tiistai 18. syyskuuta 2012

Uskon ja luottamuksen kysymyksiä




Tuntuu aika hassulta huomata, että mulla on nykyään elämässä kokoajan läsnä vahvat teemat. Todella vahvat, asioita jotka vie hirmuisesti ajatuskapasiteettia ja jotka ovat hyvin vahvasti pinnalla. Näitä teemoja on tullut käsiteltyä täälläkin monia, ja nyt kun tuo sielunsisaren löytymisen aiheuttama tunnemyrsky ja teema on alkanut vähän asettua uomiinsa, niin jo uudet asiat kolkuttelee oven takana! Aallot lyö siis rantaan tiivistä tahtia!

Tällä hetkellä mennään vahvasti talouden ja ajan riittämisen teemoissa, ja näiden myötä läsnä on plajäys syyllisyyttä, jonka voisin kyllä jättää lastista pois mitä pikimmiten...

Mun on vaikea päättää, että kertoako nyt näistä huolista täällä vai ei. Ihan sen takia, että mitä enemmän puhun niistä, sitä enemmän olen antanut energiaani niille ja sitä myös sitten saan. Sanotaanko nyt sitten vain näin lyhykäisesti, että kaikella tavalla on nyt taloudellisesti hyvin tiukkaa, jopa aavistuksen pelottavaa ja ahdistavaa, ja se kulkee mukana. Olen yrittänyt tehdä vaikka mitä, lähinnä karistaa huolta matkastani. Tähän saakka olen onnistunutkin aika hyvin, olen elänyt melko lailla luottaen siihen, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja myös saamme joka päivä sen mitä tarvitsemme, mutta mitä enemmän vyö kiristyy, sitä enemmän se huoli kasvaa. MUTTA, en aio lähteä liiaksi huolen tielle vieläkään, vaan tiedän ja luotan, että kaikki tarvitsemamme on tulossa meidän tielle kyllä ja tiedän että meistä pidetään huolta. Jostain syystä nyt on annettu tällainen tilanne meille, tai sitten olemme sen itse luoneet, mutta kaikella varmasti edelleenkin on tarkoituksensa (jos ei muuta, niin suureksi opiksi).
Itse olen miettinyt läpi vaikka mitä vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi. Äärimmäisin on ollut se, että luovun koko kaupastani ja lähden kuukausipalkkaiseen työhön. Ja ette usko, miten paljon se houkuttaa! Nimenomaan se varma, joka kuukausittainen tulo, huolimatta siitä olenko itse sairas tai onko lapset sairaana, palkka tulee. Voi miten ihanaa se todella olisi. Nyt olen tehnyt yli 5 kuukautta töitä 6 päivää viikossa, saamatta kertaakaan palkkaa itselleni. No se on tavallista uuden yrityksen kanssa, ja sitä voi jatkua vielä toiset 5 kuukautta. Aika paljon minua stressaa myös se, että nyt kun kaikki lapset aloittavat päiväkodissa, niin miten selviämme lasten sairaspäivistä? Itse en voi olla töistä pois, se ei kovin suosittu kauppa ole sellainen, jossa on välillä lappu ovessa, että kauppa onkin taas kiinni. Mieskään ei voi olla töistä pois paljon. Ja kun lapsia on kolme ja he vielä aloittavat päiväkodin, on se riski olemassa että alkaa olla tautia jos jonkinlaista ja pahimmassa tapauksessa sillä tavalla, että ne sairastetaan aina peräkkäin, kukin vuorollaan. Tänään esimerkiksi yksi tytöistämme on kurkkukipuinen ja kuumeessa, onneksi meillä vielä on lastenhoitaja, joka on tytön kanssa kotona ja me voimme olla töissä. Miten sitten jatkossa? Toki, mitä enemmän sitä etukäteen stressaan ja jännitän, niin sitä varmemmin luon sinne tuleviin päiviin niitä hankaluuksia, jos siis oikein odotan niitä tulevaksi (ja taidankin lopettaa niin typerän touhun heti).

Ja miten ihanaa on, että Taivaiset auttajat ne jaksaa kärsivällisesti vain muistuttaa meitä samoista asioista uudelleenja uudelleen. Ei ole ihan eka kerta, kun enkelikorttia olen näiden asioiden puitteissa nostanut ja taas äsken nostin. Ja katsokaa, mitä taas sain (kuten ennenkin):

Serena
"Olen runsauden ja yltäkylläisyyden enkeli.
Jumala pitää huolen siitä,
että saat tarvitsemasi taloudellisen tuen.
Pysy luottavaisena."
 
