Kohti tähtiporttia

Ihanaa, olen huomenna menossa jälleen yhteen ryhmämeditaatioon! Sen vetää sama nainen, jonka luona kävin viime viikolla kanavoidussa energiahoidossa ja hän kuvasi tulevaa meditaatiota näin:
"Tässä meditaatiossa avaamme 11.11.2011 tähtiportin, otamme sen kristallienergian käyttöömme ja aktivoimme sen.Teemme sen sen mukaisesti miten ylhäältä ohjataan."

Nyt en taas tiedä, kuinka tuttu kaikille lukijoille tuo 11-11-11 tähtiportti on, mutta se on iso juttu meille kaikille! Se on tärkeä tapahtuma matkalla ihmiskunnan ja planeetan Uutta Aikaa. Et välttämättä huomaa tuona päivänä tapahtuvan mitään ihmeellisempää, mutta silti isoja asioita tapahtuu. Lyhyesti:
"Saavutatte marraskuussa aikaportaalin, tähtiportin, mitä kutsutaan nimellä 11-11-11. Se edustaa maailmanlaajuisen heräämisen ja ykseyden kosmista hetkeä, jolloin uudistumisen valokoodit tai kosmiset koodit vastaanotetaan maan kristalliverkkoihin."
(Lisää täältä!)

Päästäkseni tuonne meditaatioon, sain taas painiskella näiden omien pelkojeni ja asenteideni kanssa. Mieheni on tuolloin työmatkalla ja olin jo ajatuksissani luopunut ajatuksesta päästä koko meditaatioon. Kiitos matkakumppanille siitä, että piti minulle pienen psyykkaamispuheen asian tiimoilta, se sai minut miettimään asiaa toisen kerran. Päätin rohkeasti kysyä lapsille hoitajaa, vaikka se tuntuukin aina yhtä vaikealta. Olen jo etukäteen päättänyt kaikkien mahdollisten hoitajien puolesta, että kukaan ei halua ottaa vapaaehtoisesti kolmea pientä lasta hoitoonsa. Lisäksi olen päättänyt kaikkien muiden puolesta, että syyni pyytää lastenhoitoa (meditaatioon meneminen) ei ole riittävän pätevä, ei tarpeeksi "paha tilanne". Minulle se silti on mitä tärkein! Päätin kuitenkin luopua kaikista näistä ajatusrakennelmista ja kokeilla kepillä jäätä. Päätin luottaa, että aikuiset ihmiset osaavat sanoa, mikäli heille ei lastenhoito sovi. Päätin luottaa siihen, että mikäli minun on tarkoitettu mennä tuohon meditaatioon, se varmasti järjestyy. Itse asiassa pyysin enkeleiltä apua tähän asiaa, pyysin heiltä apua lastenhoidon järjestämiseen. Olin jopa sitten miettinyt keneltä lastenhoitoa pyytäisin, se oli henkilö jonka kanssa ei olla kuitenkaan usein yhteyksissä näin arkipäivän tiimellyksessä. Juuri sinä päivänä, kun tätä ajatuspainia kävin, tämä ihminen soitti mulle ja ajattelin sen olevan vähintään merkki siitä, että "go for it!" Ja niinpä niin, tämä ihana ihminen lupasi oikein mielellään ottaa kaikki kolme lasta hoitoonsa, eikä muuten edes kysynyt mihin olen menossa!

Uskon, että meditaatiosta on tulossa vahva ja voimallinen kokemus!

Lorna Byrne On Stage

Lorna Byrne on sitten nähty! Ja kuultu, ja koettu!
Tykkäsin kyllä, vaikka etukäteen jopa ajattelin, että puhuukohan se vain samoja juttuja, mitkä ole lukenut jo hänen kirjoistaan. Enkä tiedä, vaikka olisi loppujen lopuksi puhunutkin, mutta ne kaikki hänen itsensä puhumina tekivät edelleen suuren vaikutuksen, kuten teki jo hänen kirjansakin aikanaan.
Tunnelma oli ihana, salissa yli tuhat enkeleistä kiinnostunutta ihmistä. Hetken tuntui, että meillä ihmiskuntana on toivoa todella, meitäkin oli siellä jo niin monta, jotka jollain tasolla oli jo löytänyt enkelit elämänsä. Tuntui kivalta myös se, kun Lorna Byrne puhui hienosti Suomesta ja suomalaisista. Hän kertoi meidän olevan erityinen kansa siitä, että meidän keskuudessa tapahtuu koko ajan hyvin nopeassakin tahdissa henkistä heräämistä. Ja itse uskon tuohon kyllä, vaikka Lorna Byrnekään ei sitä olisi sanonut.


Oli jännä kuulla Lornan kuvailevan sitä, miten paljon hän näki enkeleitä salissa, niiden meidän jokaisen kuulijan takana seisovan suojelusenkelien lisäksi. Välillä hän jopa kadotti ajatuksen kesken lauseen, koska hän kertomansa mukaan tuli seuranneeksi jotain enkeliä ja kadotti sitten keskittymisensä hetkeksi.
Tilaisuuden lopulla teimme yhteisen meditaation, jonka Lorna Byrne veti. Meditaatiossa hän auttoi meitä aistimaan omaa suojelsuenkeliämme ja kuulemaan ehkä hänen nimensäkin. Ja virallisen tilaisuuden loputtua oli mahdollisuus saada Lornalta vielä henkilökohtainen siunaus aulan puolella. Jonottajia olikin sitten paljon, me taisimme jonottaa vuoroamme ainakin puoli tuntia. Tuntui kyllä hyvältä, kun Lorna sitten siveli otsaani ristin merkin, sanoi sanoja tiiviisti silmiin katsoen "God bless you" ja halasi lämpimästi päälle. Näillä mielin oli kiva lähteä kotiin.
Ja sanoinko jo, niitä höyheniä, valkoisia höyheniä, niitä oli joka paikassa! Näin ihmisten noukkivan tuon tuostakin jaloistaan valkoisen höyhenen! Kun jonotimme vuoroamme siunaukseen, alkoi ylhäältä ilmasta yhtäkkiä leijailla muutama valkoinen höyhen alas ihmisjoukkoon. No, joku voi tietysti kysyä, että oliko ne aitoja enkeleiden lähettämiä lahjoja, vai järjestettyjä juttuja, mutta lopulta se on uskon asia kuitenkin. Ja jotenkin en usko, että Lorna, joka kertoo monta kertaa kirjoissaankin enkeleiden jättävän valkoisia höyheniä lahjaksi ja muistutukseksi itsestään, leikkisi ihmisten hyväuskoisuudella ja "jakelisi" höyheniä järjestettynä juttuna.
(Niin, jos nämä höyhenet oli jollekin uusi asia, niin tämä on siis ihan yleisesti tunnettu asia, että enkelit saattavat jättää näitä valkoisia höyheniä muistutukseksi itsestään ja olemassaolostaan, ei suinkaan vain mikään Lorna Byrnen markkinoima keksintö.)


Mietin itse vielä sitä, että oma polkunihan alkoi Lorna Byrnen kirjoista. Tai on ehkä vähän väärin määrittää omalle polulleen sellaista alkupistettä, jossain määrinhän koko elämäni on ollut valmistautumista tähän kaikkeen. Mutta se asia, joka jotenkin sytytti tämän hyvin voimakkaan muutoksen minussa, joka sai minut todella heräämään, oli nämä Lorna Byrnen kirjat. Kun en näistä enkeleistä ja Taivaiden maailmoista juuri mitään siinä kohtaa (viime kesän kynnyksellä) vielä tiennyt, niin minulle Lorna Byrne enkeleineen oli iso kokemus ja paljon uutta tietoa ja katsontakantaa, uusi maailma. Nyt tänään mietin, että loppujen lopuksi Lornan suosio on varmasti siinäkin, että hän puhuu helposti ymmärrettävistä asioista, yksinkertaisesti ja jotenkin se koko hänen maailmansa on aika romantisoitukin jollain tapaa. Enkeleitä, suojelusenkelitä. Mietin, että ne oli ihan oikeat kirjat aloittaa tämä polku. Kuten minulle tuossa kanavoidussa energiahoidossakin sanottiin, että ei ole mitään syytä huoleen kun miettii omaa polkuaan ja etenemistään sillä, valo-olennot kyllä järjestävät kaiken niin, että saan jatkuvasti lisää tietoa, uutta tietoa sitä mukaa kun olen siihen valmis. Moni asia, mitä luen tai minkä kanssa olen tekemisissä näinä päivinä, olisi vielä viime kesänä ollut minulle ehkä liikaakiin kerralla ymmärtää ja vastaanottaa. Lornasta ja enkeleistä oli mahdottoman hyvä aloittaa ja toivon toivon toivon, että mahdollisimman moni lukisi nuo Lorna Byrnen kirjat! Ne todella voivat avata sinulle aivan uusia, uskomattomia ovia ja maailmoja. Minulle se ainakin on ollut ihan parasta elämässäni!
(Oli myös tuolla tilaisuudessa ihana kuulla, miten laajalle, siis monelle kielelle ja moneen maahan, Lornan kirjat on levinneet ja miten monet ihmiset ympäri maailman ovat saaneet niistä "uuden" elämän ja toivoa, vaikeuksienkin keskellä. Enkä epäile yhtään!)


