Uusi look

Hei lukijainen!


Ihmetteletkö, että mihin blogiin nyt olet tullut? Näyttääkö erilaiselta?

Entinen blogi-look oli ihan jees, maapalloineen kaikkineen, mutta niin kauhean synkkä. Nyt alkoi voimakkaasti tuntua ohjausta siihen suuntaan, että myös blogi saisi kohota "keveämpään energiaan" valoisamman ja kevyemmän ulkoasunsa myötä.


Toivottavasti tykkäät!

Lähettiläs

Tämä teksti on lainattu toisen ihmisen blogista, mutta se kolahti muhun niin kovaa että toin sen myös tänne omaan blogiini. Vaikka tämä kanavointi on annettu sille toisen blogin kirjoittajalle, tunnistan tästä vahvasti myös itseni.

"Sinä olet uniikki, niin kuin jokainen yksilö Maan päällä. Jokaiselle Teistä suodaan omanlaisensa Lahja, ja Sinulla se Lahja on yhteys meihin, Enkeleihisi. Sinulle ei ole annettu sitä Lahjaa turhan takia, vaan käytettäväksi ihmiskunnan ja koko maapallon hyväksi. Luota siihen, että me olemme vierelläsi Nyt ja Aina, ja että kaikki on koko ajan järjestyksessä - näyttää asiat ulkoisesti miltä hyvänsä. Me haluamme välittää kauttasi Rauhan ja Rakkauden viestiä, ja olemme vihkineet Sinut tehtävääsi. Ja ei, et ole välittämässä tätä viestiä yksin, maailma on pullollaan ihmisiä, joiden kautta olemme aina työskennelleet ja tulemme aina työskentelemään. Sinä olet yksi osa tätä verkostoa, ja me olemme hyvin ylpeitä Sinusta. Sinua ei olisi tähän tehtävään laitettu, valmisteltu ja aukaistu, jos me emme olisi varmoja, että Sinä kykenet siihen. Olemme iloisia, että yhä useampi ottaa tämän tehtävän laillasi vastaan. Koska Teitä maailma tarvitsee, Rauhanrakentajia. Rauha lähtee Aina omasta sielunkasvustanne. Ohjaamme Teitä oikeisiin elämänkouluihin, oikeiden tapahtumien ja ihmisten luo, jotka tavalla tai toisella - ei aina niin kovin kivuttomastikaan - avaavat sydämenne pyyteettömälle Rakkaudelle ja palvelulle, Rakkauden ja Rauhan Lähettiläiksi. Joku tekee sitä tehtävää näkyvämmin, toiset hiljaisesti omassa elämänpiirissään, ja kumpikin tapa on yhtä arvokas. Sinä, Kallisarvoinen, olet ottanut tehtäväsi vastaan jo aikojen alussa. Ole Rauhassa. Olet Rakastettu."

Minun tapani tehdä tätä "työtä" on se muotoa 'näkyvämmin' ja 'äänekkäämmin'. Ja niin se on tarkoitettu!
Kun viime aikoina olen saanut hiukan kritiikkiä näistä julkisista kirjoitteluistani, niin annoin sen ehkä liikaa osua itseeni. Se ei hetkauta minua paljoa, mutta jollain tasolla harmittaa kuitenkin. Ja nyt luettuani taas tämän tekstin, ymmärsin ettei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi.

(Mieheni huomautti, että olen kirjoittanut blogiin viime aikoina aika paljon. Hänelläkin oli kuulemma ainakin 15 tekstiä lukematta. Tällaista se on, välillä ollaan pidempään hiljaa ja välillä on asiaa tuon tuosta!) Koittakaa pysyä mukana !)

Happy Happy Joy Joy!

Oi että mä olen tänään onnellinen! Tänään on hyvä päivä!
Ai miksikö? Koska tänään vain kaikki virtaa, kaikella on merkitys ja tarkoitus, tänään taas ymmärrän ja tunnen kaiken oikeassa paikassaan.

Voisi ajatella toisinkin. Kaupassa ei ole käynyt tänään paljonkaan ketään, ainakaan kassakone ei ole kauheasti kilissyt. Päätäkin on yrittänyt särkeä piiitkästä aikaa vähän (painoistava ilma?). Mutta silti! Mulla istuu niin suuri sisäinen onni sydämessä, että en tiedä mihin sen kaiken kanssa oikein ratkeaisin.

Mä olen varovasti alkanut huomaamaan, että nykyään mä uskallan jo ihanasti luottaa. Luottaa Universumiin ja sen loppumattomaan tukeen, sen henkisiin lakeihin. Jos mulle nousee huolta tai tulee mieleen suuri visio tai unelma, uskallan luottaen jättää sen Universumin käsiin, tietäen että sieltä se apu tulee. Sitä ei tarvitse kantaa omassa niskassaan niin paljon, kun voi antaa asiat Universumille, enkeleille. Pieneen toiveen kera, "minulla on tällainen asia tai ajatus tai toive asioiden suunnasta, ja annan sen teidän käsiinne. Luotan että autatte asian kanssa niin kuin on korkeammaksi parhaakseni, kiitän siitä." Ja sitten vain yksinkertaisesti jää odottamaan, luottaen ja uskoen että tuki ja apu on tulossa, kun sen aika on. Se on tavallaan hyvin yksinkertaista (voiko se edes olla noin helppoa, kysyy joku!), vaikeinta on oppia vain luottamaan. Ehkä siihen tarvitaan muutama kokemus siitä, että se todella toimii ja sitten luottamus vahvistuu. Itselleni on käynyt näin.

Itse olen tänään saanut ihan huikeat visiot yritykseni suunnasta. Mitä kaikkea muuta tämä kauppani voisi olla kuin luomukauppa. Mitä muita palveluita voisimme tarjota. Niin ihanan huikeat unelmat vilistivät päässäni ja se hurmio, mitä näitä miettiessäni tunsin sydämessäni riitti kertomaan mulle, että olen oikeilla jäljillä. Kaiken sen unelmoiminen tuntui niin hyvältä, niin oikealta, sen vain oppii tuntemaan milloin ollaan oikealla polulla! Olen aika kaukana siitä, että nämä asiat joskus toteutuisi. Käytännön tasolla siis, ei ole rahoja, ei tiloja, ei tekijöitä ja vaikka mitä. Mutta se merkitsee vain sitä, että niitä ei ehkä ole nyt! Mutta kun annoin tämänkin unelmani enkeleiden käsiin kasvamaan, niin tiedän että kohta alkaa tapahtua. Tai en tiedä onko se kohta vai myöhemmin, mutta aivan varmasti ajoitus on kuitenkin täydellinen! Se on se tunne sydämessä, kun vain tietää. Tämä on se unelma tai visio, joka annettiin minulle tarkoituksella ja nyt vain pitää vähän odotella ja antaa ajan kasvattaa minua sitä kohti. Pitää uskoa, pitää luottaa, ja juuri nyt mun on hirveän helppoa tehdä niin. Minä vain luotan, sydän täynnä kiitollisuutta siitä, että apu on tulossa. Intuitio tietää, sydän tietää!

Tänään on ollut ihan huikea päivä senkin takia, että olen saanut rinnalla eläjän roolissa seurata erään henkisen ystäväni matkaa. Sitä seuraamalla olen saanut paljon itsekin, ja loppusummana sydämessä istuu vain suuri onni ja autuus kaikesta, mitä näen ympärillämme olevan. Ihania asioita, ihana luottoparantaja luotsaamassa matkaamme siinä missä emme vielä itse osaa täysin suunnistaa... Millä tavalla kaikki nämä asiat ovat ylipäätään tulleet mun elämään, nämä parantajat ja henkiset ystävät... Nämä kaikki on mun elämään tarkoitettuja ja siten "tuotuja". Kiitos kiitos kiitos!!

Tuntuu, että hirveän moni asia ja henkinen laki on istahtanut mun tajunnassa lopullisesti paikoilleen juuri nyt, ihan viime aikoina. Jään jopa miettimään, että onko tämä jonkun energiamuutoksen tai puhdistuksen tulos, että näin on nyt käynyt. Yhtäkkiä ymmärrän täysin senkin, mitä tarkoittaa runsausajattelu ja toisaalta se luonnollinen virta, joka tuohon runsausajatteluun liittyy. Tätä on tuotu itselleni siinäkin muodossa paljon, että olen päässyt olemaan paljon auttajan roolissa. Ja miten hyvältä on tuntunut auttaa toita ihmistä, ihan vain omasta vilpittömästä sydämestään, odottamatta mitään vastapalvelusta. Olen ymmärtänyt nyt syvällisesti sen, että minun tehtäväni on antaa pyytettömästi, MUTTA myös ottaa vastaan samalla tavalla! Olen saanut nyt antaa paljon, mutta samalla sitä kautta olen ymmärtänyt että virta takaisin minuun päin ei välttämättä tulekaan tältä samalta ihmiseltä, vaan se voi tulla mulle takaisin jostain muualta. Meidän tehtävä on antaa tämän kierron olla tasapainossa. Siksi meidän pitää ottaa myös vastaan! Jos teemme kuten me naiset hyvin usein teemme, eli vain annamme ja annamme ottamatta niin paljon koskaan itsellemme takaisin, energia ei ole enää tasapainossa, kierto järkkyy. Siksi on tärkeää sekä antaa että ottaa. Voit antaa mitä vain (on se sitten rahaa, apua, aikaasi, mitä tahansa) ja se voi tulla sinulle takaisin missä muodossa tahansa takaisin. Tällä tavalla me elämme runsauden virrassa, tietäen että meille on aina tarpeeksi kaikkea mitä tarvitsemme ja antaen pyytettömästi omastamme toisille, ja ottaen sitä myös vastaan silloin kun annetaan.
On vaikea oppia luottamaan siihen, että "minulla on aina kaikki mitä tarvitsen", kuten rahaa kaikkeen mitä tarvitsen. Jos näyttää siltä, että sitä rahaa ei todellakaan ole eikä ole tulossakaan ja laskuja kolkuttelee postiluukussa enemminkin, niin silloin kysytään mielen lujuutta vain uskoa, että kaikki järjestyy ja minulla on aina niin paljon kuin tarvitsen. Jos et usko siihen, jos et luota, sitä ei olekaan. Mutta kun tiedät näistä henkisistä laeista riittävästi, ja luotat että ne myös toimivat, sinulla on aina kaikki mitä tarvitset. Luot aina sitä mitä ajattelet ja mille annat voimasi ja ajatuksesi. Jos sinulla on tapana aina hokea, että "ei ole rahaa, koskaan ei ole rahaa, kaikki rahat menee laskuihin" ja niin edelleen, niin juuri tätä saat. Tuohon virtaan on niin helppo lähteä, tiedän. Vaatii mielen lujuutta alkaa ajattelemaan toisin: "Minulla on aina kaikki mitä tarvitsen, asiat järjestyvät, kaikki hoituu, tililläni on aina riittävästi rahaa, olen ansainnut kaiken sen runsauden mitä Universumi kohdalleni tuo". Tätä ajatusmaailmaa ei ole helppoa omaksua päivässä, mutta sitä voi harjoitella! Yritä saada itsesi kiinni itseteossa joka kerta, kun heität ilmoille runsausajattelun vastaisen ajatuksen tai lauseen. Ja käännä se toisin, yritä ihan oikeasti alkaa uskoa että saat kaiken mitä tarvitsetkin.

Olen lukenut jo pari viikkoa Kirsi Rannon blogia  ja jostain syystä, jota en oikein itsekään ymmärrä, se on ollut huikea kokemus. Se on ollut mulle jotenkin hyvin merktiyksellinen kokemus, tärkeä, annettu. Ja tähän loppuun haluankin siteerata yhtä lausetta, joka on Kirsi Rannon yksi kappaleen nimi, ja kertoo ytimekkäästi sen mitä meidän pitäisi omaksua yhdeksi elämämme ohjenuoraksi:

Juuri nyt on kaikki hyvin!

Synkronismia taas ilmassa

No johan nyt!
Tänään kaupassani kävi henkilö (luottoparantajani!), joka toimii kouluttajana intuitiivisen parantajan koulutuksessa, johon itsekin siis osallistun. Koulutus pidetään täällä meidän tiloissa ja siksi hän kävi tsekkaamassa paikat. Hän kertoi, että on pari kirjaa, joiden lukemista hän suosittelee ennen kurssia tai sen aikana. Ja sieltä se sitten tuli, heti ensimmäisenä: Caroline Myss:n Sielunsopimus! Tadaa! Mä ajattelin, että ei ole totta. TAAS!

