Ihmeiden aika

On kuulkaa sellainen viikonloppu takana, että ihan hirvittää miten osaan pukea kaiken sen sanoiksi. (Ja heti kun olin tämän lauseen kirjoittanut, tiesin mitä tehdä. Suljin silmäni ja kolmella syvähengityksellä virittäydyin taajuudelle. Pyysin taivaisia auttajia antamaan mulle selkeyttä kirjoittaa tämä teksti ja tuoda kaikki se tieto, mikä on minun ja tämän blogin lukijoiden parhaaksi. Pyysin siis ohjausta kirjoittamiseen ja nyt lähdetään!)

Niin kuin kerroinkin viime tekstissä, kävin lauantaina energiahoidossa ja se jo itsessään oli sellainen kokemus, että huh huh. Olin jo etukäteen miettinyt, että tahdon kysyä siellä ystävästäni, jonka kanssa mulla on alkanut herätä hyvin vahvat tunteet siitä, että meillä on aikamoiset sielunsopimukset keskenämme. Tämä ystävä on mulle melko uusi ystävä ja se, miten elämä on kuljettanut meidät toistemme luokse tekemään niitä asioita, joita nyt teemme ja olemaan toisillemme sitä, mitä nyt olemme, se on todella ilmeistä. Olen tästä asiasta puhunut täällä ennenkin. Nyt viime aikoina tilanne on ollut sellainen, että olemme käyneet pitkiä keskusteluja tämän ystäväni kanssa ja olemme omituisesti lähentyneet entisestään. Olen alkanut tuntea todellista rakkautta sitä ystävää kohtaan, se ihminen on äärettömän rakas ja se tunne kumpuaa jostain, mitä en ole osannut itselleni selittää. Tämä asia on itselleni ollut myös melko hämmentävä, ja tiettyjä pelkojakin herättävä, koska ei tässä maailmassa ole pidetty kovinkaan normaalina sitä, että rakastaa niin kovin jotain, joka on kanssasi samaa sukupuolta. Ymmärrätte varmaan. Ja tästä asiasta halusin energiahoidossa kuulla lisää, mitä  ihmettä nyt on tekeillä?!