Uskon, että kaikki, jotka ikinä ovat tarttuneet Lorna Byrnen kirjoihin ja lukeneet sen/ne, on todella tullut huomaamattaan kuunnelleeksi omaa suojelusenkeliään. Niin minäkin taisin tehdä! Johdatusta on, ja se on juuri tätä.
Ostakaa ihmiset Lornan kirjoja joululahjaksi niille, ketkä eivät ole vielä lukeneet! Tämä planeetta ja ihmiskunta tarvitsee jokaisen yhdenkin heränneen ihmisen, todella! Sitä on vaikea uskoa, että yhdellä ihmisellä 7 miljardista olisi vaikutusta tai voimaa, mutta parasta vain uskoa että näin on. Valon voimat ovat aina kuitenkin väkevämpiä kuin pimeyden voimat, ensinnäkin. Yksin olet voimaa, yhdessä voimme olla vielä enemmän.


Lopuksi kiitän vielä tämän päiväistä matkakumppaniani. Olit ihanaa seuraa, ja on ollut ihanaa löytää vanha ystävä uudella tavalla, on ihana saada jakaa tämä kaikki kanssasi. Tunnen tämänpäiväisen matkakumppanini jo teinivuosilta saakka ja hän sanoi tänään osuvasti: "20 vuotta sitten sitä jonotettiin Neon 2:n nimmareita ja täällä sitä nyt jonotetaan Lorna Byrnelta siunausta. Ajat ovat muuttuneet." Ei voinut kuin naurahtaa!

Kiitos myös muille matkakumppaneille, olimmepa jakaneet aiheesta yhden lauseen verran tai monia pitkiä toveja. Olette kaikki tärkeitä ja usein mielessäni! Ja jos ajattelit, että "tarkoittikohan tuo minua", niin kyllä, sinua juuri tarkoitin!

Kanavoitu energiahoito

Kävin eilen kanavoidussa energiahoidossa, johon olin valmistautunut henkisesti monta viikkoa. Ystäväni oli käynyt sellaisessa jo jokin aika sitten ja päätin häneltä siitä kuultuani, että haluan mennä myös. Ajan varaaminen ja päätöksen tekeminen siitä, että voin mennä energiahoitoon ilman tuttua syyllisyyttä niskassani oli taas oma polkunsa.


Joku asiaan vihkiytymätön ehkä miettii, että mitä sellainen kanavointi ja kanavoitu energiahoito sitten on. Voisin selittääkin, mutta tukeudun nyt valmiiksi kirjoitettuun sanaan:
"Kanavoinnin aikana meitä hellitään ihanalla rakkauden virralla, sen aikana on mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä ja saada parannusta. Taivaiset auttajat opastavat ymmärtämään elämäntilanteessamme esiintyvien erilaisten tapahtumien todellisen lähtökohdan ja syyn. He neuvovat elämässämme eteenpäin mm. sielunsopimuksen ja elämäntehtävän näkökulmasta. Suullisen kanavoinnin aikana voi nousta esille myös entisiä elämiä, joiden avulla tuodaan ymmärtämystä elämänpolkuun."
Eli tässä tapauksessa hoidon antaja toimii henkimaailman kanavana, "hänen suullaan henkimaailma puhuu". Samassa hoidossa sain opastusta, sekä hoitoa energiatasolla ja sitä kautta fyysisestikin.


Hoidon alkaessa kuulin, että suojelusenkelini ilmestyi heti voimakkaana vierelleni (tai no, siinähän sen on kaiken aikaa, mutta hänen energiansa tuli voimakkaasti esille) ja suojelusenkelini halusi sanoa minulle, että hän on tosi iloinen siitä että olen lähtenyt tälle henkiselle tielle ja hän toivoisi minun olevan enemmän yhteydessä häneen. Voisin kuulemma kysysä häneltä enemmän apua, ihan arkipäiväisissäkin asioissa.
Myös Arkkienkeli Mikael oli voimakkaasti läsnä hoidossa. Heti AE Mikaelin ilmaantumisen jälkeen sanottiin, että haluaisinko kysyä jotain. Kysyin omasta elämäntehtävästäni. Minulle kerrottiin, että me ihmiset usein ajattelemme asiat kovin monimutkaisesti ja odotamme elämäntehtävämme olevan jotain suureellista ja ihmeellistä, vaikka se voi olla hyvinkin yksinkertainen tai arkipäiväinen asia. He halusivat esittää vastakysymyksen minulle ja kysyivät, että mikä on sellainen asia, mistä nautin, mikä herättää intohimoni, minkä ajatteleminenkin tuntuu lämpimältä. He sanoivat, että tietävät minulla olevan montakin sellaista asiaa, mutta näitä asioita miettimällä tulen löytämään oman elämäntehtäväni. Sanoin, että nautin esimerkiksi kirjoittamisesta paljon, en niinkään itselleni kirjoittamisesta vaan toisille. Minulta kysyttiin, olenko koskaan ajatellut kirjoittaa lapsille näistä henkimaailman asioista, kirjan tai sarjakuvan muodossa. (No en todella ole koskaan edes ajatellut moista, mutta mitä enemmän olen ajatellut sitä nyt, sitä kiehtovammalta se kuulostaa!) Sanoin, että olen kyllä ajatellut paljon sitä, miten "opettaa" omille lapsille näitä asioita tai miten kasvattaa heidät tässä ilmapiirissä ja näiden henkisten tosiasioiden läsnäollessa, tuntuu niin haastavalta selittää lapsille jotain sellaista mitä emme kykene näkemään tai aistimaan näillä fyysisillä aisteilla. Sain vastauksen, että lapsille se on suuri ihmetyksen aihe, että me aikuiset emme tiedosta henkimaailman läsnäoloa, lapsille kun se on ihan itsestäänselvä asia. Minulle sanottiin myös, että tulen olemaan kotona lasten kanssa vielä edelleenkin ja lapsilla on minulle erittäin tärkeä asia opetettavana. Asia on läsnäolemisen taito, nyt-hetkessä eläminen. Sanottiin, että kuvittele lapsi joka vaikka loukkaa itsensä ja ihan hetken päästä se on jo unohtanut koko  jutun. Minun käskettiin tarkkailla lapsiani, jotka elävät tässä hetkessä ja ottaa siitä opikseni, "kuuntele tarkasti mitä lapsesi sinulle tuovat eteen". Minulle sanottiin vielä, että he eivät halua paljastaa elämäntehtävästäni tämän enempää, koska he eivät halua viedä minulta löytämisen iloa.