Lisäviestistä otan talteen yhden tärkeän kohdan: "Mitä vähemmän kannat huolta tilanteesta, sitä enemmän voit vapautua ja ottaa avosylin vastaan ne lahjat, joita tuomme sinulle. Murehtiminen saa sinut sulkeutumaan ja sinun on vaikeampi ottaa vastaan apuamme: Et joko huomaa sitä tai torjut sen."
 
Aah... Kiitos kiitos kiitos jälleen muistutuksesta. Luota luota luota! Se on ainut asia mihin mun pitää nyt keskittyä (toki näin ihmisenä annan itselleni anteeksi, että taas hairahduin polultani murehtimaan).
Ystäväni muistutti mua siitäkin, että ei voi olla niin että luovun kaupastani ja palaan tekemään työtä, josta nimenomana koin, että se ei ole mua varten. Tahdon auttaa, hoitaa, parantaa, mutta en sillä tavoin mitä entinen työni mahdollisti. Ja jos miettii, miten johdatettuna perustin tämän kaupan, ei voi olla niin että se oli sitten siinä. Voi olla, että tämä kauppa oli minun polulla tärkeä vain etappina, ei se siis tarkoita välttämättä sitä, että tätä loppuelämäni teen. Nyt ei ehkä ole kuitenkaan aika luovuttaa, vaan miettiä ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä tai jotenkin muuten eteenpäin menemistä. Kompastuminen on epäonnistumista vain silloin, jos jää maahan makaamaan.
 
Tästä pääsenkin toiseen asiaan tai teemaan, jota kannan nyt mukana melkoisesti. Ajan puute, ja syyllisyys siitä. Minähän olen nykyään melko vähän kotona. Työajat on mitä on, olen kokenut etten voi niille mitään. Arkisin tulen kotiin kuuden jälkeen, lauantaisinkin pitää töissä käydä. Tilannetta on vaikeuttanut entisestään koulutus jota käyn (intuitiivinen parantaja). Koulutuskerrat vie multa sen yhden sunnuntain noin kuukauden välein, se ei vielä ole paha. Mutta kun teen harjoitushoitoja, joita tässä koulutuksessa pitää tehdä, joudun tekemään ne aina työajan ulkopuolella. Teen yleensä pari lähihoitoa viikossa, ja silloin työpäiväni pitenee niin, että tulen kotiin vasta klo 19. Sen lisäksi mulla on juuri nyt kaikkea kalenterissa muutenkin, sitä on vain tullut huomaamatta. On Kirsi Rannon enkeli-iltaa, Lorna Byrneä Finlandia-talolla ja kaikkea muuta. Jotenkin olen ajatellut, että no, nyt on tällainen hetki elämässä ja se menee ohi. Mutta mikä tuntuu olevan pysyvämpää, on tietysti ne työajat ja harjoitushoidot. Ja näistä kaikista on sellainen olo, että näin ei voi jatkua pitkään. Ei vain voi. Sitten mietin, mikä on oma tärkeysjärjestykseni. Minulla se on lapset/perhe, kaikkein tärkein. Toisena on oma polkuni, enkelitouhuineen ja koulutuksineen kaikkineen. Ja kolmanneksi tulee vasta kauppa. Itse näen ratkaisuna sellaisen, että kauppa alkaisi viedä vähemmän mun aikaani, ja saisin enemmän aikaa perheelle ja tälle polulle, joka vie mua kohti uutta työtä (energiahoitaja ja muut visiot). Mutta millä tavoin kaikki sitten toteutuukin, niin se voi olla jotain ihan muuta kuin itse osasin odottaa tai kuvitella, ja pitää vain katsoa kärsivällisesti ja olla valmis ottamaan vastaan Universumin ihmeet. Asiat voivat muuttua todella aivan lyhyessä ajassa ja nyt on vain luotettava, että minusta pidetään huolta.
 
Toinen kortti, jonka nostin äsken:
 
Zanna
"Sinua suojellaan kaikelta pahalta.
Vaikein aika on nyt takanapäin.
Voit huokaista helpotuksesta ja tuntea olosi turvalliseksi."
 