Meni puoli tuntia ja mun yrittäjäkollega tuli käymään tässä kaupalla. Hän ei ole kiinnostunut näistä enkelimaailmoista, mutta on vissiin riittämiin kuullut meidän kahden muun jauhavan niistä :) Tämä kollega oli nimittäin käynyt kirjastossa ja nähnyt kirjan, josta hänelle oli tullut minä mieleen. Sitten hän alkoi vetää kirjaa kassistaan ja mä jo ehdin ajatella, että "älä nyt vain meinaa että vedät sieltä jonkun näistä kirjoista jotka kouluttaja juuri äsken mulle sanoi...", mutta ei sentään. Ei sentään tullut Sielunsopimusta, mutta tuli Ted Andrewsin Parantajan käsikirja. Juhuu, enkä ole edes lukenut sitä koskaan! Miten sopivaa!

Kuulkaas nyt kaikki. Tällä tavoin enkelit tekevät työtään, että he käyttävät kanssaihmisiä apunaan, muunmuassa. Näin tämäkin kirja lähetettiin minulle tuttavan kautta. Jos se ei tule vinkkinä ("mulle tuli vahva intuitio, että sun on luettava tämä kirja..") niin se voi tulla ihan suoraan eteen kannettunakin, juuri näin.
He saattavat lähettää jonkun ihmisen luoksesi sanomaan sinulle sanat, jotka sinun tulee kuulla. saatat myös saada saman tiedon lehdestä, radiosta, telkkarista, musiikista... Tapoja on monia, ja sitten kun alat huomaamaan nämä pienet sattuvat pikkutapahtumat, niin elämä alkaakin olla aika jännittävää!

Olympiatulen sytytys Lontoon stadionilla

Oli pakko liittää tämä video tänne blogiinkin.
Itse en jaksanut valvoa eilen niin myöhään, että olisin nähnyt tämän osan avajaisista (menin nukkumaan, kun Suomen joukkue oli marssinut paikalle). Niinpä metsästin videota tapahtumasta äsken You Tubesta ja löysinkin. Ja miten kaunis tapahtuma tämä olikaan!! Jos luki tänne liittämäni tekstin siitä, miten voimme olympiatulen syttyessä visualisoida mielessämme tulesta leviävän rakkauden, rauhan ja valon aallon ympäri maapallon jokaisen ihmisen sydämeen ja niin edelleen, niin kylläpä tämän olympiatulen sytyttämisen katselu vain teki sen visualisoimisen helpoksi! Tämän tulispektaakkelin suunnitelleet tahot tuntuivat olleen mukana tässä jutussa -tai sitten heitä oli hyvin ohjattu tuolta jostain ;) Juuri samalla tavalla levisi olympiatuli kuparimalja kerrallaan muodostaen lopulta kokonaisen tulikehän, joka lähti sitten nousemaan ikäänkuin pallon pintaa pitkin yhdistyen lopulta yhdeksi suureksi tulisydämeksi.

Tässä tulijutussa oli nyt vain niin paljon osuvaa muotokieltä, että kylläpäs taas sattui!

Viestejä enkeleiltä

Hyvää myöhäisiltaa Valon ystävät!

Täällä odotellaan olympiatulen sytyttämistä! Avajaiset tulevat parhaillaan telkkarista ja haluaisin kovasti nähdä sen tulen tuomisen stadionille. Ohjelma kestää yö kahteen, joten jos tämä tulen tuominen on viimeisiä ohjelmanumeroita, niin taitaa jäädä minulta näkemättä. Katsotaan kuinka käy, mutta onneksi tein olympiatuleen liittyvän meditaationi jo päivällä "valmiiksi". Olisi vain niin mukava nähdä ja kokea se hieno hetki!

Viime aikoina on sattunut kaikkea pientä ja sykähdyttävää, toisaalta myös jotain hämmentävää.
Pari viikkoa sitten yksi tuttavani laittoi mulle Facebookissa viestin, että hänellä tuli erittäin vahva intuitio vinkata mulle yhdestä kirjasta. Kirja oli Caroline Myss:n Sielunsopimus. Itse olin juuri lukenut Kirsi Rannon Deepthi-blogia ja siellä olevaa suositeltavien kirjojen listaa ja oikeastaan ainoa kirja, joka sieltä silloin silmiini pompsahti oli juuri tuo samainen Sielunsopimus (tuntui että olin kaikki muut tuon listan kirjat jo lukenut, mutta tätä en). Siksi olikin hassua, että yhtäkkiä tuttavani -joka ei edes ole kanssani puheissa juurikaan usein eikä varsinkaan heittele minulle kirjavinkkejä- vinkkasi minulle tästä samasta kirjasta. Yllättäen sen kirjan saamiseen kuitenkin liittyi outoja takapakkeja. Katsoin heti kirjaston nettipalvelusta, että kirjastossamme on tätä kirjaa yksi kappale lainattavissa, jes! Seuraavana päivänä suunnittelin töihin menoni niin hienosti, että ehdin menemään kirjaston kautta ja kun pääsin kirjaston ovelle, se olikin suljettu. Höh, en tiennyt että kirjasto on suljettu kesälauantait! Menin sitten heti viikonlopun jälkeen uudestaan ja vaikka kuinka kolusin Rajatiedon hyllyä edes takaisin, ei kirjaa löytynyt sieltä. Menin puhuttelemaan kirjastonhoitajaa, joka varmisti koneelta, että kirjaa on yksi kappale lainattavissa heiltä ja sitten hän tuli kanssani tutkailemaan sitä samaa hyllyä. Ei löydy ei. Koko kirja lienee siis kadonnut ja sitä ei nyt minulle löytynyt. Sama kirja oli kyllä varattavissa sitten toisesta kirjastosta, mutta annoin asian olla ja lähdin kirjakauppaan. Se sentään oli auki ja yksi Myss:n kirjakin oli hyllyssä, vaan ei sitä Sielunsopimusta. Omituista, miten vaikea sitä nyt on saada? Merkit toisaalta olivat sellaiset, että ikäänkuin minulle vihjailtiin että tämä kirja minun pitäisi lukea ja yleensä sellaisen vihjailun päälle kaikki muukin sujuu kuin rasvattu. Nyt tuntui pikemminkin siltä kuin joku yrittäisi oikein laittaa kapuloita rattaisiin, etten vain saa kirjaa käsiini? Kirja kuitenkin tilattiin mulle kirjakaupan kautta ja sen piti saapua tällä viikolla (tilattiin viime viikon alussa). Tänään, perjantaina, päätin töiden jälkeen käydä kirjakaupassa kyselemässä, että missäs kirja luurailee. Siellä oli tilaus edelleen, mutta kirjaa ei ollut vielä kuitenkaan tullut. Hmm, kuuluuko mun nyt lukea se vai ei?! Jäin sitten kiertelemään kirjakaupan hyllyjä ja löysinkin löytölaarista pari hyvää kirjaa kokoelmiini, lähinnä romaaneja kirjailijoilta, joiden kirjoja kerään (ja luenkin, heh..). Olin jo ennen kirjakauppaan tuloa ajatellut, että hankkisin vihdoinkin ensimmäiset enkelikorttini ja salaa toivoin, että niitä meidän kirjakaupassa olisi myös myynnissä. Eipä ollut, vaikka kuinka kalusin kaikki hyllyt läpi. Jossain vaiheessa lähetin jo yläkertaan pyyntöä, että he "järjestäisivät" jostain mulle yhdet enkelikortit, koska niitä niin kovasti juuri nyt haluaisin. Kolusin hyllyjä aikani ja menin sitten pettyneenä kirjasaaliini kanssa kassalle. Vaikka olin todella käynyt kaikki nurkat läpi askarteluhyllyjä myöten löytämättä enkelikortteja, kysyin kuitenkin myyjältä: "Etsin, mutta en löytänyt enkelikortteja, olisko teillä ollut?", johon myyjä vastasi että "juu, yhdet meillä on täällä kassan takana!" Ja kas kummaa, sieltä tulla tupsahtivat juuri ne Doreen Virtuen enkelikortit, joita salaa toivoin löytäväni! Myyjä sanoi korttipakan helposti hukkuvan kirjojen joukkoon ja siksi he pitivät sitä tiskin takana. Ihan huippua, nyt mulla oli elämäni ensimmäiset enkelikortit!

Tulin kotiin kirjakaupan kassini kanssa ja ovelta vastaan löyhähti sellainen epä-feng shui-energia, että huh huh. Koko koti oli vailla totaalista siivousta, likaa, hiekkaa, roinaa joka nurkka ja taso täynnä. Mulle iski heti sellainen olo, että nyt täällä on saatava energia virtaamaan tai en pysty olemaan tässä asunnossa. Ilmoitin kotiväelle, että pidän pienen lepotauon ja sitten aletaan siivoilemaan. Lepotaukoni sisälsi tietenkin nopean tutustumisen enkelikorttipakaan. Kortit olivat niin kauniit!! Tein kaiken, mitä ohjeissa neuvottiin tekemään uudelle pakalle: Käymään kortit läpi rauhallisesti selaten ja jokaista korttia koskettaen. Sitten latasin kortteihin paljon hyvää energiaa, Rakkautta, Viisautta ja Valoa. Pyysin, että kuka tahansa tästä pakasta sitten korttia nostaakin, niin hän saisi sillä hetkellä korkeimmaksi parhaakseen olevaa opastusta, ohjausta ja viisautta. Sitten päätin nostaa itse ensimmäisen kortin, kysyin minkä viestin enkelit haluavat antaa minulle nyt tässä hetkessä, ja nostin seuraavan kortin:

Fiona

"Olet pyytänyt apua enkeleiltä, joten ole avoin vastaanottamaan heidän opastuksensa.

Sinä ansaitset enkelten tuen!"

Aika mainio avauskortti, etten sanoisi! Sitten vaan opastusta vastaanottamaan!
Seuraavaksi oli tehtävä pari korttipöytää itselleni, ihan vain testin vuoksi :) Kysyin kysymyksen enkeleiltä "milloin tai miten saan taloudellisen tilanteeni kohentumaan" ja sitten jaoin itselleni 7 kortin pöydän. Aloin katsomaan kortteja ja hyvä kun en tuolilta pudonnut!! Kaikki kortit yksi toisensa perään vastasivat minulle tähän kysymykseen. Ja arvatkaas mikä kirsikka siellä kakun päällä odotti? Seitsemäs eli viimeinen kortti oli

Serena

"Olen runsauden ja yltäkylläisyyden enkeli.

Jumala pitää huolen siitä, että saat tarvitsemasi taloudellisen tuen.

Pysy luottavaisena."

 

Olipa lopetus tuolle pöydälle!

Halusin tehdä vielä toisen pöydän ja nyt kysyin, että onko minun tarkoitus alkaa parantamaan ja hoitamaan ihmisiä, tarkensin vielä että minua kiinnostaa nimenomaan energiatason hoitaminen ja parannus eikä niinkään hoitaminen koululääketieteen parissa. Tarkensin vielä sitä, että vaikka olenkin nyt kauppiaana omassa kaupassani ja pidän siitä, niin todelliset sisäiset tavoitteeni ovat parantamisessa ja ihmisten auttamisessa (tämän ajattelu on asia, joka todella saa sydämeni laulamaan!), ja siksi odotan kovasti muutaman viikon päästä alkavaa Intuitiivisen parantajan koulutusta! Ja jälleen sama juttu, kaikki pöytääni valikoidut 6 korttia vastasi minulle juuri tähän kysymykseen! Kaksi kaikkein osuvinta olivat

Maia

"Uusien asioiden opiskeleminen vie sinua lähemmäksi elämäntehtävääsi

ja edistää henkilökohtaista kasvuasi.

Enkelit ohjaavat ja auttavat sinua tällä tiellä."

Patience

"On aika oppia lisää ja koota uutta tietoa.

Nauti opinnoistasi, sillä pian tulet soveltamaan tietojasi käytäntöön."

Wouuu!!! Sainko juuri ne vastaukset, joiden suhteen kysyinkin?! Ja vielä ihanat, toivotut vastaukset! Kiitos Kiitos Kiitos!!

