että minä itse voin ratkaista mitä haluan tähän maailmaan tuoda. Kun minua ärsyttää, haluanko jakaa sen pahan viban muiden kanssa ja saada ärsyyntymisen kertautumaan? Ei, en halua! Ajattelin, että nyt on vain hengiteltävä ja odoteltava kärsivällisesti, että ärtymys menee ohi, ihan itse, kaatamatta sitä kenenkään niskaan.

Jännää muuten nyt tätä kirjoittaessa huomata, että tätä samaa teemaa (jälleen teemoja) on ollut ilmassa pari päivää. Olen itse kaatanut lähimpänä olevan ystävän niskaan omat arkipäivän ärtymykseni, helpottaakseni omaa painettani, ja se ei kuitenkaan ole tuntunut oikein hyvälle, sitä on jäänyt kysymään itseltään, että "miksi piti tehdä noin?". Draama, vanha tuttu draama se siellä ovilla kolkuttelee. Samoin silmään on iskenyt tosi kovasti esimerkiksi Facebookista jotkut muiden päivitykset tai julkaisut. Negatiivista, katkeraa, huonoa ironiaa. Huomasin, miten kovasti ne iski silmääni ja panin tämän merkille. Vanha minä olisi ottanut ne vastaan ihan kuin kaiken muunkin, todennäköisesti vanha minä olisi jakanut ne pahimmat sutkautukset vielä eteenpäinkin. Joku uusi minä on todella syntymässä ja siihen uuteen minään ei nämä asiat enää mahdu! Uusi minä haluaa tuottaa rakkautta, iloa ja myönteisyyttä, ja nähdä rakkautta, iloa ja myönteisyyttä. Muu ei oikein enää sovi siihen maisemaan, jota uusi minä haluaa katsella.

Siinä pahimmassa ärtymyksessä työpäiväkin sitten loppui ja kotiin lähtiessä muistin, että tänään minulla ei olekaan autoa eikä pyörää (lastenhoitaja ja lapset heittivät mut aamulla töihin, koska tarvitsivat tänään autoa). Niin vain olin ajatellut vauhdikkaasti hurauttaa kotiin, mutta kävelyksi meni. Ilma oli syksyisen raikas, ei satanutkaan mitään, oli mukava kävellä. Ajattelin heti alkumatkasta, että kyllä tämäkin tuli nyt ihan tilauksesta. Kävely oli erittäin tehokas keino karistaa se pahatuuli sinne matkan varrelle ja näin olla viemättä sitä kotiin (sama tuskin olisi onnistunut 5 minuutin automatkalla). Sitä paitsi, olen jo pitkään harmitellut, että iltaisin ei enää tunnu olevan aikaa mennä ulos reippailemaan, ja se on tuntunut vähän tukalalta. Nyt sain reippailla kauniissa säässä kotiin!

Kun kävelin viimeistä pitkää suoraa kotiin päin, katselin taivaalle kuin jotain etsien, niin kuin monta kertaa ennenkin. Taas mielessäni lähetin viestiä jonnekin taivaan kannelle: "Rakkaat maan ulkopuoliset, plejadilaiset ystäväni, voisitteko näyttäytyä minulle, ihan vähän vain? Tahtoisin niin kovasti nähdä, että olette siellä." Tuijottelin pilviä ja taivasta, ja tänään ei vielä tultu näytille. Mietin siinä kävellessä sitä, että jätin kirjoittamatta ärtymystäni Facebokiin ja aloin ajatella että "Jesss!! Hyvä minä!" Tein pari pientä tuuletusliikettäkin, ja sanoin uudestaan, "Jesss!! Siitä se lähtee, hyvä minä!" Sitten muistin taas voimalauseet, jotka lanseerasin itselleni eilen ja joita olen muistanut hokea itselleni eilen ja tänään. Sanoin itselleni ääneen ja hyvin vakuuttavasti, jopa riemastuneesti: "Minä olen hyvä ja haluttu energiahoitaja, ja kykenen kanavoimaan asiakkailleni tietoa ja opastusta." Ja uudestaan, ja uudestaan. Ja nämä voimalauseet toimii! Alan huomata sen nyt jo! Uskon itseeni jo paljon enemmän! Toinen voimlauseeni matkan varrella kuului: "Olen luova ja taitava kirjoittaja, ja pystyn teksteilläni välittämään ihmisille Valoa ja Rakkautta." (Voimalauseiksi otetaan asioita, jotka ovat ikäänkuin tavoitteitasi, ja ne lausutaan siinä muodossa kuin ne olisivat jo toteutuneet... ja nehän ovatkin!)

Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä tekstiä, päätin nostaa kortin uudestan enkelikorttipakastani. Tiesin, mitä aion kirjoittaa ja pyysin itselleni viestiä tähän hetkeen. Ja taas saatte hämmästellä kanssani korttien voimaa:

Myönteisyys

 

Kun olet myönteinen, ohjaat jatkuvasti

korkeavärähteisen energian virtaa ajatuksillasi,

sanoillasi ja teoillasi.

Vaikutat muihin, jolloin he auttavat sinua

kohti päämäärääsi.

 

Enkelit ovat tietoisia myönteisyytesi voimasta ja

hekin tukevat aikomuksiasi.

Valitset itse ajatuksesi ja asenteesi, keskity siis

rakkauteen, runsauteen ja menestykseen

kaikilla elämäsi alueilla.

Myönteisyytesi saa sinut iloiseksi, terveeksi ja

tyytyväiseksi.

