Ensimmäinen kanavointi

Hih hei. Ostin joskus sellaisen kirjan, jonka nimi oli jotakin "Opi kanavoimaan" tai siihen suuntaan. Luin sen ja aihe kiinnosti valtavasti. Jotenkin olen kuitenkin aina "tiennyt" että itselläni on yksi este kanavoinnissa ja se on uskon puute. En usko omiin kykyihini sen suhteen, vaikka toisaalta tiedän että meillä kaikilla on se kyky. Kyky kanavoida ei ole jotain erityistä, joka olisi annettu vain tietyille ihmisille, kun muut jäivät ilman. Mieli se rakentaa parhaat ja varmimmat esteet ja huutaa meille taustalla koko ajan, että "jos yrität, et kuitenkaan onnistu!" Minä siis pelkäsin, pelkäsin epäonnistumista. Viime aikoina asia on taas pyörinyt mielessä ja olen tehnyt töitä pelkoni kanssa.
Tänään juttelin yhden ystäväni kanssa, yritin antaa hänelle vähän taustatukea. Tämä tapahtui kirjoittamalla ja jotenkin kirjoittamisen jälkeen jäin miettimään, että mistäköhän tuo kaikki teksti tuli? Tuliko se minusta vai minun kauttani? Joskus on vain helppo kirjoittaa, ikäänkuin kaikki vain valuisi sormista näppäimille. Jäin miettimään, onko se omanlaistaan kanavointia. En osaa sanoa, mutta ehkä nämä pohdinnat olivat tarpeen ja minulle tarkoituksella tuotuja, koska se sai minut ylittämään sen pelon kynnyksen, mikä minulla on kanavoinnin suhteen ollut. Kaupassa oli rauhallinen hetki, tietokone oli auki edessäni ja niinpä suljin silmät, kerroin enkeleille toiveestani kanavoida heitä. Pyysin, että he puolestaan tekisivät kaikkensa, että yhteytemme olisi tarpeeksi vahva ja että kuulisin heidän viestinsä paremmin. Kerroin heille myös, mistä aiheesta haluaisin kanavoida (kauppani asiat).

Niinpä laitoin sormet näppäimille, yritin tyhjentää mieleni kaikesta ja olla ajattelematta yhtään mitään. Kun sana tuli mieleeni, kirjoitin sen ja odotin seuraavaa. Välillä tuli sana, välillä kolme sanaa kerralla mutta koska yritin olla ajattelematta mitään, hakematta mitään, minulla ei ollut kokonaisuudesta hirveän tarkkaa kuvaa ennen kuin luin tekstin jälkeenpäin kokonaisuudessaan. Kuten lukemassanikirjassakin neuvottiin, annoin aloitussanat valmiiksi (Rakas Jxxxx, kuten enkelitkin todennäköisesti aloittaisivat). Jälkeenpäin en muuttanut mitään, en sanaakaan enkä sanamuotoakaan. Muutaman välimerkin lisäsin, jotta teksti olisi helpompi lukea.

Joudun tekemään aikapaljon töitä pelkoni kanssa, että uskallan myös julkaista tämän. Kyllä, pelkään sitä että minulle nauretaan. En osaa sanoa miksi juuri tässä asiassa, kun muuten en niin välitä hyväksyykö joku elämänkatsomukseni ja enkelini, vai ei. Itselleni tämä kanavoinnin aloittaminen on herkkää, kuin lapsen ensiaskeleet ja kieli on ollut niin keskellä suuta, että tuntuisi pahalta joutua kuulemaan sen johdosta naureskelua. No, antaa sellaisten ajatusten olla. Haluan omalla esimerkilläni rohkaista muita kokeilemaan rohkeasti ja näkemään myös, että ensimmäisellä kerralla ei tarvitse saada kanavointia, jossa ratkaistaan koko maailman ongelmat ;)

Rakas J

huomaa että joillekin tulee vain hiljaista puhetta. Tuo tämä tieto itsellesi ja huomaa että heiltä ei mitään puutu. Olet joiltakin asteilta tukossa ja tarvitset vielä hiomista taidoissasi. Huomaa että mitä kaikkea olet jo saavuttanut, mitä kaikkea jo oppinut näkemään ja kuulemaan. Tiedämme että tahdot enemmän mutta pyydämme  sinua olemaan kärsivällinen. Tulet kyllä saavuttamaan kaiken minkä Luoja on kohdallesi ajatellut. Olisitko voinut sanoa jotain toisin xxxxlle? Hänen apunaan olet suuresti ja välitit viestiä meiltä. Onnittele itseäsi siitä ja näe tämä askeleena omalla polullasi kohti tulevaisuuden kykyjä. Huominen ei koskaan ole edessämme kuin valmiiksi piirretty lakana, vaan se levittäytyy eteemme kuin perhosen lento, valmiina hakemaan suuntansa kunkin hetken mukaan. Kiitos rakas J, että yrität hioa yhteistyötämme kalleimpaan mittaansa, kiitos myös siitä että vilpittömästi yrität auttaa muita ihmisiä ympärilläsi. Kaikki on oikein hyvin, älä huolehdi kauppasi asioista, kaikki menee aivan loistavasti, etkö ole jo sitä huomannut?