Viestejä enkeleiltä

Hyvää myöhäisiltaa Valon ystävät!

Täällä odotellaan olympiatulen sytyttämistä! Avajaiset tulevat parhaillaan telkkarista ja haluaisin kovasti nähdä sen tulen tuomisen stadionille. Ohjelma kestää yö kahteen, joten jos tämä tulen tuominen on viimeisiä ohjelmanumeroita, niin taitaa jäädä minulta näkemättä. Katsotaan kuinka käy, mutta onneksi tein olympiatuleen liittyvän meditaationi jo päivällä "valmiiksi". Olisi vain niin mukava nähdä ja kokea se hieno hetki!

Viime aikoina on sattunut kaikkea pientä ja sykähdyttävää, toisaalta myös jotain hämmentävää.
Pari viikkoa sitten yksi tuttavani laittoi mulle Facebookissa viestin, että hänellä tuli erittäin vahva intuitio vinkata mulle yhdestä kirjasta. Kirja oli Caroline Myss:n Sielunsopimus. Itse olin juuri lukenut Kirsi Rannon Deepthi-blogia ja siellä olevaa suositeltavien kirjojen listaa ja oikeastaan ainoa kirja, joka sieltä silloin silmiini pompsahti oli juuri tuo samainen Sielunsopimus (tuntui että olin kaikki muut tuon listan kirjat jo lukenut, mutta tätä en). Siksi olikin hassua, että yhtäkkiä tuttavani -joka ei edes ole kanssani puheissa juurikaan usein eikä varsinkaan heittele minulle kirjavinkkejä- vinkkasi minulle tästä samasta kirjasta. Yllättäen sen kirjan saamiseen kuitenkin liittyi outoja takapakkeja. Katsoin heti kirjaston nettipalvelusta, että kirjastossamme on tätä kirjaa yksi kappale lainattavissa, jes! Seuraavana päivänä suunnittelin töihin menoni niin hienosti, että ehdin menemään kirjaston kautta ja kun pääsin kirjaston ovelle, se olikin suljettu. Höh, en tiennyt että kirjasto on suljettu kesälauantait! Menin sitten heti viikonlopun jälkeen uudestaan ja vaikka kuinka kolusin Rajatiedon hyllyä edes takaisin, ei kirjaa löytynyt sieltä. Menin puhuttelemaan kirjastonhoitajaa, joka varmisti koneelta, että kirjaa on yksi kappale lainattavissa heiltä ja sitten hän tuli kanssani tutkailemaan sitä samaa hyllyä. Ei löydy ei. Koko kirja lienee siis kadonnut ja sitä ei nyt minulle löytynyt. Sama kirja oli kyllä varattavissa sitten toisesta kirjastosta, mutta annoin asian olla ja lähdin kirjakauppaan. Se sentään oli auki ja yksi Myss:n kirjakin oli hyllyssä, vaan ei sitä Sielunsopimusta. Omituista, miten vaikea sitä nyt on saada? Merkit toisaalta olivat sellaiset, että ikäänkuin minulle vihjailtiin että tämä kirja minun pitäisi lukea ja yleensä sellaisen vihjailun päälle kaikki muukin sujuu kuin rasvattu. Nyt tuntui pikemminkin siltä kuin joku yrittäisi oikein laittaa kapuloita rattaisiin, etten vain saa kirjaa käsiini? Kirja kuitenkin tilattiin mulle kirjakaupan kautta ja sen piti saapua tällä viikolla (tilattiin viime viikon alussa). Tänään, perjantaina, päätin töiden jälkeen käydä kirjakaupassa kyselemässä, että missäs kirja luurailee. Siellä oli tilaus edelleen, mutta kirjaa ei ollut vielä kuitenkaan tullut. Hmm, kuuluuko mun nyt lukea se vai ei?! Jäin sitten kiertelemään kirjakaupan hyllyjä ja löysinkin löytölaarista pari hyvää kirjaa kokoelmiini, lähinnä romaaneja kirjailijoilta, joiden kirjoja kerään (ja luenkin, heh..). Olin jo ennen kirjakauppaan tuloa ajatellut, että hankkisin vihdoinkin ensimmäiset enkelikorttini ja salaa toivoin, että niitä meidän kirjakaupassa olisi myös myynnissä. Eipä ollut, vaikka kuinka kalusin kaikki hyllyt läpi. Jossain vaiheessa lähetin jo yläkertaan pyyntöä, että he "järjestäisivät" jostain mulle yhdet enkelikortit, koska niitä niin kovasti juuri nyt haluaisin. Kolusin hyllyjä aikani ja menin sitten pettyneenä kirjasaaliini kanssa kassalle. Vaikka olin todella käynyt kaikki nurkat läpi askarteluhyllyjä myöten löytämättä enkelikortteja, kysyin kuitenkin myyjältä: "Etsin, mutta en löytänyt enkelikortteja, olisko teillä ollut?", johon myyjä vastasi että "juu, yhdet meillä on täällä kassan takana!" Ja kas kummaa, sieltä tulla tupsahtivat juuri ne Doreen Virtuen enkelikortit, joita salaa toivoin löytäväni! Myyjä sanoi korttipakan helposti hukkuvan kirjojen joukkoon ja siksi he pitivät sitä tiskin takana. Ihan huippua, nyt mulla oli elämäni ensimmäiset enkelikortit!

