Lähettiläs

Tämä teksti on lainattu toisen ihmisen blogista, mutta se kolahti muhun niin kovaa että toin sen myös tänne omaan blogiini. Vaikka tämä kanavointi on annettu sille toisen blogin kirjoittajalle, tunnistan tästä vahvasti myös itseni.

"Sinä olet uniikki, niin kuin jokainen yksilö Maan päällä. Jokaiselle Teistä suodaan omanlaisensa Lahja, ja Sinulla se Lahja on yhteys meihin, Enkeleihisi. Sinulle ei ole annettu sitä Lahjaa turhan takia, vaan käytettäväksi ihmiskunnan ja koko maapallon hyväksi. Luota siihen, että me olemme vierelläsi Nyt ja Aina, ja että kaikki on koko ajan järjestyksessä - näyttää asiat ulkoisesti miltä hyvänsä. Me haluamme välittää kauttasi Rauhan ja Rakkauden viestiä, ja olemme vihkineet Sinut tehtävääsi. Ja ei, et ole välittämässä tätä viestiä yksin, maailma on pullollaan ihmisiä, joiden kautta olemme aina työskennelleet ja tulemme aina työskentelemään. Sinä olet yksi osa tätä verkostoa, ja me olemme hyvin ylpeitä Sinusta. Sinua ei olisi tähän tehtävään laitettu, valmisteltu ja aukaistu, jos me emme olisi varmoja, että Sinä kykenet siihen. Olemme iloisia, että yhä useampi ottaa tämän tehtävän laillasi vastaan. Koska Teitä maailma tarvitsee, Rauhanrakentajia. Rauha lähtee Aina omasta sielunkasvustanne. Ohjaamme Teitä oikeisiin elämänkouluihin, oikeiden tapahtumien ja ihmisten luo, jotka tavalla tai toisella - ei aina niin kovin kivuttomastikaan - avaavat sydämenne pyyteettömälle Rakkaudelle ja palvelulle, Rakkauden ja Rauhan Lähettiläiksi. Joku tekee sitä tehtävää näkyvämmin, toiset hiljaisesti omassa elämänpiirissään, ja kumpikin tapa on yhtä arvokas. Sinä, Kallisarvoinen, olet ottanut tehtäväsi vastaan jo aikojen alussa. Ole Rauhassa. Olet Rakastettu."

Minun tapani tehdä tätä "työtä" on se muotoa 'näkyvämmin' ja 'äänekkäämmin'. Ja niin se on tarkoitettu!
Kun viime aikoina olen saanut hiukan kritiikkiä näistä julkisista kirjoitteluistani, niin annoin sen ehkä liikaa osua itseeni. Se ei hetkauta minua paljoa, mutta jollain tasolla harmittaa kuitenkin. Ja nyt luettuani taas tämän tekstin, ymmärsin ettei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi.

(Mieheni huomautti, että olen kirjoittanut blogiin viime aikoina aika paljon. Hänelläkin oli kuulemma ainakin 15 tekstiä lukematta. Tällaista se on, välillä ollaan pidempään hiljaa ja välillä on asiaa tuon tuosta!) Koittakaa pysyä mukana !)