Meditoinnin haasteet

Puhuin eilen ystäväni kanssa retriitistä, jolle hän oli lähdössä. Retriitti kestää neljä päivää ja sinne on kiellettyä ottaa mukaan musiikkia, kännykkää ja jopa kirjoja. Kaksi ensimmäistä ymmärsin, mutta kirjojen kohdalla ajattelin, että "ohhoh, ahdistavaa!" Itsekin olen haaveillut retriittiin menosta ja olen nimenomaan nähnyt, että siellä olisi aikaa uppoutua lukemaan ihania henkisiä kirjoja. Mutta ehkä siinä se ongelma onkin. Uppoutua. Kun oikein aloin ajattelemaan, niin se tuntuu jotenkin "ahdistavalta", olla nyt neljä päivää ihan vain oman itsensä kanssa, ilman paljon muita virikkeitä (oikeasti, se saattaisi tehdä kovin hyvää meille nykypäivän ihmisille!) Tästähän kuitenkin paljon on puhuttu kanavoinneissa ja muissa, hiljaisuuden merkityksestä. Meidän on suotava itsellemme myös hiukan hiljaisuutta, sillä siinä hiljaisuudessa vasta oma sielumme ääni tulee todella kuuluville. Jos ympärillämme on aina meno ja meininki, meillä ei mahdollisuutta pysähtyä kuuntelemaan niin paljon sisäisiä viestejämme.

Mulla on nykyään aika hyvä tilanne jo, nyt kun olen täällä kaupassa töissä. Kaupan käynnin vilkastuttamiseksi visualisoin kaupan täyteen ihmisiä, ostoskorit käsivarrellaan tekemässä ostoksia ja ovesta käy virta sisään ja ulos. Mutta vaikka todellinen tilanne ei tällä hetkellä olekaan tuo, olen silti aika onnekas saadessani nämä kohtuullisen rauhalliset päivät täällä kaupallani. Kuuntelen meditatiivista musiikkia ja minulla on paljon hiljaisuutta ajatella kaikkea, tuntea kaikkea. Mutta sitten toisaalta, käytän hirveän suuren osan päivästäni tässä tietokoneella ja se on ehkä juuri sitä samaa uppoutumista, mitä kirjojen kanssakin voi harrastaa. Nyt kun sain itseni "kiinni" tästä asiasta, olen yrittänyt ihan tietoisesti jättää vähemmälle tätä koneen tuijotusta. Minulla olisi paljon aikaa periaatteessa istua nurkan taa mukavaan tuoliin ja vaikka meditoida, mutta meditaatiota häiritsee tehokkaasti se asia, että koska tahansa voi joku astua kauppaan ja tehdä sen vielä niin hiljaa, etten oikein kuule (kuten kävi tänään). Sekään ei ole kiva tilanne.

Tänään olen yrittänyt miettiä kuumeisesti sitä, miten saisin järjestettyä omaan elämääni noin tunnin päivässä hetkeen, jolloin voisin vaikka vähän joogata ja meditoida. Jotenkin kaipaan sitä mielessäni ja kehossani. Ja tietysti ensimmäinen ajatus on, että en pysty, mitenkään. Kotona sellaista rauhaa ei ole, työpaikalla olisi hyvät tilat ja mahdollisuudet siihen. Kaupan aukiollessa en voi tätä tehdä ja kun olen jo päivittäin 8 tuntia poissa kotoa, en haluaisi olla yhtään enempää poissa sieltäkään. Tulen kuuden jälkeen kotiin ja illat lasten kanssa ovat sitten kovin lyhyitä. Aamua en jotenkaan pidä potentiaalisena, koska olen niin aamu-uninen illan virkku, että haluan nukkua mahdollisimman pitkään. Muutenkin aamut täyttyvät siitä, että valmistaudutaan päivään. Teen aamupalaa itselleni ja lapsille, puetaan, laitetaan asioita valmiiksi. En näe aamussa potentiaalia. No, koska sitten? En oikein löydä vastausta tähän nyt heti, mutta uskon että tästä saattaa alkaa itämään jotakin. Onko se sitten pois kaupan aukioloajoista vai mitä, en tiedä. Haaveilen siitä, että mekin ottaisimme käyttöön siestan, jolloin kaupan voisi pistää tunniksi kiinni keskellä päivää!

Uskon, että lopulta on kyse vain priorisoinnista. Uskon, että voimme saada elämässämme aikaan vaikka mitä, jos vain uskomme siihen. On niin helppo sanoa, että "ei onnistu" ja that's it.

Puhun aina meditaatiosta, mutta en edes tarkalleen tiedä mitä se pitää sisällään. Mun meditaatio on usein jonkun asian tekemistä energiatasolla, visualisoimista tai tällaista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Meditaatiohan voi olla myös sitä, että vain tyhjennetään mieli kaikista ajatuksista, ollaan todella siinä hiljaisuudessa. Ne lyhyet pätkät, mitä olen tätä kokeillut, on olleet jotenkin unenomaisia, tulee sellainen olo kuin "mieli olisi nukahtanut". Mulle on jäänyt vähän epäselväksi, että mikä tällaisen tilan anti sitten on. Tietysti voisi kuvitella, että sellaisesta täyshiljaisuudesta saattaisi sitä sisäistä puhettakin kuulla paremmin, mutta itsellä se on muistuttanut niin vaipumista horrokseen, että en ole nähnyt siinä mitään itua. Tarkoitus ei varmastikaan ole vaipua horrokseen... Ehkä tarvitsisin hiukan opastusta? Mutta energiatason työskentely sopii mulle myös mainiosti, sen jälkeen on aina hyvin energinen ja hyvä olo.

Kyllä se tästä ;)