Uskon ja luottamuksen kysymyksiä

Tuntuu aika hassulta huomata, että mulla on nykyään elämässä kokoajan läsnä vahvat teemat. Todella vahvat, asioita jotka vie hirmuisesti ajatuskapasiteettia ja jotka ovat hyvin vahvasti pinnalla. Näitä teemoja on tullut käsiteltyä täälläkin monia, ja nyt kun tuo sielunsisaren löytymisen aiheuttama tunnemyrsky ja teema on alkanut vähän asettua uomiinsa, niin jo uudet asiat kolkuttelee oven takana! Aallot lyö siis rantaan tiivistä tahtia!

Tällä hetkellä mennään vahvasti talouden ja ajan riittämisen teemoissa, ja näiden myötä läsnä on plajäys syyllisyyttä, jonka voisin kyllä jättää lastista pois mitä pikimmiten...

Mun on vaikea päättää, että kertoako nyt näistä huolista täällä vai ei. Ihan sen takia, että mitä enemmän puhun niistä, sitä enemmän olen antanut energiaani niille ja sitä myös sitten saan. Sanotaanko nyt sitten vain näin lyhykäisesti, että kaikella tavalla on nyt taloudellisesti hyvin tiukkaa, jopa aavistuksen pelottavaa ja ahdistavaa, ja se kulkee mukana. Olen yrittänyt tehdä vaikka mitä, lähinnä karistaa huolta matkastani. Tähän saakka olen onnistunutkin aika hyvin, olen elänyt melko lailla luottaen siihen, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja myös saamme joka päivä sen mitä tarvitsemme, mutta mitä enemmän vyö kiristyy, sitä enemmän se huoli kasvaa. MUTTA, en aio lähteä liiaksi huolen tielle vieläkään, vaan tiedän ja luotan, että kaikki tarvitsemamme on tulossa meidän tielle kyllä ja tiedän että meistä pidetään huolta. Jostain syystä nyt on annettu tällainen tilanne meille, tai sitten olemme sen itse luoneet, mutta kaikella varmasti edelleenkin on tarkoituksensa (jos ei muuta, niin suureksi opiksi).
Itse olen miettinyt läpi vaikka mitä vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi. Äärimmäisin on ollut se, että luovun koko kaupastani ja lähden kuukausipalkkaiseen työhön. Ja ette usko, miten paljon se houkuttaa! Nimenomaan se varma, joka kuukausittainen tulo, huolimatta siitä olenko itse sairas tai onko lapset sairaana, palkka tulee. Voi miten ihanaa se todella olisi. Nyt olen tehnyt yli 5 kuukautta töitä 6 päivää viikossa, saamatta kertaakaan palkkaa itselleni. No se on tavallista uuden yrityksen kanssa, ja sitä voi jatkua vielä toiset 5 kuukautta. Aika paljon minua stressaa myös se, että nyt kun kaikki lapset aloittavat päiväkodissa, niin miten selviämme lasten sairaspäivistä? Itse en voi olla töistä pois, se ei kovin suosittu kauppa ole sellainen, jossa on välillä lappu ovessa, että kauppa onkin taas kiinni. Mieskään ei voi olla töistä pois paljon. Ja kun lapsia on kolme ja he vielä aloittavat päiväkodin, on se riski olemassa että alkaa olla tautia jos jonkinlaista ja pahimmassa tapauksessa sillä tavalla, että ne sairastetaan aina peräkkäin, kukin vuorollaan. Tänään esimerkiksi yksi tytöistämme on kurkkukipuinen ja kuumeessa, onneksi meillä vielä on lastenhoitaja, joka on tytön kanssa kotona ja me voimme olla töissä. Miten sitten jatkossa? Toki, mitä enemmän sitä etukäteen stressaan ja jännitän, niin sitä varmemmin luon sinne tuleviin päiviin niitä hankaluuksia, jos siis oikein odotan niitä tulevaksi (ja taidankin lopettaa niin typerän touhun heti).

Ja miten ihanaa on, että Taivaiset auttajat ne jaksaa kärsivällisesti vain muistuttaa meitä samoista asioista uudelleenja uudelleen. Ei ole ihan eka kerta, kun enkelikorttia olen näiden asioiden puitteissa nostanut ja taas äsken nostin. Ja katsokaa, mitä taas sain (kuten ennenkin):

Serena

"Olen runsauden ja yltäkylläisyyden enkeli.

Jumala pitää huolen siitä,

että saat tarvitsemasi taloudellisen tuen.

Pysy luottavaisena."

 

Lisäviestistä otan talteen yhden tärkeän kohdan: "Mitä vähemmän kannat huolta tilanteesta, sitä enemmän voit vapautua ja ottaa avosylin vastaan ne lahjat, joita tuomme sinulle. Murehtiminen saa sinut sulkeutumaan ja sinun on vaikeampi ottaa vastaan apuamme: Et joko huomaa sitä tai torjut sen."

 

Aah... Kiitos kiitos kiitos jälleen muistutuksesta. Luota luota luota! Se on ainut asia mihin mun pitää nyt keskittyä (toki näin ihmisenä annan itselleni anteeksi, että taas hairahduin polultani murehtimaan).

Ystäväni muistutti mua siitäkin, että ei voi olla niin että luovun kaupastani ja palaan tekemään työtä, josta nimenomana koin, että se ei ole mua varten. Tahdon auttaa, hoitaa, parantaa, mutta en sillä tavoin mitä entinen työni mahdollisti. Ja jos miettii, miten johdatettuna perustin tämän kaupan, ei voi olla niin että se oli sitten siinä. Voi olla, että tämä kauppa oli minun polulla tärkeä vain etappina, ei se siis tarkoita välttämättä sitä, että tätä loppuelämäni teen. Nyt ei ehkä ole kuitenkaan aika luovuttaa, vaan miettiä ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä tai jotenkin muuten eteenpäin menemistä. Kompastuminen on epäonnistumista vain silloin, jos jää maahan makaamaan.