Kysyin seuraavaksi mikä merkitys miehelläni on minun elämässäni. Sanoin, että olemme hänen kanssaan kovin erilaisia ajattelutavaltamme (siis minä tunne, hän järki), mutta silti viihdymme hyvin yhdessä. Sain vastauksen kuin apteekin hyllyltä, minulle sanottiin, että hänen tehtävänsä on pitää minun jalkani maassa. (Itse asiassa olen kuullut tämän saman kerran ennenkin jossain yhteydessä, ja se on kyllä ihan totta. Tunnistan sen itse oikein hyvin, että mieheni todella maadoittaa minua. Omalta tähtikartaltani kun koko maa-elementtikin loistaa poissaolollaan ja sen kyllä tietyssä mielessä minusta näkeekin. Olen pelkkää vettä, ilmaa ja tulta!) Sain kuulla, että miehelläni ja minulla on todella hyvä suhde ja sellainen keskinäinen energia, että se pitää meidät tiiviisti yhdessä. Minulle kerroottiin myös, että mieheni tulee seuraamaan minua näissä henkisissä asioissa, mutta hän tekee sen omalla tahdillaan ja omalla tavallaan, ja minun tulee nähdä se mahdollisuus hänessä ja kunnioittaa hänen omaa tietään. Lisättiin vielä, että "asioiden ajatteleminen teknisesti tai insinöörimäisesti ei välttämättä ole mitenkään huono asia". Sanottiin, että minun tulee vaalia meidän suhdetta, ja että "tämän kaiken sinä jo tiedätkin". Totta sekin.
Kysyin myös parista muusta ihmisestä elämässäni, mutta näissä kyse oli enemmänkin haastavista ihmissuhteista ja siksi en nyt mene niihin sen henkilökohtaisemminn täällä. Sain kuitenkin aika valaisevallakin tavalla kuulla, mitä oppiläksyä kukin mukanaan kantaa ja ne tuntuivat heti aivan todelta, asioilta jotka olisin voinut oivaltaa itsekin. Kuulin, että nämä ihmiset ovat tehneet tehtävänsä minun elämässä oikein hyvin. Kysyin muunmuassa naapuristani, jonka kanssa minulla on ollut aika haastavat pari vuotta tässä, ehkä rankin ihmissuhde koko elämässäni. Sanoin, että olen varmasti hänet tilannut ihan itse elämääni ja minulle vastattiin, että oi, kyllä olen! Se oli jännää, että tätä tilannetta ja ihmistä kuvailtiin aivan oikein minulle, tavalla millä kukaan minulle vieras ihminen ei olisi voinut tietää puhua. Kaikki piti uskomattomasti paikkansa! Sain suuremman ymmärryksen sitä tilannetta kohtaan ja erityisesti häntä kohtaan. Hänkin on arvokas sielu, kuten minäkin, ja tarvitsee rakkautta ja valoa. En silti saanut ohjeita alkaa hänelle pään silittäjäksi, vaan minun olisi parasta pysytellä erossa hänen draamoistaan, nähdä että niissä ei ole kyse minusta ollenkaan. Se miksi minä olen lähteyt mukaan hänen draamoihinsa, se taas kertoo minusta itsestäni. Voin kuitenkin lähettää hänelle rakkautta ja valoa ainakin energiatasolla. Minulle kerrotiin, että tämä ihminen esittää asiat tavalla, joka ärsyttää minua suuresti (totta). Kerrottiin myös, että tämä ihminen tulee kyllä lopettamaan "vihanpidon" jossain vaiheessa, mutta ei vielä. Ja minulta kysyttiin, että olenko koskaan ajatellut, että voisin kehua tätä ihmistä hieman (hän tarvitsee sitä rakkautta). Ehdotettiin, että voisin vaikka kehua, kuinka kauniiksi hän on pihansa laittanut. Jännä juttu sekin, että heidän pitkään laittamatta ollut pihansa todella on pistetty kuntoon nyt kesän ja syksyn aikana (ja ihan kaunis on). Minua neuvottiin suhtautumaan hänen moitteisiinsa sillä tavalla, että totean: "Kiitos tästä viestistä, minäpä mietin asiaa." Kerrottiin myöskin, että jos tapaan kenet tahansa ihmisen, joka haluaa esittää minulle omia negatiivisia näkemyksiään itsestäni, niin minun tulee aina muistaa, että kyse on vain ihmisistä, jotka ovat sisällään yksinäisiä ja vailla rakkautta, mutta eivät osaa hakea sitä oikealla tavalla. Minulle on helppoa ymmärtää nämä asiat ja nähdä todelliset syyt ihmisten tekojen taustalla, eikä vähiten sen takia, että tämä samaa käyttäytymistä on ollut minulla itsellänikin joskus.
Minusta nämä henkimaailman porukat ovat kyllä ihanan rakastavia, positiivisia ja rakentavia. Ja niin niiden itse asiassa kuuluu ollakin, se on heidän luontonsa (niinkuin meidän ihmistenkin sisin luonto). Se onkin hyvä muistaa, että jos törmäät kanavointiin, joka ei tunnu hyväntahtoiselta, aiheuttaa pelkoa tai määrää sinua tekemään asioita yli oman vapaan tahtosi, niin silloin ei olla oikeasti tekemisissä henkiolentojen kanssa, tai korjaan: Puhtaiden valo-olentojen kanssa (henkimaailmassa on myös ikävä kyllä pimeitä voimia).

Kysyin myös kotimme myymisestä, joka on aktiivisesti päällä tällä hetkellä ja joka on alun alkaen herättänyt minussa jonkin verran epävarmuutta. Kysyin, että olemmeko me oikealla tiellä myymisen kanssa. Minulle vastattiin, että me ihmiset teemme asioista usein liian monimutkaisia. Jos ryhdymme johonkin projektiin, joka saa meidät empimään tai epäröimään, niin silloin meidän tulisi kuunnella sitä viestiä. Meidän intuitio on hyvin viisas, mutta me emme vain kuuntele sitä riittävästi. Sanottiin, että "sinulla on kaunis koti ja siellä on hyvät energiat, etkö ole onnellinen kauniissa kodissasi? Vastasin, että olen itse asiassa hyvin onnellinen. Sitten oltiin hetki ihan hiljaa ja luulin jo keskustelun aiheesta päättyneen, kun yht'äkkiä sanottiin, että "sinulla on ollut paljon vaikeuksia aiemmin elämässäsi, ja olet nyt saavuttanut tasapainon. Miksi haluaisit keikuttaa nyt venettäsi?" Ja tämä toteamus oli jälleen hyvin hyvin viisaasti todettu, sopi kyllä minuun enemmän kuin hyvin. Veneen keikuttamisella tarkoitettiin siis varmasti sitä, että talomme myyminen tarkoittaa meille uutta rakennusprojektia ja se on todella raskasta aikaa perheelle, missä on pieniä lapsia ja isä rakentaa. Toisaalta meillä on nyt yksi talo valmis, vihdoinkin, ja elämä on aika ihanaa nyt. Nyt voisi vain olla ja keskittyä johonkin muuhunkin, mutta sen sijaan me aiomme jälleen aloittaa uuden rakennusprojektin, jonka aikana ei ehdi muuta tehdäkään. Sitä kannattaa miettiä, että mikä on tärkeintä.

Kysyin myös tästä omasta blogistani, onko sillä mitään merkitystä. Sitä itse miettii kaikenlaista, kun haluaisi kirjoittaa omista kokemuksista, mutta sitten toisaalta kukaan ei kommentoi ja tulee sellainen olo, että yksinkö täällä näitä juttujani horisen, onko tällä mitään merkitystä. Minulle vastattiin jotenkin niin, että aina kun näistä asioista puhutaan tai ne ovat esillä, niin se on hyvä asia ja joku saa siitä jotakin. Minulle sanottiin myös, että "näet siellä blogissasi kuinka paljon ihmisiä siellä käy lukemassa." Ja että "blogillasi voi olla suurempi merkitys kuin itse ehkä arvaatkaan." Kiitos!

Viimeiseksi kysyin, että mitä voisin tehdä tämän oman henkisen tieni eteen, jotta kehittyisin sillä. Minulle sanottiin, että "olemalla oma itsesi". Sitten kerrottiin, että asioita kyllä tuodaan minun eteeni oikealla tavalla ja etenkin oikealla hetkellä, minun tulisi vain luottaa siihen, että minusta kyllä pidetään huolta. Kun olen omaksunut jonkun tiedon, minulle tuodaan lisää uutta tietoa ja kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. "Ei ole  minkään näköistä aihetta huoleen", sanottiin. Minua käskettiin pitämään silmät ja korvat auki, olemaan avoin.

Loppuhoito meni siihen, että minua hoidettiin. Ensin minulle kerrottiin, että minun värähtelytasoani nostetaan ja tunsinkin sisälläni värähtelyä. Hoitaja kysyi, onko oikeassa polvessani ollut jotain (hänellä tuli särkyä omaan oikeaan polveensa) ja kerroin 10 vuoden takaisesta polviepisodistani. Hoitaja kertoi, että nyt enkelit hoitaa minun polveani, että siellä ei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi (10 vuotta sitten lääkäri arvioi samaa). Muitakin kehon osia hoidettiin.

Ja sellainen oli se hoito. Hoidon jälkeen iski ihan hirveä vilu ja hoitaja sanoi, että hoidossa oli läsnä hyvin korkeita energioita ja sen takia palelee. Hoidon jälkeen oli  myös todella kevyt olo, teki mieli hypähdellä. Sain mielettömiä oivalluksia ja huomasinkin, että henkimaailmalla ei ole tapana vastata ihan suoraan kysymyksiin, vaan he jättävät oivalluksen ilon sinulle. He heittävät osuvan vastakysymyksen tai kertovat vähän jotain, mutta sen perimmäisen ratkaisun taioivalluksen tekeminen jää aina itselle, ja sehän on ihan oikein. Itse sain hoidosta ihan hirveästi, sain kyvyn nähdä monta asiaa elämässäni ihan uusin silmin ja juuri niillä tavoilla, jotka auttaa minua asioissa eteenpäin. Hoitaja sanoi minulle, että hänellä ei ole koskaan ollut hoitoa, jossa henkimaailma heittää hoidettavalle vastakysymyksiä, se oli ihan uusi kokemus hänelle.

