Ilon kautta

"Ilon kautta", sanottiin jossain kotimaisessa tv-sarjassa taannoin. (Se taisi itse asiassa olla Andre  Wickströmin W-tyyli, jossa aina lähdettiin tekemään olemassaolematonta talk showta "ilon kautta". Tämä pälkähti päähäni nyt yhtäkkiä tätä kirjoittaessani, vaikka edellisiltana pähkäilin hirveän pitkään, että mikä se tv-sarja oli, jossa aina sanottiin että 'ilon kautta', enkä vain muistanut vaikka kuinka pohdin.)

Itsellä on nyt sellainen fiilis, että mun elämässä ja tässä blogissa on viime aikoina ollut vähän turhan raskaita tunnelmia. Paljon puhetta kuolemasta. Epäsopua, tuomitsemista, kaksinaisuutta. Nyt riittää! Elämässä saisi olla pikkasen enemmän iloa ja nyt lähdetään kyllä taas hakemaan sitä asennetta, että ilon kautta mennään!

Enkeli-illassakin meitä muistutettiin siitä, että tämän kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Ilon energia on sitä kevyttä energiaa mitä enkelitkin edustaa ja niihin kevyempiin meidän kaikkien olisi hyvä pyrkiä. Enkelit haluavat meidän olevan iloisia, he haluavat että me riemuitsemme, täytämme sydämemme kiitollisuudella ja rakkaudella, että me hulluttelemme ja hömpsöttelemme. Sitä voi jokainen miettiä, jotain elämäsi hetkeä jolloin olit tosi iloinen, nauroit vaikka katketaksesi niin että vedet vain lensi silmistä. Eikö vain, että sellaisessa hetkessä ja sen jälkeen on todella kevyt olo? Ja vertaa sitä sitten siihen tunteeseen, mikä sinulla on kun mielesi on murheiden täyttämä, kun olet riidoissa jonkun kanssa tai kun itse olet vaikka tehnyt toiselle ihmiselle jotain ikävää, mitä kadut tai häpeät. Silloin olo on raskas, kuin kivireki olisi perässä, henkemme on painettu alas ahtaaseen maan rakoon. Olisi niin paljon mukavampaa elää siellä kevyessä energiassa ja siellä meidän olisi tarkoitus elääkin. Siis iloa elämään, ja turha vakavuus romukoppaan!

Viimeksi enkeli-illassa tämä asia tuli esiin siitä, kun joku lohkaisi rehevän vitsin liittyen johonkin tilanteeseen tai aiheeseen, jota siellä silloin kävimme läpi. Illan vetäjä muisti sanoa siihen, että "Hyvä! Tämä on tosi tärkeä meidän muistaa, että vaikka käymme tässä läpi asioita joihin voisi suhtautua vakavasti ja ryppy otsalla, niin se ei ole tarkoitus." On hyvä pilailla ja hyvä heittää vitsi väliin ja saada ihmiset nauramaan. Enkelit haluavat että meillä on hauskaa, kun me nauramme he nauravat meidän kanssamme. He iloitsevat kun näkevät meidän iloitsevan. Lorna Byrnekin kirjoitti paljon enkeleistä, jotka joskus pelleilivät ja ilveilivät hänen kanssaan niin, että hänen oli vaikea keskittyä tekemään asiaa jota hän siinä kohtaa yritti tehdä. Mietin myös viime kertaista enkeli-iltaa, jossa minun sen hetkistä raskasta energiaa yritettiin rikkoa sillä, että jokainen pyysi viestiä minulle ja lopulta sieltä tuli se järjetön laulujoiku sen yhden ihmisen suusta (ja mikä apu siitä oli minulle!). Sen jälkeenhän me kaikki nauroimme aivan katketaksemme pitkään, siitä ei meinannut tulla mitään loppua. Se oli upea juttu, että osasimme nauraa sille jutulle.

