Hyvinvointia etsimässä

Heippa sateisesta heinäkuun iltapäivästä!
Täällä mennä porskutellaan eteenpäin, pientä flunssaa mukana kannellen.

Olen viime päivinä miettinyt sitä, että millainen polku tästä luomukaupasta ja kaikkeen siihen liittyvästä on itselleni muotoutumassa. Luulen, että joskus aikaa hiukan eteenpäin katselen tätä hetkeä elämässäni taaksepäin ja näen paljon selvemmin, miten kaikki tapahtui. Alan pikkuhiljaa nimittäin tuntemaan luissani ja ytimissäni sen, miten tämä luomukauppiaana toimimineen minuun itseeni ja hyvinvointiini vaikuttaa, näen miten se on vaikuttanut tähän mennessä ja miten se tulee vain voimistumaan. Näen olevani polulla kohti todellista hyvinvointia ja näen mikä merkitys tällä nykyisellä ammatillani on sen suhteen. Yritetäänpä selittää hiukan.

Tämän vuoden alkupuoliskolla olin hyvin eksyksissä oman hyvinvointini kanssa ja tämä tilanne on ollut päällä jo vuosia (on edelleen aika vahvasti, mutta paremmalla polulla jo ollaan). Välillä olen yrittänyt sohia johonkin suuntaan, mutta ns. vaikutukset ovat jääneet hyvin lyhytaikaisiksi.
Sitten tuli helmikuu ja ajatus luomukaupan perustamisesta. Jos olen sanonut sen ennenkin, niin sanon sen taas: Ajatus tuli todella ihan tyhjästä! Luulen, että minut tuntevien ihmisten reaktio on ollut vähän sama kuin viime vuosituhannen puolella heidän kuultuaan, että olen lähtenyt opiskelemaan sairaaanhoitajaksi: "Mitä?! SINÄ vai?!" (Kaikki tuttavani tiesivät kuinka sairaala-, veri- ja oksennuskammoinen olin!) Nyt luomukauppiaaksi, "Mitä?! SINÄ vai?!" Myönnetään, että minussa ei ollut ennen tätä uraani paljonkaan tarttumapintaa mihinkään sellaiseen, että minusta olisi voinut ennustaa tulevan luomukauppias. Ensinnäkään, en tiennyt juuri mitään luomusta enkä muustakaan siihen läheisesti liittyvästä, maailma oli minulle siltä osin hyvin vieras. Mutta minua ajettiin tähän suuntaan, johdatettiin, vedettiin, työnnettiin... Tultiin suurinpiirtein kotiovelta hakemaan! Miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Enkä usko sen edelleenkään olleen ihan sattumaa, vaan tällä kaikella on minun omalla polullani tärkeä merkitys.

Ja nyt, kun olen ollut luomukaupassani töissä muutaman kuukauden, olen oppinut valtavasti ja kaiken aikaa saan kuulla asiakkailta erilaisia tarinoita siitä, miten heidän hyvinvointinsa on lisääntynyt tai vähentynyt sen mukaan, mitä he ovat suuhunsa laittaneet. Kuulen tarinoita sairastumisista ja parantumisista, kuulen kirjasuosituksia, kuulen jatkuvasti kaikkea sellaista mikä vahvistaa käsitystäni siitä, että sillä mitä laitamme suuhumme, on todellakin mieletön vaikutus hyvinvointiimme. Ja jotenkin luulen, että tämä on se viesti, joka minun henkilökohtaisesti on pitänyt kuulla! Nyt olen lukenut kirjoja, joita minulle on suositeltu, tutkinut asioita ja ilmiöitä. Luin juuri Noora Shinglerin kirjan "Marjoja ja maskaraa", joka jotenkin viimeistään avasi silmäni ymmärtämään, mitä kaikkea sitä ruoan mukana tulee suuhunsa laitettua. Tajusin, miten paljon kemikaaleja ja jopa myrkkyjä laitamme kehoomme ruoan ja kosmetiikan mukana. Olen alkanut hiljalleen tajuamaan, miten tämä kaikki hyvinvointiimme vaikuttaa, tai pitäiskö sanoa pahoinvointiimme. Ja vaikka ei puhuttaisi kemikaaleista ja myrkyistä, niin se kaikki ruoka jota syömme, ei todellakaan tee meille aina hyvää. Voidaan puhua myös ruoan ekologisuudesta ja eettisyydestä, siitä syömmeko "tehokasvattetua" nautaa, jolle roudataan lehmän luontaiseen ruokavalioon kuulumatonta soija- ja maissirehua toiselta puolelta maailmaa (kun ne ei tunnetusti kasva meillä Suomessa navetan takana), vai syömmekö tehokasvatettua broileria, jonka elämä kaikessa lyhyydessään syntymästä kaupan kylmätiskille on surullinen kuin mikä, tai juommeko tehomaitoa joka on prosessoitu kaikilla mahdollisilla tavoilla ja joka aiheuttaa meille monelle vatsavaivoja, johon sitten syömme kaiken maailman Activioita (lisää maitoa!). Jos meidän vatsaa kaiken aikaa turvottaa ja on epämukava olo, ja tähän kaikkeen katsomme tarvitsevamme taas omia vatsaa hoitavia tuotteita, niin pitäisikö meidän sen sijaan pysähtyä miettimään, että mitä sellaista laitamme sinne vatsaamme joka saa sen voimaan niin huonosti?
No, olen siis lukenut kirjan ja paljon muutakin, ja nyt yhtäkkiä tuntuu, että meidän perheen kauppakassi on menossa ihan uusiksi. Itse olen lakannut juomasta maitoa, huolimatta siitä että meitä Pohjolan ihmisiä jatkuvasti aivopestään siihen ajatukseen, että me aikuisetkin tarvitsemme maitoa, tai luumme katkeavat ja hampaat tippuvat suusta (oikeasti, maito on poikasten juomaa ja suurimmassa osassa maailmaa aikuiset eivät edes siedä maitoa, mutta evoluution tuloksena täällä Pohjolassa osa aikuisista sietää ja ne loput on leimattu vaivaisiksi laktoosi-intolerantikoiksi, joiden pitää syödä apteekista ostettavia lääkkeitä voidakseen nauttia tuota meille niin elintärkeää maitoa... Kalsiumia ja D-vitamiinia saa muualtakin, kuin maidosta!) No, tämähän alkaa menemään saarnan puolelle! Koska meillä kotona on pieniä lapsia, joiden kasvulle maito vielä sopii ja on tarkoitettu, ostamme kyllä edellen  maitoa, mutta luomumaitoa. Olkoonkin sitten kalliimpaa kuin tavallinen tehomaito, mutta se on valintamme kuitenkin. Tehotuotettua broileria en suostu enää ostamaan, joten jos sitä meille eksyy niin ei ainakaan minun toimesta. Lihaa saan luomuna omasta kaupasta, onneksi. Sokerimehut ja muut lisäainepommit jäävät kauppaan ja lapset saavat opetella juomaan jotain muuta. Ei enää kemikaaleja, antibioottijäämiä ja lisäaineita, vaan kunnollista puhdasta ruokaa!

Sekin on jännä, miten tämän luomukauppailun myötä myös kosmetiikkapussini sisältö on vaihtunut ihan kokonaan, vaikka olen ihan ehta entinen "Loreal-holisti". Ennen ostin kampaajalta hiustenpesuaineeni, naamarasvojen piti olla ei ihan halvimpia tököttejä vaan vähän laadukkaampaa kamaa, ja niin edelleen. Puoli vuotta sitten en olisi uskonut, että millä itseni nykyään hoidan: Luomukosmetiikalla. Pesen hiukseni luomushampoolla, naamani luomukasvo(pala)saippualla, kasvoille laitan rasvaksi kylmäpuristettua jojobaöljyä... ja kaikki tämä käy itselleni aivan hyvin! Ei enää turhia kemikaaleja ja myrkkyjä, ei enää kalliita brändejä, joka myy meille muka-yksilöllisiä tuotteita kun loppujen lopuksi kaikki eri pulloissa on samaa tavaraa. Meille myydään mielikuvia, on tyrnivoiteita, vitamiineja ja ties mitä, ja kuinka paljon näitä ihmeaineita sitten lopulta siinä lopputuotteessa on? Sen verran, että saadaan se nimi sinne purkin kylkeen? Tyrnivoiteeseenkin saadaan kivan tyrnimäinen väri todennäköisesti synteettisillä väriaineilla, ja näitä mielikuvia me sitten ostamme kalliilla rahalla. Oikeasti ihoni voi aivan täydellisen hyvin, vaikka sitä pestäänkin luomusaippualla ja rasvataan jojobaöljyllä. En voisi enää laittaa rahojani brändättyihin voiteisiin ja aineisiin.

Minun piti siis kirjoittaa siitä, miten tämän kaiken luomukauppailun myötä myös minussa itsessäni on tapahtunut valtava muutos, ja miten se kaikki on tapahtunut ikäänkuin puolihuomaamatta ja pikkuhiljaa. Vaikka oma ruokakassini muuttuu kokoajan puhtaampaan ja luomumpaan päin, en silti ole saanut tarvittavaa tolkkua omaan hyvinvointiini, siihen mitä ja missä määrin omaan suuhuni laitan. Yritän miettiä mitä syön, mutta lopulta kuitenkin syön mitä sattuu. Sitten olen tolkuttoman väsynyt ja elinvoima on kaikki jossain muualla. Ulkomuodostakin huomaa, että kaikki ei ole ihan kohdallaan, kiloja vain kertyy lisää ja lisää pikkuhiljaa. Ymmärrän, että aletaan olla pikkuhiljaa kynnyksellä, ja vilpittömästi uskon että olenkin. Tähän kaikkeen sisältyy itselleni varmasti jokin muukin oppiläksy kuin oma kehollinen hyvinvointi ja siksi kaiken tämän läpikäyminen on ollut minulle varmasti tärkeää. En jaksa hävetä sitä, että olen joutunut tähän tilanteeseen, kun tiedän että minun piti kokea tämä ymmärtääkseni ja oppiakseni jotain arvokasta itsestäni ja hyvinvoinnistani. Olen pyytänyt apua yläkerrasta siihen, että löytäisin niiden oikeiden asioiden äärelle sen oman hyvinvoinnin kannalta, ja tunnen sisäisesti että näin on käynyt/käymässä. Siksi uskon, että joskus katselen tätä aikaa taaksepäin, ehkä hiukan ihmetellen miten minulla kesti niin kauan tajuta jokin tietty asia. Mutta mitä sitten tuleman pitääkin, olen siihen valmis.