Kuopus-neitimme oli tässä vaiheessa liittynyt seuraani ja oli kovin kovin kiinnostunut korteista. Kysyin, että haluaako hänkin nostaa kortin. "Joo", kuului tutin takaa. Niinpä leviitn kortit viuhkaksi ja annoin hänen nostaa yhden kortin. Ja arvatkaas, minkä hän nosti? Hih!

Serafina

"Olen perheiden suojelusenkeli.

Onnellinen muutos tai perheenlisöys on tulossa perhepiiriisi."

Ei ole totta! Kyllä mä jo ajattelin, että miten nämä nyt näin osuvatkin! Ajatelkaas nyt, miten monta muuta korttia pikkuneidille olisi voinut osua! Olisi voinut tulla kortti, jossa puhutaan koulutuksesta tai parisuhteesta tai vaikka liikuntaharrastuksen aloittamisesta, mutta eipä enkelit sellaista korttia voineet pikkuiselle antaa. Tuollaisen antoivat ja minusta se oli sopivista sopivin! (Vaikka eihän sitä multa kysytäkään, vaan enkeleiltä!)

Mun pitää vielä kertoa, mitä tapahtui eilen. Jälleen yksi mun ystäväni laittoi mulle Facebookissa viestin. Hän kertoi, että hänellä oli nyt yksi tärkeä asia päätettävänä omassa elämässään ja koska hänellä oli siitä vähän ristiriitaiset fiilikset, niin hän kaipasi vähän apua. Hän kertoi, että hänellä oli tullut vahva fiilis, että pitää kysyä multa. Hassua, nytkö minä alan jo saamaan tällaisia pyyntöjä! Imartelevaa ja samaan aikaan aika jännittävää. Tunsin olevani ikäänkuin uuden haasteen edessä, mutta samaan aikaan tunsin vahvasti, että ei tämäkään haaste ollut mikä tahansa sattumapallo. Luulen, että tämä oli minulle juuri oikeaan aikaan heitetty haastepallo, antamaan se tarvittava rohkaisu ja potku persauksille, "eteenpäin nainen!" Halusin keskittyä haasteeseeni kunnolla, mutta lapset meuhkasivat selkäni takana ja tilanne oli kaukana keskittymisestä. Niinpä lupasin palata asiaan heti kun saan lapset nukkumaan. Ja kun sitten laitoimme lapsia nukkumaan, katsahdin ulos ja näin että ulkona oli ihana alkava auringon lasku ja todella nätti ilma. Mulle tuli hyvin vahva tunne, "mun on päästävä ulos pienelle lenkille!" En harrasta mitään lenkkejä, tai ainakaan en ole pitkään aikaan sellaisia harrastanut, mutta nyt tuli lähes pakottava tarve! Kun lapset oli sängyssä, ilmoitin lähteväni pienelle pyrähdykselle. Päätin ottaa polkupyörän ja kohta jo mennä viiletin ihanassa leppeässä illassa pitkin katuja ja ihailin upeaa punertavaa iltataivasta, kello oli jotain kymmenen maissa. Otin yhteyttä taivasväkeen melkein heti, se oli jotenkin luonnollista siinä pyörän vauhdissa. Hoidin siinä yhtä toista asiaa pyöräillessäni ja sitten kun olin hetken ajellut, pyysin että enkelit näyttäisivät mulle jonkun rauhallisen penkin tai paikan, jonne voisin pysähtyä. Ajoin hetken ja näin parikin penkkiä, mutta ne eivät olleet oikean tuntuisia. Kunnes sitten näin ison nurmialueen laidalla vanhan ison kuusen, jonka oksien alle joku oli kantanut penkin puistosta. Täydellistä, ajattelin ja painelin penkille. Istuin, suljin silmät ja hengittelin syvähengitykset. Ja sitten esitin asiani, tai oikeastaan ystäväni asian ja pyysin saada viestiä välitettäväksi ystävälleni hänen enkeleiltään ja/tai oppailtaan. Sitten olin, hengittelin silmät kiinni. Ja sitten tuntui, että alkoi asiaa tulemaan. Yritin muistaa edes pääkohdat ja tietysti siinä käy näin aloittelijalla ainakin muutaman kerran mielessä sekin, että onko tämä nyt ihan todellistakaan, ja kaiken maailman epäilykset. Tein kuitenkin homman loppuu ja kun tuntui, ettei enää tule mitään, kiitin kauniisti. Pyöräilin kotiin, aurinko oli juuri painunut mailleen niin, että kesäillan paras leppeyskin alkoi olla tipotiessään. Kotona vastasin ystävälle Facebookin viestillä ja kyllä siinä kävi ilmi sellainenkin hassu juttu, että osui vähän kohdilleen sen mun saama viesti. Ihanaa. Tuntuu vain yksinkertaisen hyvälle saada auttaa ihmisiä sen minkä voin ja pystyn. Minähän olen siinä vain avun välittäjä tavallaan, mutta se rooli riittää minulle.

Tämän kaiken jälkeen jäin vain miettimään sitä, että kuinka tarkoituksenmukaiselta ja järjestetyltä tuokin koko tapahtuma tuntui.

Päätinkin tässä vielä nostaa illan viimeisen kortin enkelikorttipakastani. Pyysin enkeleiltä viestiä tähän asiaan, mistä juuri kirjoitin, eli tähän yritykseeni kanavoida viestiä eilen ystävälleni. Sain kortin:

Adriana

"Minä autan sinua löytämään vastaukset rukouksiisi.

Seuraa polkua, jolle opastan sinua intuitiosi, ajatustesi ja uniesi kautta."

Näinpä.

Olympialaisten avajaiset ne täällä jatkuu ja tulisoihtu lähestyy venekyydillä kohti stadionia. Tällä hetkellä joku nainen esittää laulua, joka ainakin suomeksi on ihan mun lempivirsi! "Oi Herra luoksein jää, jo ilta tullut on..." Olen kuunnellut tätä enimmäkseen PMMP:n laulamana Tilkkutäkki-levyllä ja se on niin upea, että ihokarvat nousee pystyyn! Käykääs nyt kaikki Spotifyssa tai vastaavassa kuuntelemassa, jos ette tiedä "tapausta".

Se Feng Shuin palauttava siivouskin me sitten tehtiin ja kyllä vain tuli heti parempi olo. Imuroin, pesin lattioita, pyyhin rätti kädessä mikä tielle osui ja lopuksi aloin vielä käymään läpi lipaston laatikoita, tyhjentelin sieltä roskiin kaikkea turhaa. Viimeisenä puhteena siivosin vielä kirjahyllyn. Mulla on paljon kirjoja (koska rakasstan niitä!) ja kirjahylly on ollut saman epä-Feng Shuin vallassa jo tovin. Nyt lajittelin kaiken uudelleen, pyyhin hyllyjä ja siinäpä tuli sitten pääkoppakin järjestettyä samalla. Mä kuulun näihin ihmisiin, jotka siivoamalla ympäristönsä siivoavat samalla itsensä. Sillä tavalla siivoaminen on terapeuttista (ja samalla tavalla kolmen pienen sekoittavan lapsen kanssa asuminen on hieman epäterapeuttista...).

Huomenna vielä viikon viimeinen työpäivä! Nyt on jo hyvä mieli, kun ikävä kesäflunssa on parantumassa. Olin kaksi päivää niin super-väsynyt, että olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä. Mulla olikin koko ajan lämpöilyä, että luulen olon johtuneen siitä. Mutta oli jännä huomata, miten alamaihin se pelkkä väsymys mut veti. Olin tosi negatiivinen jotenkin... en osaa selittää. Kaikki tuntui niin raskaalta, että lähinnä otti kaikki päähän ja olin varmaan super-pessimistinen kaiken suhteen, kaikki tuntui menevän päin seiniä. Ja nyt on taas ilo huomata, kuinka pieni olon kohennus vaikuttaa tuonne korvien väliin heti. Parempaa kohti!

Olympiatuli-meditaatio

(Lue postaukseni tästä olympialaisiin liittyvästä merkityksestä pari viestiä taaksepäin.)

Tein tänään itse tuon olympiatuleen liittyvän "meditaation" ja se oli ihana kokemus! Olin töissä ja tein sen hyvin nopeasti, ehkä noin 5 minuuttia meni siihen. Aloin jo toivoa, että olisin jossain muualla ja voisin nauttia energiasta pidempäänkin. Saatoin tuntea hyvin voimakkan energian, joka liittyi paljon varmasti juuri siihen, että niin moni sielu ympäri maapallon on liittynyt tuohon samaan energiaan. Energia oli lämmintä, sykkivää, ihanaa. Näin se suljetuissa silmissäni, kuin sykkivänä kukkana, joka hengittää sisään ja ulos. Voimallista, voimallista.

Ja tänään...


          on pakko


                    katsoa
                            
 
                              ne avajaiset,


                                        ja olympiatulen sytytys.


Siis minun on pakko.
Tahdon aistia kaiken reaaliaikaisesti. Valon ja Rakkauden leviämisen läpi ihmissydänten, planeettamme kautta koko galaksiin ja Universumiin.
Tämä on tärkeä hetki.

Kunpa kaikki ymmärtäisivät mikä voima näillä näkymättömillä asioilla on. Vaikka emme näe niitä  silmin, kuule korvin, tunne ihollamme, haista nenällämme, maista kielellämme... se ei tarkoita etteikö sitä ole olemassa. Aistimme vain ovat riittämättömät juuri nyt. En tiedä mikä on se aisti, jolla aistin energian ja voiman äskeisen lyhyen meditaation aikana. Sydämeni tunsi sen, henkeni ja sieluni tunsi sen.

Vain tehkää se.

Maailman ihanin tyttö

Entä, jos katsoisit minua

aivan hiljaa, keskittyen.

Näkisitkö minut arkesi seasta?

Näkisitkö sen, mitä en sano?

Näkisitkö sävyjä siitä, mitä haluan olla?

Tartu niihin, älä usko siihen,

millainen luulet minun olevan.

Tarvitsen siipeni.

Unelmat värjäävät minut sisältä.

Katso minua lempeästi

ja auta tulemaan niiden kaltaisiksi.

Usko puolestani silloin,

kun maailmani on samea ja raskas.

Tahdon että olemassaoloni

tekee sinut onnelliseksi.

Sinun ilosi keventää minua.

(Teksti kirjasta "Maailman ihanin tyttö")

Tärkeät Olympialaiset

Luin juuri eilen Diana Cooperin kirjaa "2012 ja sen jälkeen" ja siellä oli kokonainen kappale omistettu Lontoon olympialaisille ja niiden merkitykselle tähän kaikkeen suurene kuvioon. Ja nyt törmäsin tähän tekstiin netissä. Laitan jakoon ja toivon, että moni liittyy mukaan!! Toivottavasti tiedätte, mikä voima on sillä että ryhmä ihmisiä keskittyy saman asian puolesta, ja koska energitasolla ei tunneta aikaa eikä paikkaa, ei haittaa vaikka tekisimme tämän eri aikaan. Vain tehkää se <3

Ei ole sattuma että olympialaiset ovat juuri tänä vuonna Englannissa.
Englannin Glastonbury on planeettamme sydänchakra, planeettamme on tämän Galaksin sydänchakra, ja Galaksimme on tämän Universumin sydänchakra. Ja nyt on aika avata ja aktivoida sydänchakramme, niin omamme kuin planeettammekin.

... Minulle näytettiin kuinka avajaistilaisuudessa olympiatulen syttyessä siitä lähtee voimakas valo yhdistyen ensin Äitimaan sydämeen, ja sitten leviten kaikkialle koko ihmiskuntaan ja planeettamme ympärille, ja sieltä edelleen Galaksiimme ja koko Universumiin.

Ylösnousseet Mestarit ja Henkinen Hierarkia ovat pyytäneet että mahdollisimman moni visualisoisi ja aikoisi tämän tapahtuvan, ja niin tämän vaikutus moninkertaistuisi.

