Ennen ja nyt

Olen tässä miettinyt. Aika pitkäänkin, tätä samaakin yhä uudelleen.
Olen miettinyt, minkä täyskäännöksen elämäni on tehnyt puolen vuoden sisällä. Vieläkin se hämmästyttää. Tuntuu niinkuin olisin tähän astisen elämäni etsinyt oikeaa polkua, niin pitkään että unohdin jopa olevani etsimässä jotakin. Ja sitten yhtäkkiä pyytämättä se polku tuli eteeni, ja sen jälkeen on tuntunut kuin kulkisin kotiin päin joka askeleella. Johdatettuna, suojeltuna, rakastettuna.
Puoli vuotta sitten maailmankuvani ja -katsomukseni oli niin täysin toinen. Luulin, että me ihmiset olemme täällä täysin ulkopuolisten voimien armoilla, voimatta itse vaikuttaa mihinkään. Ulkopuolisella tarkoitan luontoa, avaruutta, säätä, meitä toisiamme. Vapisin kuolemanpelossani, en uskaltanut kunnolla ajatellakaan mitä se elämän päättyminen oikein tarkoittaa. Ahdisti. Koin niin vahvasti eläväni sitä yhtä ja ainutta tilaisuuttani elää ja olla olemassa. Tätä yhtä ainoata elämääni, jonka jälkeen käy vain PUFF, ja minua ei enää ole. Toki mietin eri teorioita kuoleman jälkeisestä elämästä: Taivas, helvetti, uusi elämä vaikka muurahaisena? En kuitenkaan uskonut, että minulla olisi edes 0,01% mahdollisuutta ratkaista tuo arvoitus, saada jokin vahva usko siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja se ei varsinaisesti helpottanut kuolemanpelkoani!

Nykyään, huh huh. Kaikki on niin toisin. En ole vieläkään kuollut, jotta voisin sanoa takuuvarmasti tietäväni, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta en tarvitse sitä kokemusta tai varmaa tietoa. Minulle riittää, että olen saanut vastauksen ja se resonoi oman sisäisen totuuteni ja sydämeni kanssa. Tahtoisin siteerata lausetta, jonka olen sanonut monta kertaa ennenkin: Minä en usko, minä tiedän. Mutta siitä saisin vain jotkut pikkutarkat viisastelijat niskaani.

Olen kuitenkin tajunnut sen, että olen hyvin rohkea sielu, kuten miljardit muut täällä Maa-planeetalla. Olin riittävän rohkea tullakseni tänne maahan, paikkaan joka ei todella ole mikään paratiisi. Olin valmis tulemaan tänne, riisumaan siipeni ja olin valmis unohtamaan oman alkuperäni. Olin valmis alkamaan pelaamaan peliä nimeltään 'lineaarinen ajattelu', jossa meitä ohjaa aika. Olemistamme määrittää se, että meillä on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Aika on harhaa, mutta sitä en täysin vielä käsitä, koska elän täällä maassa nyt ihmiskehossa, joka on sidottu lineaariseen ajatteluun. Tämä ei ole sieluni ensimmäinen matka, sen tiedän. Mutta en tiedä varmasti, missä olen ollut tätä ennen. Olenko ollut tuhansia vuosia maapallolla, vai olenko ollut muilla planeetoilla? En tiedä sitä, mutta tiedän sen, että tämänkertaisen inkarnaationi päättää fyysisen kehoni kuolema jonain päivänä. Fyysinen kehoni kuolee, mutta valokehoni jatkavat eloaan. Olen kuolemani jälkeen yhtä lailla henkeä ja energiaa kuin nytkin. Henkenä olen yhtä elossa kuin nytkin. Henkenä voin olla yhdessä kaikkien henkien kanssa, jopa niiden jotka vielä kulkevat fyysisen kehon matkassa maan päällä.
Jos tämä ihmiskehossa eläminen Maa-planeetalla on rohkeutta vaativaakin, niin on täällä myös paljon sellaista, minkä vuoksi lukuisat sielut halusivat inkarnoitua Maa-planeetalle juuri tänä aikana. Maa-planeetta on keskellä sellaista muutosta, jollaista ei ole ollut meidän ajanlaskumme aikana. Harvinainen tilaisuus, kertakaikkiaan. Tämä aika Maa-planeetalla antaa sieluille mahdollisuudet kehittyä suurin harppauksin. Näin suureen ja vauhdikkaaseen kehittymiseen ei ennen ole ollut mahdollisuuksia, meille on järjestetty kaikki tuki. Meitä kaikkia kutsutaan tuohon muutokseen, tai ainakin tullaan hyvin pian kutsumaan. Kaikki eivät vastaa kutsuun ja se olkoon heidän sielunsa arvostettu valinta tällä kertaa. He eivät joudu kadotukseen eikä helvettiin, sellaisia paikkoja ei ole olemassakaan. Sellaiset sielut jatkavat vain edelleen matkaansa kolmannen ulottuvuuden maailmassa ja inkarnoitumisten sarjalla heidän sielunsa kehittyy, kuten aina aiemminkin.