Mitä tapahtuu, kun kuolee?

Bloggaajan esipuhe: Tässä on aivan mahtava kanavointi, myöskin hyvin helppolukuinen ja helppo ymmärtää niidenkin, joille nämä maailmat eivät ole vielä tuttuja.
Tätä lukiessani sain sellaisen oivalluksen, minkä jaan nyt tässäkin. Tämä asia on ollut tiedossani jo nyt pitempään, mutta en ole osannut pukea sitä yksinkertaiseksi lauseeksi. Tämä kanavointi puhuu juuri siitä, että me ihmiset odotamme näkevämme jotain parempaa vasta kuolemamme jälkeen, päästyämme Taivaaseen. Monikaan meistä ei tiedä sitä, että tuo Taivas on mahdollista tuoda maan päälle, ihan itse ja ihan tässä elämässä. "Kuulostaa hankalalta, ei mulla ole aikaa paneutua sellaiseen", moni ehkä ajattelee. Sekin on yksi ratkaisu. Vaivattominta on varmasti jatkaa elämää vanhassa 3D-harhassa, siihen me kaikki olemme niin tottuneita. No, se harha ei todellakaan ole mikään taivas. Herääminen ja valaistuminen siitä harhasta ei vaadi paljoakaan, itselläni se tapahtui hyvin äkkiarvaamatta, itsestään ja hyvin mukanaan vievästi. En ole joutunutluopumaan mistään, mistä en olisi ollut jo valmis luopumaan. Olen vain ja ainoastaan saanut, olen löytänyt harhan keskeltä syvän itseni ja matkan maanpäällistä Taivasta kohti!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kysymys: Mestari Kuthumi, voisitko selittää, mitä sielulle tapahtuu sen lähdettyä tästä elämästä ja voivatko rakkamme edelleen nähdä ja kuulla meidät. Ja miten kauan sielu pitää kiinni persoonastaan kuoleman jälkeen ja muistaako se muut menneet elämät ja rakkaat myös niistä elämistä? Kelly L. Kanada

Olen Kuthumi Suuresta valkoisesta veljeskunnasta, Valoneuvostosta. Tulen vastauksena viestintuojani kutsuun vastata tähän kysymykseen sellaiselta, joka haluaa muistaa.

Kiitän tästä kysymyksestä, koska vastaukseni auttaa monia tänä muistamisaikana. Ensiksi minun on selitettävä, että olette kaikki sieluja, kun kuljette ulottuvuuksissa ja suuressa valoverkossa. Olette moniulotteisia valo-olentoja. Keho jota käytätte, on vain päällystakki. Kyllä, päällystakki joka majoittaa koko kehonne, myös voimakeskuksenne ja persoonanne.

Silloin kun vedätte viimeisen hengenvetonne, nousette seuraavalle värähtelytasolle, seuraavaan ulottuvuuteen. Hopealanka joka on pitänyt teitä fyysisessä kehossanne, katkeaa. Ei ole paluuta, kun tämä tapahtuu.

Kohtaatte paljon valoenergiaa ja kaikki aspektinne yhdistyvät tässä kohtaa. Persoonanne muistot yhdistetään sielumuistiinne, akaasisiin tiedostoihin.

Fyysinen keho heitetään pois, sillä sen tarkoitus on täytetty ja fyysinen aine palaa maahan. Mikään aineellinen omaisuus ei voi kulkea mukananne, kun ylitätte rajan. Kaikki jää taakse. Lopultahan olitte vain noiden asioiden suojelija. Omisitte ne vain pienen hetken. Näette nyt, missä aarteenne ovat. Miten paljon valoenergiaa tuotte sielunne mukana? Oletteko varastoineet rikkautenne taivaaseen vai maan päälle?

Ja minäpä kysyn sinulta: "Mitä kutsut taivaaksi? Luuletko sen olevan täällä - minun ulottuvuudessani, kaukana teistä? Ulottumattomissa? Luuletko, että siitä hierotaan kauppoja?"

Ystäväni, kerron sinulle totuuden. Kuuntele sanojani. Taivas on ulottuvillanne nyt - juuri nyt planeetallanne. Teidän ei tarvitse odottaa, kunnes kuolette, ei. Kerron sinulle salaisuuden. Sinä luot oman taivaasi, kyllä tosiaankin. Se on niin. Jotkut teistä ehkä eivät usko minua. Heille sanon: "Avatkaa silmänne, avatkaa sydämenne. Etsikää totuutta."

Taivas ei ole kaukana teistä. Se on todella toisissa ulottuvuuksissa, jotka pystytte luomaan tahdonalaisesti - mutta vain jos sydämenne on avoin ja rakastava ja sieluvalonne on vahva ja säteilevä. Sillä silloin avaudutte ja virtaatte Lähteen kanssa. Voitte siis luoda mitä tahansa puhtaalla halulla, ajatuksella. Sillä täällä ei ole negatiivisia tunteita. Puhuin aiemmin varjoitsestä, viimeisestä voitettavasta haasteesta. Nyt kerron teille palkkioista, kun ylitätte tuon haasteen. Tämä on mahdollista saavuttaa nyt maatasollanne.

Pyrkikää nostamaan omaa värähtelyänne. Sallikaa toisille vastuu itsestään. Kääntykää pois kaikista matalammista värähtelyistä ja tunteista. Kun teette tämän, alatte "varastoida rikkauksianne taivaaseen". Ymmärrätte, että jokainen käyttämänne fyysinen väline on teidän vain jonkin aikaa tehdäksenne matkastanne helpompaa maan päällä.

Ette voi ottaa mitään mukaanne. Siksi vain eläkää rauhassa. Kunnioittakaa kaikkea elämää. Kasvakaa valossa ja totuudessa.

Kun teette tämän, menette transformaatioprosessin läpi. Alatte luoda omaa taivastanne. Kuten olen sanonut aiemmissa opetuksissa, sielussa kuljetettu valo on ainoa energia, minkä tuotte mukananne, kun ylitätte rajan. Tämä on "aarteenne".

Kaikkia muistoja aiemmista inkarnaatioista ja kokemuksista pidetään sielumuistissa. Tähän valtavaan sielukirjastoon pystytte yhdistymään menneiden elämien tulkinnassa. Kuljette myös aikajanoja. Sielu on liikkuva valoenergiamuoto. Siksi voitte helposti matkustaa menneisiin, nykyisiin ja tuleviin vaihtoehtoihin ja kokemuksiin. Tuollaisessa tilanteessa voidaan muistaa rakkaita menneistä kokemuksista tai elämistä - muttei aina. Olette olleet vuorovaikutuksessa monien muiden sielujen kanssa, enimmäkseen sieluperheestänne, eivätkä kaikki voi tulla esiin istunnossa. Jotkut ovat ehkä valinneet jo inkarnoituvansa oppimaan lisää ja laajentumaan.

Kysyt, voivatko ne jotka kuolevat, edelleen nähdä ja kuulla teidät. Vastaus on "tietenkin". Yksi kotiin palaamisen eduista on, että voitte kulkea useimmissa ulottuvuuksissa. Tietysti pystytte vierailemaan aiempien inkarnaatioiden rakkaiden luona, jotka tunnette ja joita rakastatte. Pankaa merkille, että käytän tässä preesensiä. Rakkaus ei lopu, kun kuolette. Se jatkuu. Te jatkatte eri muodossa. Sielu ei koskaan unohda. Siksi sielu voi huolestua, silloin kun rakas on hyvin surun ja kyynelten vallassa sen kuoltua.

Rajan ylittänyt sielu rakastaa edelleen taakse jääneitä eikä se halua heidän olevan surullisia. Niinpä se tulee maisemiin ja usein toivoo energiansa antavan lohtua. Surullista kyllä, monet eivät tiedosta sen läsnäoloa, koska he ovat vielä kykenemättömiä näkemään ja tuntemaan sen olemusta. Vasta sitten kun avaudutte, tutkitte ja opitte avaamaan korkeammat aistinne ja näin astutte valaistumiseen, pystytte näkemään hengen ja kuulemaan ja tuntemaan kuolleet rakkaat sielut.

Ei ole mitään tarvetta pelätä, ei. Kuitenkin monilla on tämä tunne, koska he eivät ole heränneet. Monet kertovat viestintuojani (Lynette) kautta, että he usein tuntevat energiani, läsnäoloni lukiessaan sanojani. He eivät pelkää minua. Ette kuitenkaan pysty näkemään minua - vaikka tiedän joidenkin teistä pystyvän. Kannustan teitä olemaan pelkäämättä muita ulottuvuuksia tai niitä, jotka ovat kuolleet. Saanko myös sanoa, että tietyt tv-ohjelmat jotka dramatisoivat tätä ulottuvuutta, usein lisäävät pelkoa niitä kohtaan, jotka ovat kuolleet. Näiden ohjelmien tekijät todella varastoivat aarteensa maan päälle rahan muodossa. Parhaimmillaan he toki antavat teille esimerkin tästä kaikesta.