Avajaisissa Kosmiseen Kristalliseen Valoon yhdistynyt olympiasoihtu tuodaan areenalle ja se sytyttää olympiatulen. Visualisoi, että Olympiatulen syttyessä voimakas Valon, Rauhan ja Rakkauden aalto laajenee planeettamme sydämeen, kaikkiin läsnäolijoihin ja avajaistilaisuuden katselijoihin (arviolta 4 biljoonaa katselijaa), Kristustietoisuuskehään planeettamme ympärillä, ja sieltä edelleen koko Galaksiimme ja Universumiimme.
Kunkin katselijan myötä Rauha ja Rakkaus laajenee heidän kotipaikoilleen.
Näe ja visualisoi kuinka Rakkauden voima vahvistuu, ihmiset paranevat, he antavat anteeksi vääryydet, antavat sydämensä aueta ja säteilevät iloa ja rakkautta.
Visualisoi voimakkaan Valon, Rauhan ja Rakkauden aallon leviävän koko ihmiskuntaan sekä koko planeetallemme niin eläin-, kasvi- kuin mineraalikuntaankin, ja planeetaltamme edelleen koko Galaksiimme ja Universumiin.

Tämän visualisoinnin voi tehdä jo ennen avajaisia, jos et pysty niitä katsomaan, aikomushan on tärkein.

Me teemme tämän muutoksen, nyt on toiminnan aika, ja ajatuksillamme me luomme uuden valoisamman Rauhan ja Rakkauden maailman.

Laita tätä viestiä eteenpäin mahdollisimman monelle ja mahdollisimman montaa tietä.

Snatam Kaur

"Sydämessäni minä hyväksyn täydellisen olemukseni.

Minä hyväksyn, että ilo jota tavoittelen on jo elämässäni.
Minä hyväksyn, että rakkaus jota olen rukoillut on jo minussa.
Minä hyväksyn, että rauha jota olen pyytänyt on jo todellisuudessani.
Minä hyväksyn, että runsaus jota olen etsinyt täyttää jo elämäni.
Totuudessani minä hyväksyn täydellisen olemukseni.
Minä otan vastuun omista luomuksistani,
ja kaikista elämässäni olevista asioista.
Minä tunnustan Hengen voiman joka on minussa,
ja tiedän että kaikki on niin kuin pitääkin.


Viisaudessani minä hyväksyn täydellisen olemukseni.
Olen itse tarkoin valinnut oppituntini,
ja nyt kuljen niiden läpi ne täydellisesti kokien.
Minun polkuni vie minut pyhälle matkalle, jolla on jumalainen tarkoitus.
Minun kokemukseni tulevat osaksi Kaikkea Mikä On.


Tietämyksessäni minä hyväksyn täydellisen olemukseni.
Tässä hetkessä minä istun kultaisella tuolillani,
ja tiedän että Minä Olen valonenkeli.
Minä katson kultaista tarjotinta - Hengen lahjaa -
ja tiedän että kaikki haluni on jo täytetty.


Rakkaudessa itseäni kohtaan minä hyväksyn täydellisen olemukseni.
Minä en tuomitse itseäni tai anna itselleni taakkoja kannettavaksi.
Minä hyväksyn sen, että kaikki menneisyydessäni oli annettu rakkaudessa.
Minä hyväksyn sen, että kaikki tässä hetkessä tulee rakkaudesta.
Minä hyväksyn sen, että kaikki tulevaisuudessani on tulosta suuremmasta rakkaudesta.


Olemuksessani minä hyväksyn täydellisyyteni.
Ja niin se on."

Enkelit ympärillämme (kanavointi)

Kanavoinut Ruth Ryden
Joulukuun 2009 uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
"Kyllä, niitä on. Kaikenlaisia enkeleitä, Luojan eri tehtävissä, enkeleitä jotka asuvat eri ulottuvuuksissa ja enkeleitä jotka ovat jokaisen henkisielun kanssa, kun se kulkee aika-avaruuden läpi, edestakaisin tutkiessaan ainetta monissa eri tilanteissa.

Yrittäessään saada tolkkua siitä myllerryksestä, missä maailma on, ihmiset ovat kääntyneet ulospäin kohti televisiota, mediaa, internetiä ja sanomalehtikolumnisteja ja hämmentyneet niiden ajattelutavasta, jotka sivuuttavat täysin universaalit lait hyödyttääkseen omaa ajatteluegoaan ja fyysisiä tarpeitaan. Monet
johtajat - sekä hallinnolliset että uskonnolliset - yrittävät vaikuttaa seuraajiinsa omilla ajatuksillaan, teorioillaan ja kuvalla itsestään parempana olentona.

Useimmat ihmiset huomaavat elämänsä olevan sellaisessa sotkussa, että he yrittävät löytää seurattavakseen jonkin paremman olennon - kenen tahansa - jolle he voivat antaa kuuliaisuutensa ja tuntea sitoutuvansa pätevään syyhyn elää. Jalkapallo- tai baseball-sankari, elokuvatähti - kuka tahansa sellainen kelpaa, joka vangitsee
tunteet ja unelmat olla jotain enemmän. Ne jotka etsivät korkeampaa syytä elämiseen, ihmettelevät, miksi ihmiset ovat lakanneet ihailemasta niitä ajattelun jättiläisiä, jotka antavat paljon viisautta ja luovuutta ihmisille, sillä tässä
ajassa on tapahtunut tiedon ja totuuden etsinnän räjähdys.

Mitä on tämän kaiken hämmennyksen taustalla? Pelko tietysti. Pelko elintavan romahduksesta. Maailmassa on vain muutama pieni maa, jonka väestö todella arvostaa hallitustaan ja niitä miehiä ja naisia, jotka tekevät päätöksiä sen elämäntyylistä. Jokainen ihminen näkee tietysti aina joka kysymyksen omasta henkilökohtaisesta
näkökulmastaan. Toivottavasti yksilön saavuttaessa jonkinlaisen kypsyyspisteen, hän etsii toisia näkökulmia ja toista viisautta, mitä on saavutettu vuosikymmenten oppimisesta ja etsimisestä. Silloin kun mikä tahansa ajatus tai asenne kirjoitetaan kiveen ja kieltäydytään kuuntelemasta tai harkitsemasta mitään muuta käsitystä, tuo ihminen ei löydä sisäistä rauhaa tai sitä viisautta, mitä hän tuli tähän maailmaan etsimään.

Miten tämä kaikki liittyy enkeleihin? Paljonkin itse asiassa. Sen sijaan että näette enkelit mielessänne kauniina nuorina naisina, joilla on seitinohuet siivet ja vaaleat hiukset, tai niinä kauniina kuvina, joita ihmiskunta on liittänyt
näihin henkiolentoihin, avatkaa mielenne sille tosiasialle, että ne OVAT henkiolentoja - olentoja ilman muotoa, jotka nähdään ylemmissä ulottuvuuksissa loistavina valonsäteinä. Niiden kommunikointi keskenään ja kaikenlaisten henkielämänmuotojen kanssa lähtee valo- ja äänitaajuuksina sellaisiksi ajatuskuviksi, joita
vastaanottajat ehkä ymmärtävät. Tämä pätee sekä henkiolentoihin että aineellisiin olentoihin. Se mitä kommunikoidaan toiselle enkelille tai mustalle miehelle savimajassa Afrikassa, tulee läpi yhtä selvänä.

Näiden Luojan taivaallisten viestintuojien määrä ylittää ymmärryksen. Ne täyttävät kartoittamattomat alueet kaikin kuviteltavissa olevin tavoin ja työskentelevät luomakunnan ja jokaisen tietoisen ja ei-tietoisen olennon kanssa, mikä on luotu, kaikissa maailmankaikkeuksissa. Ne täyttävät tilan jokaisen teidän ympärillä riippumatta siitä,
missä olette tai mitä teette. (Onko se nolostuttava ajatus?)

Teille on opetettu, että jokaiselle yksilölle on nimitetty erityisenkeleitä, joista jokainen suorittaa erityisvelvollisuuksia. Se on totta, mutta liittyen teidän "velvollisuuksiinne". Enkeleitä on monia muita ja he tuovat
informaatiota ja ehdotuksia, jotka liittyvät elämäänne ja mahdollisuuksiin, jotka muuttuvat jatkuvasti, kun ihmiset kompuroivat väärän informaation suossa, jatkuvissa pimeiden voimien houkutuksissa, nurinkurisissa ihmissuhteissa, syyllisyydessä, huonoissa asenteissa - ja vaikka missä! Tämän kaiken keskellä enkelit yrittävät
kovasti saattaa kaiken järkeväksi ja ymmärrettäväksi todellisuudeksi teille. Silloin kun oikein haastavan ongelman hetkellä syntyy selkeä ja terävä idea tai tilanne selkenee, enkeli pääsee läpi, kun mielenne pysähtyi, kun
mitään ratkaisua ei näyttänyt olevan.

Tätä yritämme auttaa teitä ymmärtämään. On ratkaisuja - on tie ulos jokaisesta ihmisen vaikeudesta. Vanha sanonta "ei mitään uutta auringon alla" tuotiin ihmisen ajatteluun totuutensa vuoksi. Ihmiset ovat kestäneet samoja ongelmia uudestaan ja uudestaan, kunnes ratkaisut viimein kuullaan ja toteutetaan. Ei ole mitään
uusia ongelmia - ainoastaan valtavasti uusia tapoja kokea niitä. Vastaukset ovat noissa kauniissa enkeliolennoissa, jotka leijuvat ympärillänne. He odottavat levottomana sitä hetkeä, jolloin mielenne lepää vähän aikaa ja kuuntelee niitä ajatuksia, joita ne laittavat mieleenne ratkaisemaan ja selkeyttämään niitä kysymyksiä, jotka estävät teitä nauttimasta elämästä rakkaidenne kanssa.

Teille on myös opetettu, ettei mikään teko, tunne tai ajatus, koskaan huku aikakirjoista. Kaikki mitä tehdään, tunnetaan ja ajatellaan, tallennetaan taajuuksiin koko luomistodellisuudessa, mikä vain jatkuu ikuisesti. Tästä syystä selvänäköinen voi katsoa jonkun menneisyyteen suuremmitta vaikeuksitta - hänellä on kyky päästä menneisiin tapahtumiin ja tunteisiin niissä taajuuksissa, joita kannatte mukananne koko ajan. Sitä kutsutaan muistiksi. Silloinkin kun keho kuolee, nuo muistot pysyvät ikuisuuden sen henkiolennon kanssa, joka olette
(sielu). Kun ajattelette asiaa tällä tavalla, mitä muistoja oikeasti haluatte pitää?

Enkelinne työskentelevät kanssanne sen perusteella, kuka olette nyt, mitä olette olleet aiemmissa elämissä, mitä olette tehneet, mitä olette oppineet ja miten käytätte kaikkea tätä onnistuaksenne saavuttamaan ne tavoitteet, joista päätitte ennen tähän elämään tulemista.

Hyvin monet ihmiset tuntevat, ettei heitä yksinkertaisesti ymmärretä, ja he kärsivät sisäisesti koko ajan, koska he tuntevat olevansa epäharmoniassa ympärillään olevien ihmisten tai sen maailman kanssa, joka näyttää täysin
vieraalta heidän tunteilleen ja ymmärrykselleen todellisuudesta. On totta, että monet teistä ovat hypänneet melko nopeasti yhdestä aineellisesta muodosta toiseen, ilman riittävää aikaa sopeutua, ja tunnette olevanne väärässä paikassa. Tämä ei merkitse sitä, että olette "vaihdokas", kuten niitä kutsutaan, vaan pelkästään sitä, että te
ette ole hyväksyneet tätä elämäntapaa. Enkelinne tunnistavat tämän ja tekevät kovasti työtä auttaakseen pettyneitä ihmisiä selviytymään elämän vaikeuksista maan päällä.

Yksin? Miten voitte mahdollisesti ajatella olevanne yksin? Silloin kun eroatte toisista ihmisistä, joskus se johtuu siitä, että te ette pysty selvittämään erimielisyyksiä, päästämään irti syyllisyydestä tai lievittämään sitä
epäluottamuksen tai katkeruuden tunnetta, mikä on sydämessä ja mielessä. Sitten yksin oleminen voi olla hyvin tuskallista, koska ei ole ketään, jolla voitte uskoutua tai jonka kanssa jakaa tunteenne. (Lemmikit ovat upeita kuuntelijoita!) Ihmiset voivat elää yksin onnistuneesti, kun he ovat rauhassa itsensä kanssa ja he ovat
ratkaisseet kaikki vanhat tunnetraumat. On paljon rauhaa, silloin kun ajattelee hiljaisessa ilmapiirissä, saa keskeytymättömiä aikajaksoja meditoimiseen ja kommunikoimiseen äärettömyyden ja korkeamman itsen kanssa. On aika luoda - joko ideoita tai fyysisiä luomuksia - mikä täyttää tuon sisäisen tarpeen luoda ja on aika nauttia
tuosta siunatusta ikuisesta lahjasta. Kummassakin tapauksessa teitä ympäröivät enkelinne.