 

Tästä pääsenkin toiseen asiaan tai teemaan, jota kannan nyt mukana melkoisesti. Ajan puute, ja syyllisyys siitä. Minähän olen nykyään melko vähän kotona. Työajat on mitä on, olen kokenut etten voi niille mitään. Arkisin tulen kotiin kuuden jälkeen, lauantaisinkin pitää töissä käydä. Tilannetta on vaikeuttanut entisestään koulutus jota käyn (intuitiivinen parantaja). Koulutuskerrat vie multa sen yhden sunnuntain noin kuukauden välein, se ei vielä ole paha. Mutta kun teen harjoitushoitoja, joita tässä koulutuksessa pitää tehdä, joudun tekemään ne aina työajan ulkopuolella. Teen yleensä pari lähihoitoa viikossa, ja silloin työpäiväni pitenee niin, että tulen kotiin vasta klo 19. Sen lisäksi mulla on juuri nyt kaikkea kalenterissa muutenkin, sitä on vain tullut huomaamatta. On Kirsi Rannon enkeli-iltaa, Lorna Byrneä Finlandia-talolla ja kaikkea muuta. Jotenkin olen ajatellut, että no, nyt on tällainen hetki elämässä ja se menee ohi. Mutta mikä tuntuu olevan pysyvämpää, on tietysti ne työajat ja harjoitushoidot. Ja näistä kaikista on sellainen olo, että näin ei voi jatkua pitkään. Ei vain voi. Sitten mietin, mikä on oma tärkeysjärjestykseni. Minulla se on lapset/perhe, kaikkein tärkein. Toisena on oma polkuni, enkelitouhuineen ja koulutuksineen kaikkineen. Ja kolmanneksi tulee vasta kauppa. Itse näen ratkaisuna sellaisen, että kauppa alkaisi viedä vähemmän mun aikaani, ja saisin enemmän aikaa perheelle ja tälle polulle, joka vie mua kohti uutta työtä (energiahoitaja ja muut visiot). Mutta millä tavoin kaikki sitten toteutuukin, niin se voi olla jotain ihan muuta kuin itse osasin odottaa tai kuvitella, ja pitää vain katsoa kärsivällisesti ja olla valmis ottamaan vastaan Universumin ihmeet. Asiat voivat muuttua todella aivan lyhyessä ajassa ja nyt on vain luotettava, että minusta pidetään huolta.

 

Toinen kortti, jonka nostin äsken:

 

Zanna

"Sinua suojellaan kaikelta pahalta.

Vaikein aika on nyt takanapäin.

Voit huokaista helpotuksesta ja tuntea olosi turvalliseksi."

 

 

Onhan se myös selvää, että jatkossa haluan panostaa ammatillisesti enemmän näihin henkisiin touhuihin. Toteuttaa niitä visioita, joita minulla ja ystävälläni on. Ja se taas tarkoittaa, että jostain on luovuttava jollain tapaa, vuorokauden tunnit kun ovat rajalliset. Kohdallani se tarkoittaa, että olen vähemmän luomukauppias. En tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Otanko työntekijän, luovunko koko kaupasta? En tiedä vielä. Pyydän vain, että minua johdatetaan oikeaan suuntaan ja tuodaan eteeni tarvittava tieto, oikeat ihmiset ja tilanteet, ja kun ne huomaan kaikki menee omaksi parhaakseni. Jotenkin uskon, että tämän kaupan tehtävä elämässäni oli se, että se johdatti minut ja sielunsisareni yhteen tiiviimmin, sen myötä kun olemme järjestäneet tämän koulutuksenkin tänne meille ja kaikkea. Mulla on tunne, että tämä yrittäjäkollegani ja koulutus ovat se pääjuttu, minkä oli tarkoitus tulla tielleni, vaikka toki kaupan pidolla on varmasti myös monia muita merkityksiä minulle ja muillekin. Kaikesta olen kiitollinen.

 

PS: Yrittäjäkollega-ystäväni tuli äsken töihin ja vekkulin näköisenä piti käsiään selän takana, kysyi vielä niin kuin lapset kysyvät toisiltaan: "kumpi käsi?!" Näytin toista kättä ja sieltä selän takaa ilmestyi ihka uusi ja aito Diana Cooperin "Valon enkelit"-korttipakka! Kiitos kiitos kiitos, nyt olen jo kahden enkelikorttipakan omistaja!! Ja ne kortit, ne vaan toimii!!



Onnnellisten ihmisten kauppa

Tää mun kauppa on kyllä mainio paikka!
Sitä näkee kaikenlaisia ihmisiä, niin hyvässä kuin pahassakin, ja oppii elämästä ihan turbovaihteella koko ajan. Käyn tosi usein asiakkaiden kanssa mielenkiintoisia keskusteluja, mitkä yleensä liittyvät jotenkin terveyteen tai sairauteen, ruokaan, ravintoon, hyvinvointiin... ja opin koko ajan ihan valtavasti. Tuntuu, että suurin opettaja mulle luomukauppiaan urallani on todellakin asiakkaat. Kiitos ihanat asiakkaat!
Sit mulla on ihan parhaat "kollegat", eli nämä kaksi naista jotka tysökentelee samoissa tiloissa. Toisesta täällä nyt on puhuttukin jo paljon, ja sitten on tämä toinen pirtsakka tapaus. Hän on sellainen aina hymyilevä energiapakkaus, ja sopivalla tavalla meitä kahta muuta madoittavakin. Hauskaa tehdä yhdessä töitä, näihin naisiin luotan kuin kiveen ja kallioon.