Tulin kotiin kirjakaupan kassini kanssa ja ovelta vastaan löyhähti sellainen epä-feng shui-energia, että huh huh. Koko koti oli vailla totaalista siivousta, likaa, hiekkaa, roinaa joka nurkka ja taso täynnä. Mulle iski heti sellainen olo, että nyt täällä on saatava energia virtaamaan tai en pysty olemaan tässä asunnossa. Ilmoitin kotiväelle, että pidän pienen lepotauon ja sitten aletaan siivoilemaan. Lepotaukoni sisälsi tietenkin nopean tutustumisen enkelikorttipakaan. Kortit olivat niin kauniit!! Tein kaiken, mitä ohjeissa neuvottiin tekemään uudelle pakalle: Käymään kortit läpi rauhallisesti selaten ja jokaista korttia koskettaen. Sitten latasin kortteihin paljon hyvää energiaa, Rakkautta, Viisautta ja Valoa. Pyysin, että kuka tahansa tästä pakasta sitten korttia nostaakin, niin hän saisi sillä hetkellä korkeimmaksi parhaakseen olevaa opastusta, ohjausta ja viisautta. Sitten päätin nostaa itse ensimmäisen kortin, kysyin minkä viestin enkelit haluavat antaa minulle nyt tässä hetkessä, ja nostin seuraavan kortin:

Fiona

"Olet pyytänyt apua enkeleiltä, joten ole avoin vastaanottamaan heidän opastuksensa.

Sinä ansaitset enkelten tuen!"

Aika mainio avauskortti, etten sanoisi! Sitten vaan opastusta vastaanottamaan!
Seuraavaksi oli tehtävä pari korttipöytää itselleni, ihan vain testin vuoksi :) Kysyin kysymyksen enkeleiltä "milloin tai miten saan taloudellisen tilanteeni kohentumaan" ja sitten jaoin itselleni 7 kortin pöydän. Aloin katsomaan kortteja ja hyvä kun en tuolilta pudonnut!! Kaikki kortit yksi toisensa perään vastasivat minulle tähän kysymykseen. Ja arvatkaas mikä kirsikka siellä kakun päällä odotti? Seitsemäs eli viimeinen kortti oli

Serena

"Olen runsauden ja yltäkylläisyyden enkeli.

Jumala pitää huolen siitä, että saat tarvitsemasi taloudellisen tuen.

Pysy luottavaisena."

 

Olipa lopetus tuolle pöydälle!

Halusin tehdä vielä toisen pöydän ja nyt kysyin, että onko minun tarkoitus alkaa parantamaan ja hoitamaan ihmisiä, tarkensin vielä että minua kiinnostaa nimenomaan energiatason hoitaminen ja parannus eikä niinkään hoitaminen koululääketieteen parissa. Tarkensin vielä sitä, että vaikka olenkin nyt kauppiaana omassa kaupassani ja pidän siitä, niin todelliset sisäiset tavoitteeni ovat parantamisessa ja ihmisten auttamisessa (tämän ajattelu on asia, joka todella saa sydämeni laulamaan!), ja siksi odotan kovasti muutaman viikon päästä alkavaa Intuitiivisen parantajan koulutusta! Ja jälleen sama juttu, kaikki pöytääni valikoidut 6 korttia vastasi minulle juuri tähän kysymykseen! Kaksi kaikkein osuvinta olivat

Maia

"Uusien asioiden opiskeleminen vie sinua lähemmäksi elämäntehtävääsi

ja edistää henkilökohtaista kasvuasi.