Ihmisillä on taipumusta sivuuttaa kaikki ne pikkuihmeet, joita enkelit tekevät heille joka päivä - ne menevät heiltä ohi yhteensattumina. Aivan ilmeinen ihme - tyhjä parkkipaikka täydellä parkkialueella - otetaan tavallisesti
itsestäänselvyytenä. Ihmistä joka tuo takaisin laukkunne tai lomapakkonne, jonka juuri pudotitte tai unohditte, yllyttävät tekemään niin teidän ja tuon toisen oma enkeli. Se tärkeä puhelu joka soi juuri ennen, kuin lähdette kotoa, tai vasta sitten kun palaatte kotiin, ei ole aina vain yhteensattumaa - tuo henkilö toisessa päässä on
saanut pikkutönäisyn soittaa oikeaan aikaan. Jos todella ajattelette päiväänne, jokaista päiväänne, alatte tunnistaa monia pikkuasioita, joita enkelit tekevät tehdäkseen elämästänne helpompaa ja nautittavampaa. Teitä autetaan ja suojellaan, silloin kun pyydätte sitä tai kun tarvitsette apua ettekä voi sitä pyytää. Olette kuulleet tämän kaiken aiemmin - olette sitten kuunnelleet tai ette. Enkelit tekevät kuitenkin paljon enemmän.

Enkelit yhdistelevät elämiänne. He tuovat taitoja ja lahjoja, jotka teillä on aina ollut - he tuovat muistiin sen, mitä olette oppineet aiemmissa elämissä, jos nuo muistot ovat tärkeitä sille, mitä yritätte saada aikaan tässä elämässä ja jos niitä tarvitaan vain tiettyinä aikoina! Ajatelkaa niitä monia kertoja, jolloin yhtäkkiä näytätte tyhjästä tietävän, mitä tehdä hätätilanteessa tai jolloin kokeillessanne jotain uutta se tuntuu hyvin tutulta ja luonnolliselta. Enkelinne ovat juuri kytkeneet teidät muistikuviin toisilta kerroilta ja teette sitä, mikä tuntuu hyvin luonnolliselle. Monet vanhat ihmiset jotka tarvitsevat jotain luovaa tekemistä, kokeilevat taidetunteja ja yhtäkkiä
huomaavat tekevänsä taideteoksia, jotka vaikuttavat ammattilaisen tekemiltä.

Enkelit yhdistävät ne tekijät elämässänne, joiden on kohdattava jostain syystä. Ihmiset, tapahtumat, olosuhteet - kaikessa näyttää olevan tolkkua, kun tulette päätöksentekokohtaan tai teette merkittäviä muutoksia. Silloin kun olette kurssissa, tarvitsemanne työpaikka ilmestyy yhtäkkiä, asunto joka näytti olevan yli varojenne, tulee yhtäkkiä varallisuustasollenne, tutustutte yhtäkkiä ihmiseen, jonka tarvitsitte esittelemään teidät oikeille ihmisille. Tätä kutsutaan synkronismiksi.
Mikä on salaisuutena siihen, että saa kaiken tämän huomion ja avun? Vain hyväksykää se todellisuus, että enkeleitä on, pyytäkää apua tarvittaessa ja avatkaa mielenne ja sydämenne parhaille käytettävissä oleville tukijoille. Kertokaa näille rakastaville henkiolennoille hyvin selvästi, että otatte vastaan niiden rakkauden ja avun sillä tasolla, kuin he ajattelevat sitä tarvittavan - koko ajan. Silloin kun on jokin erityistarve, kiinnittäkää niiden
huomio siihen ja yllätytte nopeista tuloksista! Voitte myös kutsua niitä, miksi tahansa haluatte - pyhimyksiksi, opettajiksi, oppaiksi, miksi tahansa. Korkeammat voimat jotka hallitsevat kosmosta, auttavat teitä. Piste. Kunnioitamme tarvettanne luoda inhimillisiä kuvia ja niihin liittyviä nimiä ja vastaamme, kun apu tunnistetaan, hyväksytään ja kun sitä pyydetään. Se on sääntö.

Hyvinvointia etsimässä

Heippa sateisesta heinäkuun iltapäivästä!
Täällä mennä porskutellaan eteenpäin, pientä flunssaa mukana kannellen.

Olen viime päivinä miettinyt sitä, että millainen polku tästä luomukaupasta ja kaikkeen siihen liittyvästä on itselleni muotoutumassa. Luulen, että joskus aikaa hiukan eteenpäin katselen tätä hetkeä elämässäni taaksepäin ja näen paljon selvemmin, miten kaikki tapahtui. Alan pikkuhiljaa nimittäin tuntemaan luissani ja ytimissäni sen, miten tämä luomukauppiaana toimimineen minuun itseeni ja hyvinvointiini vaikuttaa, näen miten se on vaikuttanut tähän mennessä ja miten se tulee vain voimistumaan. Näen olevani polulla kohti todellista hyvinvointia ja näen mikä merkitys tällä nykyisellä ammatillani on sen suhteen. Yritetäänpä selittää hiukan.

Tämän vuoden alkupuoliskolla olin hyvin eksyksissä oman hyvinvointini kanssa ja tämä tilanne on ollut päällä jo vuosia (on edelleen aika vahvasti, mutta paremmalla polulla jo ollaan). Välillä olen yrittänyt sohia johonkin suuntaan, mutta ns. vaikutukset ovat jääneet hyvin lyhytaikaisiksi.
Sitten tuli helmikuu ja ajatus luomukaupan perustamisesta. Jos olen sanonut sen ennenkin, niin sanon sen taas: Ajatus tuli todella ihan tyhjästä! Luulen, että minut tuntevien ihmisten reaktio on ollut vähän sama kuin viime vuosituhannen puolella heidän kuultuaan, että olen lähtenyt opiskelemaan sairaaanhoitajaksi: "Mitä?! SINÄ vai?!" (Kaikki tuttavani tiesivät kuinka sairaala-, veri- ja oksennuskammoinen olin!) Nyt luomukauppiaaksi, "Mitä?! SINÄ vai?!" Myönnetään, että minussa ei ollut ennen tätä uraani paljonkaan tarttumapintaa mihinkään sellaiseen, että minusta olisi voinut ennustaa tulevan luomukauppias. Ensinnäkään, en tiennyt juuri mitään luomusta enkä muustakaan siihen läheisesti liittyvästä, maailma oli minulle siltä osin hyvin vieras. Mutta minua ajettiin tähän suuntaan, johdatettiin, vedettiin, työnnettiin... Tultiin suurinpiirtein kotiovelta hakemaan! Miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Enkä usko sen edelleenkään olleen ihan sattumaa, vaan tällä kaikella on minun omalla polullani tärkeä merkitys.

Ja nyt, kun olen ollut luomukaupassani töissä muutaman kuukauden, olen oppinut valtavasti ja kaiken aikaa saan kuulla asiakkailta erilaisia tarinoita siitä, miten heidän hyvinvointinsa on lisääntynyt tai vähentynyt sen mukaan, mitä he ovat suuhunsa laittaneet. Kuulen tarinoita sairastumisista ja parantumisista, kuulen kirjasuosituksia, kuulen jatkuvasti kaikkea sellaista mikä vahvistaa käsitystäni siitä, että sillä mitä laitamme suuhumme, on todellakin mieletön vaikutus hyvinvointiimme. Ja jotenkin luulen, että tämä on se viesti, joka minun henkilökohtaisesti on pitänyt kuulla! Nyt olen lukenut kirjoja, joita minulle on suositeltu, tutkinut asioita ja ilmiöitä. Luin juuri Noora Shinglerin kirjan "Marjoja ja maskaraa", joka jotenkin viimeistään avasi silmäni ymmärtämään, mitä kaikkea sitä ruoan mukana tulee suuhunsa laitettua. Tajusin, miten paljon kemikaaleja ja jopa myrkkyjä laitamme kehoomme ruoan ja kosmetiikan mukana. Olen alkanut hiljalleen tajuamaan, miten tämä kaikki hyvinvointiimme vaikuttaa, tai pitäiskö sanoa pahoinvointiimme. Ja vaikka ei puhuttaisi kemikaaleista ja myrkyistä, niin se kaikki ruoka jota syömme, ei todellakaan tee meille aina hyvää. Voidaan puhua myös ruoan ekologisuudesta ja eettisyydestä, siitä syömmeko "tehokasvattetua" nautaa, jolle roudataan lehmän luontaiseen ruokavalioon kuulumatonta soija- ja maissirehua toiselta puolelta maailmaa (kun ne ei tunnetusti kasva meillä Suomessa navetan takana), vai syömmekö tehokasvatettua broileria, jonka elämä kaikessa lyhyydessään syntymästä kaupan kylmätiskille on surullinen kuin mikä, tai juommeko tehomaitoa joka on prosessoitu kaikilla mahdollisilla tavoilla ja joka aiheuttaa meille monelle vatsavaivoja, johon sitten syömme kaiken maailman Activioita (lisää maitoa!). Jos meidän vatsaa kaiken aikaa turvottaa ja on epämukava olo, ja tähän kaikkeen katsomme tarvitsevamme taas omia vatsaa hoitavia tuotteita, niin pitäisikö meidän sen sijaan pysähtyä miettimään, että mitä sellaista laitamme sinne vatsaamme joka saa sen voimaan niin huonosti?
No, olen siis lukenut kirjan ja paljon muutakin, ja nyt yhtäkkiä tuntuu, että meidän perheen kauppakassi on menossa ihan uusiksi. Itse olen lakannut juomasta maitoa, huolimatta siitä että meitä Pohjolan ihmisiä jatkuvasti aivopestään siihen ajatukseen, että me aikuisetkin tarvitsemme maitoa, tai luumme katkeavat ja hampaat tippuvat suusta (oikeasti, maito on poikasten juomaa ja suurimmassa osassa maailmaa aikuiset eivät edes siedä maitoa, mutta evoluution tuloksena täällä Pohjolassa osa aikuisista sietää ja ne loput on leimattu vaivaisiksi laktoosi-intolerantikoiksi, joiden pitää syödä apteekista ostettavia lääkkeitä voidakseen nauttia tuota meille niin elintärkeää maitoa... Kalsiumia ja D-vitamiinia saa muualtakin, kuin maidosta!) No, tämähän alkaa menemään saarnan puolelle! Koska meillä kotona on pieniä lapsia, joiden kasvulle maito vielä sopii ja on tarkoitettu, ostamme kyllä edellen  maitoa, mutta luomumaitoa. Olkoonkin sitten kalliimpaa kuin tavallinen tehomaito, mutta se on valintamme kuitenkin. Tehotuotettua broileria en suostu enää ostamaan, joten jos sitä meille eksyy niin ei ainakaan minun toimesta. Lihaa saan luomuna omasta kaupasta, onneksi. Sokerimehut ja muut lisäainepommit jäävät kauppaan ja lapset saavat opetella juomaan jotain muuta. Ei enää kemikaaleja, antibioottijäämiä ja lisäaineita, vaan kunnollista puhdasta ruokaa!

Sekin on jännä, miten tämän luomukauppailun myötä myös kosmetiikkapussini sisältö on vaihtunut ihan kokonaan, vaikka olen ihan ehta entinen "Loreal-holisti". Ennen ostin kampaajalta hiustenpesuaineeni, naamarasvojen piti olla ei ihan halvimpia tököttejä vaan vähän laadukkaampaa kamaa, ja niin edelleen. Puoli vuotta sitten en olisi uskonut, että millä itseni nykyään hoidan: Luomukosmetiikalla. Pesen hiukseni luomushampoolla, naamani luomukasvo(pala)saippualla, kasvoille laitan rasvaksi kylmäpuristettua jojobaöljyä... ja kaikki tämä käy itselleni aivan hyvin! Ei enää turhia kemikaaleja ja myrkkyjä, ei enää kalliita brändejä, joka myy meille muka-yksilöllisiä tuotteita kun loppujen lopuksi kaikki eri pulloissa on samaa tavaraa. Meille myydään mielikuvia, on tyrnivoiteita, vitamiineja ja ties mitä, ja kuinka paljon näitä ihmeaineita sitten lopulta siinä lopputuotteessa on? Sen verran, että saadaan se nimi sinne purkin kylkeen? Tyrnivoiteeseenkin saadaan kivan tyrnimäinen väri todennäköisesti synteettisillä väriaineilla, ja näitä mielikuvia me sitten ostamme kalliilla rahalla. Oikeasti ihoni voi aivan täydellisen hyvin, vaikka sitä pestäänkin luomusaippualla ja rasvataan jojobaöljyllä. En voisi enää laittaa rahojani brändättyihin voiteisiin ja aineisiin.