Ja niin minä kuulin. Ja kuten kerroin edellisellä kerralla, en oikein tohtinut esittää kysymystä, heittää sitä suoraan tiskiin. Se oli se hämmennys, pelko, häpeä. Vaikka sivulauseessa kerrottakoon, että siellä hoitomökissä on kyllä helppo tuoda ulos kipeätkin asiat ja siellä ne myös puhdistuu. Joka tapauksessa, kysyin sen yhden kysymyksen, yksinkertaisesti kysyin että "eikö niin, että meillä on tämän ihminen kanssa melkoiset sielunsopimukset" ja muuta ei tarvittu. Sain vastaukset kaikkiin asioihin, joita olin kantanut sydämessäni. Minun ei tarvinnut sanoa ääneen, että mikä tämä rakkaus on ja mistä se kumpuaa, he kertoivat sen mulle ja täysin tietoisena siitä, mikä on tilanne. Minulle kerrottiin ( ja mulla on nyt ystäväni lupa kertoa nämä asiat, jälleen kerron tämän koska tunnen, että jossain on joku, jolle tämä teksti antaa jotain, avaa jonkun kohdan, antaa vastauksen tai herättää johonkin uuteen), että minulla ja ystävälläni on takana monta yhteistä elämää ja useassa niissä olemme olleet pariskuntana. Tämä jo tavallaan vastasi siihen, että mistä se rakkaus kumpuaa. Se kumpuaa juuri näistä menneistä kokemuksista, olen tätä ihmistä rakastanut monessa elämässäni ja se on se tunne, jonka sisälläni tunsin nytkin. Viimeisin elämämme meillä on ollut Etelä-Ranskassa, jossa olimme pariskuntana. Minä olin mies, hän oli vaimoni. Luottoparantaja lähti viemään minua sinne menneseen elämään ja vaikka minun oli sillä kertaa vaikea nähdä sinne, hän onneksi näkee. Hän kertoi, että olemme nuori pari, joka on juuri mennyt naimisiin. Vaimollani on pitkä tukka peppuun asti ja hän on kaunis, ja meillä molemmilla on todella kauniit silmät. Olemme valtavan rakastuneita. Ja sitten on tapahtunut onnettomuus, jossa me molemmat olemme kuolleet. Tämä tieto tuotiin näin, eikä sitä haluttu näyttää enempää (on turha järkyttää silloin, kun sillä tiedolla ei ole merkitystä). Ja kun olemme kuolleet, olemme tehneet sopimuksen tavata seuraavassa elämässä jälleen, mutta tällä kertaa ei pariskuntana, vaan hyvinä ystävinä. Meidän tarkoitus toinen toisillemme selitettiin minulle, mikä tehtävä minulla on hänen elämässään ja mikä hänellä minun elämässä. Ja yhdessä olemme sopineet, että tapaamme ja meillä on se pyyteetön suuri rakkaus edelleen, ja me tässä elämässä toteutamme yhdessä niitä unelmia, joita meillä on. Ja tässä me nyt ollaan, toteuttamassa niitä unelmia, suuri rakkaus välillämme! Meillä on yhdesssä hyvin vahvat visot siitä, mitä tulemme yhdessä tekemään, millaisen unelmiemme henkisen kodin pistämme pystyyn ja pelkästään tämän intuitiivinen parantaja -kurssi on jotain sellaista, joka oli meidän molempien unelma ja jonka me meidän kahden ponnistuksilla onnistuimme tänne järjestämään.
Luottoparanta puhui (kanavoi) myös hyvin kauniisti tästä rakkaudesta. Sanottiin, että voi tuntua hämmentävältä, miten kahden naisen välillä voi olla niin suuri rakkaus, mutta se on aivan juuri niin kuin pitääkin ja siihen ei liity mitään seksuaalisuutta eikä se rakkaus uhkaa esimerkiksi minun aviolittoa. Kyseessä on sielunsisaruus ja se voi olla myös haastavaa juuri näiden tunteiden vuoksi, mutta meidän on oltava kiitollisia siitä, että löysimme toisemme, sillä meillä on todella suuri merkitys toisillemme myös tässä elämässä. Tällaista rakkautta kokee erittäin harvoin ja siksi kannattaa tässäkin ottaa vastaan kaikki mitä on tulossa. Siinä ei ole mitään väärää, ei mitään mitä pitäisi hävetä tai pelätä. olemme etuoikeutettuja tuntemaan tällaista rakkautta! Tässä nyt sekoittuu jo mulle ja ystäv älle tehdyt kanavoinnit aiheesta, mutta samaa asiaa kaikki tyynni. Erittäin hyvin omia tunnetiloja kuvasi ainakin se, kun sanottiin että voisimme olla kaulakkain vaikka koko päivän, koska tunnemme toisiamme kohtaan niin suurta rakkautta, mutta siihen ei liity mitään seksuaalisuutta. Se on sielun tason rakkautta, ymmärtääkseni jotain mitä koemme Kotona.

Ja asia on aivan juuri näin, mitä sanottiin. En ole kokenut ennen tällaista, ja tämä on jotenkin erilaista kuin sellainen "maallinen rakkaus", ollenkaan vertailematta tai arvottamatta mikä on parempaa tai oikeampaa. On vain erilaista. Minä en esimerkiksi kaipaa tällaista tunnetta parisuhteeseen, minusta se maallinen rakkaus riittää siihen oikein hyvin ja tekee minut onnelliseksi. Jos olen ihan rehellinen, niin juuri nyt tuntuisi jopa vaikealta elää parisuhteessa, jossa olisi tämän tasoista rakkautta mukana. Ehkä tunnen näin siksi, että juuri tällä hetkellä minulle on tärkeää parisuhteeni maadoittava vaikutus. En tiedä tulisiko siitä mitään, että leijuisin svääreissä koko ajan. Maadoitus ja jalat maassa pysyminen on tärkeää, ja se vaikuttaa oloon melko paljon. Olen kiitollinen, että minulle on annettu mies, joka maadoittaa mua niin tehokkaasti.

Kaiken tämän yhteisen menneisyyden kuuleminen ja saaminen vahvistus sille, että se rakkaus jonka tunsin on ihan todellista, oli jotenkin iso kokemus minulle. Ja tätä kaikkea edelsi hyvin paljon se, että me ystävän kanssa keskusteluissamme olimme sitä jo useasti todenneetkin, että sinä olet minulle hirveän rakas ja tärkeä enkä oikein ymmärrä, miten sinusta yhtäkkiä onkin tullut sellainen, "mistä siihen oikein tupsahdit?" Me molemmat siis olemme tunteneet tämän saman asian ja vähän ihmetelleetkin sitä. Ja kun kerroin näistä hoidossa kuulemistani asioista sitten tälle ystävälleni, se oli hänestä ihan yhtä huikeaa kuulla ja se antoi myös hänelle selityksen tähän kaikkeen.
Kaiken lisäksi lähdimme eilen intuitiivisen parantajan kurssilla käymään menneessä elämässä ja tämä ystäväni pääsi käymään tuossa meidän yhteisessä elämässä ja sai kokea sen pakahduttavan rakkauden tunteen oikein sydänjuuriaan myöten.
Kyllä me ollaan molemmat aika ihmeissään tämän asian äärellä, mutta kaikkea on suuresti helpottanut se, että nämä tunteet ja hämmennys on saaneet sanat. Ja kuitenkin, kaiken hämmennyksen keskellä, kaikki tämä tuntuu hyvin oikealta, hyvältä ja juuri siltä mitä pitääkin olla.