Sitten on ihanat ystävät, tuttavat ja kurssikaverit, jotka pistäytyvät kukin vuorollaan tässä kaupalla. Jotkut tulevat ihan ostamaan jotain ja jotkut tulevat muuten vaan moikkaamaan. Se on ihanaa. Nyt viime kurssikerran jälkeen tässä on käynyt joka päivä joku kurssikavereista ja sitten on yhdessä käyty läpi kaikkea, mitä viime kerralla koettiin ja vähän muutakin. Ihan parasta ja mahtavaa! Saan koko ajan etuoikeuden puhua kahdestaan kurssikavereiden kanssa ja kuulla, miten kukin on minkäkin asian kokenut ja miten kullakin tämän asian tiimoilta menee. Se antaa mulle itselleni aivan valtavasti. Välillä tunnen olevani kuin joku Sentraali-Santra, kun tässä ihmiset käy moikkaamassa ohimennen. Välillä nauretaan kyyneleet silmissä, välillä on liikutuksen tai tunnekuohun kyyneleet silmänurkissa ja mitä milloinkin. Joku on tuonut ilmi myös, että meillä on Leelian Lepotuoli, kun tässä kaupan yhdellä seinustalla on kaksi tuolia, joihin sitten usein tulee istahdettua oikein kunnolla rupattelemaan, ja siinä käydään välillä läpi vaikka mitä maan ja taivaan väliltä.

Mua on siunattu paljolla.
Sielunsiskolla, mahtavalla miehellä ja ihanilla ihmisillä tässä elämässä.
Kiitos kiitos kiitos!

Junamatkailua

 
Elämme jännittäviä aikoja. Jotain on muuttumassa, kohdalleni on tulossa jotain uutta.

Mulla on jo pidempään ollut sellainen olo, että olen astunut junan kyytiin. Tietyllä tavalla tämä henkinen polku on kuin se juna. Sen kyytiin kun on kerran astunut, niin juna vie eteenpäin vääjäämättä. Samoin tuntuu nyt, että käytännön elämässä on tapahtumassa muutoksia, ja puhun ehkä nyt enemmän ammatillisessa mielessä kuin muuten. Uskon, että elämäni perusrakenteet pysyy ennallaan, mutta ammatillisesti olen ollut junassa jo jonkun aikaa. Olen tiennyt, että luomukauppa ei ole se minun pysyvä asema, mille jään. Luomukauppa kyllä varmasti seuraa mukana, mutta on tulossa jotain uutta sen rinnalle, ja siinä on hyvin paljon kyse niistä unelmista, joita me yhdessä ystäväni kanssa toteutamme. Ja tunnen syvästi, että ei ole sattumaa, että meillä on nämä unelmat ja nämä suunnitelmat. Ei sattumaa, kaukana siitä. Tunnen syvästi, että näin juuri on tarkoitettu ja sinne omaan sielunsopimukseemme kirjattu, että me tulemme tekemään jotain tällaista yhdessä. Ja koska on se niin syvä sisäinen varmuus, niin mitään ei tarvitse pakottaa. Tiedän, että olemme täysin oikealla polulla ja sen vuoksi taivaiset auttajat ovat kaikin tavoin takanamme. Voin tehdä esityötä, suunnitella, visioida ja miettiä etenemistä, mutta lopulta käy niin, että asiat tavalla tai toisella tuodaan meidän eteemme. Tulee oikea tilanne, henkilö, mitä vain se vaatiikin meidän pääsemiseksi eteenpäin. Ei ole kiirettä, ei tarvetta pakottaa. Asiat tapahtuvat kyllä aina parhain päin ja luottamus siihen on valtava.

Samaan aikaan herää myös huolestumista siitä, että mistä raivaan aikaa uudelle toiminnalle. Nyt jo tuntuu olevan kiirettä kalenterissa ja perheessä vähän mutinaa äidin paljosta poissaolosta. Sen päälle on nyt intuitiivisen parantajan kurssi ja siihen liittyvät harjoitushoidot. Ja muuta satunnaista menoa. Se talokin pitäisi rakentaa ja minun olla kotona lasten kanssa. Huolienergia astuisi niin helposti kuvaan mukaan näiden ajatusten johdosta.
Tässäkin yritän vain luottaa, että asiat järjestyy. Jokin ratkaisu varmasti löytyy, vaikka se tällä hetkellä näyttäisi aivan mahdottomalta. Kun kuljen sitä omaa korkeinta polkuani, ei sen tielle tule ylitsepääsemättömiä esteitä.

Tässä olisi kaikille muillekin hyvä oppi. Meidän ei tulisi viedä sitä huolienergiaa sinne huomiseen tai tuleviin päiviin, koska siellä se huolienergia meitä sitten odottaa ja yleensä nuo huolet sitten myös jollakin tasolla ilmaantuvat, koska se mille annamme energiamme ja keskittymisemme, se ilmaantuu elämäämme. Vetovoimanlaki.
Se on meille ihmisille vaikea paikka oppia ja toteuttaa, mutta meidän omaksi parhaaksemme olisi se kyllä tehokkaasti oppia. Älä anna energiaasi ja ajatuksiasi huolille ja mahdollisille epäonnistumisille. Käytä energiasi nähden se, miten asiat järjestyvät parhain päin, siitäkin huolimatta että se juuri sillä hetkellä tuntuisi aivan kertakaikkisen mahdottomalta. Jos on rahat vähissä, todella vähissä, niin älä vie sitä rahahuolienergiaa sinne tuleviin päiviin. Älä vie sitä huomiseen, äläkä ylihuomiseen. Älä jää pohtimaan, että mistäköhän rahat saadaan näiden laskujen maksuun, ja mitenköhän ylihuomenna saadaan ruokaa. Se on vaikeaa, tiedän kyllä, mutta harjoittele! Ajattele AINA vain nyt-hetkeä, sitä päivää jota elät. Keskity toteamaan, että juuri tänään minulla on kaikki mitä tarvitsen ja huominen pitää huolen itsestään. Luota, että saat aina kaiken mitä tarvitset ja ole valmis toteamaan, että yllätyksiä tapahtuu ja asiat vain järjestyvät. Tavalla tai toisella.
Elä tätä päivää, huomisen huolet voit unohtaa.