Enkelit ohjaavat ja auttavat sinua tällä tiellä."

Patience

"On aika oppia lisää ja koota uutta tietoa.

Nauti opinnoistasi, sillä pian tulet soveltamaan tietojasi käytäntöön."

Wouuu!!! Sainko juuri ne vastaukset, joiden suhteen kysyinkin?! Ja vielä ihanat, toivotut vastaukset! Kiitos Kiitos Kiitos!!

Kuopus-neitimme oli tässä vaiheessa liittynyt seuraani ja oli kovin kovin kiinnostunut korteista. Kysyin, että haluaako hänkin nostaa kortin. "Joo", kuului tutin takaa. Niinpä leviitn kortit viuhkaksi ja annoin hänen nostaa yhden kortin. Ja arvatkaas, minkä hän nosti? Hih!

Serafina

"Olen perheiden suojelusenkeli.

Onnellinen muutos tai perheenlisöys on tulossa perhepiiriisi."

Ei ole totta! Kyllä mä jo ajattelin, että miten nämä nyt näin osuvatkin! Ajatelkaas nyt, miten monta muuta korttia pikkuneidille olisi voinut osua! Olisi voinut tulla kortti, jossa puhutaan koulutuksesta tai parisuhteesta tai vaikka liikuntaharrastuksen aloittamisesta, mutta eipä enkelit sellaista korttia voineet pikkuiselle antaa. Tuollaisen antoivat ja minusta se oli sopivista sopivin! (Vaikka eihän sitä multa kysytäkään, vaan enkeleiltä!)

Mun pitää vielä kertoa, mitä tapahtui eilen. Jälleen yksi mun ystäväni laittoi mulle Facebookissa viestin. Hän kertoi, että hänellä oli nyt yksi tärkeä asia päätettävänä omassa elämässään ja koska hänellä oli siitä vähän ristiriitaiset fiilikset, niin hän kaipasi vähän apua. Hän kertoi, että hänellä oli tullut vahva fiilis, että pitää kysyä multa. Hassua, nytkö minä alan jo saamaan tällaisia pyyntöjä! Imartelevaa ja samaan aikaan aika jännittävää. Tunsin olevani ikäänkuin uuden haasteen edessä, mutta samaan aikaan tunsin vahvasti, että ei tämäkään haaste ollut mikä tahansa sattumapallo. Luulen, että tämä oli minulle juuri oikeaan aikaan heitetty haastepallo, antamaan se tarvittava rohkaisu ja potku persauksille, "eteenpäin nainen!" Halusin keskittyä haasteeseeni kunnolla, mutta lapset meuhkasivat selkäni takana ja tilanne oli kaukana keskittymisestä. Niinpä lupasin palata asiaan heti kun saan lapset nukkumaan. Ja kun sitten laitoimme lapsia nukkumaan, katsahdin ulos ja näin että ulkona oli ihana alkava auringon lasku ja todella nätti ilma. Mulle tuli hyvin vahva tunne, "mun on päästävä ulos pienelle lenkille!" En harrasta mitään lenkkejä, tai ainakaan en ole pitkään aikaan sellaisia harrastanut, mutta nyt tuli lähes pakottava tarve! Kun lapset oli sängyssä, ilmoitin lähteväni pienelle pyrähdykselle. Päätin ottaa polkupyörän ja kohta jo mennä viiletin ihanassa leppeässä illassa pitkin katuja ja ihailin upeaa punertavaa iltataivasta, kello oli jotain kymmenen maissa. Otin yhteyttä taivasväkeen melkein heti, se oli jotenkin luonnollista siinä pyörän vauhdissa. Hoidin siinä yhtä toista asiaa pyöräillessäni ja sitten kun olin hetken ajellut, pyysin että enkelit näyttäisivät mulle jonkun rauhallisen penkin tai paikan, jonne voisin pysähtyä. Ajoin hetken ja näin parikin penkkiä, mutta ne eivät olleet oikean tuntuisia. Kunnes sitten näin ison nurmialueen laidalla vanhan ison kuusen, jonka oksien alle joku oli kantanut penkin puistosta. Täydellistä, ajattelin ja painelin penkille. Istuin, suljin silmät ja hengittelin syvähengitykset. Ja sitten esitin asiani, tai oikeastaan ystäväni asian ja pyysin saada viestiä välitettäväksi ystävälleni hänen enkeleiltään ja/tai oppailtaan. Sitten olin, hengittelin silmät kiinni. Ja sitten tuntui, että alkoi asiaa tulemaan. Yritin muistaa edes pääkohdat ja tietysti siinä käy näin aloittelijalla ainakin muutaman kerran mielessä sekin, että onko tämä nyt ihan todellistakaan, ja kaiken maailman epäilykset. Tein kuitenkin homman loppuu ja kun tuntui, ettei enää tule mitään, kiitin kauniisti. Pyöräilin kotiin, aurinko oli juuri painunut mailleen niin, että kesäillan paras leppeyskin alkoi olla tipotiessään. Kotona vastasin ystävälle Facebookin viestillä ja kyllä siinä kävi ilmi sellainenkin hassu juttu, että osui vähän kohdilleen sen mun saama viesti. Ihanaa. Tuntuu vain yksinkertaisen hyvälle saada auttaa ihmisiä sen minkä voin ja pystyn. Minähän olen siinä vain avun välittäjä tavallaan, mutta se rooli riittää minulle.