Jos lauantai oli aikamoista leijumista minulle kaiken näiden hoidossa esiintulleiden asioiden takia, niin sunnuntai oli vain piste i:n päälle. Meidän intuitiivinen parantaja -kurssin toinen tapaamiskerta kesti sunnuntaina 8 tuntia ja se oli aika huikea 8-tuntinen! Itselläni sitä leimasi hyvin voimakkaasti se, mitä mulle oli "varoiteltu" jo lauantaina hoidossa. Sain tietää, että sunnuntaina mulle olisi tulossa muutos tai jonkin sortin lataus, mistä ei haluttu etukäteen kertoa sen enempää, "näet sitten". En miettinyt sitä sen enempää, koska olin pelkästään innostunut päivästä yleensä, mitä upeaa tulisimmekaan tällä kertaa kokemaan yhdessä. Mutta kun kurssi alkoi ja istuimme ringissä ja teimme ensimmäisen pienen hiljentymisen, jotain tapahtui. En tahtonut tulla pois sieltä hiljentymisestä. Katsoin kun muut ringissä alkoivat töihin, tässä kohtaa kouluttaja puhui varmaan tunnin verran. Näin, että muut kirjoittivat sivutolkulla kynät sauhuten asioita ylös ja minun ei annettu kirjoittaa mitään. Olin paikalla, mutta en ollut läsnä. Valtavat kylmät väristyksen menivät ympäri kehoani, välillä tuli niin isoja ja syviä väristyksiä, että mun oli laitettava silmät kiinni, koska tunsin että uppoan niihin. Olin aivan umpijäässä ja jotain vain tapahtui. Hyvin pian ymmärsin, että nyt tapahtuu sitä, mistä mulle eilen etukäteen väläyteltiin ja tunsin, että kyseessä on jokin puhdistus tai avaaminen, tai joku taivaallinen preparointi kuitenkin. Istuin varmaan hievahtamatta koko sen tunnin, tiesin ja tunsin että ihmiset panivat merkille sen ja varmasti olivat vähän hämmentyneitä, mutta se vain oli mitä se oli. Ja tätä samaa olotilaa oli koko päivän. Istuin paksun viltin sisässä koko päivän (kuten moni muukin, nämä korkeat energiat pistävät janottamaan ja palelemaan) ja olin vähän poissaoleva. Yritin hokea mielessäni, että "sallin sallin sallin, otan vastaan kaiken mitä tulossa on". Mitään en tainnut kirjoittaa ylös koko päivän aikana, mutta harjoituksissa pystyin olemaan hyvin mukana. Teimme kanavointiharjoituksia ja vaikka pelko oli itsellä ensin läsnä, selätin sen heti alkumetreillä ja kanavoiminen parille olikin oikeastaan tosi helppoa ja soljuvaa. Sain myös itse aivan uskomattomia kanavointeja, joissa TAAS kerran tuotiin mulle tätä keltaisen värin merkitystä, mitä mulle tulee nyt joka ikisestä tuutista. Se alkoi viime kerralla, kun meillä oli kurssi ja se on jatkunut nyt, kun olen saanut näitä harjoitushoitoja kurssikaverereilta ja se jatkui nyt eilen kahdessa kanavoinnissa (ja aina on siis ollut eri henkilö mun kanssa, jotka ei tiedä tästä keltaisesta) Keltaista, keltaista, keltaista! Olen sitä kouluttajalta kysynytkin ja se on ilon väri, jolla on nyt itselleni hyvin suuri merkitys. Iloa!! Olen ottanut neuvosta vaarin ja laittanut keltaisena loistavan ruusun tietokoneeni taustakuvaksi, ja ajattelin laittaa suuhuni myös paljon keltaista.
Kaikessa tänä viikonloppuna mulle tuoduissa viesteissä haluttiin painottaa mulle sen merkitystä, mitä suuhuni pistän ja sekin tuli monta kertaa, että mun pitää juoda vettä! (Ai niin, hörppytauko!!) Kiitos kiitos  kiitos kaikista ohjeista!
Se oli aika ihana, kun me kanavoitiin toisllemme enkelikorttien avulla. Nostin itselleni kortin ja toinen kanavoi mulle katsomalla sitä kortin kuvaa. Kanavoida voi siis ihan ilman mitään tällaista, mutta näin alkutaipaleella voi olla helpompaa ottaa siihen tueksi esim. tällainen kortti, joka on valittu intuitiivisesti. Ja se on niin ihmeellistä, mitä ne silmät voi siellä kuvassa nähdä, jopa sellaista mitä siellä ei ole, mutta kun se viesti halutaan tuoda niin silmät vain näkee. Mulle kanavoi henkilö, joka ei tunne mua yhtään eikä tiedä mun elämästä mitään, eikä taatusti lue blogia, kun ei siitä tiedä eikä kuulemma käytä tietokonetta. Kortissani näkyi taivasta ja siellä pientä höttöistä pilviharsoa, muunmuassa. Hän kertoi, että "sitten tuolla pilven reunalla on pieni lapsi, joka odottaa pääsyä sun luoksesi. Vai onko se niin, että se on mennyt pois sun luotasi?" Mä ajattelin mielessä, että "sekä että" ja pohdin, että en mä vaan nähnyt siellä kortissa mitään lasta (kun myöhemmin pyysin vielä nähdä oman korttini, siellä ei todellakaan ollut mitään lasta, vaan pilviharsoa, mutta jostain syystä tämä kanavoija väitti aivan selvästi näkevänsä siellä lapsen). Siellä se on se meidän kullanmuru, joka keväällä jo oli tulossa tähän elämään, mutta suuren elämäntehtävänsä aiheuttamien pelkojen takia pakitti ja minä koin keskenmenon. Ja kuten luottoparantaja tuolloin mulle kertoi, tämä lapsi on tulossa uudestaan. Hän odottaa pääsyä mun luokseni ja minä odotan häntä myös. Sielunyhteys on jo olemassa.
Tässä samassa korttikanavoinnissa tämä minulle erittäin taitavasti kanavoinut ihminen näki selvästi avaruusaluksen ja kertoi sen mulle, kysyi että olenko mä sitten jotenkin erityisen viehättynyt näistä maan ulkopuolisista. Ajattelin, että annan hänen vain kanavoida enkä keskeytä tässä vaiheessa, mutta mielessä ajattelin, että BINGO, mistä se sen tiesi!? Tätähän nimen omaan olen, ja eräs toinen intuitiivinen parantaja on minulle kertonutkin että olen Plejadeilta kotoisin, kuten miehenikin. Heti tämän perään tämä parini huudahti, että "Plejadit, mulle tulee että Plejadit! Oletkohan sä sieltä kotoisin?" Ajattelin vaan, että huh ja hei...

