Ensimmäiset energiahoidot

No nyt ne on tehty! Ensimmäiset harjoitushoitoni nimittäin, ja kylläpä jännitti!
Tarkoitus ei ole jatkossa raportoida hoitojen sisältöjä blogissa (ei taida olla ihan sopivaakaan!), mutta ensimmäinen asiakkaani sanoi, että saan kyllä kertoa tästä hoidosta blogissani jos haluan, kunhan en liiaksi häntä identifioi.
Oikeastaan haluan kertoa tästä ensimmäisestä kerrasta siksi, että siihen liittyi yksi toinen hämmästyttävä juttu.

Käymääni energiahoitajan kurssiin kuuluu, että teemme harjoitushoitoja kurssin aikana yhteensä 40. Tehdään lähi- ja kaukohoitoja, suullisia ja kirjallisia kanavointeja. Niinpä kyselin tuttavapiirissäni, olisiko kellään halua ottaa hoitoa vastaan ja kyllä sieltä heti muutama käsi nousi. Ensimmäinen asiakkaani ei asu ihan lähelläni, joten sovimme että teen hänelle kaukohoidon. Jälkeenpäin sain palautteen hoidettavalta, että hoito oli ollut hyvin voimallinen, hoidettavalla oli itsellään paljon raportoitavaa hoidon tapahtumista. Itse taas näin hoidon aikana yksisarvisen. Se lähestyi minua vähän yläpuoleltani ja sillä oli valtavat valkoiset siivet levällään, se tuli kohti kuin elokuvan hidastuskohtauksissa. Se tuli eteeni ja sillä oli mukanaan viesti ja lahja, jotka siis mitä ilmeisemmin olivat tarkoitettu tälle hoidettavalle.
Itseäni vaivasi jonkin verran epäuskokin, olenko nyt saanut kaiken oikein ja niin edelleen. Mietin jopa sellaista, että voiko yksisarvisilla edes olla siipiä?! Ja muutenkin, koska nämä mitä hoidon aikana näin tai kuulin, nousevat jotenkin hyvin samalla tapaa esiin kuin omat tavalliset mielikuvat tai ajatukset muutenkin. Siksi siitä nousee itselle se voimkas epävarmuus sitä kohtaan, että oliko nämä yksisarviset ja viestit nyt oikeasti tarkoitettu tähän hoitoon vai oliko se silkkaa omaa mielikuvitusta vaan?!

Tein hoidon edellisiltana ja eilen sitten sain tätä palautetta hoidettavalta ja edelleen vain mietin, että olinko "onnistunut". Tahdon nyt siis korostaa, että toki jo palautteesta päätellen ymmärsin hoidon onnistuneen, eli auttajat olivat todellakin olleet paikalla hoitamassa ystävääni, ja sitä en oikeastaan missään vaiheessa ole epäillytkään. Lähinnä epävarmuuteni siis koskee tuota omaa kykyäni ottaa vastaan viestejä.
Näissä tunnelmissa menin sänkyyn ja päätin nostaa itselleni kortit enkelipakasta. Pyysin jälleen itselleni viestiä tähän päivään ja tähän hetkeen. Ja kyllä leuka loksahti auki, kun katsoin kortin!

Viesti:

"Olet onnistunut!
Toiveesi ovat toteutumassa.

Jatka eteenpäin samalla tavalla!"

Katsokaa nyt tuota kuvaa. Valkoinen yksisarvinen, jolla on siivet! Vähän näyttää siltä, että taivasväki haluaa rohkaista mua. Aika uskomatonta. Kaiken lisäksi, vaikka olen nostanut tuosta pakasta kymmeniä ja kymmeniä kortteja, en ole saanut IKINÄ tuota korttia. En oikeastaan edes tiennyt sen olemassa olosta, koska en ole käynyt pakan läpi kortti kortilta kuin kerran silloin alussa ja en tietenkään muista kaikkia kortteja, joita siellä on.



Samaan syssyyn olin eilen koko päivän huolissaan kahdesta nuorimmasta tytöstäni, jotka molemmat kuumeilivat ilman flunssaa. Nuorimmainen oli iltasella tosi itkuinen ja keskimmäisellä tytöllä oli selkeästi virtsatieinfektion oireita jo aamulla ja hainkin pissanäyteputket neuvolasta. Illalla nukkumaan mennessä hän valitteli, että selkään sattuu ja kun koskin selkään hän ihan vavahti siitä. Pelkäsin, että hänellä olisi infektio nousemassa munuaisaltaisiin ja soittelin jo päivystykseenkin siinä huolissani. Ja tähän huoleeni tuli selkeästi toinen kortti, jonka itselleni nostin:

"Lapsesi maan päällä ja taivaassa ovat onnellisia,

sillä he ovat Jumalan ja enkelten hyvässä huomassa."

Tämän kortin jälkeen olin ihan että ei oo todellista!

Kiitos Kiitos Kiitos!

Kun kävin itse nukkumaan, päätin tehdä tyttöjen hyväksi minkä pystyin, ja yritin sitten lähettää energiahoitoa heillekin. Aamulla kumpikin oli kuumeettomia ainakin, joten hyvin oli valo-olennot yöllä hoitaneet :)

Yksi toinenkin juttu sattui eilen illalla. Yksi ystäväni Facebookissa laittoi ilmoituksen sinne, että heidän pienokainen kissanpentunsa oli kadonnut. He olivat vastikään ottaneet kaksi pentua ja nyt ne molemmat olivat piiloutuneet jotenkin auton alaosaan, siis johonkin auton rakenteisiin ja tämä ystäväni mies oli lähtenyt autolla kaupunkiin tietämättä, että kaksi kisua on kyydissä. Hän oli nähnyt jossain vaiheessa peräpeilistä, että toinen kisu oli tipahtanut maahan ja sitten hän vasta tajusi asian laidan. Niinpä siellä oltiin hyvin huolissaan, varsinkin kun matka joka autolla ajettiin, oli aika pitkä eikä mitään tietoa, mihin toinen kisu oli tippunut. Tämä toinen pentu siis oli jo löydetty, se oli se jonka tippumisen mies oli havainnut. Ja toisesta pennusta oltiin super-huolissaan ja palokunnan pojatkin sitä jo kuulemma etsivät (taisi olla suhteita sinne suuntaan). Mulla tuli niin huoli kans tuosta kisusta (mullakin on ollut kissoja), että jälleen kerran päätin tehdä parhaani minkä voin, ja pyysin yläkerrasta apua. Ja jotenkin mulle tuli hyvin selkeä varmuus siitä, että ei huolta, kissa kyllä löytyy. Siksipä oli aamulla ihana huomata Facebookista, että kissa oli löytynyt! Se oli ollut Tarjoustalon takana parkumassa, kun sitä oli sieltä päin taskulampulla etsitty (tarina ei kerro, että miten osuivat juuri sinne etsimään, olikohan se niin että se toinenkin kisu oli ollut siellä main?). Ja kyllä taas sanoin yläkertaan parit kiitokset, huh.

Mulla on myös ilo ilmoittaa, että Kirsi Ranto alias "Deepthi" on tulossa pitämään minun kauppaani enkeli-iltaa syyskuun lopulla. Huippua!

Sitä vaan että kyllä elämä pakkaa olemaan taas kovasti ihmeitä täynnä!!