perjantai 17. elokuuta 2012

Uneton parantajakokelas


Nonni. Oishan se pitänyt tietää. Multa meni yöunet!

Tänään alkoi Intuitiivinen parantaja -kurssi ja se jätti mut jotenkin sellaisiin energioihin tai johonkin, että uni ei tule silmään. Muutenkin tämä koko päivä on ollut aamusta iltaan saakka sellaista menoa ja meininkiä, että enpä tiedä mistä se kaikki taas tuli.

Aamulla menin töihin ja juuri kun olin saanut kaupan ovet auki, sisään marssi mun ystäväni. Yllätyin, että mitenkäs se nyt siinä ja siihen aikaan, yhtäkkiä yllättäin. "Keitetäänkö kahvit?", se sanoi ja niin keitettiin. Kaupalla oli silloin hiljaista ja me istuttiin varmaan puolitoista tuntia kahvikupit kädessä kivoja juttuja turisten. Kun ystävä sitten lähti, jäin oikein miettimään että olipa mukava tapa aloittaa päivä! Vartin päästä ovesta rymisteli vanha tuttavapariskunta, joita en ole nähnyt muutamaan vuoteen. He tulivat pienen matkan takaa, ihan vain vapaapäivän ratoksi tsekkaamaan, etät  mikäs se tämän minun uusi putiikki oikein on! Se oli aika yllättävää ja ihanaakin, koska me ei myöskään olla puhuttu mitään muutamaan vuoteen ja silti he olivat ajatelleet mua niin paljon, että tulivat tänne saakka! Heidän lähdettyään taisin jo kollegalle mainita, että onpa kumma päivä ja mitäköhän seuraavaksi tulee. Eikä mennyt kuin hetki, niin ovesta kurkisti pienen tytön naama ja se naama muistutti kummasti vanhimman ystäväni lasta, mutta eihän se mitenkään voi olla se kun he asuvat Porissa ja me taas ollaan täällä pääkaupunkiseudulla. Siinä kun vielä hämmennyksestä silmiäni räpyttelin, ilmestyi ovesta sitten lapsen äiti ja vielä senkin äiti, ja ei sitä muuta voinut kuin todeta, että ystäväni Porista oli todellakin tehnyt yllätyshyökkäyksen kauppaani. Kyllä mä jo ajattelin, että "ei oo totta!" Selkeästi tuli taas sellainen olo, että jotain tässä mulle nyt tuodaan.

Työpäivän päätteeksi sain käsiini myös paikallissanomalehden, jossa oli nyt se sivun kokoinen juttu meidän Hyvinvointikeskuksesta. Meillä oli erityisen kivaa juttua tehdessä (koko jutun tekohan oli puolittain sattuman kauppaa) ja kyllä se juttukin oli niin ihana! Sivun verran ilmaista mainosta ja hyviä kuvia, oikein välittyi niistä se ihana kepeä energia, mikä meillä töissä on. Hyvin tuli sieltä myös esiin se, että meillä on kovasti tahtoa viedä koko keskusken tarjontaa sinne henkisempään suuntaan. Jutun lopussa mainittiin, että meillä mm. alkaa tänään Intuitiivinen parantaja -kurssi, joka on jo täynnä. Kiitos kiitos kiitos!

Ja sitten alkoi kurssi. Oi ja voi.
Mehän kävimme heti hommiin, vaikka aika monessa se varmasti aiheutti vähän hengen haukkomistakin. Ehkä se on hyvä niin, vähän kuin heittää linnunpoikaset pesän laidan yli ja todeta että "lennä nyt, kyllä sinä osaat!" Ja täytyy kyllä sanoa, että oli ilo huomata, miten helposti ne kaikki viestit "tuolta jostain" lähti tulemaan. Harjoittelimme toisillemme kanavointia eri tavoin ja lopuksi teimme sitten ihan ensimmäiset lyhyet hoidotkin pareittain. Itse kun aloin hoitaa pariani, tuli hyvin voimakas energia paikalle, tunsin sen kehossa hyvin selkeästi, kun väreet kulki pitkin kroppaa. Se oli itselleni hyvä vahvistus siitä, että ollaan ihan tosiasioiden kanssa tekemisissä (ihan kuin olisin koskaan epäillyt!) Kun minua vastaavasti hoidettiin, sanottiin heti ensimmäiseksi, että hoitaja näki paljon väkeä jotka ovat iloisia ja kannustavia ja jotka taputtavat kaikki. Itselle tuli heti hyvin varma olo siitä, että taivasväki ne siellä hurraa ja aploodeeraa siitä, että olen saanut kaiken tämän aikaiseksi ja että olen nyt vihdoin ottanut tämän askeleen. Olen ennen ollut huono ottamaan vastaan kunniaa silloinkaan kun sen olisin ansainnut, mutta nyt tiedän että tuli oikeaan osoitteeseen.