Minun piti siis kirjoittaa siitä, miten tämän kaiken luomukauppailun myötä myös minussa itsessäni on tapahtunut valtava muutos, ja miten se kaikki on tapahtunut ikäänkuin puolihuomaamatta ja pikkuhiljaa. Vaikka oma ruokakassini muuttuu kokoajan puhtaampaan ja luomumpaan päin, en silti ole saanut tarvittavaa tolkkua omaan hyvinvointiini, siihen mitä ja missä määrin omaan suuhuni laitan. Yritän miettiä mitä syön, mutta lopulta kuitenkin syön mitä sattuu. Sitten olen tolkuttoman väsynyt ja elinvoima on kaikki jossain muualla. Ulkomuodostakin huomaa, että kaikki ei ole ihan kohdallaan, kiloja vain kertyy lisää ja lisää pikkuhiljaa. Ymmärrän, että aletaan olla pikkuhiljaa kynnyksellä, ja vilpittömästi uskon että olenkin. Tähän kaikkeen sisältyy itselleni varmasti jokin muukin oppiläksy kuin oma kehollinen hyvinvointi ja siksi kaiken tämän läpikäyminen on ollut minulle varmasti tärkeää. En jaksa hävetä sitä, että olen joutunut tähän tilanteeseen, kun tiedän että minun piti kokea tämä ymmärtääkseni ja oppiakseni jotain arvokasta itsestäni ja hyvinvoinnistani. Olen pyytänyt apua yläkerrasta siihen, että löytäisin niiden oikeiden asioiden äärelle sen oman hyvinvoinnin kannalta, ja tunnen sisäisesti että näin on käynyt/käymässä. Siksi uskon, että joskus katselen tätä aikaa taaksepäin, ehkä hiukan ihmetellen miten minulla kesti niin kauan tajuta jokin tietty asia. Mutta mitä sitten tuleman pitääkin, olen siihen valmis.

Ensimmäinen kanavointi

Hih hei. Ostin joskus sellaisen kirjan, jonka nimi oli jotakin "Opi kanavoimaan" tai siihen suuntaan. Luin sen ja aihe kiinnosti valtavasti. Jotenkin olen kuitenkin aina "tiennyt" että itselläni on yksi este kanavoinnissa ja se on uskon puute. En usko omiin kykyihini sen suhteen, vaikka toisaalta tiedän että meillä kaikilla on se kyky. Kyky kanavoida ei ole jotain erityistä, joka olisi annettu vain tietyille ihmisille, kun muut jäivät ilman. Mieli se rakentaa parhaat ja varmimmat esteet ja huutaa meille taustalla koko ajan, että "jos yrität, et kuitenkaan onnistu!" Minä siis pelkäsin, pelkäsin epäonnistumista. Viime aikoina asia on taas pyörinyt mielessä ja olen tehnyt töitä pelkoni kanssa.
Tänään juttelin yhden ystäväni kanssa, yritin antaa hänelle vähän taustatukea. Tämä tapahtui kirjoittamalla ja jotenkin kirjoittamisen jälkeen jäin miettimään, että mistäköhän tuo kaikki teksti tuli? Tuliko se minusta vai minun kauttani? Joskus on vain helppo kirjoittaa, ikäänkuin kaikki vain valuisi sormista näppäimille. Jäin miettimään, onko se omanlaistaan kanavointia. En osaa sanoa, mutta ehkä nämä pohdinnat olivat tarpeen ja minulle tarkoituksella tuotuja, koska se sai minut ylittämään sen pelon kynnyksen, mikä minulla on kanavoinnin suhteen ollut. Kaupassa oli rauhallinen hetki, tietokone oli auki edessäni ja niinpä suljin silmät, kerroin enkeleille toiveestani kanavoida heitä. Pyysin, että he puolestaan tekisivät kaikkensa, että yhteytemme olisi tarpeeksi vahva ja että kuulisin heidän viestinsä paremmin. Kerroin heille myös, mistä aiheesta haluaisin kanavoida (kauppani asiat).

Niinpä laitoin sormet näppäimille, yritin tyhjentää mieleni kaikesta ja olla ajattelematta yhtään mitään. Kun sana tuli mieleeni, kirjoitin sen ja odotin seuraavaa. Välillä tuli sana, välillä kolme sanaa kerralla mutta koska yritin olla ajattelematta mitään, hakematta mitään, minulla ei ollut kokonaisuudesta hirveän tarkkaa kuvaa ennen kuin luin tekstin jälkeenpäin kokonaisuudessaan. Kuten lukemassanikirjassakin neuvottiin, annoin aloitussanat valmiiksi (Rakas Jxxxx, kuten enkelitkin todennäköisesti aloittaisivat). Jälkeenpäin en muuttanut mitään, en sanaakaan enkä sanamuotoakaan. Muutaman välimerkin lisäsin, jotta teksti olisi helpompi lukea.

Joudun tekemään aikapaljon töitä pelkoni kanssa, että uskallan myös julkaista tämän. Kyllä, pelkään sitä että minulle nauretaan. En osaa sanoa miksi juuri tässä asiassa, kun muuten en niin välitä hyväksyykö joku elämänkatsomukseni ja enkelini, vai ei. Itselleni tämä kanavoinnin aloittaminen on herkkää, kuin lapsen ensiaskeleet ja kieli on ollut niin keskellä suuta, että tuntuisi pahalta joutua kuulemaan sen johdosta naureskelua. No, antaa sellaisten ajatusten olla. Haluan omalla esimerkilläni rohkaista muita kokeilemaan rohkeasti ja näkemään myös, että ensimmäisellä kerralla ei tarvitse saada kanavointia, jossa ratkaistaan koko maailman ongelmat ;)

Rakas J

huomaa että joillekin tulee vain hiljaista puhetta. Tuo tämä tieto itsellesi ja huomaa että heiltä ei mitään puutu. Olet joiltakin asteilta tukossa ja tarvitset vielä hiomista taidoissasi. Huomaa että mitä kaikkea olet jo saavuttanut, mitä kaikkea jo oppinut näkemään ja kuulemaan. Tiedämme että tahdot enemmän mutta pyydämme  sinua olemaan kärsivällinen. Tulet kyllä saavuttamaan kaiken minkä Luoja on kohdallesi ajatellut. Olisitko voinut sanoa jotain toisin xxxxlle? Hänen apunaan olet suuresti ja välitit viestiä meiltä. Onnittele itseäsi siitä ja näe tämä askeleena omalla polullasi kohti tulevaisuuden kykyjä. Huominen ei koskaan ole edessämme kuin valmiiksi piirretty lakana, vaan se levittäytyy eteemme kuin perhosen lento, valmiina hakemaan suuntansa kunkin hetken mukaan. Kiitos rakas J, että yrität hioa yhteistyötämme kalleimpaan mittaansa, kiitos myös siitä että vilpittömästi yrität auttaa muita ihmisiä ympärilläsi. Kaikki on oikein hyvin, älä huolehdi kauppasi asioista, kaikki menee aivan loistavasti, etkö ole jo sitä huomannut?

Ajatus

"Aitoa hengellisyyttä on vain se joka on rakkautta.

Ilman rakkautta hengellisyys vääristyy uskonnollisuudeksi,

joka parhaimmillaan on ymmärtämättömyyttä ja pahimmillaan julmuutta."

Ilon kautta

"Ilon kautta", sanottiin jossain kotimaisessa tv-sarjassa taannoin. (Se taisi itse asiassa olla Andre  Wickströmin W-tyyli, jossa aina lähdettiin tekemään olemassaolematonta talk showta "ilon kautta". Tämä pälkähti päähäni nyt yhtäkkiä tätä kirjoittaessani, vaikka edellisiltana pähkäilin hirveän pitkään, että mikä se tv-sarja oli, jossa aina sanottiin että 'ilon kautta', enkä vain muistanut vaikka kuinka pohdin.)

Itsellä on nyt sellainen fiilis, että mun elämässä ja tässä blogissa on viime aikoina ollut vähän turhan raskaita tunnelmia. Paljon puhetta kuolemasta. Epäsopua, tuomitsemista, kaksinaisuutta. Nyt riittää! Elämässä saisi olla pikkasen enemmän iloa ja nyt lähdetään kyllä taas hakemaan sitä asennetta, että ilon kautta mennään!

Enkeli-illassakin meitä muistutettiin siitä, että tämän kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Ilon energia on sitä kevyttä energiaa mitä enkelitkin edustaa ja niihin kevyempiin meidän kaikkien olisi hyvä pyrkiä. Enkelit haluavat meidän olevan iloisia, he haluavat että me riemuitsemme, täytämme sydämemme kiitollisuudella ja rakkaudella, että me hulluttelemme ja hömpsöttelemme. Sitä voi jokainen miettiä, jotain elämäsi hetkeä jolloin olit tosi iloinen, nauroit vaikka katketaksesi niin että vedet vain lensi silmistä. Eikö vain, että sellaisessa hetkessä ja sen jälkeen on todella kevyt olo? Ja vertaa sitä sitten siihen tunteeseen, mikä sinulla on kun mielesi on murheiden täyttämä, kun olet riidoissa jonkun kanssa tai kun itse olet vaikka tehnyt toiselle ihmiselle jotain ikävää, mitä kadut tai häpeät. Silloin olo on raskas, kuin kivireki olisi perässä, henkemme on painettu alas ahtaaseen maan rakoon. Olisi niin paljon mukavampaa elää siellä kevyessä energiassa ja siellä meidän olisi tarkoitus elääkin. Siis iloa elämään, ja turha vakavuus romukoppaan!

Viimeksi enkeli-illassa tämä asia tuli esiin siitä, kun joku lohkaisi rehevän vitsin liittyen johonkin tilanteeseen tai aiheeseen, jota siellä silloin kävimme läpi. Illan vetäjä muisti sanoa siihen, että "Hyvä! Tämä on tosi tärkeä meidän muistaa, että vaikka käymme tässä läpi asioita joihin voisi suhtautua vakavasti ja ryppy otsalla, niin se ei ole tarkoitus." On hyvä pilailla ja hyvä heittää vitsi väliin ja saada ihmiset nauramaan. Enkelit haluavat että meillä on hauskaa, kun me nauramme he nauravat meidän kanssamme. He iloitsevat kun näkevät meidän iloitsevan. Lorna Byrnekin kirjoitti paljon enkeleistä, jotka joskus pelleilivät ja ilveilivät hänen kanssaan niin, että hänen oli vaikea keskittyä tekemään asiaa jota hän siinä kohtaa yritti tehdä. Mietin myös viime kertaista enkeli-iltaa, jossa minun sen hetkistä raskasta energiaa yritettiin rikkoa sillä, että jokainen pyysi viestiä minulle ja lopulta sieltä tuli se järjetön laulujoiku sen yhden ihmisen suusta (ja mikä apu siitä oli minulle!). Sen jälkeenhän me kaikki nauroimme aivan katketaksemme pitkään, siitä ei meinannut tulla mitään loppua. Se oli upea juttu, että osasimme nauraa sille jutulle.