 
Onhan se myös selvää, että jatkossa haluan panostaa ammatillisesti enemmän näihin henkisiin touhuihin. Toteuttaa niitä visioita, joita minulla ja ystävälläni on. Ja se taas tarkoittaa, että jostain on luovuttava jollain tapaa, vuorokauden tunnit kun ovat rajalliset. Kohdallani se tarkoittaa, että olen vähemmän luomukauppias. En tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Otanko työntekijän, luovunko koko kaupasta? En tiedä vielä. Pyydän vain, että minua johdatetaan oikeaan suuntaan ja tuodaan eteeni tarvittava tieto, oikeat ihmiset ja tilanteet, ja kun ne huomaan kaikki menee omaksi parhaakseni. Jotenkin uskon, että tämän kaupan tehtävä elämässäni oli se, että se johdatti minut ja sielunsisareni yhteen tiiviimmin, sen myötä kun olemme järjestäneet tämän koulutuksenkin tänne meille ja kaikkea. Mulla on tunne, että tämä yrittäjäkollegani ja koulutus ovat se pääjuttu, minkä oli tarkoitus tulla tielleni, vaikka toki kaupan pidolla on varmasti myös monia muita merkityksiä minulle ja muillekin. Kaikesta olen kiitollinen.
 
PS: Yrittäjäkollega-ystäväni tuli äsken töihin ja vekkulin näköisenä piti käsiään selän takana, kysyi vielä niin kuin lapset kysyvät toisiltaan: "kumpi käsi?!" Näytin toista kättä ja sieltä selän takaa ilmestyi ihka uusi ja aito Diana Cooperin "Valon enkelit"-korttipakka! Kiitos kiitos kiitos, nyt olen jo kahden enkelikorttipakan omistaja!! Ja ne kortit, ne vaan toimii!!



3 kommenttia:

  1. Niinpä. Jos aikaa olisi kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Henkinen polku on niin voimakas, että se helposti vie kaikkine ihanineen mutkineen ja maisemineen mukanaan. Henkisiin asioihin vaan hurahtaa niin täysillä ja halu oppia on valtaisa ja opittavia asioita on koko ajan uusia. Silti olemme täällä maanpäällä elämässä tätä arkista elämää, joka on suurin opettajamme. Arkiset asiat maadoittavat kiinni tähän elämään ja äiti maahan. Älä syyllistä itseäsi vaikkei aikasi riitä kaikkeen, mutta ole läsnä täysillä aina kulloisessakin hetkessä. Silloin kun olet lastesi kanssa, ole heidän kanssaan 100 prosenttisesti. Itse uppouduin vähän liikaakin mukamas tärkeisiin työasioihin kun lapseni olivat pieniä. Enkä minä nyt näiden vuosien jälkeen muistele tuliko paperiasiat hoidettua viimeisen päälle kuntoon ajallaan vaan niitä rakkaita muistoja lapsien kanssa metsäretkellä tai kun kirjastossa käynnin jälkeen makoilimme sikin sokin lattialla lukemassa yhdessä kukin omaa kirjaansa. Itse arvotan asioita miettimällä saanko niistä enemmän iloa kuin ne vievät energiaa. Nykyinen työni vie enemmän kuin antaa ja olenkin jo pidempään viestittänyt maailmankaikkeudelle uuden ihanan työpaikan tarpeesta ;)Odottavan aika on vain niin pitkä.

    VastaaPoista
  2. Oletko tarkistanut kunnasta, onko sieltä mahdollista saada lastenhoitoapua kotiin jos päiväkotihoidossa oleva lapsi sairastuu ja vanhempien on hankala olla pois töistä? Täällä sun entisessä kotikunnassa on nimittäin sellainenkin palvelu saatavilla lapsiperheille! En tosin itse ole sitä käyttänyt, joten en tiedä millaisia lastenhoitajia sieltä tulee...

    - P -

    VastaaPoista
  3. P, meilläkin nykyään on tuo lapsiperheiden kotipalvelu kunnalla ja itse käytin sitä vuosi sitten, kun mursin kyynärpääni ja olin kotona lasten kanssa. Ihan kivoja hoitajia oli siellä. Kävin tarkistamassa kunnan sivuilta ja siellä sanottiin että palvelua EI myönnetä jos kyseessä on sairaan lapsen hoito vanhemman työssä käynnin takia. Harmi :(

    VastaaPoista