Välillä, kun olen tätä sanomaa yrittänyt viedä eteenpäin ja antanut ymmärtää, että itse pyrin elämään näin, olen saanut kuulla että "elän pellossa". Jotkut haluavat nähdä tämän niin, että minä kehottaisin ihmisiä elämään kuin pellossa, "mistään ei tarvi huolehtia, olet vaan ja otat rennosti". Toivon että lukijani kuitenkin ymmärtävät eron. Eletään vailla huolta, mutta suuri luottamus sydämessä, koska tiedämme että odottamalla hyvää saamme hyvää. Luottamus siihen, että henkiset lait kuten vetovoimanlaki ovat todellisia ja toimivia. Kokeile, jos et usko.

Ihmeiden aika

On kuulkaa sellainen viikonloppu takana, että ihan hirvittää miten osaan pukea kaiken sen sanoiksi. (Ja heti kun olin tämän lauseen kirjoittanut, tiesin mitä tehdä. Suljin silmäni ja kolmella syvähengityksellä virittäydyin taajuudelle. Pyysin taivaisia auttajia antamaan mulle selkeyttä kirjoittaa tämä teksti ja tuoda kaikki se tieto, mikä on minun ja tämän blogin lukijoiden parhaaksi. Pyysin siis ohjausta kirjoittamiseen ja nyt lähdetään!)

Niin kuin kerroinkin viime tekstissä, kävin lauantaina energiahoidossa ja se jo itsessään oli sellainen kokemus, että huh huh. Olin jo etukäteen miettinyt, että tahdon kysyä siellä ystävästäni, jonka kanssa mulla on alkanut herätä hyvin vahvat tunteet siitä, että meillä on aikamoiset sielunsopimukset keskenämme. Tämä ystävä on mulle melko uusi ystävä ja se, miten elämä on kuljettanut meidät toistemme luokse tekemään niitä asioita, joita nyt teemme ja olemaan toisillemme sitä, mitä nyt olemme, se on todella ilmeistä. Olen tästä asiasta puhunut täällä ennenkin. Nyt viime aikoina tilanne on ollut sellainen, että olemme käyneet pitkiä keskusteluja tämän ystäväni kanssa ja olemme omituisesti lähentyneet entisestään. Olen alkanut tuntea todellista rakkautta sitä ystävää kohtaan, se ihminen on äärettömän rakas ja se tunne kumpuaa jostain, mitä en ole osannut itselleni selittää. Tämä asia on itselleni ollut myös melko hämmentävä, ja tiettyjä pelkojakin herättävä, koska ei tässä maailmassa ole pidetty kovinkaan normaalina sitä, että rakastaa niin kovin jotain, joka on kanssasi samaa sukupuolta. Ymmärrätte varmaan. Ja tästä asiasta halusin energiahoidossa kuulla lisää, mitä  ihmettä nyt on tekeillä?!