Eilinen kurssipäivä oli kaikkea ja vielä enemmän! Joku ulkopuolinen olisi varmaan paikalle törmätessään luullut tulleensa hullujen huoneelle. Tämä on sellainen kurssi, missä mitä vain voi tapahtua, siis todellakin mitä vain. Jos suuret itkunpurkahdukset ja hervoton nauruun kuoleminen (=puhdistumista) ei vielä ole mitään, niin kaikkea muutakin voi tapahtua. Siellä lauletaan, jopa huudetaan, viedään välitilaan juuttuneita henkiä valoon, puhdistetaan koteja, itketään, nauretaan, halataan, todetaan että tämä elämä kaiken sen takana mitä näemme on tarunhohtoinen tapahtuma täynnä valtavia ihmeitä!! Nessuja kuluu ja viltit lämmittää, vessajonot kasvavat pitkiksi kun aineenvaihdunta lähtee kaikilla niin suurella kierroksella liikkeelle. Käydään menneissä elämissä, ja onpa me käyty kristallitemppelissäkin ruusujen keskellä koko porukan kera, tultu Jeesuksen siunaamiksi siellä, toisissa ulottuvuuksissa.

Yksi sana: Kiitollisuus. Suuri suuri kiitollisuus tästä kaikesta.

PS: Ja ai niin, kouluttaja sanoi päivän päätteeksi meille kaikille, että minua oli tarkoituksella pidetty tänään vähän sivussa, koska mua oli avattu niin voimakkaasti. ja sen kyllä tunsinkin. Nyt tuntuu, että vaikka mitä voisi tulla minusta. Palan päästä hoitamaan ja kanavoimaan, harjoittelemaan uusia taitojani!