Toivon, että vastaukseni antaa monille teistä suurempaa ymmärrystä kuoleman prosessista ja hengestä ja näin lievittää pelkoa.
Kuthumi
Kuthumia kanavoinut Lynette Leckie-Clark (www.kuthumischool.com)
15.5.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Sanat ei riitä kertomaan

Viime päivät ovat olleet jotenkin hienoja. Yhä enemmän koen vaikeuksia pukea kokemuksiani ja tunteitani sanoiksi, sana-asussa kaikki tuntuu jäävän turhan tyngäksi ja latteaksi. Näin käy myös nyt. Viime päivät on kuitenkin ollut jotenkin rauhallinen ja hyvin, hyvin luottavainen olo. On ollut jo pitkäänkin, mutta viime päivinä tunne on kasvanut. Tunnen saavani jotain, jostain korkeuksista. Jotain tapahtuu, minulle, minun sisällä. Suurempi ymmärrys, laajempi tietoisuus. Välillä kaikki maalliset asiat, tämä 3D-elämä tuntuu niin turhalta. Tai itse elämä ei tunnu turhalta, vaan kaikki se harha minkä keskellä touhutamme. Monesti koen, että tällä maallisella touhotuksella ei ole mitään väliä, ei syvempää tarkoitusta. Tilalle on astunut suurempi tarkoituksen tunne, mikä kumpuaa laajemmasta tietoisuudesta. Välillä tuntuu kuin toinen jalka olisi jo jossain toisessa ulottuvuudessa.

(Huokaus.) Tätä kaikkea on niin kovin vaikea selittää.
Tämän tunteen keskellä tajuaa myös entistä selvemmin sen, että tämä tie kuljetaan ennenkaikkea itseä varten. Emme voi kulkea toisten tietä tai yhdessä täysin samaa tietä. Tällä tiellä olet yksin (kaikkien valo-olentojen kanssa), kykenemättä selittämään tätä kokemusta täysin kellekään toiselle ihmiselle.
Nytkin tunnen vain tarvetta puhua, mutta lopulta en tiedä mitä sanoisin. Tunnen, että ne lupaukset, mitä olen lukenut kuukausia erilaisista kanavoinneista ja lähteistä, ne ovat alkaneet niin sanotusti "täyttyä". Jotain todellakin tapahtuu, jotain suurta ja uutta ja ihmeellistä tulee ulottuville. Tunnen sen sisällä, kykenemättä selittämään tarkemmin. Ihan kuin jokin salaisuus olisi tulossa juuri silmieni alle, olisi juuri tulossa päivänvalooni.

Samaan aikaan olen huomannut yhä selkeämmin saavani uskomatonta johdatusta, ihan viime päivinä. Sellaisia tapahtumia, jotka ennen olisin ehkä kummissani teilannut vain sattumiksi. Mutta nyt tunnen, miten minua johdatetaan. Tunnen, miten elämäni muuttuu vähä kerrallaan, pala palalta asiat loksahtelevat paikoilleen. Nyt vasta ymmärrän sen oikean rytminkin. Sen, että vaikka kaikki ei tapahdukaan kerralla ja vaikka välillä ollaan kärsimättöminä ja ikäänkuin jumissa, niin silti asiat tapahtuu, ihan oikeassa rytmissä. Pystyn nyt jo katsomaan taaksepäin, omaa 4-5 kuukauttani tällä tiellä, ja miten paljon elämäni onkaan muuttunut! Se on muuttunut sisäisesti ja se on muuttunut konkreettisesti, minua on johdatettu sellaisten asioiden äärelle että en voi olla huomaamatta. Puhun johdatuksesta, mutta yhtä paljon tunnen, että se olen minä itse, joka muutun. Minussa todella on jumalaista valoa ja voimaa!

Tämä kaikki on todella ihmeellisintä, mitä minulle on koskaan tapahtunut!

Omatien kulkija!

Tulin käymään blogissa ja huomasin heti, että kävijätilastoissa oli tapahtunut selvä ponnahdus ylöspäin. Yleensä blogissa käy päivittäin 1-10 katsojaa, nyt oli useampi kymmenen käynyt. Tilastoista selvisi, että paljon kävijöitä tuli toisen blogin kautta. Tuossa toisessa blogissa on ilmeisesti kirjoitettu minun blogistani jotain, mutta koska se on salattu blogi, en pääse sitä itse lukemaan (näin vain linkistä kirjoituksen otsikon, joka viittasi mun blogiini).
Joten jos Omatie-blogin kirjoittaja näet tämän, niin otatko yhteyttä minuun tievaloon@hotmail.com. Olisi kiva kuulla, että ollaanko siellä kanssamatkailijoita vai kriitikoita. Ainakin monta kiinnostunutta kävijää oli tullut, ja lähtökohtaisesti se on aina minulle kiva asia. Kiinnostaa vaan tietää, että millä mielellä sieltä on käyty!


Ilolla ja Valolla,


J.

Uskon

Tapasin eilen vanhoja ystäviäni ja jossain vaiheessa puhuimme siitäkin, mikä tämä minun uusi ajatusmaailma oikein on, mihin minä oikein uskon. Yhtä vaikeaa, kuin minun on sitä sanoin selittää, yhtä vaikeaa sitä on toisen ihmisen ymmärtää, ellei itseole sitä kokenut.

Löysin tällaisen pienen tekstin toisesta blogista ja siinä oli jotenkin hyvin sanottuna moni asia, ja se tuntui musta oikealta.

"Olemme kaikki yhtä, olemme kaikki Jumalan energiaa. Olemme kaikki samanarvoisia, kukaan ei ole toista parempi tai huonompi. Jokainen toteuttaa omaa suunnitelmaansa parhaalla mahdollisella tavalla. On tärkeää ymmärtää, että jokainen luo oman totuutensa ajatuksillaan ja valinnoillaan. On tärkeä ymmärtää, ettei elämä ole irrallaan taivaasta, vaan taivas on maan päällä, toteutumassa meissä jokaisessa. On tärkeää, että luottaa itseensä ja tekemiinsä valintoihin, sillä ne ovat ainoita oikeita vastauksia. Vastauksia ei saa ulkopuolelta, ne ovat tiedostamattomassa odottamassa esiin pääsyä. On tärkeää, ettei petä itseään ja elä valheessa itselleen. On tärkeää, ettei kukaan muu määritä kuinka elää. On tärkeää, ettei kukaan sano mitä valintoja sinun tulee tehdä. On tärkeää, ettei kukaan muu päätä mitä sanot ja miten toimit elämässäsi. On tärkeää, ettei sinua ohjata ulkoapäin vaan luotat omaan intuitioosi.

Tästä kaikesta on kysymys, kun puhutaan ihmisestä, joka tulee uskoon. Tällä ei ole mitään tekemistä raamatun tai kirkkojen kanssa, vaan ne ovat ihmisten määrittelemiä rajoituksia Jumalan energian virtaamiselle. Ne luovat ihmisiin pelkoja, jotka rajoittavat energian vapaata toteutumista kussakin yksilössä. On tärkeää, ettei anna niiden sekoittua oikean uskon kanssa. Tämä on se mitä ihmiset eivät ymmärrä. Suurin osa luulee Jumalan olevan kaikkivoipa. Suurin osa luulee Jumalan olevan kykeneväinen ihmetekoihin. Suurin osa luulee Jumalan olevan suuri ja mahtava. Jumala on juuri sellainen, millaiseksi kukin määrittelee hänet omassa totuudessaan. Jumala on sinä."