Ilta oli siis huikea ja siitä olisi kerrottava noin tuhat ajatusta. Ja ne tuhat ajatusta mua varmasti nyt valvottaakin. Jotenkin vaan yhtäkkiä näen selvästi, mihin tässä ollaan menossa. No, enhän kaikkea tiedä prikulleen, mutta suuret linjat ja aavistukset. Kotiin tultuani teinkin itselleni taas enkelikorteista pienen pöydän ja pyysin itselleni viestiä tähän päivään ja hetkeen. Ja taas kerran, kuten niin monta kertaa aiemminkin, sain kortin: "Muutto uuteen kotiin tai työpaikan vaihto on edessäsi ja se tuo mukanaan uutta myönteistä energiaa." Mitä ihmettä tämä kortti yrittää mulle sanoa, kun saan sen koko ajan uudestaan? Suljin silmät ja pyysin lisäselvyyttä asiaan. Okei, me ollaan juuri aloittamassa talon rakennusta, mutta kaiken järjen mukaan menee ainakin vuosi, että sinne muutetaan ja jotenkin tuntuu, että tämä kortti ei nyt povaa sitä. Tuli siis ikäänkuin vahvistusta siitä, että kyse on nyt muutoksesta työpaikalla ja pyysin, että voisinko saada hiukan lisätietoa asiasta. Ja jotenkin, mulle ikäänkuin tuli sellainen viesti että mun pitäisi lyödä tosissaan hynttyyt yhteen nykyisen yrittäjäkollegani kanssa. Yritin kysyä, että mitä me sitten tehtäisiin ja siinä vaiheessa näin vaan kuvan, missä minä ja kollega ollaan tietokoneen ääressä kysymässä sitä asiaa yhdessä meidän luottoparantajalta (kuinkas muuten!). Aika hassua, mutta toisaalta se tuntui jotenkin selvältä, ja hyvältä. Jotenkin mulle jäi pyörimään päähän se sana henkinen koti, että se on jotenkin se meidän missio. Ja edelleen, jotenkin näen että mulla ja kollegalla olisi niin paljon annettavaa. Se että olemme ylipäätään tavanneet ja asiat, joita nyt on tässä piirissä tapahtunut, alkaa saamaan yhä vahvempaa merkitystä ja tarkoitusta. Ylipäätään koen erittäin, erittäin vahvasti, että minulla yksinäänkin on paljon annettavaa. Tunnen vahvasti, että minä en ole ihan pelkkä luomukauppias, vaan tästä kaikesta tulee jotain paljon suurempaa ja merkityksellisempää. Enpä ihmettelisi, vaikka luomukauppa jäisi vain etapiksi matkani varrelle, eräänlaiseksi hyväksi ponnahduslaudaksi sille, mitä teen tulevaisuudessa. Tärkeäksi etapiksi myös minulle, henkilökohtaisesti, ymmärtää puhtaan ruoan ja kosmetiikan merkitys, ja niin edelleen. Nämä ovat suuria tunteita, mutta sieltä ne vaan vahvasti puskee läpi. Sanokaa minun sanoneen ;)

Ja nyt, pitäisi alkaa löytämään harjoitusasiakkaita, joille tehdä harjoitushoitoja. Tästäkin on lähetetty tilaus yläkertaan, että minun eteeni johdatettaisiin ne ihmiset, jotka jotenkin erityisesti hyötyisivät siitä mun tekemästä hoidosta ja myös toisaalta joilla olisi mulle sitä kautta annettavana uusia oivalluksia, oppikokemuksia ja myös vahvistusta omiin kykyihin.

Omalla tavallaan taas polun alussa, mutta katse jo kaukana horisontissa!
Love you!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti