keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Junamatkailua


 
Elämme jännittäviä aikoja. Jotain on muuttumassa, kohdalleni on tulossa jotain uutta.

Mulla on jo pidempään ollut sellainen olo, että olen astunut junan kyytiin. Tietyllä tavalla tämä henkinen polku on kuin se juna. Sen kyytiin kun on kerran astunut, niin juna vie eteenpäin vääjäämättä. Samoin tuntuu nyt, että käytännön elämässä on tapahtumassa muutoksia, ja puhun ehkä nyt enemmän ammatillisessa mielessä kuin muuten. Uskon, että elämäni perusrakenteet pysyy ennallaan, mutta ammatillisesti olen ollut junassa jo jonkun aikaa. Olen tiennyt, että luomukauppa ei ole se minun pysyvä asema, mille jään. Luomukauppa kyllä varmasti seuraa mukana, mutta on tulossa jotain uutta sen rinnalle, ja siinä on hyvin paljon kyse niistä unelmista, joita me yhdessä ystäväni kanssa toteutamme. Ja tunnen syvästi, että ei ole sattumaa, että meillä on nämä unelmat ja nämä suunnitelmat. Ei sattumaa, kaukana siitä. Tunnen syvästi, että näin juuri on tarkoitettu ja sinne omaan sielunsopimukseemme kirjattu, että me tulemme tekemään jotain tällaista yhdessä. Ja koska on se niin syvä sisäinen varmuus, niin mitään ei tarvitse pakottaa. Tiedän, että olemme täysin oikealla polulla ja sen vuoksi taivaiset auttajat ovat kaikin tavoin takanamme. Voin tehdä esityötä, suunnitella, visioida ja miettiä etenemistä, mutta lopulta käy niin, että asiat tavalla tai toisella tuodaan meidän eteemme. Tulee oikea tilanne, henkilö, mitä vain se vaatiikin meidän pääsemiseksi eteenpäin. Ei ole kiirettä, ei tarvetta pakottaa. Asiat tapahtuvat kyllä aina parhain päin ja luottamus siihen on valtava.


Samaan aikaan herää myös huolestumista siitä, että mistä raivaan aikaa uudelle toiminnalle. Nyt jo tuntuu olevan kiirettä kalenterissa ja perheessä vähän mutinaa äidin paljosta poissaolosta. Sen päälle on nyt intuitiivisen parantajan kurssi ja siihen liittyvät harjoitushoidot. Ja muuta satunnaista menoa. Se talokin pitäisi rakentaa ja minun olla kotona lasten kanssa. Huolienergia astuisi niin helposti kuvaan mukaan näiden ajatusten johdosta.
Tässäkin yritän vain luottaa, että asiat järjestyy. Jokin ratkaisu varmasti löytyy, vaikka se tällä hetkellä näyttäisi aivan mahdottomalta. Kun kuljen sitä omaa korkeinta polkuani, ei sen tielle tule ylitsepääsemättömiä esteitä.

Tässä olisi kaikille muillekin hyvä oppi. Meidän ei tulisi viedä sitä huolienergiaa sinne huomiseen tai tuleviin päiviin, koska siellä se huolienergia meitä sitten odottaa ja yleensä nuo huolet sitten myös jollakin tasolla ilmaantuvat, koska se mille annamme energiamme ja keskittymisemme, se ilmaantuu elämäämme. Vetovoimanlaki.
Se on meille ihmisille vaikea paikka oppia ja toteuttaa, mutta meidän omaksi parhaaksemme olisi se kyllä tehokkaasti oppia. Älä anna energiaasi ja ajatuksiasi huolille ja mahdollisille epäonnistumisille. Käytä energiasi nähden se, miten asiat järjestyvät parhain päin, siitäkin huolimatta että se juuri sillä hetkellä tuntuisi aivan kertakaikkisen mahdottomalta. Jos on rahat vähissä, todella vähissä, niin älä vie sitä rahahuolienergiaa sinne tuleviin päiviin. Älä vie sitä huomiseen, äläkä ylihuomiseen. Älä jää pohtimaan, että mistäköhän rahat saadaan näiden laskujen maksuun, ja mitenköhän ylihuomenna saadaan ruokaa. Se on vaikeaa, tiedän kyllä, mutta harjoittele! Ajattele AINA vain nyt-hetkeä, sitä päivää jota elät. Keskity toteamaan, että juuri tänään minulla on kaikki mitä tarvitsen ja huominen pitää huolen itsestään. Luota, että saat aina kaiken mitä tarvitset ja ole valmis toteamaan, että yllätyksiä tapahtuu ja asiat vain järjestyvät. Tavalla tai toisella.

Elä tätä päivää, huomisen huolet voit unohtaa.

Välillä, kun olen tätä sanomaa yrittänyt viedä eteenpäin ja antanut ymmärtää, että itse pyrin elämään näin, olen saanut kuulla että "elän pellossa". Jotkut haluavat nähdä tämän niin, että minä kehottaisin ihmisiä elämään kuin pellossa, "mistään ei tarvi huolehtia, olet vaan ja otat rennosti". Toivon että lukijani kuitenkin ymmärtävät eron. Eletään vailla huolta, mutta suuri luottamus sydämessä, koska tiedämme että odottamalla hyvää saamme hyvää. Luottamus siihen, että henkiset lait kuten vetovoimanlaki ovat todellisia ja toimivia. Kokeile, jos et usko.

2 kommenttia:

  1. Haluan kertoa oman kokemukseni tuosta luottamuksesta. Vuosia, pari vuosikymmentäkin sitten elin tilanteessa, jossa silloinen mieheni käytti rahansa rillutteluun, ja minä pienellä hoitajan palkallani elätin kahta lasta, tätä exääni ja itsekkin piti syödä. Kerran kävelin työpäivän jälkeen kotiin, allapäin miettien mistä nyt kehittelen lapsille ruokaa, tyyliin nyhjää tyhjästä, kun kaapit todellakin olivat lähes tyhjät. Eräs vanha mies (Rauha hänen Sielulleen) tuli vastaani ja alkoi jututtamaan minua. Selvisi, että hän tunsi minut, ja tiesi vanhempieni kotitalon. Kotona istuin epätoivoisena keittiössä. Hetken kuluttua ovikello soi. Tämä mies seisoi ovella, antoi minulle kirjekuoren, jonka päälle oli kirjoitettu nimeni, puristi kättäni ja sanaakaan sanomatta lähti pois. Aukaisin kuoren, siellä oli lyhyt kirje, lohduttavia sanoja ja 100 markkaa rahaa! Itkin, ja kyyneleet tulevat vieläkin silmiini tätä kirjoittaessani. Monesti olen miettinyt että mistä tämä mies tiesi ahdinkoni. Ja ne sanat - Kiitos Kiitos Kiitos niistä!

    Tämän tapauksen jälkeen on luottamukseni Maailmankaikkeuden Runsaudensarveen pysynyt!

    VastaaPoista
  2. Minullekin on monta kertaa sanottu, että saat kaiken mitä tarvitset. Luottoparantajani on myös viime aikoina vaikeassa elämäntilanteessani sanonut, että rahaa ja apua tulee yllättäviltäkin tahoilta. Tämä Annikin kertomus oli loistava esimerkki siitä! Näin meistä pidetään huolta! <3

    VastaaPoista