(Lainattu täältä )

Oppiläksyjä

Kaikenlaisia katalia tunteita liikkuu näinä päivinä, ja päätin tulla niitä tänne purkamaan.
Se on jännä, miten sitä suhtautuu nykyään eri tavalla ns. negatiivisiin tunteisiin. Niistä on tullut paljon häiritsevämpiä kuin ennen!
Viime päivinä olen yrittänyt luodata tunteitani koskien paria ihmissuhdetta, mitkä toistuvasti herättää mussa tavalla tai toisella hermostumista, harmitusta ja närää. Saan itseni kiinni näistä tunteista nykyään heti ja niiden tunteminen harmittaa minua. Yritän olla niiden edessä mahdollisimman avoin ja pelkäämätön, kysyä itseltäni, että mikä asia tässä nyt ihan oikeasti harmittaa? Mistä omasta henkilökohtaisesta asiasta tämä tunne minua muistuttaa? Kyse siinä harmituksessahan on vain siitä, että heijastan jonkun oman alitajuisen tunteen tai pelon siihen toiseen ihmiseen, joka sitten muka käy minun hermoilleni niin kovasti. En halua tuntea enää tällaisia tunteita, ne eivät tunnu mahtuvan enää "uuteen minääni". Ja siksi niiden ilmaantuminen kai niin paljon häiritseekin. Toivon, toivon, toivon että niiden pintaan tuleminen tarkoittaa tällä kertaa sitä, että ne ovat tulossa oikeasti käsittelyyn ja sitten voisin päästää niistä irti. En halua enää olla se ihminen, joka tuntee ja ajattelee näin. En halua olla enää se ihminen, joka heijastaa omat syvimmät ongelmansa toisiin. Luulen, että näen liian hyvin, pystyäkseni enää olemaan se sama ihminen. Itselleni valhetelu on nykyään vaikeampaa. Nämä tunteet vain muistuttavat minua siitä, mikä olin ja mikä minusta edelleen nousee. Hyväksyn oman polkuni sellaisena kuin se on ollut, hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ollut. Mutta nyt haluan kasvaa ja jättää tietyt asiat täysin taakseni.

Toinen minua kalvava tunne on syyllisyys. Jopa siinä määrin, että se selvästi sisältää jonkin tärkeän läksyn minulle. Minulla on ollut viime aikoina paljon poissaoloa kotoa sen vuoksi, että olen ollut eri  kursseilla (meditaatio- ja astrokursseilla, jotka molemmat olivat vielä sen verran kaukana, että ajomatkoineen minulla meni niihin koko ilta) tai muissa riennoissa, jotka suurimmaksi osaksi ovat näitä henkisen puolen juttuja. Mieheni on hyväksynyt tämän uuden kiinnostukseni kyllä hienosti ja on mahdollistanut minun menoni hoitamalla lapsia mukisematta, kertaakaan minulle ei ole sanottu etten saisi mennä johonkin. Mutta kuitenkin on sanottu jotain sellaista, että se on lisännyt omaa olemassaolevaa syyllisyyttäni asiasta. Mies on pari kertaa huomauttanut, että minulla onkin ollut paljon menoja viime aikoina ja lisännyt puolittain leikkimielisesti perään, että "koskas me saadaan sinusta taas kunnon kotiäiti?" Ongelma on se, että minä menisin vielä enemmän kaikille kursseille ja tapahtumiin, jos minulla vain olisi aikaa ja rahaa. Toki aikaa on, meillä illat ovat pääsääntöisesti pelkkää vapaa-aikaa. Mutta jotenkin koen, ettei minun ole sallittua olla pois perheeni luota niin paljon. En tiedä, keksinkö sen syyllisyyden ihan itse. Johtuuko se siitä, että itsekään en tykkää yhtään, että mies on pois iltoja? Ei hän useinkaan ole, mutta joskus jotain menoja hänelläkin on (ja yksi harrastuskin viikossa).
Itse koen sen niin, että kun on kolme alle kouluikäistä lasta, niin niiden kanssa on aika työlästä. Toisaalta kaiken sanominen ääneen on nurinkurista, koska aina on se toinen puoli ja tässä tapauksessa se, että mikä onni saada olla paljon lastensa kanssa! Tässä on itselläni sekin puoli, että olen heidän kanssaan joka päivä aamusta alkaen, koska olen kotiäiti. Siksi minusta on valtavan ihanaa, että jossain vaiheessa päivää tänne tulee joku toinenkin aikuinen jakamaan sen lastenhoidon kanssani ja muutenkin olemaan aikuisena seurana minulle. Ja tässä tietysti tarkoitan miestäni ja siitä pääsen siihen, että niinä iltoina, kun mies ei olekaan kotona, tuntuu kaikki tosi raskaalta. En pidä siitä yhtään. Ja siksi kai ajattelen, että mies ajattelee samalla lailla, jos minä olen poissa kotoa.
No niin, nyt puhuttiin vasta ajankäytöstä, ja sitten on vielä se raha. Ja sitä minulla ei ole käytettävissä yhtä paljon kuin aikaa teoriassa olisi. Olen siis edelleen kotiäiti ja kaikki tietää kotiäitien tienestit tässä maassa. Koen, että ainoastaan tuhlaan rahaa, mutta en tuo sitä taloon yhtään. Viime aikoina olen ollut siis kursseilla ja ostanut x-määrän henkisen kasvun kirjoja. Tuntuu, etten kehtaa käyttää enää yhtään euroa näihin juttuihin. Edelleen, kukaan ei ole huomauttanut minulle tästä asiasta missään muodossa. Minä itse tunnun tekevän siitä suurimman ongelman!
Halusin kirjoittaa tästä näin tarkasti siksikin, että jos se kirjoittaessa aukenisi itselleni jotenkin. Olen paininut tämän asian kanssa nyt todella pitkään, ja se vaivaa minua jopa siinä määrin että tunnen vahvasti tämän olevan itselleni jonkinlainen kasvunpaikka. Painin sen kanssa että tämä oma tieni, Valon tieni ja henkinen kasvuni on itselleni ihan ykkösasia tällä hetkellä. Haluan panostaa siihen kaikkeni, se on elämäni tärkein asia tällä hetkellä! Tunnen, että joudun pidättelemään itseäni, johtuen näistä aika- ja raha-asioista. Toisaalta, ehkä jossain määrin hyväkin, etten pysty juoksemaan kaikissa paikoissa niin paljon. Se pakottaa minua löytämään enemmän asioita sisältäni, sen sijaan että hakisin niitä jatkuvasti itseni ulkopuolelta. Kun olen kotona, minulla on aikaa lukea paljon ja sitä teenkin. Ehkä kaikessa tässä olisi löydettävissä jokin balanssi!
Koen, että rajoja haetaan ja minulta kysytään rohkeutta asettaa niitä rajoja. Nyt tätä kirjoittaessa tuli sellainen ajatus mieleen, että voisin ehdottaa miehelle, että molemmilla on viikossa ainakin se yksi ilta mahdollisuus käyttää omiin menoihin. Ei meidän ole koskaan tarvinnut keskustella näistä asioista, meistä ei kumpikaan ole ollut mikään kova menijä eikä kumpikaan ole ryhtynyt rajoittamaan toista siinä määrin, että olisi tarvinnut keskustella. Nyt ensimmäistä kertaa koen, että pitäisi keskustella tämä asia, ihan vain oman syyllisyyden vaientamiseksi. Mieheni käy kerran viikossa omassa harrastuksessaan, minä voisin vastaavasti käydä kerran viikossa jossain. Astrokurssi minulla on kerran kuussa, eli minulla olisi monena viikkona mahdollisuus tehdä jotain muuta. Meditaatiokurssiin minulla meni yksi ilta viikossa ja nyt kun se on ohi, voisin ottaa jotain muuta tilalle.

Joskus on myös hyvä kääntää asia ihan nurinpäin ja miettiä, miten vaikea tilanne oikeasti voisi olla:
Entä jos olisin töissä, enkä siten olisikaan lasten kanssa päiviä? Miten vaikeaa minun sitten olisi olla illat vielä pois lasten luota?
Entä, jos mieheni olisi sellainen kenelle ei voisi jättää kolmea pientä lasta koko illaksi (sellaisiakin on!)?
Entä jos meillä ei olisikaan kolmea tervettä ja reipasta lasta, jos joku olisi vaikka sairas? Miten paljon vaikeampaa heidän jättäminen illaksi olisi sitten?
Entä jos mieheni ei millään tasolla hyväksyisi tätä uutta elämääni, eikä katsoisi ollenkaan hyvällä siihen liittyviä menojani?
Huomaatteko, miten hienosti ja hyvin mun asiat oikeasti ovat? Suurimmat ongelmat ja esteet taitavat olla enimmäkseen itseni rakentamia!

Tuskailin näitä ajatuksia jopa siinä määrin, että pyysin enkelin viestiä aiheesta. Sain tällaisen hyvin osuvan vastauksen:

ANTAUTUMINEN

Mitä tahansa vastustat se pysyy sinnikkäästi elämässäsi.

Pyydä enkelitä auttamaan sinua poistamaan egosi vastustukset;

sisäiset ristiriidat ja taistelut, joustamaton mieli ja tavat.

Kun antaudut korkeamman minäsi ohjaukselle

kaikki energiat joita olet käyttänyt vastustamiseen tulevat saatavillesi.

Palkintona saat sisäisen rauhan ja harmonian,

elinvoimaisuuden ja rakkauden.

Antaudu elämän virtaan.