En tiedä tarkalleen, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Ei meistä kai paraskaan selvännäkijä tiedä. Mutta tunnen olevani täysin turvassa ja täysin johdatettu. Elämässäni on tapahtunut paljon asioita sen jälkeen, kun "heräsin". Taianomaisesti minua on johdatettu asiasta toiseen, kohtaamaan yhä uusia ja uusia oppeja. Olisinko järjestänyt tämän kaiken itse, kuin tyhjästä ja pelkästä yhtäkkisestä kiinnostuksesta? Tuskin. On ollut aivan upeaa huomata, että pyyntöihini on vastattu ja minua on todentotta pikkuhiljaa johdatettu oikeisiin paikkoihin, näkemään oikeita asioita ja tapaamaan oikeita ihmisiä. Huomaan melkein päivittäin, kuinka minulle yritetään osoittaa asioita. Meditaatiokurssi, joka päättyy huomenna, tuntuu tulleen itselleni kuin tilauksesta juuri oikeaan aikaan. Sieltä saatu anti sopi itselleni juuri tähän kohtaan. Huomaan ympärilläni ihmisiä, joiden tehtävä on selvästi opettaa minulle jotain tiettyä. Minulle nostetaan eteen asioita omasta itsestäni, jotka ovat minulle opiksi. Ikäviäkin asioita, kaikki vanhat tunnelukot ja kuonat nousee pintaan, josta ne on helpompi haalia vähitellen pois kuin että yrittäisin kaapia niitä sokkona sieluni syvyyksistä. Se kaikki on osa omaa transformaatiotani, muutosta, puhdistautumista. Jos minun on tarkoitus seistä valomajakkana kaikille niille "laivoille", jotka vielä hämärässä seilaavat, niin ensin minun on puhdistettava oman majakkani linssit, voidakseni loistaa valoa kirkkaasti. Kiitän tästä puhdistumismahdollisuudesta.
En enää hermostu kaikesta niin pahasti, en itsellenikään. Jos huomaan jotain ikävää, jotain mikä tuntuu tosi kurjalta, pyrin ottamaan sen asian ikäänkuin käteeni käsivarren mitan päähän, tarkastelemaan sitä tyynesti, toteamaan että se en ole minä, se on vain tunne, joka ei voi minua vahingoittaa. Yritän kysyä, mistä tunne tulee ja miksi. Ja sitten yritän miettiä, mikä oppi tähän sisältyy ja mitä voisin tälle tehdä. Ja kerron teille, että on suuri siunaus ajatella asiat tällä tavalla. Pioneeri en ole minäkään, mutta harjoittelulla oppii!

Ja mistä nykyään saan parhaat kicksit?
Saan kicksit joka kerta, kun yhä uudelleen näen tämän Suuren Kuvion kaiken ympärillä. Koko universaalisen suunnitelman, sen upean ja mittaamattoman kudelman, missä kaikki on yhteydessä kaikkeen. En tietenkään näe sitä kokonaan, mutta saan siitä pieniä paloja aina välillä, se se on hykerryttävän upeaa. Se on kai sitä tietoisuuden laajentumista, suuremman kuvan näkemistä.
Saan kicksit joka kerta, kun näen ystäväni sielun ottaneen askeleen kohti Valoa, tai saaneen uuden hienon kokemusken matkallaan. Puolet siitä onnesta on tietysti sitä, että tiedän silloin ystäväni ymmärtävän mitä minä käyn läpi ja minä tiedän, mitä hän käy läpi. Ainakin osittain. Lopultahan tämä matka on jokaiselle yksilöllinen ja oma.
Saan kicksit astrologiasta, joka sekin tuntuu vain tukevan tätä omaa prosessiani. Se selventää minulle asioita omasta vinkkelistään. Näen yhä selvemmin ihmisten väliset erot ja niiden tarkoituksellisuuden. Minä synnyin tällaisena, sinä tuollaisena, molemmat yhtä arvokkaita. Tähtikarttani takia minäkin esimerkiksi käsittelen näitä asioita tällä tavalla, pitäen kovaa meteliä kaikesta kokemastani. Joku toinen on syntynyt käsittelemään nämä asiat yksityisesti, omassa nurkassaan, hipihiljaa. Kaikelle on tarkoituksensa, ja kaikki toimii niin kuin itselle luontevaa on. Jos joku siitä löytää jotain tuomittavaa tai arvosteltavaa niin silloin pitää miettiä, miksi se toisen toimintatapa herättää sinussa sellaisen tunteen. Mitä se kertoo sinusta?

Ihanaa, valaistua, johdatettua ja omanlaistaan matkaa jokaiselle lukijalleni!
Antakaamme sielujemme ottaa kontaktia toisiinsa ja keksiä, miten voisimme auttaa toinen toisiamme, miten voisimme tehdä enemmän yhdessä.

Ilman teitä ei olisi tätä blogia.
Kulkekaa kanssani!