Itse ainakin olen nyt ihan kyllästynyt kaikkeen vakavuuteen ja raskauteen, siihen että aikani menee selitellessä muille näkemyksiäni. Nyt saa luvan riittää sellainen. Nyt haluan keskittyä johonkin muuhun. Kyllästyin jo ajattelemaan jatkuvasti, miten ihmiset nyt tulkitsevat tämän, mitä ne nyt minusta puhuvat ja miten väärin he nyt minut ymmärtävät. Luojalle kiitos on elämässä myös lukuisia ihmisiä, jotka antavat tukensa ja myötätuntonsa mulle huolimatta siitä, että he ei ajattele kaikesta aivan samalla tavalla. Eihän tämä elämä ole mikään taistelukenttä, missä meidän on väännettävä peistä siitä, että kuka on oikeassa ja kenen totuus on lähinnä oikeaa. Elämän rikkautta se vaan on, kun on erilaisia mielipiteitä (tosin toivoisin, että sitä tuomitsemista ja toista vastaan hyökkäämistä olisi silti vähemmän.) Ystävä lähetti tänään viestin, jossa hän sanoi parikin hyvää lausetta, siteeraan niitä molempia:
Meidän hyllyssä on enkelit, ikonit ja buddhat sulassa sovussa, enkä ole kuullut niiden riitelevän kertaakaan.
Uskon että lähes kaikissa katsomuksissa on yksi punainen sama johtolanka -hyvyys ja rakkaus itseä ja muita kohtaan.

Kiitos ystävälle näistä hienoista sanoista! Niin kauan kun mennään hyvyys ja rakkaus sydämessä, niin ei kai ole väliä mitä erityispiirteitä kunkin elämänkatsomuksessa on. Kunnioittakaamme toisiamme tämä mielessä ja antakaamme toisten tehdä omia valintojaan näiden asioiden äärellä. Voimme ehkä jopa joskus oppia toisilta jotain, kuka tietää? Minä ainakin opin jatkuvasti toisilta ihan valtavasti ja miten ihana asia, että näin on!

Nyt sitä iloa sinne elämään! Tulkaa lasten kaltaisiksi, sillä lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta. Tämä teksti tunnetaan kristin uskon parissa hyvin ja sen siteeraaminen tarkoitti itseni kohdalla vain sitä, että se kuulostaa hirveän, hirveän totuudenmukaiselta!! Se resonoi minun sydämeeni ja siitä tiedän että se on osa minun totuuttani joka palvelee minua. Itsellä on onni siinä, että minulla on kotona kolme tyttöä, joita seuraamalla saan itsekin paljon. Saan hyvää oppia siitä lapsenkaltaisesta energiasta, kevyestä, ihanasta kepeydestä ja nyt-hetkeen tarttumisesta, missä lapset ovat aivan mestareita. Lapset uskaltavat heittäytyä iloon, ja vaikka ilon aihe olisi miten yksinkertainen, he eivät pelkää näyttää kuinka paljon heitä jokin riemastuttaa. Siinä on meille vakavoituneille aikuisille paljon esimerkkiä.

Piis änd lööv!!!

PS: Linkkivinkkini tähän hetkeen teille on Kirsi Rannon blogi. Aivan ihana, valoisa blogi! Aloita lukemalla Kirsin esittely itsestään. Ehkä sitä lukemalla huomaat sen, mitä minäkin olen yrittänyt sanoa, että joskus siunaukset elämässämme tulevat "ikävyyksien" muodossa. http://ammandeepthi.blogspot.fi/p/mina-olen.html. Toivon, että minäkin olen vain tällainen "ikävyys" läheisen ihmiseni elämässä tällä hetkellä ja myöhemmin ehkä kasvun kautta hän huomaa, että ehkä olinkin siunaus. Yhden tällaisen tunnustuksen olen jo saanut ja se koski sitä ihmistä, jonka kanssa minulla oli pari vuotta todella vaikeaa tässä lähimenneisyydessä, olen siitä puhunut täällä usein. Loppujen lopuksi taisin olla hänelle siunaus, niin kuin hänkin oli eräällä tavalla minulle. Silloin kun on hankausta ja todella ikävä tilanne, tuntuu ehkä epäkiitolliselta olla se "siunaus". Mutta täytyy pitää mielessään asioiden korkeampi tarkoitus, koko kuva, niin se auttaa.

"Ole se Valo joka Olet"

- Kirsi Ranto

Elämän suuria ihmeitä!

Oooohh.... Mulle on tapahtunut vaikka ja mitä viime päivinä ja en tiedä mistä aloittaisin. On tapahtunut vähän kurjia asioita mutta niiden rinnalla kasapäin pieniä ihmeitä, aivan upeita asioita, pilkahduksia valon maailmoista. Noihin kurjiin juttuihin en voi mennä kovin tarkasti täällä, koska ne koskevat taas toista ihmistä. Mutta yritän löytää jonkinlaisen hyvä tarinan kerrottavaksi teille, toivon että joku ehkä saa tästä jotakin itselleen.


Kuulin tuossa viikonloppuna, että selkäni takana oli eräs läheinen ihminen hiukan puinut tätä minun elämänkatsomustani, ei oikein hyvällä ja sitä kunnioittavalla tavalla ja kaiken lisäksi kaikkia minun sanojani oli tulkittu hyvin pahasti metsään. Lähinnä oltiin hyvin huolissaan lapsistani, jotka ovat saaneet pahoja vaikutteita elämänkatsomuksestani (ovat ahdistuneita) ja jotka saattaisivat jopa olla vaarassa mun seurassani. Tämä taas johtui siitä, että tämä ihminen on tulkinnut minun suhtautuvan niin kepeästi kuolemaan ja ehkä antavan kaiken sitten niin taivaan käsiin, että on sitten epäilty etten vahtisi lapsiani riittävästi tai ehkä pahimmassa tapauksessa jopa saattaisin jouduttaa omien lasteni kuolemaa omin toimin. En jaksa uskoa, että tämä ihminen edes itse oikeasti uskoo tuohon juttuun, mutta se että joku heittää toistuvasti tuollaisia vihjauksia edes ilmaan, niin se menee minulla jo jonkun rajan yli. Tämän takia otin sitten yhteyttä tähän ihmiseen ja ystävällisesti sanoin, että hän on kyllä nyt ymmärtänyt mut aivan väärin ja huolehtii ihan turhasta. Sain häneltä tosi tympeän oloisen vastauksen, jossa hän lähinnä halusi tuoda esiin sen, että hänellä on kyllä oikeus mielipiteeseensä. Ajattelin sitten, että jospa voisimme keskustella kasvotusten, voisin selittää asiat hänelle ehkä paremmin. Niinpä menimme hänen luokseen ja yritin puhua hänelle. Hän oli heti hyvin kiihtynyt, ei oikein halunnut kuunnella minua, ainakaan kunnolla ja hänellä kaikesta huolimatta tuntui olevan vahva mielipide siitä, että olen todellsiuudentajuni lopullisesti menettänyt hihhuli. Hän oli sitä mieltä, että minä tuomitsen toiset, enkä suostu yhtään myöntämään että olen väärässä. Hän sanoi huomanneensa, että kun kirjoitan näistä asioista Facebookissa, ei kaverini juurikaan kommentoi, ja sen pitäisi kuulemma kertoa minulle kuka on väärässä ja kuka oikeassa. Hän myös sanoi minulle, että jos joku lapsistani kuolisi ja poliisit alkaisivat tutkia kirjoituksiani, niin enkö ymmärrä että minä olisin vaikeuksissa sen jälkeen. Ilmeisesti minua saatettaisiin siis epäillä lapseni surmaamisesta. Minulle alkoivat siinä pikkuhiljaa nämä surmaamis-vihjaukset riittämään, kun kaiken lisäksi hän antoi minun kuulla mielipiteensä siitä, miten en äitinä ole lapsilleni riittävän hyvä. En ole heidän kanssaan, haluan että muut hoitavat heitä kokoajan, en leiki, en vahdi. Tilanteesta kehittyi hirveä farssi tai olisiko oikeampi sana katastrofi. Kaikki huusivat toistensa päälle, vanhin lapseni itki hysteerisesti, pelkäsi kai. Tajusin sentään tämän ja pyysin monta kertaa muita rauhoittumaan lasten tähden. Pyysin rauhallisesti, että emme tappelisi tästä, että voisimme rauhoittua ja keskustella kuin aikuiset. Kukaan ei kuunnellut mitään vaan jatkoivat riehumistaan, ja toki itselläkin pari kertaa meni sappi sen verran yli maljan, että piti yhtyä kuoroon. Lopulta me vain päätimme lähteä, siinä tilanteessa ei ollut mitään mistä olisi kehittynyt mitään parempaa. Lähdimme kotiin, shokissa ja epäuskoisina.


Huolimatta kaikesta sanotusta ja siitä, että olin aika paljon kuullut kaikennäköisisiä loukkauksia ja saanut osakseni epäreilua kohtelua, päätin vielä kerran yrittää lähestyä tätä ihmistä. Kirjoitin hänelle pitkän viestin, kerroin että keskustelumme meni vähän mönkään ja jospa se menisi paremmin, kun minä saan rauhassa kirjoittaa sanottavani ja hän saa rauhassa lukea. Yritin valottaa hänelle tätä tilannetta vähän enemmän ja ottaa kantaa niihin asioihin, joita oli noussut esiin myrskyisässä keskustelussamme. Sain kyllä vastauksen, mutta siitä en enää tunnistanut ihmistä jonka ennen tunsin. Viesti oli otsikoitu sanalla "Haukkumakirje", en tiedä miksi. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs, siinä sanottiin ettei tämä ihminen aio enää koskaan puhua kanssani mistään, mikä liittyy tähän minulle tärkeään asiaan (eikä sen puoleen lukea mitään viestejä siitä). Siinä toivotettiin minulle myös hyvää loppuelämää. Minusta tämä viesti teki sitten hyvin selväksi sen, mitä hän yritti sanoa. Olin tietysti hyvin pettynyt, hyvin surullinen ja hyvin hämilläni siitä, että miksi minusta oli leivottu tällainen pahis. Mielestäni olen hyvä ihminen, tässäkin asiassa ja tässäkin tilanteessa olen ollut hyvä ihminen. Olin valmis unohtamaan oman loukkaantumiseni hänen sanoistaan ja lähestyin häntä hänen sanoistaan huolimatta tässä jo kolme kertaa. Osoitin mielestäni tällä häntä kohtaa aikamoista armoa, mutta mitä sain vastakaikuna? Hirveää tuomitsemista, torjumista, kuullematta jättämistä, jopa ikäänkuin pilkkaa.


Yritin jo viikonloppuna tämän asian tiimellyksessä ottaa yhteyttä "luottoparantajaani" sähköpostilla, mutta myöhemmin kuulin, että hänellä oli ollut kone rikki eikä hän ollut nähnyt sähköpostejaan moneen päivään. Hän oli kuitenkin maanantaina (kun olin pahasti näiden asioiden syövereissä, maahan lyötynä ja erittäin raskaissa energioissa) saanut yläkerrasta pyynnön lähettää minulle hoitoa. Hän kertoi minulle tästä tänään, kun tapasimme. Hän oli kuulemma sitten hoitanut minua maanantaina ja lähettänyt luokseni enkeleitä ja ihmisiä, jotka auttaisivat minua sillä hetkellä (ihmisenkeleitä!) Se oli varsin hauskaa kuulla näin jälkeenpäin, koska maanantai oli minulle tosiaankin ihan huikea päivä. Se kaikkine tapahtumineen nosti minut ylös sieltä pohjalta, suorastaan euforiseen tilaan. Huomasin itse asiassa kyllä itsekin hyvin selvästi sen, että nyt minulle selkeästi lähetetään apua, en voinut olla huomaamatta sitä kun aivan ihania valoa mukanaan kantavia ihmisiä vain tupsahteli kauppaani. Itse kerroinkin tänään tästä ihmeellisestä päivästä luottoparantajalleni ja kerroin huomanneeni pienet ihmeet ja avun, jota minulle tuli. Hän sitten kertoi, että miten hän oli saanut tämän viestin yläkerrasta minuun liittyen. Yksi mikä liittyi tähän saamaani kritiikkiin tältä läheiseltä ihmiseltä oli se, että minä kirjoitan julkisesti näistä "uskon asioista" ja monet ihmiset sitten saattavat kummastella niitä. Hänen mielestään siis minun ei kannattaisi kirjoittaa, vaan minun pitäisi tajuta että millaisen kummajaisen leiman saan itselleni näillä teksteillä. Siksi olikin niin kivaa, että eräs luokseni selvästi lähetetty asiakkaani tuli kauppaan maanantaina ja melkein ensimmäisinä sanoinaan hän toi ilmi, miten upeaksi jutuksi hän oli kokenut tämän minun blogini (jännän "sattuman" kautta me nimittäin tulimme pari viikkoa sitten puhuneeksi näistä henkisistä asioista tämän asiakkaan kanssa ja silloin annoin hänelle blogin osoitteen, koska hän oli kiinnostunut näistä samoista asioista). Hän kertoi, kuinka kylmät väreet vain olivat menneet hänen lävitseen, kun hän oli lukenut blogia. Ja juuri tämä minun piti kuulla, juuri sinä päivänä, kaiken sen murskakritiikin jälkeen. Samaan aikaan kun tämä ihanaa lempeää valoa kantava ihminen oli vielä kaupassani, tuli sisään toinen ihminen. Asiakkaani hänkin. Hän halusi tulla henkilökohtaisesti kertomaan minulle, että hän aikoo osallistua kurssille, jota minä ja ystäväni olemme puuhanneet alkavaksi kotikaupungissamme syksyssä (intuitiivinen parantaja -koulutus). Tämä ihminen oli asiasta aivan täpinöissään ja niin olin minäkin, halasimme ja melkein hihkuimme. Hän sanoi, että on niin onnellinen että joskus "eksyi" minun kauppaani ja tapasi minut! Ja bling, hän toi minulle juuri ne sanat jotka tarvitsin kuulla siinä kaikessa pahassa olossani. Muutenkin kaikki meni niin upeasti tuona päivänä, kaupassa oli hyvä myynti, ihana valoystäväni lähetti minulle niin viisaat sanat, ihanan musiikkikappaleen ja upean rakkautta pursuavan kanavoinnin, että liitelin melkein taivaissa koko päivän. En todella voinut olla huomaamatta, että apua lähetettiin ja olin siitä niin hyvin hyvin kiitollinen.