Mainitsen vielä näin loppuun, että olen kokenut voimakkaasti 10.10-meditaation "tulokset". Koen todella, että sain jotain lisää, jokin minussa kasvoi ja voimistui. Se on hieno tunne!

Näissä tunnelmissa ja kovasti itsensä kanssa töitä tehden, oppiläksyjä päntäten!
Valon säteitä kaikille!

Kokemus kymppienergioista

Tulin jakamaan teidän kanssanne tämän iltaisen kokemuksen, kun olin ryhmämeditoimassa näitä "kymppienergioita". Meditaatio järjestettiin vetäjän kotona ja meitä oli vetäjän lisäksi paikalla 4 henkilöä. Tunnelma oli ihana, oli mukava lähteä siitä hämärästä kynttilänvalosta tälle mielen matkalle. Vetäjä alusti meditaation ja kymppienergiat hyvin samaan tapaan kuin kerrottiin tuossa uutiskirjeessä, jonka liitin edelliseen postiini. Kyse on siis siitä, että vanhoja kerroksia kuoriutuu pois, jätetään taakse turhia asioita ja otetaan vastaan uusia energioita ja uusia oman itsen olemuspuolia. Vetäjä veti meditaation kanavoiden, eli hän puhui sen mitä ylhäältä hänelle tuotiin.
Meditaatio oli hyvin voimallinen kokemus. Meditaatio meni koko ajan syvemmälle (kesti kaikkinensa 45-60 minuuttia) ja mitä syvemmälle mentiin, sitä voimakkaammin tunsin energiat. Jossain vaiheessa tuntui siltä, kuin olisin noussut tuolista ylös ilmaan ja kohta vetäjä sanoikin, että meitä nostetaan ylös toisiin ulottuvuuksiin.
Jotain nousi pintaan ihan kuvina, vähän sellaisina pelottavinakin kuvina, mutta annoin niille luvan tulla ja sitten mennä pois. Koin hyvin vahvasti ihan alusta saakka, että olen juuri oikeassa paikassa ja aivan tarkoituksella. Tunsin siis hyvin varmasti sen, että osallistumiseni tuohon meditaatioon ei ole mikään sattuman asia, vaan itselleni aivan järjestetty, tilattu, johdatettu... mitä sanaa nyt käyttäisikin. Tunsin, että minun piti olla juuri tuossa meditaatiossa ja tunsin, että jotkut elämäni langat yhdistyivät tuossa hetkessä. Esimerkiksi se, että olin juuri käynyt sen meditaatiokurssin, siitä oli aivan todellinen apu tämän meditaation tekemiseen, ja tämä meditaatio taas oli itselleni todella merkityksellinen ja jotenkin jopa käänteentekevä. Käännekohta. Näen yhä selvemmin sen, että mikään ei ole sattumaa. Ei edes ne asiat, jotka tuntuvat tulevan eteen ikäänkuin sattuman oloisesti ja kevyesti, etsimättä. Kaikki mitä eteesi tuodaan tavalla tai toisella, yhdistyy myöhemmin johonkin toiseen kohtaan elämässäsi, merkityksellisellä tavalla.

Meditaation jälkeen käytiin vähän läpi tunnelmia ja vetäjä kertoi nähneensä meditaation alussa meidät osallistujat istuvan samalla lailla ringissä, kuin istuimme siinä hänen olohuoneessakin, mutta olimme ringissä leirinuotiolla. Nuotiolla oli paikalla yksi ylimääräinenkin henkilö, ja vetäjä kertoi sen olleen hänen ystävänsä ulkomailta (joka kuulemma oli mukana meditaatiossa siellä omassa maassaan). Vetäjä sanoi, että olimme violetti-vihreän nuotiotulen ympärillä ja hän sai tiedon, että me sama ryhmä olemme tehneet ennenkin töitä yhdessä.

Hieno kokemus oli todella! Olen kiitollinen, että minut johdatettiin tuohon meditaatioon. Vielä voimakkaampia energioita on luvassa 11.11.11, joka on tämän vuoden tärkein energiaportti ja portaalin aukeaminen. Olkaa kaikki mukana tuolloin. Sinä päivänä on ympäri maapallon ryhmämeditaatioita, kuten tänäänkin. Olimme kaikki eri puolilla maapalloa tänään yhdistyneinä samoihin energioihin, paljon Valoa tulvi maan päälle meidän kauttamme. Nämä meditaatiot ovat yhtä arvokkaita sekä meille itselle henkilökohtaisesti, että kaikille muille, sillä oman itsemme kautta ankkuroimme Valoa myös maahan.

10:10:10

Tämän tekstin kopioin suoraan uutiskirjeestä, jonka saan säännöllisesti paikasta nimeltään Rakkaudentähti. Olen itse kovasti odottanut näitä suurten energioiden päiviä (joista seuraava on 11:11:11), ja ilahduin että uutiskirjeessä oli näin selkeästi kuvattu tätä energiaa.
Itse olen tänään menossa ryhmämeditaatioon, joka liittyy tämän päivän (10.10)  energiaan. Samanlaiseen aion mennä marraskuun 11. päivänä.

"Olemme astumassa sisäisen valaisun portista läpi. Olemme matkalla aivan uudenlaiseen sisäisen tietoisuuden valoon. Se on valoa, jossa ei ole varjoja.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun astumme 10:10:10 portista, tulemme tietoiseksi monista valheista, joita olemme kantaneet sisällämme. Ihmissuhteemme tulevat uuteen valoon, emmekä ole enää kykeneviä huijaamaan itseämme niillä sisäisillä selityksillä, joilla olemme tottuneet ehkä lohduttamaan itseämme. Jos joku sisäinen selitysmallimme ei tue totuutta, se ei enää tyydytä meitä.

Tällainen näkyväksi tuleminen voi aluksi sattua. Se voi tuntua inhottavalta ja nostaa myös kiukkua pintaan. On aivan normaalia ja inhimillistä, jos tahtoisimme vähän aikaa vielä olla armollisessa sokeudessa. Silti olemme matkalla valoon. Emmehän tahdo luoda elämää pelon ja valheen kautta? Sillä sokeudessa näin toimimme.

Kun tulemme tietoiseksi elämämme kipupisteistä, voimme jatkossa luoda viisaudella, rakkaudella ja valon kautta. Luomme silloin uutta valoa, luomme runsautta. Meidän on aika ottaa nämä keskeiset pisteet elämässämme tarkastelun kohteeksi ja katsoa itseämme peiliin rehellisesti. Onneksi tänä aikana ei edes tarvita paljon ponnisteluja sillä sisäisen valaisun valo nostaa kyllä harmaat energiat näkyviksi.

Valmistaudumme 10:10:10 energiaan pyytämällä paljon eheyttävää kultaista armon valoa itsellemme. Otamme tämän valon keskellä vastaan kaiken, mikä sisimmästä paljastuukaan todelliseksi. Kaikki tapahtuu rakkaudella ja suojatusti. Enkelit ovat kanssamme, ei ole mitään pelättävää.

Sinä olet vapaampi kuin koskaan. Olet vapaa mielen kahleista ja astumassa todelliseen valoosi. Ota kaikki vastaan ilolla ja pyydä kultaisen valon eheyttävää apua. Joukossa on voimaa. Teemme tämän yhdessä maanantaina 10:10 aamulla. Olitpa missä tahansa, voit hetkeksi hiljentyä ja kuvitella, miten kultainen valo virtaa yllesi. Jos et ennätä saada viestiä maanantaihin mennessä, ota tämä hoito vastaan ajastettuna sitten, kun Sinulle on sopiva."

Ennen ja nyt

Olen tässä miettinyt. Aika pitkäänkin, tätä samaakin yhä uudelleen.
Olen miettinyt, minkä täyskäännöksen elämäni on tehnyt puolen vuoden sisällä. Vieläkin se hämmästyttää. Tuntuu niinkuin olisin tähän astisen elämäni etsinyt oikeaa polkua, niin pitkään että unohdin jopa olevani etsimässä jotakin. Ja sitten yhtäkkiä pyytämättä se polku tuli eteeni, ja sen jälkeen on tuntunut kuin kulkisin kotiin päin joka askeleella. Johdatettuna, suojeltuna, rakastettuna.
Puoli vuotta sitten maailmankuvani ja -katsomukseni oli niin täysin toinen. Luulin, että me ihmiset olemme täällä täysin ulkopuolisten voimien armoilla, voimatta itse vaikuttaa mihinkään. Ulkopuolisella tarkoitan luontoa, avaruutta, säätä, meitä toisiamme. Vapisin kuolemanpelossani, en uskaltanut kunnolla ajatellakaan mitä se elämän päättyminen oikein tarkoittaa. Ahdisti. Koin niin vahvasti eläväni sitä yhtä ja ainutta tilaisuuttani elää ja olla olemassa. Tätä yhtä ainoata elämääni, jonka jälkeen käy vain PUFF, ja minua ei enää ole. Toki mietin eri teorioita kuoleman jälkeisestä elämästä: Taivas, helvetti, uusi elämä vaikka muurahaisena? En kuitenkaan uskonut, että minulla olisi edes 0,01% mahdollisuutta ratkaista tuo arvoitus, saada jokin vahva usko siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja se ei varsinaisesti helpottanut kuolemanpelkoani!