Ja niin minä kuulin. Ja kuten kerroin edellisellä kerralla, en oikein tohtinut esittää kysymystä, heittää sitä suoraan tiskiin. Se oli se hämmennys, pelko, häpeä. Vaikka sivulauseessa kerrottakoon, että siellä hoitomökissä on kyllä helppo tuoda ulos kipeätkin asiat ja siellä ne myös puhdistuu. Joka tapauksessa, kysyin sen yhden kysymyksen, yksinkertaisesti kysyin että "eikö niin, että meillä on tämän ihminen kanssa melkoiset sielunsopimukset" ja muuta ei tarvittu. Sain vastaukset kaikkiin asioihin, joita olin kantanut sydämessäni. Minun ei tarvinnut sanoa ääneen, että mikä tämä rakkaus on ja mistä se kumpuaa, he kertoivat sen mulle ja täysin tietoisena siitä, mikä on tilanne. Minulle kerrottiin ( ja mulla on nyt ystäväni lupa kertoa nämä asiat, jälleen kerron tämän koska tunnen, että jossain on joku, jolle tämä teksti antaa jotain, avaa jonkun kohdan, antaa vastauksen tai herättää johonkin uuteen), että minulla ja ystävälläni on takana monta yhteistä elämää ja useassa niissä olemme olleet pariskuntana. Tämä jo tavallaan vastasi siihen, että mistä se rakkaus kumpuaa. Se kumpuaa juuri näistä menneistä kokemuksista, olen tätä ihmistä rakastanut monessa elämässäni ja se on se tunne, jonka sisälläni tunsin nytkin. Viimeisin elämämme meillä on ollut Etelä-Ranskassa, jossa olimme pariskuntana. Minä olin mies, hän oli vaimoni. Luottoparantaja lähti viemään minua sinne menneseen elämään ja vaikka minun oli sillä kertaa vaikea nähdä sinne, hän onneksi näkee. Hän kertoi, että olemme nuori pari, joka on juuri mennyt naimisiin. Vaimollani on pitkä tukka peppuun asti ja hän on kaunis, ja meillä molemmilla on todella kauniit silmät. Olemme valtavan rakastuneita. Ja sitten on tapahtunut onnettomuus, jossa me molemmat olemme kuolleet. Tämä tieto tuotiin näin, eikä sitä haluttu näyttää enempää (on turha järkyttää silloin, kun sillä tiedolla ei ole merkitystä). Ja kun olemme kuolleet, olemme tehneet sopimuksen tavata seuraavassa elämässä jälleen, mutta tällä kertaa ei pariskuntana, vaan hyvinä ystävinä. Meidän tarkoitus toinen toisillemme selitettiin minulle, mikä tehtävä minulla on hänen elämässään ja mikä hänellä minun elämässä. Ja yhdessä olemme sopineet, että tapaamme ja meillä on se pyyteetön suuri rakkaus edelleen, ja me tässä elämässä toteutamme yhdessä niitä unelmia, joita meillä on. Ja tässä me nyt ollaan, toteuttamassa niitä unelmia, suuri rakkaus välillämme! Meillä on yhdesssä hyvin vahvat visot siitä, mitä tulemme yhdessä tekemään, millaisen unelmiemme henkisen kodin pistämme pystyyn ja pelkästään tämän intuitiivinen parantaja -kurssi on jotain sellaista, joka oli meidän molempien unelma ja jonka me meidän kahden ponnistuksilla onnistuimme tänne järjestämään.
Luottoparanta puhui (kanavoi) myös hyvin kauniisti tästä rakkaudesta. Sanottiin, että voi tuntua hämmentävältä, miten kahden naisen välillä voi olla niin suuri rakkaus, mutta se on aivan juuri niin kuin pitääkin ja siihen ei liity mitään seksuaalisuutta eikä se rakkaus uhkaa esimerkiksi minun aviolittoa. Kyseessä on sielunsisaruus ja se voi olla myös haastavaa juuri näiden tunteiden vuoksi, mutta meidän on oltava kiitollisia siitä, että löysimme toisemme, sillä meillä on todella suuri merkitys toisillemme myös tässä elämässä. Tällaista rakkautta kokee erittäin harvoin ja siksi kannattaa tässäkin ottaa vastaan kaikki mitä on tulossa. Siinä ei ole mitään väärää, ei mitään mitä pitäisi hävetä tai pelätä. olemme etuoikeutettuja tuntemaan tällaista rakkautta! Tässä nyt sekoittuu jo mulle ja ystäv älle tehdyt kanavoinnit aiheesta, mutta samaa asiaa kaikki tyynni. Erittäin hyvin omia tunnetiloja kuvasi ainakin se, kun sanottiin että voisimme olla kaulakkain vaikka koko päivän, koska tunnemme toisiamme kohtaan niin suurta rakkautta, mutta siihen ei liity mitään seksuaalisuutta. Se on sielun tason rakkautta, ymmärtääkseni jotain mitä koemme Kotona.

Ja asia on aivan juuri näin, mitä sanottiin. En ole kokenut ennen tällaista, ja tämä on jotenkin erilaista kuin sellainen "maallinen rakkaus", ollenkaan vertailematta tai arvottamatta mikä on parempaa tai oikeampaa. On vain erilaista. Minä en esimerkiksi kaipaa tällaista tunnetta parisuhteeseen, minusta se maallinen rakkaus riittää siihen oikein hyvin ja tekee minut onnelliseksi. Jos olen ihan rehellinen, niin juuri nyt tuntuisi jopa vaikealta elää parisuhteessa, jossa olisi tämän tasoista rakkautta mukana. Ehkä tunnen näin siksi, että juuri tällä hetkellä minulle on tärkeää parisuhteeni maadoittava vaikutus. En tiedä tulisiko siitä mitään, että leijuisin svääreissä koko ajan. Maadoitus ja jalat maassa pysyminen on tärkeää, ja se vaikuttaa oloon melko paljon. Olen kiitollinen, että minulle on annettu mies, joka maadoittaa mua niin tehokkaasti.

Kaiken tämän yhteisen menneisyyden kuuleminen ja saaminen vahvistus sille, että se rakkaus jonka tunsin on ihan todellista, oli jotenkin iso kokemus minulle. Ja tätä kaikkea edelsi hyvin paljon se, että me ystävän kanssa keskusteluissamme olimme sitä jo useasti todenneetkin, että sinä olet minulle hirveän rakas ja tärkeä enkä oikein ymmärrä, miten sinusta yhtäkkiä onkin tullut sellainen, "mistä siihen oikein tupsahdit?" Me molemmat siis olemme tunteneet tämän saman asian ja vähän ihmetelleetkin sitä. Ja kun kerroin näistä hoidossa kuulemistani asioista sitten tälle ystävälleni, se oli hänestä ihan yhtä huikeaa kuulla ja se antoi myös hänelle selityksen tähän kaikkeen.
Kaiken lisäksi lähdimme eilen intuitiivisen parantajan kurssilla käymään menneessä elämässä ja tämä ystäväni pääsi käymään tuossa meidän yhteisessä elämässä ja sai kokea sen pakahduttavan rakkauden tunteen oikein sydänjuuriaan myöten.
Kyllä me ollaan molemmat aika ihmeissään tämän asian äärellä, mutta kaikkea on suuresti helpottanut se, että nämä tunteet ja hämmennys on saaneet sanat. Ja kuitenkin, kaiken hämmennyksen keskellä, kaikki tämä tuntuu hyvin oikealta, hyvältä ja juuri siltä mitä pitääkin olla.