Seuraavana päivänä eli eilen sitten lähetin sen pitkän kirjeeni tälle läheiselle ihmiselle ja sain se kamalan vastauksen. Olin jälleen siellä aallon pohjassa enkä osannut täysin nousta sieltä omin avuin. Soitin luottoparantajalleni ja hän otti minut tänään aamulla aikaisin vastaan. Olisin tietysti voinut ajatella, että en voi mennä taas, olinhan juuri hänen hoidossaan viime perjantaina, ei minulla ole rahaa. Sitten tajusin, että nyt ei ole aika ajatella mammonaa, vaan itseäni. Ja nyt hoidon jälkeen ymmärrän, että miten tärkeää minun oli mennä sinne, miten raha on tässä vain energiaa joka kiertää. Kun kuljen sitä omaa korkeinta parhainta mahdollista polkuani, raha menettää merkityksensä, silloin universumi tuo sen minulle aina jollain tavalla takaisin. Sain jo nyt niin paljon! Ennen kaikkea sain rauhan sydämeeni. Parasta oli kuulla, että tämä vaikea tilanne läheisen ihmisen kanssa on osa sielunsopimustani. Enkelit ei halua meille mitään pahaa, mutta silloin kun näitä sielunsopimuksia suoritetaan, joskus ne siis ovat oppiläksyn tuomista jollekin muulle kuten nyt, niin silloin ne aiheuttavat pahaa mieltä ja riitaakin. Mutta näin juuri kuului tapahtua ja sen sijaan, että tunnen syyllisyyttä tai mitään huonoa oloa itse, minun pitäisi kuulemma tuulettaa kunnolla ja onnitella itseäni siitä, että olen suorittanut juuri sielunsopimukseni arvosanalla 10+! Tämä oli minun tehtäväni tämän ihmisen elämässä, hänet on nyt sysätty omalla polullaan käymään läpi prosessia, joka on osa hänen kasvuaan. Saattaa mennä pitkäänkin, mutta lopulta hän tulee kiittämään minua. Minä omalla valollani olen ollut hänelle ja hänen peloilleen liikaa ja siksi tämä purkautuu nyt minun kauttani ja minun niskaani. Olen tehnyt työni ja nyt hänen on selvitettävä loput itse. Sanoin, että kunpa voisin auttaa häntä, mutta nyt ei kuulemma ole vielä sen aika. Hänelle itselleen on noussut erilaisia kokemuksia korkeimmista maailmoista, ja hän on niiden kanssa hämmentynyt ja peloissaankin. Hän käsittelee tätä asiaa ja siitä tämä kaikki johtuu. Sain ihan mielettömän vapautuksen itselleni kaiken tämän kautta! Ymmärsin, että ei olekaan kyse minusta eikä minun tarvi ajatella, että minut torjutaan, ja minua ei hyväksytä. Kaikella on tarkoituksensa ja tämä menee nyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Olen siitä iloinen, ja helpottunut. En voi kuin toivottaa hänelle hyvää matkaa nyt ja ehkä jossain vaiheessa saattaa hänelle tiettäväksi, että joskus kun hän on siihen valmis, minä olen täällä käsivarret levällään, valmiina ottamaan hänet vastaan. En kanna kaunaa, en ole enää loukkaantunut. Asiat menee juuri niin kuin on meidän korkeimmaksi parhaaksi, ja nyt minun vuoroni on vain odottaa kärsivällisesti, että tämä ihminen kulkee sen polun pätkän, mikä hänen on kuljettava. Hyväksyn sen ihan sataprosenttisesti ja oma mieleni on äärimmäisen kevyt ja hyvä.


Olen saanut paljon siunauksia viime päivinä. En tiedä näettekö te muut sen, mutta minulle on tehty taas niitä pieniä ihmeitä, joita ei voi olla huomaamatta. Tällaista on elää enkelit matkassaan, tarkoitan siis sitä kun ne ovat tietoisesti matkassasi (ovathan he aina joka tapauksessa). Elämään alkaa ilmaantua ihmeitä jotka saavat sinut kuvainnollisesti haukkomaan henkeäsi.


Kerron vielä siitä, että käsitykseni kuolemasta on herättänyt keskustelua lähipiirissä muutenkin. Ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä, että miten jonkun kuolema koskaan voisi olla "tarkoituksenmukaista", jotkut ovat siitä jopa närkästyneitä. Ihmiset eivät ehkä osaa erottaa sitä, että ihmistasolla se tuskin koskaan tuntuu kovin tarkoituksenmukaiselta että joku kuolee, mutta sielutasolla se on sitä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että ihmisenä oleminen ei ole ainut tapa jolla me olemme olemassa, tämä elämä maan päällä tällä kertaa ei ole kaikki mitä on. Me olemme myös ikuinen sielu, joka kasvaa ja kehittyy matkallaan, se kerää maatason kokemuksia ja kaikella mitä sielulle maatasolla milloinkin tapahtuu, on tarkoitus sielun polulla. Poistumme maatasolta kun sieluna tunnemme että meillä ei ole sieluna enää lisää koettavaa tai annettavaa sen kertaisella matkallamme maan päällä. Tapahtuupa se poistuminen sitten missä iässä tahansa tai millä tahansa tavalla, niin sillä on aina oma korkeampi tarkoituksena sielun tasolla. Sitten ihmiset närkästyvät minulle, koska eivät ymmärrä tätä eroa. Ihmiset eivät ymmärrä että miten vaikka 2-vuotiaan lapsen tehtävä olisi jo täytetty, he todella vetävät herneen nenäänsä sellaisesta väitteestä, koska näkevät sen 2-vuotiaan vain ihmisenä, jonka matkan "pitäisi" kestää pidempään tullakseen täytetyksi tarkoituksessaan ihmisenä. Hänen tehtävänsä sieluna saattaa tulla täytetyksi jo 2-vuotiaana ja silloin sen ikäisen lapsen kuolemalla on oma korkeampi tarkoituksena, vaikkakin se maatasolla jättää paljon surua ja murhetta jälkeensä. Ymmärtääkö kukaan, mitä yritän sanoa??  Nyt minulle esitettiin sitten sellaisia kysymyksiä kuten että onko minusta siis ihan ok, että joku Anders Breivik ampui kasan nuoria Norjassa? Tässä mennään ehkä liian pitkälle näiden kysymysten kanssa. Minun on helpompi olla melko varma siitä, että esimerkiksi Thaimaan tsunamissa kuolleet ihmiset olivat juuri siellä, missä heidän pitikin sillä hetkellä olla. Vaikka ihmisten kuolema siellä jätti paljon surua ja tuskaa ja orpoja lapsia maan päälle, niin näin sen kuitenkin kuului mennä. Nämä suru ja murhe ovat ihmistason kokemuksia, ja sielun tason asiat ovat ihan erikseen. Ei kukaan perheen äiti esimerkiksi päätä sitä tietoisesti, että nyt minun on kyllä aika poistua maan päältä huolimatta siitä, että jätän kolme lasta jälkeeni. Sielun tason päätökset eivät ole sama asia, mitä me ihmistasolla ymmärrämme, se ei ole ikäänkuin sitä meidän ihmistietoisuuttamme. Ja silloin kun mennään Norjan tragediaan, niin huolimatta selkeästi uskostani näiden asioiden suhteen minunkin on nostettava kädet pystyyn ja sanottava, että minä en tiedä. Ja vaikka olisinkin sitä mieltä, että kaikki sielläkin paikalla olleet toteuttivat omaa tarkoitustaan, niin en silti ihmisenä  voi sanoa, että se on ok. Kirjoitin aiemmin siitä, että koska meille on annettu vapaa tahto, me joskus käytämme sitä toteuttamaan asioita jotka ovat pahoja ja kaukana tarkoituksenmukaisesta, ja jos sellaisten tekojen seurauksena kuolee kasapäin nuoria Norjassa, niin minä en osaa sanoa enää, että onko siinä kyse sielun valinnasta vai pelkästään pahuuden seurauksena tapahtuneesta kuolemasta sieluille, jotka eivät niin olleet suunnitelleet. Tämä menee sen verran korkean tason asioiksi, että minun pitäisi leikkiä Jumalaa antaakseni tähän jonkun vastauksen tai näkemyksen. Minusta on parempi myöntää, että vaikka minulla olisi syvempi näkemys kaikesta ja käsitys meidän korkeammasta parhaastamme, niin kaikkea minäkään en tiedä eikä minulla ole vastausta kaikkeen. Enkä halua nyt kuulla sitäkään, että jos kerran ihmiset vain toteuttavat maan päällä sielunsa suunnitelmaa, niin oliko esimerkiksi Anders Breivikin sielun suunnitelmaa ampua ne nuoret Norjassa? Minä en todella osaa sanoa. Kuten aiemmin kirjoitin, meille ihmistasolle tulleille annettiin myös sellainen asia kuin vapaa tahto (ilman sitä emme voisi kokea maan päällä niitä asioita joita meidän on tarkoitus kokea). Omantunnon ja intuition kuunteleminen on oman korkeamman itsensä, sen sielun tason kuuntelemista, mutta läheskään kaikki ihmiset eivät välitä tuon taivaallista sielunsa puheesta ja ohjauksesta, ja silloin tehdään paljon asioita joita ei voi nähdä kovinkaan hyvinä ja tarkoituksenmukaisina. Tämä on siis iso kudelma, jossa pienen ihmisen pää menee helposti pyörälle, enkä tiedä onko tarkoituskaan minun ymmärtää joka ikistä pientä Jumalan luomaa nyanssia. Kapeakatseiset ihmiset voivat lyödä minut lokeroon ja nähdä minut ihmisenä, joka sitten aina ajattelee näin ja näin, "kaikella on tarkoituksella". Itse sanoisin kuitenkin, että vaikka katson omaavani tavallista korkeamman käsityksen elämästä ja kuolemasta, on silti paljon asioita ja tapahtumia maan päällä, jotka minunkin on vain epätietoisuudessani jätettävä korkeampiin käsiin.
(Jos ja kun tällaisia Norjan tragedian ja Thaimaan tsunamin kaltaisia asioita tapahtuu, niin me voimme omalta osaltaan auttaa ihmisiä sillä tavalla, että lähetämme paljon valoa, rakkautta ja enkeleitä niiden ihmisten luo, joita murhe koskettaa.)


Tämä omassa elämässä juuri tapahtumut konflikti on hyvä pienen tason esimerkki siitä, miten asioilla on usein korkeampi tarkoitus, vaikka lopputulokseen pääseminen aiheuttaa ihmistasolla hurjasti pahaa mieltä, riitaa ja surua.


Tämän kaiken kirjoitti ja kertoi teille itsestään hyvin onnellinen ja jälleen oman voimansa ja tarkoituksensa löytänyt J, joka muuten aloittaa syksyllä oman matkansa "luottoparantajaksi" koulutuksessa, josta valmistun intuitiiviseksi parantajaksi. Jippii!!!