Nykyään, huh huh. Kaikki on niin toisin. En ole vieläkään kuollut, jotta voisin sanoa takuuvarmasti tietäväni, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta en tarvitse sitä kokemusta tai varmaa tietoa. Minulle riittää, että olen saanut vastauksen ja se resonoi oman sisäisen totuuteni ja sydämeni kanssa. Tahtoisin siteerata lausetta, jonka olen sanonut monta kertaa ennenkin: Minä en usko, minä tiedän. Mutta siitä saisin vain jotkut pikkutarkat viisastelijat niskaani.

Olen kuitenkin tajunnut sen, että olen hyvin rohkea sielu, kuten miljardit muut täällä Maa-planeetalla. Olin riittävän rohkea tullakseni tänne maahan, paikkaan joka ei todella ole mikään paratiisi. Olin valmis tulemaan tänne, riisumaan siipeni ja olin valmis unohtamaan oman alkuperäni. Olin valmis alkamaan pelaamaan peliä nimeltään 'lineaarinen ajattelu', jossa meitä ohjaa aika. Olemistamme määrittää se, että meillä on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Aika on harhaa, mutta sitä en täysin vielä käsitä, koska elän täällä maassa nyt ihmiskehossa, joka on sidottu lineaariseen ajatteluun. Tämä ei ole sieluni ensimmäinen matka, sen tiedän. Mutta en tiedä varmasti, missä olen ollut tätä ennen. Olenko ollut tuhansia vuosia maapallolla, vai olenko ollut muilla planeetoilla? En tiedä sitä, mutta tiedän sen, että tämänkertaisen inkarnaationi päättää fyysisen kehoni kuolema jonain päivänä. Fyysinen kehoni kuolee, mutta valokehoni jatkavat eloaan. Olen kuolemani jälkeen yhtä lailla henkeä ja energiaa kuin nytkin. Henkenä olen yhtä elossa kuin nytkin. Henkenä voin olla yhdessä kaikkien henkien kanssa, jopa niiden jotka vielä kulkevat fyysisen kehon matkassa maan päällä.
Jos tämä ihmiskehossa eläminen Maa-planeetalla on rohkeutta vaativaakin, niin on täällä myös paljon sellaista, minkä vuoksi lukuisat sielut halusivat inkarnoitua Maa-planeetalle juuri tänä aikana. Maa-planeetta on keskellä sellaista muutosta, jollaista ei ole ollut meidän ajanlaskumme aikana. Harvinainen tilaisuus, kertakaikkiaan. Tämä aika Maa-planeetalla antaa sieluille mahdollisuudet kehittyä suurin harppauksin. Näin suureen ja vauhdikkaaseen kehittymiseen ei ennen ole ollut mahdollisuuksia, meille on järjestetty kaikki tuki. Meitä kaikkia kutsutaan tuohon muutokseen, tai ainakin tullaan hyvin pian kutsumaan. Kaikki eivät vastaa kutsuun ja se olkoon heidän sielunsa arvostettu valinta tällä kertaa. He eivät joudu kadotukseen eikä helvettiin, sellaisia paikkoja ei ole olemassakaan. Sellaiset sielut jatkavat vain edelleen matkaansa kolmannen ulottuvuuden maailmassa ja inkarnoitumisten sarjalla heidän sielunsa kehittyy, kuten aina aiemminkin.

En tiedä tarkalleen, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Ei meistä kai paraskaan selvännäkijä tiedä. Mutta tunnen olevani täysin turvassa ja täysin johdatettu. Elämässäni on tapahtunut paljon asioita sen jälkeen, kun "heräsin". Taianomaisesti minua on johdatettu asiasta toiseen, kohtaamaan yhä uusia ja uusia oppeja. Olisinko järjestänyt tämän kaiken itse, kuin tyhjästä ja pelkästä yhtäkkisestä kiinnostuksesta? Tuskin. On ollut aivan upeaa huomata, että pyyntöihini on vastattu ja minua on todentotta pikkuhiljaa johdatettu oikeisiin paikkoihin, näkemään oikeita asioita ja tapaamaan oikeita ihmisiä. Huomaan melkein päivittäin, kuinka minulle yritetään osoittaa asioita. Meditaatiokurssi, joka päättyy huomenna, tuntuu tulleen itselleni kuin tilauksesta juuri oikeaan aikaan. Sieltä saatu anti sopi itselleni juuri tähän kohtaan. Huomaan ympärilläni ihmisiä, joiden tehtävä on selvästi opettaa minulle jotain tiettyä. Minulle nostetaan eteen asioita omasta itsestäni, jotka ovat minulle opiksi. Ikäviäkin asioita, kaikki vanhat tunnelukot ja kuonat nousee pintaan, josta ne on helpompi haalia vähitellen pois kuin että yrittäisin kaapia niitä sokkona sieluni syvyyksistä. Se kaikki on osa omaa transformaatiotani, muutosta, puhdistautumista. Jos minun on tarkoitus seistä valomajakkana kaikille niille "laivoille", jotka vielä hämärässä seilaavat, niin ensin minun on puhdistettava oman majakkani linssit, voidakseni loistaa valoa kirkkaasti. Kiitän tästä puhdistumismahdollisuudesta.
En enää hermostu kaikesta niin pahasti, en itsellenikään. Jos huomaan jotain ikävää, jotain mikä tuntuu tosi kurjalta, pyrin ottamaan sen asian ikäänkuin käteeni käsivarren mitan päähän, tarkastelemaan sitä tyynesti, toteamaan että se en ole minä, se on vain tunne, joka ei voi minua vahingoittaa. Yritän kysyä, mistä tunne tulee ja miksi. Ja sitten yritän miettiä, mikä oppi tähän sisältyy ja mitä voisin tälle tehdä. Ja kerron teille, että on suuri siunaus ajatella asiat tällä tavalla. Pioneeri en ole minäkään, mutta harjoittelulla oppii!

Ja mistä nykyään saan parhaat kicksit?
Saan kicksit joka kerta, kun yhä uudelleen näen tämän Suuren Kuvion kaiken ympärillä. Koko universaalisen suunnitelman, sen upean ja mittaamattoman kudelman, missä kaikki on yhteydessä kaikkeen. En tietenkään näe sitä kokonaan, mutta saan siitä pieniä paloja aina välillä, se se on hykerryttävän upeaa. Se on kai sitä tietoisuuden laajentumista, suuremman kuvan näkemistä.
Saan kicksit joka kerta, kun näen ystäväni sielun ottaneen askeleen kohti Valoa, tai saaneen uuden hienon kokemusken matkallaan. Puolet siitä onnesta on tietysti sitä, että tiedän silloin ystäväni ymmärtävän mitä minä käyn läpi ja minä tiedän, mitä hän käy läpi. Ainakin osittain. Lopultahan tämä matka on jokaiselle yksilöllinen ja oma.
Saan kicksit astrologiasta, joka sekin tuntuu vain tukevan tätä omaa prosessiani. Se selventää minulle asioita omasta vinkkelistään. Näen yhä selvemmin ihmisten väliset erot ja niiden tarkoituksellisuuden. Minä synnyin tällaisena, sinä tuollaisena, molemmat yhtä arvokkaita. Tähtikarttani takia minäkin esimerkiksi käsittelen näitä asioita tällä tavalla, pitäen kovaa meteliä kaikesta kokemastani. Joku toinen on syntynyt käsittelemään nämä asiat yksityisesti, omassa nurkassaan, hipihiljaa. Kaikelle on tarkoituksensa, ja kaikki toimii niin kuin itselle luontevaa on. Jos joku siitä löytää jotain tuomittavaa tai arvosteltavaa niin silloin pitää miettiä, miksi se toisen toimintatapa herättää sinussa sellaisen tunteen. Mitä se kertoo sinusta?

Ihanaa, valaistua, johdatettua ja omanlaistaan matkaa jokaiselle lukijalleni!
Antakaamme sielujemme ottaa kontaktia toisiinsa ja keksiä, miten voisimme auttaa toinen toisiamme, miten voisimme tehdä enemmän yhdessä.

Ilman teitä ei olisi tätä blogia.
Kulkekaa kanssani!