Itse ainakin olen nyt ihan kyllästynyt kaikkeen vakavuuteen ja raskauteen, siihen että aikani menee selitellessä muille näkemyksiäni. Nyt saa luvan riittää sellainen. Nyt haluan keskittyä johonkin muuhun. Kyllästyin jo ajattelemaan jatkuvasti, miten ihmiset nyt tulkitsevat tämän, mitä ne nyt minusta puhuvat ja miten väärin he nyt minut ymmärtävät. Luojalle kiitos on elämässä myös lukuisia ihmisiä, jotka antavat tukensa ja myötätuntonsa mulle huolimatta siitä, että he ei ajattele kaikesta aivan samalla tavalla. Eihän tämä elämä ole mikään taistelukenttä, missä meidän on väännettävä peistä siitä, että kuka on oikeassa ja kenen totuus on lähinnä oikeaa. Elämän rikkautta se vaan on, kun on erilaisia mielipiteitä (tosin toivoisin, että sitä tuomitsemista ja toista vastaan hyökkäämistä olisi silti vähemmän.) Ystävä lähetti tänään viestin, jossa hän sanoi parikin hyvää lausetta, siteeraan niitä molempia:
Meidän hyllyssä on enkelit, ikonit ja buddhat sulassa sovussa, enkä ole kuullut niiden riitelevän kertaakaan.
Uskon että lähes kaikissa katsomuksissa on yksi punainen sama johtolanka -hyvyys ja rakkaus itseä ja muita kohtaan.

Kiitos ystävälle näistä hienoista sanoista! Niin kauan kun mennään hyvyys ja rakkaus sydämessä, niin ei kai ole väliä mitä erityispiirteitä kunkin elämänkatsomuksessa on. Kunnioittakaamme toisiamme tämä mielessä ja antakaamme toisten tehdä omia valintojaan näiden asioiden äärellä. Voimme ehkä jopa joskus oppia toisilta jotain, kuka tietää? Minä ainakin opin jatkuvasti toisilta ihan valtavasti ja miten ihana asia, että näin on!

Nyt sitä iloa sinne elämään! Tulkaa lasten kaltaisiksi, sillä lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta. Tämä teksti tunnetaan kristin uskon parissa hyvin ja sen siteeraaminen tarkoitti itseni kohdalla vain sitä, että se kuulostaa hirveän, hirveän totuudenmukaiselta!! Se resonoi minun sydämeeni ja siitä tiedän että se on osa minun totuuttani joka palvelee minua. Itsellä on onni siinä, että minulla on kotona kolme tyttöä, joita seuraamalla saan itsekin paljon. Saan hyvää oppia siitä lapsenkaltaisesta energiasta, kevyestä, ihanasta kepeydestä ja nyt-hetkeen tarttumisesta, missä lapset ovat aivan mestareita. Lapset uskaltavat heittäytyä iloon, ja vaikka ilon aihe olisi miten yksinkertainen, he eivät pelkää näyttää kuinka paljon heitä jokin riemastuttaa. Siinä on meille vakavoituneille aikuisille paljon esimerkkiä.

Piis änd lööv!!!

PS: Linkkivinkkini tähän hetkeen teille on Kirsi Rannon blogi. Aivan ihana, valoisa blogi! Aloita lukemalla Kirsin esittely itsestään. Ehkä sitä lukemalla huomaat sen, mitä minäkin olen yrittänyt sanoa, että joskus siunaukset elämässämme tulevat "ikävyyksien" muodossa. http://ammandeepthi.blogspot.fi/p/mina-olen.html. Toivon, että minäkin olen vain tällainen "ikävyys" läheisen ihmiseni elämässä tällä hetkellä ja myöhemmin ehkä kasvun kautta hän huomaa, että ehkä olinkin siunaus. Yhden tällaisen tunnustuksen olen jo saanut ja se koski sitä ihmistä, jonka kanssa minulla oli pari vuotta todella vaikeaa tässä lähimenneisyydessä, olen siitä puhunut täällä usein. Loppujen lopuksi taisin olla hänelle siunaus, niin kuin hänkin oli eräällä tavalla minulle. Silloin kun on hankausta ja todella ikävä tilanne, tuntuu ehkä epäkiitolliselta olla se "siunaus". Mutta täytyy pitää mielessään asioiden korkeampi tarkoitus, koko kuva, niin se auttaa.

"Ole se Valo joka Olet"

- Kirsi Ranto