Jos lauantai oli aikamoista leijumista minulle kaiken näiden hoidossa esiintulleiden asioiden takia, niin sunnuntai oli vain piste i:n päälle. Meidän intuitiivinen parantaja -kurssin toinen tapaamiskerta kesti sunnuntaina 8 tuntia ja se oli aika huikea 8-tuntinen! Itselläni sitä leimasi hyvin voimakkaasti se, mitä mulle oli "varoiteltu" jo lauantaina hoidossa. Sain tietää, että sunnuntaina mulle olisi tulossa muutos tai jonkin sortin lataus, mistä ei haluttu etukäteen kertoa sen enempää, "näet sitten". En miettinyt sitä sen enempää, koska olin pelkästään innostunut päivästä yleensä, mitä upeaa tulisimmekaan tällä kertaa kokemaan yhdessä. Mutta kun kurssi alkoi ja istuimme ringissä ja teimme ensimmäisen pienen hiljentymisen, jotain tapahtui. En tahtonut tulla pois sieltä hiljentymisestä. Katsoin kun muut ringissä alkoivat töihin, tässä kohtaa kouluttaja puhui varmaan tunnin verran. Näin, että muut kirjoittivat sivutolkulla kynät sauhuten asioita ylös ja minun ei annettu kirjoittaa mitään. Olin paikalla, mutta en ollut läsnä. Valtavat kylmät väristyksen menivät ympäri kehoani, välillä tuli niin isoja ja syviä väristyksiä, että mun oli laitettava silmät kiinni, koska tunsin että uppoan niihin. Olin aivan umpijäässä ja jotain vain tapahtui. Hyvin pian ymmärsin, että nyt tapahtuu sitä, mistä mulle eilen etukäteen väläyteltiin ja tunsin, että kyseessä on jokin puhdistus tai avaaminen, tai joku taivaallinen preparointi kuitenkin. Istuin varmaan hievahtamatta koko sen tunnin, tiesin ja tunsin että ihmiset panivat merkille sen ja varmasti olivat vähän hämmentyneitä, mutta se vain oli mitä se oli. Ja tätä samaa olotilaa oli koko päivän. Istuin paksun viltin sisässä koko päivän (kuten moni muukin, nämä korkeat energiat pistävät janottamaan ja palelemaan) ja olin vähän poissaoleva. Yritin hokea mielessäni, että "sallin sallin sallin, otan vastaan kaiken mitä tulossa on". Mitään en tainnut kirjoittaa ylös koko päivän aikana, mutta harjoituksissa pystyin olemaan hyvin mukana. Teimme kanavointiharjoituksia ja vaikka pelko oli itsellä ensin läsnä, selätin sen heti alkumetreillä ja kanavoiminen parille olikin oikeastaan tosi helppoa ja soljuvaa. Sain myös itse aivan uskomattomia kanavointeja, joissa TAAS kerran tuotiin mulle tätä keltaisen värin merkitystä, mitä mulle tulee nyt joka ikisestä tuutista. Se alkoi viime kerralla, kun meillä oli kurssi ja se on jatkunut nyt, kun olen saanut näitä harjoitushoitoja kurssikaverereilta ja se jatkui nyt eilen kahdessa kanavoinnissa (ja aina on siis ollut eri henkilö mun kanssa, jotka ei tiedä tästä keltaisesta) Keltaista, keltaista, keltaista! Olen sitä kouluttajalta kysynytkin ja se on ilon väri, jolla on nyt itselleni hyvin suuri merkitys. Iloa!! Olen ottanut neuvosta vaarin ja laittanut keltaisena loistavan ruusun tietokoneeni taustakuvaksi, ja ajattelin laittaa suuhuni myös paljon keltaista.
Kaikessa tänä viikonloppuna mulle tuoduissa viesteissä haluttiin painottaa mulle sen merkitystä, mitä suuhuni pistän ja sekin tuli monta kertaa, että mun pitää juoda vettä! (Ai niin, hörppytauko!!) Kiitos kiitos  kiitos kaikista ohjeista!
Se oli aika ihana, kun me kanavoitiin toisllemme enkelikorttien avulla. Nostin itselleni kortin ja toinen kanavoi mulle katsomalla sitä kortin kuvaa. Kanavoida voi siis ihan ilman mitään tällaista, mutta näin alkutaipaleella voi olla helpompaa ottaa siihen tueksi esim. tällainen kortti, joka on valittu intuitiivisesti. Ja se on niin ihmeellistä, mitä ne silmät voi siellä kuvassa nähdä, jopa sellaista mitä siellä ei ole, mutta kun se viesti halutaan tuoda niin silmät vain näkee. Mulle kanavoi henkilö, joka ei tunne mua yhtään eikä tiedä mun elämästä mitään, eikä taatusti lue blogia, kun ei siitä tiedä eikä kuulemma käytä tietokonetta. Kortissani näkyi taivasta ja siellä pientä höttöistä pilviharsoa, muunmuassa. Hän kertoi, että "sitten tuolla pilven reunalla on pieni lapsi, joka odottaa pääsyä sun luoksesi. Vai onko se niin, että se on mennyt pois sun luotasi?" Mä ajattelin mielessä, että "sekä että" ja pohdin, että en mä vaan nähnyt siellä kortissa mitään lasta (kun myöhemmin pyysin vielä nähdä oman korttini, siellä ei todellakaan ollut mitään lasta, vaan pilviharsoa, mutta jostain syystä tämä kanavoija väitti aivan selvästi näkevänsä siellä lapsen). Siellä se on se meidän kullanmuru, joka keväällä jo oli tulossa tähän elämään, mutta suuren elämäntehtävänsä aiheuttamien pelkojen takia pakitti ja minä koin keskenmenon. Ja kuten luottoparantaja tuolloin mulle kertoi, tämä lapsi on tulossa uudestaan. Hän odottaa pääsyä mun luokseni ja minä odotan häntä myös. Sielunyhteys on jo olemassa.
Tässä samassa korttikanavoinnissa tämä minulle erittäin taitavasti kanavoinut ihminen näki selvästi avaruusaluksen ja kertoi sen mulle, kysyi että olenko mä sitten jotenkin erityisen viehättynyt näistä maan ulkopuolisista. Ajattelin, että annan hänen vain kanavoida enkä keskeytä tässä vaiheessa, mutta mielessä ajattelin, että BINGO, mistä se sen tiesi!? Tätähän nimen omaan olen, ja eräs toinen intuitiivinen parantaja on minulle kertonutkin että olen Plejadeilta kotoisin, kuten miehenikin. Heti tämän perään tämä parini huudahti, että "Plejadit, mulle tulee että Plejadit! Oletkohan sä sieltä kotoisin?" Ajattelin vaan, että huh ja hei...