Tämän kaiken jälkeen jäin vain miettimään sitä, että kuinka tarkoituksenmukaiselta ja järjestetyltä tuokin koko tapahtuma tuntui.

Päätinkin tässä vielä nostaa illan viimeisen kortin enkelikorttipakastani. Pyysin enkeleiltä viestiä tähän asiaan, mistä juuri kirjoitin, eli tähän yritykseeni kanavoida viestiä eilen ystävälleni. Sain kortin:

Adriana

"Minä autan sinua löytämään vastaukset rukouksiisi.

Seuraa polkua, jolle opastan sinua intuitiosi, ajatustesi ja uniesi kautta."

Näinpä.

Olympialaisten avajaiset ne täällä jatkuu ja tulisoihtu lähestyy venekyydillä kohti stadionia. Tällä hetkellä joku nainen esittää laulua, joka ainakin suomeksi on ihan mun lempivirsi! "Oi Herra luoksein jää, jo ilta tullut on..." Olen kuunnellut tätä enimmäkseen PMMP:n laulamana Tilkkutäkki-levyllä ja se on niin upea, että ihokarvat nousee pystyyn! Käykääs nyt kaikki Spotifyssa tai vastaavassa kuuntelemassa, jos ette tiedä "tapausta".

Se Feng Shuin palauttava siivouskin me sitten tehtiin ja kyllä vain tuli heti parempi olo. Imuroin, pesin lattioita, pyyhin rätti kädessä mikä tielle osui ja lopuksi aloin vielä käymään läpi lipaston laatikoita, tyhjentelin sieltä roskiin kaikkea turhaa. Viimeisenä puhteena siivosin vielä kirjahyllyn. Mulla on paljon kirjoja (koska rakasstan niitä!) ja kirjahylly on ollut saman epä-Feng Shuin vallassa jo tovin. Nyt lajittelin kaiken uudelleen, pyyhin hyllyjä ja siinäpä tuli sitten pääkoppakin järjestettyä samalla. Mä kuulun näihin ihmisiin, jotka siivoamalla ympäristönsä siivoavat samalla itsensä. Sillä tavalla siivoaminen on terapeuttista (ja samalla tavalla kolmen pienen sekoittavan lapsen kanssa asuminen on hieman epäterapeuttista...).

Huomenna vielä viikon viimeinen työpäivä! Nyt on jo hyvä mieli, kun ikävä kesäflunssa on parantumassa. Olin kaksi päivää niin super-väsynyt, että olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä. Mulla olikin koko ajan lämpöilyä, että luulen olon johtuneen siitä. Mutta oli jännä huomata, miten alamaihin se pelkkä väsymys mut veti. Olin tosi negatiivinen jotenkin... en osaa selittää. Kaikki tuntui niin raskaalta, että lähinnä otti kaikki päähän ja olin varmaan super-pessimistinen kaiken suhteen, kaikki tuntui menevän päin seiniä. Ja nyt on taas ilo huomata, kuinka pieni olon kohennus vaikuttaa tuonne korvien väliin heti. Parempaa kohti!