Eilinen kurssipäivä oli kaikkea ja vielä enemmän! Joku ulkopuolinen olisi varmaan paikalle törmätessään luullut tulleensa hullujen huoneelle. Tämä on sellainen kurssi, missä mitä vain voi tapahtua, siis todellakin mitä vain. Jos suuret itkunpurkahdukset ja hervoton nauruun kuoleminen (=puhdistumista) ei vielä ole mitään, niin kaikkea muutakin voi tapahtua. Siellä lauletaan, jopa huudetaan, viedään välitilaan juuttuneita henkiä valoon, puhdistetaan koteja, itketään, nauretaan, halataan, todetaan että tämä elämä kaiken sen takana mitä näemme on tarunhohtoinen tapahtuma täynnä valtavia ihmeitä!! Nessuja kuluu ja viltit lämmittää, vessajonot kasvavat pitkiksi kun aineenvaihdunta lähtee kaikilla niin suurella kierroksella liikkeelle. Käydään menneissä elämissä, ja onpa me käyty kristallitemppelissäkin ruusujen keskellä koko porukan kera, tultu Jeesuksen siunaamiksi siellä, toisissa ulottuvuuksissa.

Yksi sana: Kiitollisuus. Suuri suuri kiitollisuus tästä kaikesta.

PS: Ja ai niin, kouluttaja sanoi päivän päätteeksi meille kaikille, että minua oli tarkoituksella pidetty tänään vähän sivussa, koska mua oli avattu niin voimakkaasti. ja sen kyllä tunsinkin. Nyt tuntuu, että vaikka mitä voisi tulla minusta. Palan päästä hoitamaan ja kanavoimaan, harjoittelemaan uusia taitojani!

Hoidossa

Sydän laukkaa kahta sataa. Samaan aikaan tuntuu, että sydän lamaantu täysin.
Pakahdun, tukehdun, räjähdän kappaleiksi, alan itkeä.

Tässä tuntemuksia tältä päivältä.
Olin tänään energiahoidossa tutussa paikassa, olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa.
Kaksi tuntia ennen hoitoa jotain tapahtui. Nämä tuntemukset alkoi ja paikka, johon mun piti energiahoitoon ajaa, olisi yhtä hyvin voinut olla maailman tosella laidalla. Tuntui, etten pääse sinne tarpeeksi nopeasti, tuntui etten edes selviä sinne asti liikenteen seasta, olin niin "nuppi sekaisin". Päästyäni perille luottoparantaja kertoi, että aikamoiset hoidot mulle olikin jo alkaneet, "tarkalleen ottaen tuossa kolmen aikaan". Juuri siihen aikaan, kun aloin tuntea voimakkaita tuntemuksia! (Niille, joille aihe ei ole tuttu kerrottakoon, että hoito alkaa usein jo paljon ennen sovittua hoitoaikaa, itselläni tosin ei se ole koskaan tuntunut näin voimallisesti).

Hoito tehtiin, paljon kanavointia. Sydämellä oli isot kysymykset, mutta en uskaltanut sanoa niitä ääneen. Minulle vastattiin silti ja jälleen sain huomata, että puhutuilla sanoilla ei ole merkitystä, ne on tarkoitettu meitä ihmisiä varten. Yläkerta kyllä tietää, missä mennään ja antoi mulle kaikki vastaukset kaikkiin niihin asioihin, joita olisin halunnut kysyä, mutten tohtinut.

Kaikki on niin suurta ja niin taivaallisen, mykistävän ihmeellistä, että joskus ei vain riitä sanat. Nyt ei riitä sanat. Tuntuu, etten ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Että joku tietää, mitä ajattelen, vaikken ole puhunut niistä ajatuksista koskaan kenellekään. Silti luottoparantajani alkoi puhua mulle niistä, hän siis kanavoi. Tämä kaikki, mitä tapahtuu meidän elämässä, on niin paljon enemmän kuin voisi edes uskoa tai ymmärtää.

Olen uskomattoman etuoikeutettu, että mulla on mahdollisuus kokea näitä asioita.
Luottoparantajan hoitomökki on Rauhan, Rakkauden, Turvan ja Lämmön tyyssija, jossa sydän lepää ja laulaa, ja josta ei haluaisi lähteä koskaan pois. Sitä ei voi ymmärtää kukaan, joka ei siellä ole käynyt.

Kiitos Kiitos Kiitos!!